Hiljainen joulu takana.

On ollu kirjoittaminen aika vastenmielistä viimeaikoina. Ehkä osittain siksi, kun ei netti toim kunnolla. Pätkii älyttömästi. Työt ovat vaatineet ja vaativat veronsa. Taistelua siellä sun täällä. Eikä Pirpanankaan kanssa tunnu helpottuvan niissä tseluissa. Päiväkodilla saan olla tosi tiukana. Oli mummille kertonut mitenkä eräs poika oli sanonut "Pirpana (poika puhunut oikealla nimellä) on ihan paska" Hoitajat ovat olleet vähän höpöhöpö meningillä tässä ja olenkin pari kertaa kilahtanut. Olivat sanoneet Pirpanalle ettei itku auta. Tämä pikkuterroristi oli jopa kaatanut maitoa Pirpanan hiuksiin. Ja vika on vain minun lapsessani! Aivan, minähän olen yksinhuoltaja, ollu rutiköyhä opiskelija kun vienyt lapsen hoitoon. Ilme olisi ollut kuvauksellinen, kun selvisi, että pääsin kunnan leipiin. Tänään kuulin aamulla kun tämä terroristi - anteeksi nyt vain, mutta olen kuullut tältä pojalta jo kaikkea mahdollista - oli joululoman jälkeen jälleen hoidossa, ei päästy edes kynnyksen yli kun tuli kirkuen sinne "Pirpana oot täys paska!" Jäi hoitajakin vähän ihmetellen. Näpäytin, että nyt jos vaikka puuttuisitte tilanteeseen ja äkkiä. Jos ei ryhmän vaihto auta niin sitten koko päiväkodin. Siinä on ollu kyllä kaikkea mahdollista sen pojan kanssa. Ja hoitajat kuittaavat Pirpanalle "höpöhöpö", koska heidän mielestään tilanne ei vaadi puuttumista. Tämä poika on vain kenties tympääntynyt Pirpanaan. Ja Pirpana ei sitä kuulemma kuitenkaan ärsytä, muuten kuin kertomalla hoitajille, jos häntä kohdellan huonosti. Pirpanan isä syytti minua kotirauhan rikkomisesta, on tekemässä asiasta poliisijuttua, olen kysynyt ja kertonut jotain olennaista tietoa tytöstään. En saa kuulemma ottaa koko sukuun yhteyttä. NO en ota todellakaan. Jouluaattona sain sitten siskoltaan viestin mikä oli minulle jouluntoivotukset. Vastasin napakasti, että jos kerta minun viestit ovat kotirauhanrikkomista, niin jättäkää myös te minut rauhaan. Ei vastannut siihen. Eipä oo Famukaan vastannut viestiini. Koko suku odottaa, että Pirpana täyttää 12vuotta ja voi päättää muuttaa isälleen vapaaehtoisesti. NOh jos haluaa niin enhän voi estääkään. Mutta antaisivat nyt ensin tässä kulua rauhassa 8 vuotta. Ei tuo isän välittäminen nyt niin hurmmaa ole ollu, jos jatkaa samaa rataa niin tuskimpa tyttö on kovin innoissaan muuttamasssa.

No se siitä arjesta.

Joulu tuli ja aika kauan sain joulutunnelmaa hakea. Aatonaattona vasta tajn oikeastaan että nythän se joulu on jo. Meillä oli erilainen joulu. Kaikki ei ollut niin miten ennen. Jotain oli rikki. Eikä tilannetta helpottanut se, että lahjat mitä Pirpana sai toiselta suvultaan oli joko a) epäkäytännöllisiä, b) vaatteet isoja c) lelut valmiiksi rikkinäisiä. Miten vaikea on se koko kysyä. Sukkahousut menee n. 2vuoden päästä. Toinen riemuissaan availee paketteja ja sitten todetaan, että laitetaampa ylähyllylle kun ei nämä nyt sovikaan päälle. Tietysti nyt oppi sitten, ettei aina voi saada mieleistä. Mutta tosiaan, olisivat kysyneet mitä tarvii kuin ostamalla sellaista mikä ei edes istu päälle (kuten prinsessahepenehanskat), ei sovi tuon kädenmalliin ollenkaan. Nukkekotiin sentään sai jotain. Jotain positiivista siis. Mutta eipähän jäänyt Pirpana pitkäksi aikaa asiaa murehtimaan. Käytiin hautausmaalla mummin kanssa ensin aamupäivällä ja sitten illalla. Illalla kertoi ensimmäisenä mitä sai Prinssiltä lahjaksi. Olisi nyt kertonut ennemmin vaikka nukkekodin sähköistä tai alakerrasta. Tai kiittänyt prinsessateltasta, minkä sai mummolasta. Prinsessalakanoista... Mutta ei. Kun se on ollu kielenpäällä mitä juuri mitä Prinssiltä sai. Päiväkkodilla teki siitäkin tiliä, siellä sitten hoitaja kysyi kuka tämä Prinssi on? Pirpana vastasi "äiti tykkää siitä mutta minä niin lakastan sitä kamalasti!" Vai että minä tykkään Prinssistä ja hän ihan rakastaa! Ei siis jäänyt epäselväksi hoitajillekaan, että yksi lahja oli ylitse muiden. Prinssiä on ylistänyt sitten kotona ja hänen muutamaa kuvaa katsellut innoissaan, hän niin tykkää kuulemma Prinssistä. Prinssiltä kysyi viimeksi lauantai-iltana oliko hänellä ikävä meitä? Katselin kyllä että nii-in kerrohan minullekin.
Ei tässä elämäntilanteessa pitänyt elämään ketään tulla. Ei todellakaan. Olin ihan varmasti noitunut kaikki miehet multakasan pohjalle. Mutta sitä on vain oppinut viimeaikoina, etteivät kaikki ole samanlaisia. Se, miten Pirpana on Prinssiin suhtautunut on yllättänyt meidät molemmat. Odotin hänen kiukuttelevan, riuhtovan ja potivan, ilmaisten erimielisyytensä. Mutta sinne hän kapusi kainaloon, rakentelivat yhdessä legoilla ja junarataa. Pirpana hihkui onnesta kun näki minunkin saaneen Prinssiltä monta pakettia. Täytyy sanoa, että ensimmäinen mies (kun jätän isäni pois), joka on minulle joululahjoja ostanut! Eikä tuo Prinssi ole vielä valittanut mistään. Kuulemma lämmittää kovasti mitenkä Pirpana siihen suhtautuu. Tietysti onhan Pirpana vähän mustankipeä, jos yritetään puhua jotain arkisia niin kyllä varmasti tulee just sillä hetkellä tärkeää asiaa. Mutta täytyy ottaa huomioon, että hän on pieni.

Mutta kaitpa sitä joutais tästä jorisemasta unille. Aamujlla taas herätys sitten töihin.
Sen verran vielä.. Posti on nyt minulle neljä lähetystä. Mitä ei oo voinut kuulemma vastaanottajille toimittaa. Lisäksi kolme kirjettä on ihan teillä tietämättömillä. Näin palvelee siis Itella. Huomenna pääsen taas sitten niiden kanssa tappelemaan. Parmepi olis pakettien löytyä. Yksi mikä on minulle tulossa lähetysseurannalla seisoo kulemma vielä lälhettäjän postitoimipaikassa. Sieltä sitä ei ole löytynyt, eli on logistiikkakeskuksen välillä jossain.

