Piiiiitkä tauko...

...Oon ollut todella laiska huoltamaan konetta, niinkään se ei olis rahakysymys, vaan motivaatio. Tässä nyt on pärjännyt ilmankin. Vaikka onhan se yksi sosiaalisten kanssakäymisten väline tänä päivänä. Mutta....

Kesäkuussa en näköjään kirjoittanut lainkaan. Se meni miten meni. Töitä on vielä vuoden loppuun ja sitten kaikki onkin vielä auki. Suuntia on monia.

Heinäkuu onkin sitten ollut aikamoista. Pirpanalla on vähän vaikeampaa, sanotaan ettei tapaamisista olisi kannattanut käräjöidä, kun eivät ne kuitenkaan toimi.

Mutta on Pirpana kehittynyt huimasti, oppi ajamaan kesäkuussa pyörällä (se vähän takelteli vielä viimekesänä), on oppinut kirjaimet lähestulkoon kaikki, osaa lukea pieniä sanoja. Ikää siis 4,5v! Kasvupyrähdyksenkin on ottanut.

Mutta onhan meillä ollut jotain hyvääkin. Prinssi on yhä meidän elämässä ja ehkä tiiviimmin kuin koskaan. Ainakin on tuossa ravannut meillä tiuhaan. Vaikkakin ovat olleen pikavisiittejä, mutta kuitenkin käynyt. Eikös se ole pääasia? Mutta hengissä ollaan ja hegissä meinataan pysyä.
Kamera pitäisi tulla mummolaan tyhjentämään, joten jospa sitten saisin aikaiseksi myös kuvia lisätä...

Sitä odotellessa; Tunnelmaa...

Hengissä ollaan

Täällä sitä taas... Kone kotona edelleen tiltissä. Huollosta tosin sain positiivisia yllätyksiä kustannusarviosta jne. Mutta se nyt saa odotella vielä hetken. Tässä on pari tärkeämpää bisnestä ensin hoidettavana. Ja toisekseen, vaikka huoltaisikin sen, ei voida taata mitenkä se kestää. Jotenka tiedostot kun saadaan ulos, niin varmempi on ostaa kone joka kestää sitten. Siinä asiassa on prinssini luvannut jelpata. Koneet kun ovat enemmän hänen alaansa.

Kun aloitin valituslinjalla niin jatketaan sillä myös. Paikallinen posti on hukannut neljä kirjettäni. yhden sain repaleisena takaisin. Onneksi olen laittanut jokaiseen sisäpuolellekin lähettäjän tiedot, mutta harmittaa todellakin...

Käräjöinnit on nyt takana. Pirpana on yötä isällään jonkinlaisen kompromissin myötä. Heinäkuussa on kokonaisen viikon siellä. Syksymmällä toisen viikon. Joulu ja pääsiäinen jaettiin vuosittain, eikä vuorovuosin. Elatuksestakin päästiin kompromissiin kun käytin uhkailua ja kiristystä. Hitsiläinen äijä ei tajunnut että laki sanoo mitä sanoo.

Näin tiedoksi, jotka elatusmaksua saavat, indeksikorotus tulee jatkossa joka vuosi.

Töitä on piisannut, vielä 2,5 viikkoa lomaan. Viikon loma tiedossa ja sitten toinen puolisko osissa jossian vaiheessa elo-joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta/en halua ottaa kerralla, koska tietää taas töiden kasaantumista loman aikana himputisti. Helpompi ottaa esim. pidennettyinä viikonloppuina.

On meillä paljon positiivistakin tapahtunut. Prinssin kanssa elämä luistaa oikeastaan mainiosti. Mainioimmin ei voi enää mennä. Pirpana ennätti jo häneltä viikko sitten kysymään "Menetkö sä äidin kanssa naimisiin?" Perjantaina ostatutti itselleen jo morsiustytön mekon. Tosin hänen makunsa ehtii muuttumaan monesti ennen mekon käyttöpäivää. Eipä Prinssi nyt tyrmännyt pienen kysymystä. Toinen niin hellyttävästi kysyi. Prinssi saikin ansioituneen "maailman parhaan poikakaverin"-mitalin nimpparilahjaksi. Oli Pirpanan valinta. Yhteiskuvia ei sentään ole vielä odotettavissa...