Vaihtusipa vuosi pian. Siitä kuitenkin tulee jokseenkin helpompi. Sen verran uskallan siihen luottaa.

hiljaista, sairastelua ja marmatusta

Blogipostaukset ovat jääneet vähiin viimeaikoina. Pirpanan joulukalenteriakaan ei olla kaikkia luukkuja kuvattu, tai on kuvattu isommissa erissä. Silloin kun kameran paristot antavat periksi, tuntuu näköjään vaikealta saada ne paristot kaupasta. Tietysti voisi ottaa jostain lelusta hetkeksi, mutta... Silloin kun työt eivät paina päälle, niin eiköhän poskiontelontulehdus, kurkunpääntulehus ja keuhkokuumeentapainen hyökkää jostain kulmasta. Voin sanoa, että voimavarojen äärilaitamilla käydään toisinaan. Perjantaina olin valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antaa olla. Mutta jostain kumman syystä ne voimat sai kasattua, maanantaina kävin sitten olosuhdeselvityksessä. Tietyistä syistä en siitä sen enempää kirjoita kun toivottavasti venyy ja venyy ja venyy. Vaika helpompi olisi saada se kerralla kuntoon mutta kun ei tunnu onnistuvan. Sossuntantat kysy miten oon päättänyt pitää Pirpanan, enkä päätyä aborttiin, tenttasivat kaikkea mahdollista. Lastenvalvoja sanoo, ettei mun olis tarvinnut antaa Pirpanaa isälle, huutaa pää punaseaksi oon antanut ja nämä ovat saaneet jostain meille tapaamissopimuksen. Kun ei oo muuta kun elatussopimus ja isyys tunnustettu. Noh annan sen asian olla, todellinen sotku. Eikä tilannetta helpottanut yhtään tämän päivän tiedot toisesta henkilöstä paraskin puhuja!

Kallonkistaja kattoikin heti että taisi olla olosuhdeselvitys muuta kun kevyt. No todellakin! Annoin sitten tulla kaiken. Pidin sitä ensin ihan mänttinä. Kallonkutistajaa siis. Mutta mitä enemmän syvemmälle pääsee niin sen enemmän siltä saa jonkinlaisia vastauksia. Suurin vastaus on ollutkin en voi syyttää itseäni, vaikka olisin tehynt mitä olisi tilaane tämä sama. Jos jotain hyvää on tarkoitettu tämän sotkun keskelle minun on vain se otettava. Siinä piilee salaiset voimavarat. Silti on varottava ottamasta liian suuria askeleita mihinkään suuntaan ja on pysyttävä kovana luovuttamatta ajatuksesta, ettei minun tarvitse tehdä niin, miten toisesta tuntuu hyvältä. Minun on vihdoinkin ajatletava mikä tuntuu myös minusta hyvältä. Haa viimeaikoina olenkin löytänyt salaisia voimavaroja.

Tarjosin maanantaina käytännössä sovintoa, ei tainnut mennä läpi. En uskonutkaan sen menevän, koska sen ehdotuksen perusteella ei enää pysty minun elämää hallitsemaan, Pirpanan isä siis. Tänään jotain tuhahteli mitenkä ei mulle tuu ikinä mitään elämää, eikä minusta ole yhtään mihinkään. Tietäisipä vain! Mitä enemmän se jaksaa minua painaa alaspäin sitä tuplaten jaksaa prinssi nostaa ylöspäin. Mikä prinssi. Nii-in. Mähän sanoin salaisia voimavaroja on ilmaantunut.

Pirpana laittoi Prinssin heti rakennushommiin. Tunnistaako joku kuvasta kuka kyseessä? Yllätyspalkinto tiedossa sitten. Prinssi itse ei saa osallistua kyselyyn. Prinssi ja Pirpana tapasivat Perjantaina (itse oon jo tehnyt parempaa tuttavuutta, tai on tehty) Pirpana odotti tänään jo koska Prinssi oikein tulee, ja ei millään meinannut hyväksyä että vielä muutama yö. Oli ihan käärmeissään. Alkaa äiti jäämään uhkaavasti toiseksi. Miksikä mä Prinssiksi nimitän. Hän nimittää meitä prinsessoiksi. siksipäsiksi.

Töissä menee jo paremmin. Elmässä on vähän enemmän valopilkkuja, viis mistään olosuhdeselvityksestä. En jaksa antaa sen häiritä meidän elämää.

Kiitos kuitenkin kaille Pirpanan joulukalenteriin osallistuneille. Luukuista on ollu tosi paljon iloa pienelle.

Luukku 15

Tuula lähetti Pirpanalle kivan kaulakorun, sekä rasian helmiä. Kiitos Tuualle!

Luukku 13

Pirpanan luukku tuli tällä kertaa Sannalta.
Luukusta paljastui pieniä askartelukuvioita. Kiitokset Sannalle!

kotona

Enpä sitten lähtenyt tänään tiimisparraukseen. Pirpanalla on vähän virtsatietuleduksen oireita. Lämpö ei noussut yöllä vielä, räkä valuu kun mikäkin, mutta ei siis mitään merkittävää. Kuivaa yskää. Päiväkodissa "unohtivat" eilen sanoa, että oli koko päiväunien ajan yskinyt tasaseen.

Sairaalaan jo soitin, niin eivät vielä ota kun ei oo kuumetta. Mutta se pissanäyte olis kiva antaa. Yksityinen ottaa taas sitten sen reippaasti yli 100euroa labran kanssa (onneksi on vakuutus). Sielläkin sanottiin, että jos ei oo lämpöä niin ei välttämättä ole tulehdus. Ilmakylpyjä ja paljon rasvaa. Tilannetta täytyy seurata. Nyt tossa hetken nukkuu. Taidanpa siivota. Yrittää ainakin.

Mutta sitä ennen... Sain esimieheltä tänään kehuja! Siis täh!?! keskiviikkona oltiin kuukausikokouksessa minun maidoillani, koska rouva ei halunnut kirjoittaa mitään ostolappua, ei saatu pullakaan, ennen on saatu. Torstaina tuli sitten jospa hakisin sitä kokousmaitoa! Siis mitä? Eihän meillä oo enää kokouksia tänä vuonna. Keskiviikkona olis sitä tarvittu. Hyvä jos oli tänään tyytyväinen.

Olen tässä saanut parin laskun kanssa tapella perintäfirmojen kanssa. Aina kun kirjaavat, että asia on ok, ja kuitin lähetän maksetusta laskusta, niin menee muutama kk ja taas tulee sitten postia. Ja minä hypin tasakäpälää. Eräs L-kirjaimella alkava firma on... miten sen nyt sanois erittäin asiakasystävällinen. Töissä sitten olen joutunut työasioiden kanssa tämän firman kanssa tekemään yhteistyötä hyvinkin paljon. Hoitaa meidän perintää yms. En voi kun todeta, antakaa kaikki kestää. Rautalangasta saa vääntää mallia. Ja kun lasku on maksettu menee hetki ja taas.. sama rumba jatkuu. Ja jos niille on maksettu liikaa, niin arvatkaa palauttavatko? Eivät kovinkaan helpolla. Kamalaa vääntöä ja kääntöä. Tuskasta kääntöä.

Onneks en oo vielä joutunut töissä ulosottomiehen kanssa tekemisiin, eivät ne laskut kulje minun kauttani. Onneksi. Täällä kun on vähän niin ja näin toi ulosottokin. Kävin karhuamassa eräitä saataviani sitä kautta. Niin mitä ulosottomies totesi? "katso olet saanut tuolloin osasuorituksen (1/4 saatavasta) niin ei tässä nyt vielä tehdä mitään. No ei sitten. Kiitos ja näkemiin.

Eilisestä päiväkodin joulujuhlasta: Pirpana sai olla esityksessä Sammakko Löttöturppa, oli oikein komea vihreässä kaavussaan. Mutta minulta meni hermot, kun tuli jokaiseen kuvaan punaiset silmät. Onneksi voin ne suoraan kamerassa muuttaa. Lauloi tosi nätisti (ja kovaa) yhteislauluja.

Luukku 9

Saaralta oli myös Luukku 9, josta löytyi pari korttia ja erilaisia tarroja. Kiitos jällen Saaralle!

Hiljaista..

...Töissä ei nyt toimi ohjelmat, on päivitys menossa..
Tuo naapurini alkaa käymään hermoille. Aamulla puhuttiin seinänaapurini kanssa, oli kokenut asian vielä ahdistavampana kun minä ja soittanut jo isännöitsijälle. Valitettavasti siitä ei oteta edes häiriköinti-ilmoituksia vastaan, erinäisin syin. Vuokranantajalleen eli osakkeenomistajalle siitä voi valittaa mutta isännöitsijä ei luovuta tietoja. Isännöitsijän tyypillinen vastaus "ei ketään muu ole vielä valittanut", kohta on jos muitakin joutuu sen hampaankoloon. Sama rämpytys jatku yöllä.

Eilen ryntäsi kun mentiin kotiin, että mikä meillä on ollu hätänä kun en ole koko päivänä avannut ovea. Joidenkin ihmisten on käytävä töissä elääkseen! Oli kamalan huolissaan mitä on tapahtunut. oli käynyt kuulemma monta kertaa soittamassa. Ei ymmärtänyt, että joudun töissä käymään. Tämäkö nyt vielä tähän väliin? yritti tulla meille jälleen lämmittelemään. Ei onnistu. Pukekoot vaatteet päälle! Niissä hepeneissä palelisin kyllä minäkin. Huoltoyhtiötä on vain pommitettava sen minkä ehtii.

Luukku 8

Saara oli lähettänyt Pirpanalle öljy-väriliituja. Ensimmäiset taiteilut on jo taiteiltu ja liidut hyviksi havaittu. Kiitos Saaralle!

voiko olla rasittavimpaa naapuria?

Olin ehtinyt pari viikkoa sitten sanomaan, ettei tässä ole mitään ongelmaa naapureiden kanssa. Eli enää ei oo häiriötä bileistäkään ollu kun pari askasta muutti/sai lemput. Toinen oli meidän huoneistoa vastapäätä jotenka huokaisin todenteolla.

Mutta liian aikaisin. Nyt on muutaman päivän ajan käynyt sellainen n. 60v ehkä ylikin, nainen rämpyttämässä ovikelloa. Alvariinsa. Milloin minkäkin asian vuoksi. Käy minun ja seinänaapurini ovella eniten. En ole nyt seinänaapuria nähnyt ennen tätä aamua hetkeen, jotenka en oo voinut pahemmin hänen kanssan puhua. Ei siinä mitään, jos olisi joku todellinen ongelma tyyliin ambulannsin tarve, tulipalo tai mikä muu vakava asia, jolleka voisin tehdä jotain! Mutta kun eipä ole.

Huoltohtiö on tässä talossa mitä on, se tiedetään. kolmisen vuotta ovat olleet tulossa katsomaan meidän wc:n pönttöä, pitäisi kiinnittää siis uudelleen lattiaan yhdestä kohdin. Viimeksi kävivät pari viikkoa sitten katsomassa kaikki vesipisteet, ja silloinkaan eivät tehneet mitään. Mutta minä en voi tehdä huoltoyhtiön hommia, enkä patistaa sitä tekemään. Olen jo kyllästynyt muutenkin soittamaan isännöitsijälle "ei kukaan muu ole valittanut"-vastauksia saatuani tarpeeksi. Onneksi ei ole samanlainen vain minua kohtaan!

Mutta tämän naisen ongelma on hänen kotinsa lämmitys. Kieltämättä ei meilläkään pelaa makuuhuoneessa kunnolla lämmitys jonka seurauksena nukuttiin taas sohvalla. Pakko on itse soittaa huoltohtiölle jälleen kerran (tiedän jo vastauksen sieltä) , ei ole oikein varaa sairastella. Käy mitä omituisimpiin aikoihin soittamassa ovikelloa. Eilen kävi myöhään oltiin jo nukkumassa ja tänään kävi ennen viittä. Ovea en ehdi edes avaamaan (enkä avaa) joka kerta, pääperiaatteeni on, etten ovia aukaise jos en tiedä kuka siellä on. Varsinkaan heinäkuun jälkeen. Viiden aikaan ei kukaan muu voi olla, koska alaoven kolauksenkin kuulee unenläpi jos se käy. Unen läpi en sitten heti tajunnut edes ovikelloa. Jatkoin unia, meni parisenkmmentä minuuttia. Taas uudelleen! Silloin nousin ja kun ehdin ovelle, meni jo sisälle. Ja niissä hepeneissä missä oli tuossa rapussa tulisi kyllä itse kullekin tähän aikaan vuodesta kylmä n. 21-23 huoneilmalämmössä. Minä en siis todellakaan voi hänen lämmitsongelmilleen mitään.

Lauantaina ja sunnuntaina kun vein roskia, enkä ollu joka ovikellonsoittoon avannut ovea, ryntäsi heti ovelle ja alkoi siinä valittamaan.Mulla on muutenkin jo kokemuksia "päällekäyvistä" naapureista, jotenka sisälle en tuollaista en laske kokeilemaan lämpöpattereitani. Olohuone ja wc, keittiö toimii moitteettomasti, makuri ei. Ja siinä on jotain oongelmaa kyllä, jahka huoltohtiö saa jotain aikaiseksi (kolme kertaa vaihtunutkin tänä aikana toiselta toiselle, kun kilpailuttavat) jotenka aina saa tehdä uuden ilmoituksen. Eikä tilanne muutu ennen kuin huoltoyhtiö jotain tekee asialle. En tiedä onko hän vuokralla vai osakkeenomistajana. Vuokralainen voi valittaa sitten vuokranantajalleen, nin miten olen minkäin tehnt, ja hän valittaa eteenpäiin.

Mutta että neljän ja viiden aikaa käydä nyt sitten toisen ovikelloa soittamassa. Sanoin sille eilen mitä meillä on ollu heinäkuussa ja mitenkä Pirpana välillä säikkyy ovikelloa. Ja muutenkin ilmaisin etten voi todellakaan tehdä asialle mitään. Ei huvittaisi ennen muuttaa mihinkään ennen kun on vakituinen työsopimus tms. alla. Tästä kun ei joudu pihalle jos vuokransa maksaa kiltisti ajoissa. Olkoon vaikka hetken ahdasta, mutta ei tässä vaiheessa kun on kuitenkin jonkinsortin lamaa/taantumaa tulossa halua ottaa riskejä. Helpommin ehhkä kuitenkin saadaan tuo naapuri pihalle, jos käy samalla tavalla seinänaapurin hermoille. Perjantai-iltana öhllä soitteli kaikkien kerroksien asuntoja läpi.

niin huomenta vaan! viiden aikaan siis herännyt tänään. Noh se etu oli tietysti, että sain tehtyä pari ilmoitusta netissä tässä aamulla. Töissä kun olen palaverissa palaverin jälkeen tällä viikolla, eikä kuukauden tiliä tule jos en tee ilmoitusta. Ja saipahan Pirpana nukkua koko sohvan leveydeltä. Alkuvuonna tulee enemmän vastuuta ja haastetta. Täytyy käydä opiskelemassa vähän lisää. Mieluummin olisin nukkunut kyllä.

Luukku 7

Sisälsi pienen askartelu-pakkauksen. Kiitokset Pirpanan taannoiselle lasten salaiselle askarteluystävälle!

Pirpanan piparitalo

Nyt kun kamerasta on paristot loppu, enkä pääse kuvaamaan luukkuja enkä muutakaan, niin tyydyn tyhjentämään muistikorttia.