Pirpanalla on tätä hääbuumia enemmänkin ja selvisi nyt sitten mistä se johtui. Päiväkodin kevätesityksessä oli prinsessa Ruusunen - lasten kertomassa sadussa. Ja sai sitten Filipin puolisokseen. >Huoh millainen tarina se olikin. Naurua riitti.

Täällä siis vielä hengissä, enkä askartelujakaan ole unohtanut. Kuvaus on toiminut toisinaan, mutta koneongelma on yhä päällä. jotenka joskus tämä toivottavasti taas tästä vilkastuu. Yritän kuvia vielä lisätä tänään jahka pappa kotiutuu ja saan hänen kamerastaan muutaman kuvan laitettua.

Pirpanan riemua altaassa... Prinssin ostama tuhkimo-uikkari päällä... Prinsessabuumi siis jatkuu

alla kuva itsestään uivasta baby born-nukesta... Aika veikeää menoa.

Hiljaisuutta

Tietokoneeni näytönohjain otti ja levisi, jotenka kone on mykkänä kotona. Onneksi kovalevy on ehjänä. Mutten halua edes arvailla paljonko sen näytönohjaimen korjaaminen tulee maksamaan. Edullisemmaksi tulee ilmeisesti ostaa uusi kone ja yrittää siirtää huollon kautta tiedostot sitten vanhalta koneelta. Ainakin luotettavammalta siis. Mutta mitä siis opin? en ikinä enää osta kannettavaa tietokonetta! Voihan olla että kone vielä "tokenee" mutta onhan se sammuillu jo pidemmän aikaa jotenka tuskimpa muu auttaa, kuin huolto.

Pirpanalla on taas pk:ssa yksi kiusanhenki. neiti 6-vee kiusaa Pirpanaa sen minkä ehtii. No sentään nyt siihen tilanteeseen puututtiin. Jäkättää sen minkä ehtii mitä minun pieni ei osaa. Ei hänen tarvitsekaan osata vielä 6-vuotiaan lailla kaikkea. Pahin oli kun oli "tuomitsemassa" kun sinä kuolet et pääse taivaaseen. Mitä tähän voin sanoa? Lapselleni koitin tietysti, ettei päiväkodissa kukaan tee sitä tuomiota. Kukin uskoo niin miten haluaa. Mutta ei lasten tarvitse moista kokea. Mutta kyllä se riipaisi äitinä...

Muuten menee tasaista arkea. Töissä keittelen huomenna kaupunginjohtajalle kahvit... paineet ovat korkealla. Ei liian laihaa muttei liian vahvaa. Pullat pitää osata siivuttaa juuri tasapaksuisiksi.

Asumistuen lakkautus

Tänään lakkasi asumistuki kokonaan. Kela oli tehnyt sittenkin hylkypäätöksen vaikka virkailijan mukaan olisin saanut n. 30e. Mutta takasinmaksettavaa tuli maaliskuun asumistuki 310 euroa. Mikä on ratkiriemukasta siis. Tuloraja ylittyy muutamalla kympillä.

Asianajajan maksut nousevat kans kun tulot nousi, päivähoidon hoitolisä tippuu roimasti... Mutta on se silti moninverroin mukavempaa "nauttia" palkasta kun miettiä kaikenmaailman tulorajoja yms.

No asianajajalle maksan ilomielin, päiväkotia parempaa en voisi ajatellakaan. Pirpana tykkää tosi paljon olla siellä. Hilkulta piti, ettei tarvinnut maksaa kelalle - ainakaan vielä viime vuoden opintotukia takasin. Mutta Kelalta voi odottaa mitä vain.


Päivän naurut tarjosi esimies tänään. Oli luullut Pirpanaa alle 3-vuotiaaksi "kun se oli niin snadin näköinen". Voi äidin pientä vaahtosammutinta. Itseasiassa tänään nostelin vaahtosammutinta, joka on painavampi kun Pirpana. Toiset naurutkin hän tarjosi. Minulle lätkästiin vielä koeaika 2kk, oltua ensin talossa 4,5kk... Jos heinäkuussa työsopimusta uusitaan, lätkästään taas koeaika. Nerokasta, eikö?