Tämän piparitalon tekeminen oli työtä ja tuskaa. Pirpana halusi koristella sen ja kuten huomaatte katto jo ehti haljeta, mutta äkkiäkös se on paikattu, eikä anneta sen häiritä. Piti saada eri värejä, koska hän pitää väreistä. Kokoominenkaan ei onnistunut toivotulla tavalla. Mutta siinä se nyt on. Pirpanan koristelemana. Tietysti vähän piti auttaa mutta helposti hääti pois liikaa auttamasta. Kokoamisesta haastavimman teki se, että halusi auttaa sulatetun sokerin kanssa. Mutta sehän polttaa. Saa nähdä täytyykö oman mielenrauhan vuoksi harjoitella pyhinä vielä yksi piparitalo, jos ensi vuonna sitten onnistuisi.

Luukku 4

Kiitos Arjalle luukuista! Kamerastani loppui paristo kun yritin kuvata Pirpanaa mekkonsa kanssa, jotenka kuvia saa odotella. Toivottavasti ei ehdi neiti sekoittamaan luukkuja. Mieluisia juttuja löytyi tänäänkin.

Toverikuu-postia

jopas oli postipäivä! Järkytyin ensin kun näin poliisilaitokselta postia. Mitä mä nyt oon tehnyt! Kun sitä avasin niin selvisi, että siellä oli kutsu olosuhdeselvitykseen. Tämän sosiaalityöntekijän "pääala" on kuitenkin poliisilaitoksella. Mutta ilmeisesti pitänyt hakea vähän "talon ulkopuolista" tietyistä asioista johtuen.

Pirpana sai myös joulukuun Prinsessa-lehden. Mummi on sen pienelle tilannut. Olipa taas riemu. Pirpana sai myös famulta tuliaisina Tallinnasta. Ja mikäs sieltä löytykään? Mekko. Postipoika oli tunkenut paketin näköjään vähän kovin ottein, mutta eipä sillä niin väliä. Kun ei sisältö vaurioitunut. Ainut harmi.. mekko on jo lyhyt kohta. Melkein pylly nyt näkyy, saa nähdä mitenkä käy pesun jälkeen. Hitsi vie. Koon voi kysyä! Ongelmahan on siinä että aina ennen tullu isoja vaatteita. sai 2-vuotiaana 6-vuotiaan kokoa, ja nyt alkaa tulemaan jo pientä. Miksi se on niin vaikea kysyä kokoa? Ai niin joo, täytyy unohtaa nyt se, että välit meni kaikkien kanssa kun en tee niin miten he sanovat. Ja olen tehnyt rikosilmoituksen suvun kultapojasta ja vielä lisäksi en anna lasta heille ilman minun läsnäoloa väliaikaismääräyksen aikana. Miksi antaisin? Yksi suku haukkuu, toinen koittaa pitää pystyssä, kaverit siinä samalla yrittävät tasapainoilla, terapiassa juu-u minäkin sellaisessa käyn ei ymmärretä suvun käyttäytymistä, töissä.. niin.. siellä sentään tiedän mitä mun täytyy tehdä. Kotona tärkeintä pitää pirpanasta huoli, juoskoot suvut hiiteen!

Sain myös Anni-Tannilta postia toveri joulukuun merkeissä. Kiitos postista. Omani lähti tänään eteenpäin. Kuoresta löytyi Kortti, tikkari Pirpanalle (Pirpana kiittää!), korttikuvia, 3d-kuvia, jouluisia taustapapereita. Kiitos!

Pirpanan joulukalenterin kolmas luukku

Täti Punaiselta oli vielä kolmas luukku. Mahtava luukku jälleen. Kiitos Tädille näistä kolmesta luukusta.

Eli luukustahan paljastui jouluinen piirrustuslevy. Tästähän nyt syntyy uusia joulukortti-ideoita ala Pirpana-ideoita.

Myyntiin promarker-tusseja

Tänään menetin hermoni kokonaan ProMarker-tusseille ja niimpä laitan niitä nyt myyntiin kaikkiaan 13 kpl.

Sävyt ovat
Magenta
Carmine
Cyan
Yellow
Vanilla
Cool Aqua
Blue Pearl
Meadow Green
Satin
Blush
Dusky Pink
Cinnamon
Grass

En myy erikseen. Tarjoushinta yhteensä ollu n. 36 euroa.
Nyt postikuluineen 25 euroa.
Kommentti postaukseen ja sähköpostia maarit . heinonen (at) hotmail.com /gmailiin, joilla se osoite on. Kuvan tusseista laitan huomen illalla. Ellei joku halua sitä ennen jo lunastaa. Todella vähän käytetyt. En vain itse osaa näitä käyttää.

Pirpanan joulukalenterin toinen luukku

Tuli myös Täti Punaiselta. Pirpana kiittää jälleen! Oli tosi mieluinen yllätys.

Tässä eräälle melkein oikeat sanat...

ei millään pahalla häntä kohtaan. Mutta Sitä todella saa mitä tilaa!

Joulukalenterin luukku nro 1, postia ja kuoroa

Pirpanan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastui seuraava yllätys. Kiitos Täti Punaiselle! Oli kovasti mieluinen, kuori jäi kuvaamatta, mutta leimakuvat tulevat pienelle uusiokäyttöön :)

Postikin toi tänään paketin, mitä pieni on odottanut yli 4,5kk! Iskänsä lähetti uuden nukkekodin akvaarion ja prinsessa-kruunun. Pitkäänpä meni ja sain vielä muistuttaa pari kertaa, mitenkä vaikeaa toiselle on leikkiä koko nukkekodilla kun aina tulee mieleen mitä iskä teki vanhalle akvaariolle ja koska iskä lähettää uuden. Odotti saavansa sen jo lauantaina mutta ei. Onneksi sentään tänään tuli. Kyllä koko postitoimisto kuuli, että on tulossa paketti iskältä. En olis ollu ollenkaan varma sisällöstä, jos ei olisi tullu suoraan eräästä nettifirmasta. Noh pukille tuli heti toive, että saisi nyt muuntajan tuohon nukkekotiin, kun on jo tuolla wc:ssä yksi valo, nyt akvaario... Olishan se aattona aika tunnelmallista. Laatikossa oli myös sitten esite mitä kaikkea aitoa Lundby:n nukkekotiin on saatavilla "äiti tuon mä tahtoisin, ja tuon ja tuon ja tuon, äiti tuo olisi tosi kiva. Äiti mä olen ollu niin kiltti saisinko vielä tuon?" Kävin sitten katsomassa kaupan sivuilla... joo-o. Missä on meidän pelastava ritari kultaisen visakorttinsa kanssa? huhuu?! Eihän tuolle voi sanoa "kerro isälles!", eikä "katsotaan", sovittiin, että taas kun saa taskurahaa niin säästetään ja katsotaan mitä voi pikkuhiljaa sitten ostella. Kun oliskin hyvät välit toiseen sukuun niin vois vihjata jouluksi ja synttäriksi, mutta kun sitä nyt minulle niskotellaan väliaikaismääräyksestä kun ei mennyt niin miten halusivat. Olkoot. Omapahan on asiansa.

Pirpanan kommentti olikin "iskä nyt ymmärsi ettei saa melskata ja rikkoa minun lelujani!"

Kuorossakin käytiin. Esiintymässä siis,
ensin näin iloissaan,
mutta Pirpanalle kävi näin...
Tuttuun ja turvalliseen mummin syliin

Pirpanan odotus palkittiin

Eilen ei toiminut tietokoneen "irtohiiri", kun Pirpana heitti sen seinään. Koko koneeseen ei koskettu eilen, ja kas yks kaks kipusi penkille ja kräts. Ei tuo nytkään toimi kovinkaan kummoisesti mutta vähän paremmin kuitenkin.

Eilen yritin sitten kirjoittaa blogiin kun nukahti mutta en saanut sitten tallennettua. Leikkaa-liitä toiminnolla onneksi sain tekstin liitettyä wordiin ja sitä kautta sitten tallennettua.

lähtövalmiina iskää katsomaan.
Pinnit päästä puuttuvat.

Tässä sitten eilinen postaus

Pirpanan odotus vihdoinkin palkittiin. Näki vihdoinkin isäänsä sitten heinäkuun. En tiedä muuta kuin hyvin oli mennyt, ja siellä isi pukikin toista kun menin hakemaan. Tapaamisethan on siis valvottuja tammikuun loppuun asti. Sai isin kanssa touhuta ja jutella. En tiedä kaikkea vielä enkä tiedä tarvitseeko minun tietääkään. Ei Pirpana ole reagoinut ainakaan negatiivisesti, muttei ole ollu riemu ylimmilläänkään. Ehkä se tärkein "isi pyysi minulta anteeksi" on nyt toteutunut. Isänsä kanssa ulkona kohdattiin, kun takin vetoketju oli pienellä auennut alhaalta. Piti laittaa sitten uudestaan, ja isi ehti sitten tulla "perään". Siitä se episodi sitten alkoikin.

Lupasi ensin tuoda nukkekodin akvaarion toiselle rikkomansa tilalle. Pyh vielä mitään tuonut. Lupasi tuoda Prinsessa-joulukalenterin. Ei tuonut sitäkään. Siitä repesin. Olisi voinut nostaa edes rahaa, että pieni saa käydä itse ostamassa. Siitäkös se paha mieli tuli kun jäätiin kahden. Noh minähän siitä sitten isälle, että et todellakaan nostanut rahaa "ei ole tapana käyttää käteistä" oli hänen vastauksensa. Niimpä niin. Noh minä sitten, että on sinulla ylimääräistä maksella isoja pk-kuluja (ei tule edes maksikirjeenä, kun pituutta piisaa kalenterilla) mutta ylimääräisiin kuluihin et sitten ota osaa kun vitkastelemalla ja sit kun häntä huvittaa. Minä siis joudun ensin ostamaan, ja odottelen sitten siltä parhaimmillaan kuukauden koska herralle sopii maksaa n 200 euroa takaisin. En valittaisi, jos talous olisi vähän helpompaa itsellä. Toisekseen saako niitä enää sitten kun viitsii hakea, ja koska se on meillä. Taisi tajuta, kun sanoi että laittaa rahat mun tilille. Pienelle sitten selitin kuinka isi laittoi äidin tilille rahaa ja saat käydä itse ostamassa ja maksamassa sen kalenterin. Pienelle tuollainen odotus (lähes kuukauden kun ensimmäiset ovat olleet kaupassa) ja sitten kun ensin toinen lupaa ja sitten ei tuokaan on pettymys kova. Eilen sanoin isälleen sitten ihan suoraan, että kahden neljä vuotiaan asioitako tässä hoidan?

Kaiken raivostuttavinta kuitenkin , valvojalle ei sovi näköjään kaksi aikaa noista, mitkä väliaikaismääräyksessä on määrätty.Joulukuun toista aikaa on myöhäistetty 2h, tammikuun ensimmäinen aika meni kokonaan uusiksi. Saa nähdä, jos oon silloin töissä niin ei onnistu keskellä päivää. Asianajajalle ja lastenvalvojalle taas asiaa.

Noh loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on sitten neidillä pari kalenteria. Ensinhän piti riittää pelkästään tuo mitä blogissani hälle kokosin. Mutta isälleen sai näköjään viestin perille. Hyvä kun lasta kuuntelee!

Voi sitä riemua!
Kalenterissa näköjään viisi isompaa yllätystä.

Joulukalenteri Pirpanalle

Joulu on vielä kaukana - silti niin lähellä. Meillä odotellaan ainakin tonttujen kurkistuksia ja pukkia. Lahjatoivelista on jo valtava. Voi lapsi, säästä vähän äitiä, mihin kaikki saadaan sopimaan!

No mutta kuten moni muukin on kasaamassa joulukalenteria, ajattelin minäkin sitten laittaa moisen pystyyn. Pariin kalenteriin olen itse jo ilmoittautunut. Aikaahan on, mutta toivon, että kaikki luukut olisivat saapuneet perille marraskuun loppuun mennessä.

Mikäli sinulla ei ole osoitettani jätähän kommenttiin sähköpostiosoite, joka ei näy muille niin lähetän osoitetta. Kerro myös kommentissasi minkä luukun/luukut haluat tehdä.

Useammankin luukun saa tehdä, ja toteutustapa vapaa. Joko aski/ pieni kirjekuori.
Sisältötoiveisiin ainoa on ettei salmiakkia eikä lakritsia. Välttämättä ei tarvitse olla mitään makeaa. Neitiä kiinnostaa paljon kiiltokuvat, pienet "timantit" eli mitä käytämme korttiaskartelussakin, puukuviot, tarrat, helmet, yms. pieni sälä. Sekä tietty nukkekotiin pienet massaruoat yms.
Meritsethän luukkuusi mikä päivä on kyseessä.

1. Täti Punainen *perillä*
2. Täti Punainen *perillä*
3. Täti Punainen *perillä*
4. Arja *perillä*
5. Arja *perillä*
6. SAY *perillä*
7. SAY *perillä*
8. Saara *perillä*
9. Saara *perillä*
10. Minna *perillä*
11. Sanna *perillä*
12. Sanna *perillä*
13. Sanna *perillä*
14. Sanna *perillä*
15. Tuula *perillä*
16. Tuula *perillä*
17. Sayn Kummitäti *perillä*
18. Sayn Kummitäti *perillä*
19. Salainen ihailija *perillä*
20. Salainen ihailija *perillä*
21. Salainen ihailija *perillä*
22. Mummi *perillä*
23. Mummi *perillä*
24. Salamander *perillä*

Joulukalenteriluukut matkalla...

Tänään lähti potia

Salamanderille
Arjalle
Sannalle ja
Minnalle

Pirpanan joulukalenterikin on jo täynnä. Kiitos kaikille osallistujille

Anutiinalle ja Tarjalle kiitos!

Tänään osasin odottaa postia Willa-Lunasta. Kiitos, ostamani leimasimet tulivat perille. Kuvaan ne myöhemmin, kunhan saan kameraan uudet paristot. Anutiinakin oli muistanut meitä! Kiitos Anutiinallekin. Pirpana hihkui eteisessä ihan riemuissaan kortista.Pienestä se ilo alkaa. On mummin lähettämistä tonttu-korteistakin jo ymmärtänyt, että tontut tarkkailevat.

Tuossa näkyy kortti ja Täti uimassa ja ballerina-leimasimet ala anutiina.
Laitan tarkemman kuvan kun laitan toiset leimasin kuvat.

Hain myös kuvaajalta joulupukin ja Pirpanan yhteiskuvat. Oli yks tosi hyvä mun mielestä verrattuna, kun toista vähän pukki vielä jännitti. Otin kolme muutakin mukaan. 50snt oli ylimääräiset. Yhden sai ilmaiseksi.

Tänään saatiin sovittua Perhetuvan kanssa lauantain ensimmäinen valvottu tapaaminen Pirpanan ja isänsä kanssa. Hiljaa totesin ääneen hoitavani siinä kahden lapsen asioita. Toinen on hyvin niskottelevaa sorttia vaikka pian kolmekymppinen.

Lunta pyryttää

Keinumista lumisateen keskellä

pilkut ja pisteet nyt puuttuu mutta ei jaksa niitä virittää tällä kertaa...

Joka päivä kaiken aikaa
mietin onko tämä totta ollenkaan
Että kanssas tätä taikaa rakkauden me koetaan
että kantaa oikeasti
tämä tunne aina päivään huomiseen
Ja taas hetken
ihanasti tunnen sydämeni lentoon lähteneen
Tahdon oikeesti olla sinun,
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

uskonut en silloin ennen
että todellisen onnen löytäisin
kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin
mutta nyt on kaikki toisin
luotas lähteä mä koskaan tahdo en
olet nainen suurenmoisin
mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

Itsekullakin jotain myynnissä

Taava myy Magnolian leimasimia täällä

Heli myy Hänglar&Stänglarin leimasimia täällä

ja omat myytäväni löytyy täältä

Väliaikaismääräys

Sain reilu tunti sitten asianajajaltani puheun. Ensin piti tietysti pari kertaa hengittää syvään ja odottaa pahinta ennen kuin vastaa puhelimeen.