Kallonkutistaja ei vieläkään laskenut mua suljetulle osastolle, no en ihan ollut sinne asti menossa. Kunhan hakkasin päätä seinään. Koitti sekin sanoa minulle, että reaktioni ovat normaaleja, ja ei ymmärtänyt olosuhdeselvitystä ollenkaan. Sitä miten exä sai minua mollata kaikella olemattomalla, mutten minä saanut hänestä sanoa mitään negatiivista. Mutta se siitä kallonkutistajareissusta.

Pirpana teki aikoinaan jo Prinssistä laulun, tänään lauleskeli toista laulua jo. ON se kumma kun edelleenkään ei äidistä lauluja tule. nukahti ennen kymmentä hyvin onnellisena, ettei ole nyt häntä kiusattu. Eilen teki kolmet kakat... Yleensä teki yhdet-kahdet viikossa. Viimeisen viikon on tehnyt ainakin viitenä päivänä, ei sillä että pitäisin mitään kakkapäiväkirjaa. Karjalanpaistista on tykännyt aina. Eilen haudutin lähes neljä tuntia uunissa paistia ja oli kyllä mureaa. Sitä napsi ison annoksen hunajamelonin ja kurkun kanssa. Kummasti sille on tullut ruokahaluja, viimeisen viikon aikana. Ja on oppinut todella paljon uusia asioita. Laatuhoidosta maksaa ilolla.

Huomenna menen kunnan päivähoidon johtajan vs:n luo juttelee vähän Pirpanasta, ja sen saamasta kohtelusta. mitäköhän rautalangan vääntöä siitäkin tulee.

Kiitos työpanoksesta ja näkemiin

Olen tehnyt lokakuun 13. päivästä asti töitä ylläpitokorvauksella (= Työttömyysmarkkinatuki+ylläpiokorvaus 8e/arkipäivä), yp on verotonta tuloa.

Vuoden alusta piti alkaa palkalla sitten. Mutta eipä ollu tiedossa vielä mitään olennaisia tietoja, jotka venyttivät sitten yp:llä tehtäviä päiviä maaliskuun alkuun asti.

1.3.2009 piti tehdä sitten työsopimus vuoden loppuun palkalla. Tiistaina juttelin TYPin palvelupäällikön kanssa asiasta, hän sanoi että sopmimus tehdään mikäli se on työpaikalle ok. Eilen torstaina oli esimieheni vastannut "kaikki on mennyt hyvin, jotenka niin kauan kun on mahdollista." Ja 10 kk on maksimi mitä voi saada. Tänään on kuitenkin vuorokaudessa asiat muuttuneet. Voinkin saada työsopimuksen maksimissaan kesäkuun loppuun. Ja bye bye!

no syyhän on yksinkertainen. Taantuma on tehnyt tuloaan ja säästetään joka paikassa. Mutta se ei ole ainut asia mikä potuttaa. Henkilö jonka kanssa alkuun sovin asiasta lupasi n. 1900 euron kuukausipalkan. Wow ajattelin. Unelmatyö unelmapaikalla, ihan hyvällä palkallakin... Verrattuna ainakin lähtökohtiin. Työ on ollut itselleni terapiaa sitten heinäkuun, viime viikkoina olen saanut todella paljon positiivista palautetta. Olen onnistunut työssä. Toki jokainen tekee joskus virheitä, mutta kaikki ovat olleet tähän asti korjattavissa. Eikä niitä ole edes montaa ollut. Todella mitättömiä sanoisin. Mutta miten käykään palkassa? Romahtaa totaallisesti paljon pienemmäksi. Nyt vielä tämä päälle.

5,5kk ylläpitokorvauksella 880euroa 510 tehtyä työtuntia + 40 menetettyä ylityötuntia talolle. Tuntipalkka noin 1,60 euroa. Ei lohduta. Mutta ajattelin työkokemuksen kannalta. Miten ollakaan nyt en ajattele enää näin. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Luvataan sitä ja luvataan tätä. Vaikka kaikkiallahan tämä on näin. Mutta ison työn sain tehdä jotta olen työyhteisössä saman arvoinen kuin muut. En olekaan enää harjoittelija mitäänsanomaton.

Vielä on harjoittelijana tunteja jäljellä. Tulipahan tehtyä hyväntekeväisyyttä reippaasti, vähemmän tulee tehtyjä työtunteja palkalla. No tuntipalkka ainakin viisinkertaistuu loppuajaksi.

Miten sattuikin, että tämä tuli tietoon keskiviikon ja torstain aikana, kun tiistaina kaikki oli niin miten on puhuttu vuoden vaihteessa ja tiistaina.

Ainut lohtu tässä on se, että pääsen tästä kylänpahasesta nopeammin eroon. Täällä on enää pidätellyt oikeastaan oikeudenkäynti ja työ. Oikeudenkäynnissä olosuhdeselvityksen viimeinen antopäivä on 13.3.3009. Jotenka se on valmis kesäkuun loppuun mennessä. Sovintoa en isän kanssa tee kuin en suostu hänen vaatimuksiin yksinomaan hänen aikataulujen ja mielitekojen mukaan.

Kysyykö joku olenko vielä väsynyt? Älä suotta! Ei tässä mitään. Hetken se sattuu mutta tästähän tää lähtee.. Ehkä heinäkuussa on paremmat sivut elämässä. Onneksi on jotain... positiivistakin!

Eilinen kotikäynti meni ihan ok. Prinssi tosin on kuumeessa, meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Pirpana on huomenna isällään ensimmäiset 10h. Ehkä hyvä nyt näin, saan hetken miettiä ja purkaa asiaa mielessäni. Maanantaina on onneksi kallonkutistaja. Pirpanalla kasvukontrolli päin puuta. Paino laskusuunnassa. Liikaa laskenut. Ensiviikolla palaveri päiväkodilla. Luottamus päivkodin henkilökuntaan pakkasen puolella. Kirjoitan siitä joskus lisää...

Seuraavat postaukset eivät tule olemaan mitenkään positiivisia. Luulisin. Mutta kyllä tästä...

Ainut mikä voi vielä pelastaa... Jos esimiehellä olis ässä hihassaan..

Tietoteknisiä ongelmia

On se kumma. Lähipiirissä on kolme it-alan nörttiä. Mutta pah yksikään ei saa selville mikä konettani vaivaa. Yksi ei suostu edes kokeilemaan kun tietää kokemustensa perusteella ettei amd prosessori, acer ja vista ole parhaimmat mahdolliset yhteistyöhön.

No se mikä siis on vikana? Voi kun tietäisin. Pysyy n. 15 minuuttia pystyssä ja kaatuu. Näyttö ikään kuin leviää käsiin, jumittuu ja sammuu. Vika on todennäköisesti emolevyssä joka voi hyvällä tuurilla mennä takuuseen. Mutta suurimman ongemlan aiheuttaa joko
a) kameran muistikortin liittäminen tietokoneeseen
b) cd:n toistaminen/ ylipäätään musiikin kuuntelu MediaPlayerillä tai vastaavalla.
c) hiiren, mokkulan, tulostimen, tai minkä tahansa laitteen liittäminen tietokoneeseen usb-kaapelin avulla.
d) tietokoneen kiinteän hiiren jumittuminen

Ainut lohtu tässä on se, että kaikki tiedostot ovat tallessa. Mutta en jaksa tämän kanssa nyt tapella. Sähköpostit näyttävät lähtevän joillekin mutta jos kone sammuu "oikealla" hetkellä ei lähdekään. yms. Töissä ei yksinkertaisesti pysty pitämään sosiaalista elämää yllä. Kotona voimat keskittyvät pirpanaan ja hänen hyvinvointiin.

Mitä siihen tulee, niin sain päiväkodista toisen lapsen isästä tukijoukkoja. Järkytyin kuulemastani. Töissä sentään menee suhteellisen hyvin. Ylläpitokorvauksella tehtävät päivät ovat vähissä. Enää 12 pvää.. Joista yksi on "vapaa". Joudun toki sen tekemään sisään ennakkoon mutta saan olla sen kotikäyntipäivän kotona. Kiitos esimiehen ymmärryksen! Mitä järkeä on mennä puolen päivän jälkeen töihin? ei mitään. Koska Pirpana pitäisi viedä päivähoitoon päiväunille. Eikä tällä varoitusajalla sille nyt noin vain hoitoa järjestetä.

Huomenna on päiväkodilla synttärit. Päiväkoti täyttää 20wee. Saa nähdä jaksaako sinne lähteä keikkumaan - tarjoaa kyllä ruoan, pariksi tunniksi ulos. Mutta Pirpana on innoissaan jonkun esityksensä kanssa jotenka kaitpa sinne on raahauduttava.