Viranomaisetkin ovat olleet sitä mieltä, että alkuun olisi hyvä olla valvottuja tapaamisia, mutta miten saada se toiselle osapuolelle selväksi, oikeudelle myös.

Pirpana saa isältään kysyä itse miksi teki niin. Eilen omien sanojensa mukaan melskasi kotona kun ”iskä on niin pöhkö, ettei ole osannut pyytää minulta ja äidiltä anteeksi! Minä kyllä sanon iskälle, että pyydä anteeksi etkä saa enää satuttaa meitä!” Aika rankkaa tekstiä näin lähes neljä-vuotiaalta. Ja se toinen suuri kysymys ”miksi sinä iskä rikoit minun leluja ja revit äitiä tukasta” pyörii suussa tasaseen tahtiin, vaikka ajatuksia on yritettykin viedä pois heinäkuisesta.

Nyt kuitenkin valvotut tapaamiset tulivat. Neljä kertaa ensi tammikuun loppuun asti, kestoltaan 2 tuntia. Tapaamispaikka selviää myöhemmin. Ensimmäinen on jo ensi viikon lauantaina. Tammikuun lopun jälkeen tapaamiset jatkuvat mikäli Pirpana on henkisesti valmis jäämään isänsä kanssa ilman valvontaa joka kolmas lauantai kymmenen tunnin ajan, eli yökyläilyä ei vielä edes harkita. Näin siis, ennen kuin toisin määrätään.

Eli käytännössä suku tapaa Pirpanaa vasta aikaisintaan helmikuun lopussa 2009. Mutta kun ei haluta olla yhteyksissä niin mitäpä minä sitä suremaan koska olen heistä itsekäs äiti joka osaan käyttää lakia hyväkseni. Minä voin se olla, mutta lakihan on noudattamista varten. Eipä ole ollut mitään velvoitetta lastensuojeluviranomaisten mukaan antaa edes nähdä vapaasti, kun ei ole sopimusta isän kanssa. Monimutkaisia lakipykäliä

Mutta näillä eväillä eteen päin sitten.

Joulupukkien tapaamisia, piparin leivontaa ja vielä kerran piparin leivontaa

Viis äidin olotilasta, piti lähteä tänään pukkia tapaamaan. No oli ideana etsiä itselle myös uudet kengät. Edelliset sanoivat työsopimuksensa irti kuukauden käytön jälkeen. Kanta vain naksahti. Kenkiä etsittiin kolmesta kaupasta - tuloksetta. Minä en osta itselleni satasen kenkiä sentään.

Mutta Prismasta aloitettiin kierros. Siellä nähtiin joulupukki. Toinen odotti joulupukin näkemistä aamu kasista asti ja olotila oli toisella ihan tukalaa välillä kun ei tuntunut aika kuluvan. Pukin nähtyään sitten alkoi sellainen hyytelöityminen, ettei jalat kantaneet yhtään. Jotenka pois vain ja äkkiä. Sitten mentiin tekemään pipareita. Prismassa törmäsin eilen sattumalta mainokseen (meillä ei lueta ilmaislehtiä pahemmin), jossa mainostettiin kyseistä tapahtumaa. Noh sehän olikin sitten tosi kivaa! Kun piparit paistuivat, haettiin kotiin omaa taikinaa ja muotteja. Tietysti muumiaiheisia! Oli suht edullien paketti kyllä.

harvemmin sitä pääsee Prisman leipomoon leipomaan näin pienenä!

Ja muottina ilman muuta Pikku Myy

Prismasta jatkettiin matkaa syömisen jälkeen. Sattumalta käytiin kaupassa, jossa sai valokuvauttaa lapsen ja joulupukin ilmaiseksi. Kuvaajana oli Pirpanan kaikki kerhokuvat ja nyt myös päiväkotikuvat ottanut kuvaaja. Viikon päästä maanantaina voi liikkeestä kuvan hakea. Ja nyt tällä kertaa pukin syliin ihan juostiin. Pienen päänvaivaa tuntu aiheuttavan mitenkä pukki on ehtinyt molempiin kauppoihin ja miksi pukin parta oli vaihtanut väriä, sekä toinen oli hivenen hoikempi. Jotenka uskomus yhdestä ja ainoasta pukista on tainnut mennyttä. Pirpana vaati kotona uuden hameen ja paidan päälle. Ja kieltämättä tänään ei äiti jaksanut vääntää kättä. Toisaalta kiva olikin mennä sitten siistit vaatteet päällä pukin kanssa kuvaan.

Kotona sitten paistaminen jatkui joululaulujen siivin piparien paisto.

Kaulitsemista omalla prinsessa pöydällä

Toinen oli niin tohkeissaan, ettei hihatkaan pysyneet ylhäällä

Vielä koristelut päälle

Kuka tunnistaa näistä mitä esittävät?
Näköjään yhdestä käynyt leipuri jo haukkaamassa palasen.

Ostoksilla ja synttäreillä

Käytiin Pirpanan kanssa toissapäivänä ostoksilla. Ja kaikkea sitä tulikin ostettua. Kuitin loppusumma oli kyllä kolmenumeroinen. Pirpanan isällekin lankeaa osa maksettavaksi, halusi tai ei. Mutta tarvitseehan kasvava lapsi sopivaa vaatetta. Ostettiin loppuvuoden rientoihin lähinnä nyt vaatetta. Perusvaatetta päiväkotiin on ihan kohtuudella vielä.

Prinsessabuumi on voimakkaammillaan. Ja se näkyy. Kummisedälleen, eli pikkuveljelleni kehui eilen mummolassa, kuinka sai prinsessapikkuhousuja. Olisi nyt edes maininnut jostain muusta ennemmin kun siitä ostoslistan halvimmasta. Heh heh.

Eilen vietiin mummolan Ossi-kollille synttärilahja. Ossi täytti 12.päivä kuluvaa kuuta kunnioitettavat 10 vuotta. Kuvat kakusta ovat papan kameralla. Kermapurkinkin kissa sai, mutta vain lipasi ja jatkoi uniaan. Alla kuva kuitenin kun Pirpana levittää hilloa kakkuun.




Pirpanalle oli tosi iso asia nähdä taas enoa ja kummisetää. On ensimmäisenä synttäri-kutsujen saajissa. Kovasti tykkäsi kun eno kehui hänen tekemää kakkua. Välissä oli vain kermaa, mansikkahilloa ja banaania. Päällä kermaa, kelta-oranssista strösselistä tehty kissan pää (mukaillen Ossin väriä), lakunauhasta sitten silmät, suu ja viikset. Kovasti tuntui maistuvan. Mansikkakerma ei ihan kuvastanut nyt poika-kissan väriä mutta ehkä pienen tykäämistä.

Mutta niistä ostoksista...

Prinsessapyjama,
isojen tyttöjen malli, ei housuja
vaan pitkä paita


Hienostelukengät,
paikallinen K-kenkä lopettaa, siellä oli alennusmyynnit.
Itselle löysin yhdet kengät, ovh oli yli 100 euroa,
mutta alennus vaivaset 10 %. Joten jätin ostamatta.
Lasten kengistäkin oli -20 %, paitsi näistä sai -50%.
Suurimmat alennsprosentit oli kesäkengissä.
Kuva ei kerro kokototuutta kengistä.

Lisää kuvia ostoksista kunhan tässä ehditään kuvaamaan.