Luin paikallista lehteä tänään töissä ja ihmettelin todella kun lehti oli painanut missä asuvat seudun "hyvätuloiset". Harvaan merkityiltä alueilta on sitten vorojen kiva etsiä kohteensa. Järkevää ilmeisesti. Jotkuthan oli etsineet osotteita netistä ja sitten käyneet varkaissa. Tuomiot saivat käräjäoikeudesta.

No niin.. nyt alkaa taas tietokoneen hiiri jumittamaan. Tietää että minuutin päästä sammuu kone.. jotenka.. parempi tallentaa ja lopettaa..

enteroa?

Meillä on tässä Pirpanan kanssa entero rokon oireita. Ei mitenkään mukava tauti. Jää näin päivittämiset hetkeksi taas vähiin.

Tänään sain nostaa "huimat korvaukset" neljän viikon työstä. vielä seitsemän viikkoa jäljellä. Vähiin näköjään käy päivät kuitenkin. Olen pohtinut tuota jatkoa mitä sen kanssa teen. Jos jatkan, työ jatkuu määräaikaisena, max vuoden, jonka jälkeen sitä ei voi jatkaa, mutta sisäistä siirtoa voi hakea. Tietysti määräaikaisessa sopimuksessa on puolensa. Tänään olenkin sitten googlettanut muutamia olennaisia asioita siitä.

Samaan aikaan haluaisi lähteä kauas tästä kunnasta. Mutta valitettavasti tässä on kaksi asiaa, mitkä sitovat omalla tavallaan täällä pysymään vielä hetken. Kurjaa. Ja toisaalta asiat ovat ihan vapaaehtoisia!

paljon voi yksi kädenpuristus saada energiaa arkeen

Käräjistä

Ei saatu käräjillä sovintoa aikaan. Olihan se itsestään selvä asia jo sinne mentäessä. Mutta jäimme odottelemaan väliaikaismääräystä joka annetaan 2 viikon kuluttua. Mutta omasta mielestäni istunto meni meidän osalta loistavasti. Kantaja vihjaili minua mielenvikaiseksi yms. Asianajajani kanssa jo pohdittiin aiemmin, että siihen voimme todeta vain, että kantaja voi mennä itseensä ja miettiä miksi, tämän kaiken edessä ei tarvitse pysyä kasassa täydellisesti. Tuli jopa syyttelyitäkin, mitenkä olen itse omilla toimillani aiheuttanut hänen väkivaltaisen käytöksen ja omat jälkeni. Sentään tunnusti, että ymmärtää jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Eli hyvin ristiriitainen lausunto. Ensin kieltää tehneensä mitään, mutta sitten ymmärtää, jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Olin jo aiemmin pohtinut millainen oma asianajajani oikein olisi. Mutta kas! Yliveto. Päivo oli sinänsä helpotus. Voin sanoa puhtaasti erävoitot 6-0. Vaikka ikävältä tuntuu lapsen kannalta.
Mutta eipä isä ole yhteyttä häneen ottanut heinäkuun jälkeen. Ei millään tavalla. Hyvin halpamaisestikin mulkaisi kun vein Pirpanan tekemän isänpäivälahjan. Pirpana jo tuossa kyseli eilen kiittääkö isi häntä? Spontaanisti tuli suusta. Kaikkea hänkin pohtii! Niimpä, kiittääkö isi? En todellakaan tiedä. Ja se on hänen asiansa. Asianajajalleen lopussa kyseenalaistan isän rakkauden lastaan kohtaan kun ei yhteyttä ole mitenkään ottanut, enkä ole kieltänyt. Posti kyllä kulkee.

Siinä onkin Pirpanalle selittämistä miksi isi teki niin. Tähän asti olen vain sanonut, äiti ei tiedä, isin täytyy itse kertoa sinulle. Sehän on totuus. Mutta yritäpä siinä vakuutella, että isi rakastaa häntä tähtiin ja tähdistä takaisin, niin miten ennenkin. Ei mene enää läpi.

Isänsä Sukulaiset ovat olleet nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt abortoida koko tyttö, koska hänellä on tällainen äiti joka osaa käyttää häikäilemättömästi lakia edukseen ja valehdella virkavallan ja oikeuslaitoksenkin puolelleen. valitettavasti tänä päivänä virkavalta ei tee lastensuojeluilmoitusta, eikä kriisiasuntoa järjestetä kevyin perustein. Eipä ole suku ottanut yhteyttä lapseen pahemmin.

Tulin erään ihmisen kanssa keskusteltuani tulokseen, että vaikeiden syytösten ja paineiden, uhkailujen ja kiristysten alla olen joutunut taipumaan lapsen isän tahtoon, joka nyt on pettytyt minun saadessani voimat kasaan vastustaa hänen vaatimuksiaan siinä määrin. Tuli hyvä tunne tuosta. Keskustelemassa täytyy vielä käydä, mutta se, että joku täysin sivullinen tuntematta taustoja ja ihmisiä pystyy sanomaan noin ensimmäisen tunnin jälkeen. Voinko olla onnellisempi?

Minulla on ystäviä, minulla on koti, vanhemmat, tukijoukot, työtä, talous jokseenkin tasapainossa, ja maailman ihanin tyttö... Vaikka tuhma hänkin osaa olla. Elämää päivä kerrallaan, suunnittelematta sen enempää.

Näin Auvisten televisiohaastattelun, heitä vanhempia ymmärtää nyt paljon paremmin. Kun äiti totesi syyllistävänsä henkilökohtaisesti itseään ihan kaikesta tuli tunne, niin teen minäkin. Syyllistän mm. isyyden tunnustamisesta, tapaamisten antamisessa ilman sopimusta, elatusmaksuista, muista kustannuksista, siis ihan kaikesta mikä lapseen ja isäänsä liittyy. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Mutta yritäpä sitä takoa omaan päähäsi. Tapahtumat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Itselle anteeksiantaminen on vaikeinta. Miten saatoinkaan uskoa kiiltokuvapojan näköistä miestä, jonka alla onkin väkivaltainen, osaamatta olla oikeudessakaan fiksusti, henkisesti loppuun kuluttava ihminen. Tänään kun eräs ihminen sanoo minusta jotain postiivista, en usko siihen. Hän tietää sen itsekin. Viimeaikoina on tuntunut, etten pysty edes ihmisiä kutsumaan kotiin kylään. Pikkuhiljaa vahvistuu tunne, että kyllä kotia on vaihdettava, mutta päätös käsitellä asia kotona oli kuitenkin paras mahdollinen...

Onneksi elämässä on paljon hyvääkin! Ja sellaista, mitä ei kaikille kerrota :)

Menneestä viikosta

Toinen työviikko on takana. Tuo sopimushan ei ole voimassa, kuin vuoden loppun. Saa nähdä tuleeko sille jatkoa ja haluanko kyseisessä pisteessä edes jatkoa. Sisäistä siirtoa voisin ajatella.

***************************************
Teenpähän tähän nyt gallupin.
Ajattele kotipaikkakuntasi sairaalaa, terveyskeskusta tai hammaslääkäriä, tai mitä tahansa oman kuntasi julkista terveydenhoitoa.

Kuvitelman mukaan olisit joutunut asioimaan vaikkapa hammaslääkärissä, päivystyksessä, omalla lääkärillä ja vaikkapa käynyt synnärilläkin sitten. Eli olisit joutunut käyttämään kuntasi (tai sairaanhoidon kuntayhtymän) terveyspalveluita.

Vuoden päästä sinulla olisi pätevyys hakea jotakin avoinna olevaa, vaikkapa lähihoitajana, lääkärinä, hammaslääkärinä, kätilönä, osastonhoitajana, sihteerinä, kirurgina ja mitä ikinä niitä virkoja noissa taloissa onkaan

Mitäpä luulet, voidaanko sinut hylätä työnhakijana sen perusteella, että olet joutunt käyttämään kuntasi terveyspalveluita? Ja voitko jatkossa käyttää niitä, kun olet kunnalla/yhtymässä töissä?