Alimmaisissa kuvissa Mummiin ostama Prinsessa Ruususen puku.
Kotona ei muuta sitten pahemmin haluakaan pitää. En saa edes mekkoa silittää suosiolla, kuten kuvasta näkyy.

Mutta kuten edesllisessä postauksesa totesin, lämpötalous heittää rajusti häränpyllyä.
välillä jaksaa vähän paremmin buranan voimalla. Joten punkka kutsuu.

Joulukalenteriluukuista

Olen ilmoittaututnut moneen joulukalenteriin, mutta luukut odottavat vielä täällä. Ja ne lähtevät vensiviikolla loppuviikosta postiin kaikille. Alkuviikko menee vielä sairastaessa. Eilen olin jo hieman paremmassa kunnossa, mutta yöllä lähti kuume rajuun nousuun. Pomppasi 39 yläpuolelle, nyt taas hetki buranan voimin eteenpäin.

Prismassa olisi tänään lapsille piparin paistoa, ainakin Prisman mainoksen mukaan. Joulupukkikin olis tavattavissa. Saa nähdä pääsemmekö sinne asti, kovasti Pirpana odottaa sitä, mutta jos olotila on ihan tuskaa, niin parempi olla menemäättä.

enteroa?

Meillä on tässä Pirpanan kanssa entero rokon oireita. Ei mitenkään mukava tauti. Jää näin päivittämiset hetkeksi taas vähiin.

Tänään sain nostaa "huimat korvaukset" neljän viikon työstä. vielä seitsemän viikkoa jäljellä. Vähiin näköjään käy päivät kuitenkin. Olen pohtinut tuota jatkoa mitä sen kanssa teen. Jos jatkan, työ jatkuu määräaikaisena, max vuoden, jonka jälkeen sitä ei voi jatkaa, mutta sisäistä siirtoa voi hakea. Tietysti määräaikaisessa sopimuksessa on puolensa. Tänään olenkin sitten googlettanut muutamia olennaisia asioita siitä.

Samaan aikaan haluaisi lähteä kauas tästä kunnasta. Mutta valitettavasti tässä on kaksi asiaa, mitkä sitovat omalla tavallaan täällä pysymään vielä hetken. Kurjaa. Ja toisaalta asiat ovat ihan vapaaehtoisia!

paljon voi yksi kädenpuristus saada energiaa arkeen

Kuka kävi syömässä...

...kermat kakusta muiden istuessa olohuoneessa?

Taisi olla Pirpana. Mummin kanssa teki papalle isänpäiväkakun.

Kuoron esiintyminenkin on takana ja hienosti meni.

Käräjistä

Ei saatu käräjillä sovintoa aikaan. Olihan se itsestään selvä asia jo sinne mentäessä. Mutta jäimme odottelemaan väliaikaismääräystä joka annetaan 2 viikon kuluttua. Mutta omasta mielestäni istunto meni meidän osalta loistavasti. Kantaja vihjaili minua mielenvikaiseksi yms. Asianajajani kanssa jo pohdittiin aiemmin, että siihen voimme todeta vain, että kantaja voi mennä itseensä ja miettiä miksi, tämän kaiken edessä ei tarvitse pysyä kasassa täydellisesti. Tuli jopa syyttelyitäkin, mitenkä olen itse omilla toimillani aiheuttanut hänen väkivaltaisen käytöksen ja omat jälkeni. Sentään tunnusti, että ymmärtää jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Eli hyvin ristiriitainen lausunto. Ensin kieltää tehneensä mitään, mutta sitten ymmärtää, jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Olin jo aiemmin pohtinut millainen oma asianajajani oikein olisi. Mutta kas! Yliveto. Päivo oli sinänsä helpotus. Voin sanoa puhtaasti erävoitot 6-0. Vaikka ikävältä tuntuu lapsen kannalta.
Mutta eipä isä ole yhteyttä häneen ottanut heinäkuun jälkeen. Ei millään tavalla. Hyvin halpamaisestikin mulkaisi kun vein Pirpanan tekemän isänpäivälahjan. Pirpana jo tuossa kyseli eilen kiittääkö isi häntä? Spontaanisti tuli suusta. Kaikkea hänkin pohtii! Niimpä, kiittääkö isi? En todellakaan tiedä. Ja se on hänen asiansa. Asianajajalleen lopussa kyseenalaistan isän rakkauden lastaan kohtaan kun ei yhteyttä ole mitenkään ottanut, enkä ole kieltänyt. Posti kyllä kulkee.

Siinä onkin Pirpanalle selittämistä miksi isi teki niin. Tähän asti olen vain sanonut, äiti ei tiedä, isin täytyy itse kertoa sinulle. Sehän on totuus. Mutta yritäpä siinä vakuutella, että isi rakastaa häntä tähtiin ja tähdistä takaisin, niin miten ennenkin. Ei mene enää läpi.

Isänsä Sukulaiset ovat olleet nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt abortoida koko tyttö, koska hänellä on tällainen äiti joka osaa käyttää häikäilemättömästi lakia edukseen ja valehdella virkavallan ja oikeuslaitoksenkin puolelleen. valitettavasti tänä päivänä virkavalta ei tee lastensuojeluilmoitusta, eikä kriisiasuntoa järjestetä kevyin perustein. Eipä ole suku ottanut yhteyttä lapseen pahemmin.

Tulin erään ihmisen kanssa keskusteltuani tulokseen, että vaikeiden syytösten ja paineiden, uhkailujen ja kiristysten alla olen joutunut taipumaan lapsen isän tahtoon, joka nyt on pettytyt minun saadessani voimat kasaan vastustaa hänen vaatimuksiaan siinä määrin. Tuli hyvä tunne tuosta. Keskustelemassa täytyy vielä käydä, mutta se, että joku täysin sivullinen tuntematta taustoja ja ihmisiä pystyy sanomaan noin ensimmäisen tunnin jälkeen. Voinko olla onnellisempi?

Minulla on ystäviä, minulla on koti, vanhemmat, tukijoukot, työtä, talous jokseenkin tasapainossa, ja maailman ihanin tyttö... Vaikka tuhma hänkin osaa olla. Elämää päivä kerrallaan, suunnittelematta sen enempää.

Näin Auvisten televisiohaastattelun, heitä vanhempia ymmärtää nyt paljon paremmin. Kun äiti totesi syyllistävänsä henkilökohtaisesti itseään ihan kaikesta tuli tunne, niin teen minäkin. Syyllistän mm. isyyden tunnustamisesta, tapaamisten antamisessa ilman sopimusta, elatusmaksuista, muista kustannuksista, siis ihan kaikesta mikä lapseen ja isäänsä liittyy. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Mutta yritäpä sitä takoa omaan päähäsi. Tapahtumat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Itselle anteeksiantaminen on vaikeinta. Miten saatoinkaan uskoa kiiltokuvapojan näköistä miestä, jonka alla onkin väkivaltainen, osaamatta olla oikeudessakaan fiksusti, henkisesti loppuun kuluttava ihminen. Tänään kun eräs ihminen sanoo minusta jotain postiivista, en usko siihen. Hän tietää sen itsekin. Viimeaikoina on tuntunut, etten pysty edes ihmisiä kutsumaan kotiin kylään. Pikkuhiljaa vahvistuu tunne, että kyllä kotia on vaihdettava, mutta päätös käsitellä asia kotona oli kuitenkin paras mahdollinen...

Onneksi elämässä on paljon hyvääkin! Ja sellaista, mitä ei kaikille kerrota :)

Hijlaiseloa ja taistelua

Tässä on blogi viettänyt hiljaiseloa hetken aikaa. Töissä on mennyt ihan kivasti ja vuoden loppuun nyt ainakin niitä on. Parin viikon päästä selviää jatko. En ole vielä omaakaan päätöstä tehnyt tai edes ajatellut haluanko jatkaa vai en.