************************

Muuten on ollut tosi mielenkiintoinen viikko takana. Töissä käskettiin eilen löysentää tahtia. Siis että mitä? Jos mä teen töitä liian hitaasti, tai joudun selvittämään jotakin asiaa pidemmän kautta, (ihan sen takia, että opin samalla kuitenkin jotain uutta, enkä ryntää kysymään mitenkä tää menee nyt) niin kyllä siitäkin tulee sanomista. Jos taas teen työt liian ripeästi niin siitäkin tulee sanomista! Olen sisäistänyt ohjelmistot hyvin, ja työn laatu on hyvää, mmutta mä vaan teen työt liian nopeasti. Vai miten se nyt menee? Teenkö minä töitä, enkä keskity työaikana pahemmin mihinkään muuhun? Eilen meinasi työt loppua paria tuntia ennen työajan päättymistä. Reilut 30 minuuttia pyörittelin peukaloita, silloin tuli tunne, että jatkossa minäkin juon ainakin neljä aamukahvikuppia, lampsin hitaammin pisteestä a pisteeseen b ja suurin osa työajastani menee kolmen pisteen välillä ravaamiseen, koska vasta marraskuun puolivälissä saan oman työpisteen ja siinä on kaikki mapit yms. olennainen vieressä.

Noh. Asian positiivisin on tietysti se, että töitä on. Onneksi olen jo oppinut tuon, että niin tai näin, aina väärin väärinpäin.

Töitä ja kiirettä

Työt aloitin siis kunnalla maanantaina. Mikäs siinä kun kaikki lähti hyvin käyntiin ja työt eivät ainakaan tekemällä lopu.

Kotona en ole sitten pahemmin konetta edes aukaissut, Pirpanalle ollu vaikeaa tottua taas aikaisiin aamuheräämisiin. On jo parina aamuna sanonut "Eikö äitien työ ole hoitaa lapsia!" Yritin siinä sitten selvittää, että kun äiti menee töihin niin on paljon helpompaa elämä. Noh ehkä se taas tottuu ajatukseen.

Käräjille mennään marraskuun viides päivä selvittämään lapsen huoltoa ja tapaamista. Elatus ei mennyt oikeuteen, kun meidän sopimus on uusittu vuonna 2006 ja vuoden 2007 verotus ei ole valmistunut, jolloinka ei voida nähdä kuinka olennaisesti isän tulot ovat muuttuneet. Noh ne ovat muuttuneet kyllä ja muutenkin hänen elämäntilanteensa muuttunut positiivisempaan. Noh tapellaan nyt sitten jokaisesta lisäkustannuksesta mitkä muksulle tulee, kun ei halua itse tehdä muutosta. Mutta toivon mukaan ei sitten valita kun pyydän muihin kuluihin. Tyhmää vaan sen kannalta, kun en jaksaisi millään olla missään tekemisissä sen kanssa tuon oikeuden päätöksen jälkeen.

Tuossa kun tein tuot aomaa selvitystäni, niin lastenvalvojan kanssa puhuttiin, ettei isä ole edes yrittänyt ottaa lapseen mitään yhteyttä 17.7.2008 jälkeen. Tuli sellainen tunne, että minua on ollut vain hyvä lapsen varjolla pitää kahlittuna. Jos oikeasti lasta olisi halunnut nähdä niin olisi sen edes kysynyt ja säilyttänyt sitten vastaukseni. Eli tietääkö nyt kuitenkin menettäneensä toiveet päästä vaikuttamaan mm. meidän asumiseen ja muihin asioihin? Tyhmää on minun mielestäni nyt väittää sitten, että minä en anna nähdä, kun mitään ei ensin itse edes kysy, tai ei yritä edes tavata mitenkään. Nyt olen sitten monelta kuullut ihan viranomaistahojakin myöden, että minun täytyy tämä muistaa oikeudessa ja kysyä näinkö paljon hän rakastaa lastaan?

Vaikeita asioita pohdittavana.

Töissä sentään tuli kehuja heti. Kotona sitten taas... Niin.. Pikkuhiljaa..

Lääkärissä kävin perjantaina ja ei sen kummosempaa kun käydä vähän juttelemassa tuosta tapahtuneesta ja ns. itsensä syylistämisestä.

mutta näin arkea eteenpäin.

Loma loppui seinään

Olin jo irtisanomassa Pirpanaa päivähoidosta, tai mietin sitä syvällisemmin kun ikinä tähän asti. Mutta en sitten vielä sanonut, vaan annoin mennä sopimuksemme mukaan. Toissapäivänä sitten sain puhelun työpaikalta, joka hylättiin lastensuojeluilmoituksen myötä. Ja kas. Nyt pitääkin sitten mennä töihin jo viikon päästä maanantaina.