Tänään puidaan käräjillä Pirpanan elämää. Tunnin päästä alkaa istunto, kummallakin on asianajaja, tulee pitkä taistelu. Että pitikin tämän mennä näin! Kummallakin on yksi todistaja. Toisen osapuolen todistaja taas ei pysty kamalasti kertomaan, toisin kun minun. Ellei isä ole syöttänyt sanoja hänen suuhunsa.

Nyt vain toivon hiljaa... voimia lisää, oikeudelta sitä viisasta päätöstä lapsen edun mukaisesti. En ole isää potkimassa lapsen elämästä pois, vaan ennemminkin haluaisin, että isä olisi ottanut jotakin yhteyttä lapseensa heinäkuun jälkeen, mutta kun ei mitään! Ei kerrassaan mitään. Tyttö on odottanut isältä anteeksipyyntöä jo pitkään. Toinen ei muista edes postikortilla. Sen sijaan isä saa tänään isänpäiväyllätyksen, jonka toinen on päiväkodissa tehnyt muiden kanssa.

Se mikä harmittaa, on ihmisiä, jotka olisin voinut todistajaksi haastaa/pyytää, yksikään ei suostunut, vastaajan "koston" pelossa. Harmittaa. Eihän minua tarvinnut tulla puolustamaan, vaan kertomaan mitenkä "ulkopuolinen" on kokenut lapsen kertoman ja mitä lapsi on kertonut.

Yöllä nukuin varmaan 45 minuuttia. jos sitäkään. Töissä mietin uskallanko tarttua edes päivän laskupinoon, yhden mokan meinasin tehdä, onneksi selvisi saman tien. Eikä sekään taas minun mokani olis loppupeleissä ollu, mitäs tuodaan minulle kahteen kertaan laskut.

Myönnän käyneeni heinäkuisen tapahtuman johdosta keskustelemassa erään henkilön luona. Täytyy sanoa, että pitkä tie on itsesyytöksistä irti pääseminen. Maanantain yhteenveto olikin:
Elämääsi yritti jäädä hallitsemaan yksi mies ja suku hänen mukanaan lapsen varjolla. Osittain siinä onnistui, sinun taipuessa vaatimusten ja uhkauksien alle, jotta pahimmalta vältyttiin. Kun nousit vastarintaan alkoi ongelmat. Ei sinun tarvinnut hänen vaatimuksiinsa suostua. Se, että olet päättänyt pitää lapsen, on ollut oikea ratkaisu. Siihen, mitä suku sanoo sinun käyttävän lakia häikäilemättömällä tavalla eduksesi, ei tarvitse vastata. Laki on noudattamista varten.

.. jatkan jossain vaiheessa.. kun olen selvinnyt tuolta...

Tunnustus Anutiinalta

Sain Anutiinalta tällaisen tunnustuksen. Kiitos, Anutiina!

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.

4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Minulta tämän patsaan saavat:

1. Arja
2. Korttikellari
3. Piipe
4. Käsintehtyä
5. Sanna

Menneestä viikosta

Toinen työviikko on takana. Tuo sopimushan ei ole voimassa, kuin vuoden loppun. Saa nähdä tuleeko sille jatkoa ja haluanko kyseisessä pisteessä edes jatkoa. Sisäistä siirtoa voisin ajatella.

***************************************
Teenpähän tähän nyt gallupin.
Ajattele kotipaikkakuntasi sairaalaa, terveyskeskusta tai hammaslääkäriä, tai mitä tahansa oman kuntasi julkista terveydenhoitoa.

Kuvitelman mukaan olisit joutunut asioimaan vaikkapa hammaslääkärissä, päivystyksessä, omalla lääkärillä ja vaikkapa käynyt synnärilläkin sitten. Eli olisit joutunut käyttämään kuntasi (tai sairaanhoidon kuntayhtymän) terveyspalveluita.

Vuoden päästä sinulla olisi pätevyys hakea jotakin avoinna olevaa, vaikkapa lähihoitajana, lääkärinä, hammaslääkärinä, kätilönä, osastonhoitajana, sihteerinä, kirurgina ja mitä ikinä niitä virkoja noissa taloissa onkaan

Mitäpä luulet, voidaanko sinut hylätä työnhakijana sen perusteella, että olet joutunt käyttämään kuntasi terveyspalveluita? Ja voitko jatkossa käyttää niitä, kun olet kunnalla/yhtymässä töissä?

************************

Muuten on ollut tosi mielenkiintoinen viikko takana. Töissä käskettiin eilen löysentää tahtia. Siis että mitä? Jos mä teen töitä liian hitaasti, tai joudun selvittämään jotakin asiaa pidemmän kautta, (ihan sen takia, että opin samalla kuitenkin jotain uutta, enkä ryntää kysymään mitenkä tää menee nyt) niin kyllä siitäkin tulee sanomista. Jos taas teen työt liian ripeästi niin siitäkin tulee sanomista! Olen sisäistänyt ohjelmistot hyvin, ja työn laatu on hyvää, mmutta mä vaan teen työt liian nopeasti. Vai miten se nyt menee? Teenkö minä töitä, enkä keskity työaikana pahemmin mihinkään muuhun? Eilen meinasi työt loppua paria tuntia ennen työajan päättymistä. Reilut 30 minuuttia pyörittelin peukaloita, silloin tuli tunne, että jatkossa minäkin juon ainakin neljä aamukahvikuppia, lampsin hitaammin pisteestä a pisteeseen b ja suurin osa työajastani menee kolmen pisteen välillä ravaamiseen, koska vasta marraskuun puolivälissä saan oman työpisteen ja siinä on kaikki mapit yms. olennainen vieressä.

Noh. Asian positiivisin on tietysti se, että töitä on. Onneksi olen jo oppinut tuon, että niin tai näin, aina väärin väärinpäin.

Myytävänä

Puntaroin laitanko nämä myyntiin huuto.nettiin vai tähän. Päädyin kuitenkin laittamaan tähän.

Myynnissä on siis nyt 45 n. 15x15cm taustapaperia. Joko kortin taustapaperiksi, skräppäilyyn, decoihin, atc-kortteihin yms. yms.

hinta postikuluineen 5 euroa. Joitakin papereita on 1-3kpl. Paperit myyn vain settinä.

Mikäli haluat nämä, kommentoi tähän postaukseen ja lähetä meilillä osoitetietosi (maarit.heinonen at hotmail.com) Kun olet maksanut paperit (odotan maksua max viikon), laitan paperit tulemaan.

Kuvia papereista, jotka ovat kaikki siistejä, ei ryppyisiä

Lisäksi myyn seuraavat leimasimet:
(kuvat ovat surkeita, vanhasta blogistani linkitin ne tänne). En nyt ehdi vielä kuvaamaan itse leimasimia, vaan nämä millaiset ovat.

Leimasimien hintaan lisätänän postikulut. Magnolioita useampi kulkee samassa helposti-kuoressa. Penny Blackejakin pari.

Ensiksi Magnoliat. Kaikissa on pehmuste, mutta ei välttämättä pehmusteen paperia.

Kuvan vasemmanpuoleisin leimasin 5e. myyty!
Kuvan muut leimasimet eivät ole myynnissä!

Tästä kuvasta
nro4, 5€
nro 8 5€ myyty!
nro 7 5€
Kuvan muut leimasimet eivät ole myynnissä!

Tästä kuvasta
nro 20 (kiehkura) 7e
Muut kuvan leimasimet eivät ole myynnissä!


Penny Blackit
Puukantisia!


nro 1 6€ myyty!
nro 3 6€
nro 5 8€ myyty!
tämä lehmäleimasin ei pääse oikeuksiinsa tuolla paperilla.
Muut kuvan leimasimet eivät ole myynnissä!




nro 25 6€
Muut kuvan leimasimet eivät ole myynnissä!

Sarah Kay- leimasin


yllä oleva Sarah Kay -leimasin 5€ myyty