Ristiriitaiset ajatukset kyllä. Miten olen nyt työkuntoinen, kun en ollu kolme viikkoa sitten? Eihän oikeuden päätös muuta minun olotilaani pahemmin, kuin sen verran, että oikeus voitti ja toinen näki, ettei mtiä tahansa voi tehdä. Tapahtumat ovat silti tapahtuneet. Mutta totta kai aika parantaa haavat pikku hiljaa.

Tietysti on suuri motivaatio lähteä töihin. Pirpanan päivähoitokin muuttui kokopäiväiseksi yllättävän helposti. Kaikki meni siis sen osalta suht kivuttomasti. Nyt vaan penkomaan vaatekaapit, mitkä vaatteet ovat sellaisia, mitä voi käyttää töissä. Kengät täytyy ainakin ostaa. Mun viime kevään alennnusmyynnistä ostetut Sievin kengät on kantapäistä puhki. Sisäkengät onneksi on.

Pohdintaa siis piisaa.

Asianajajan luo tänään klo 13.30. Neuvottelemaan vähän exän vaatimuksista huollosta ja tapaamisista. Toisaalta nyt on tuo lievä pahoinpitely-syyte tuossa mikä vähän hankaloittaa kyllä asioita. Enkä anna kyllä noin "pientä" kun valvotusti. Olisi miettinyt tekoaan ennen, kun alkaa tuollaisia vaatimuksia esittämään. miten me voidaan olla minkään sortin yhteishuollossa edes osittaisessa, kun minä en ainakaan häntä aio tavata ja tulla uudelleen pieksetyksi ja mahdollisesti pahemmin.

Lähestymiskieltoa ajattelin jo. Kun on yhä nuo viestit tallessa ja nyt tuo tuomio. Mut asianajajan mielestä hankaloitan tässä vaiheessa liikaa asioita, jos lähden sitä hakemaan. Onhan se totta. katsotaan ensin nämä käräjät mitkä nyt tulee, ja sitten uudestaan.

Onneksi on suht hyvä asianajaja. ei mitään ongelmia sen kanssa, aikaa saa äkkiä ja osaa hommansa.

Jotenka siis.. Kohti parempaa arkea -vihdoinkin ja kaikin puolin.

Pirpanalla on ensimmäinen kuoron esiintyminen sunnnuntaina. Osaa kyllä onneksi jo tuon laulun.

Mietin kolmesti...

...Kirjoitanko vai en. Mutta Kirjoitan nyt vain lyhyesti. Säästän lukijoideni hermoja. Niin. Mistä sitä aloittaisi? Kurjimmat ensin ja sitten on kiva päättää johonkin positiiviseen? Noh minäpä aloitan.

Työpaiksta... Ei. En sannut työtä. Minulla oli kuitenkin kuulemma parhaimmat paperit. Mutta pärstäkerroin ja Pirpanasta ja isästään tehty lastensuojeluilmoitus vei ne viimeisetkin rippeet. En ole kuulemma työkykyinen Exän pahoinpitelyn jälkeen.

En jaksa tuota jäädä murehtimaan. Ihmettelen vain voiko tuollaiseen asiaan vaikuttaa ilmoitus, jos kerta on kuulemma parhaimmat paperit. menikö sittenkin pärstäkertoimen mukaan..

Tuttu sanoikin minulle, että olisin ollu liian löysä siihen työhön, olisivat käyttäneet vain rumasti sanottuna pskarättinään, kahvinkeittäjänä ja siivoajana. Käski pysyä kaukana suklaasta vaikka ensimmäisen kerran dietin alkamisen jälkeen teki mieli lähteä kauppaan. Niin lähellä kun kauppa onkin niin kaukana se sillä hetkellä tuntui olevan.

Sen jälkeen on tuota exän päästärepimis-kohtaa jomottanut. Pari burana 600mg:ta olen ottanut. 800kin olisi mutta ne vie jotenkin tokkuraiseksi, ei tajua mistään mitään. Yötä vasten vois ottaa.

Joo mutta kyllä tästä taas noustaan.

Edit klo 22.22 Ai niin.. jotain naurettavaakin tapahtui tänään. Aloitimpa muuten muokkauksen hyvin romanttiseen aikaan. Kuka tietää, että raamatussa sana rakkaus esiintyy kaksisataakaksikymmentäkaksi kertaa? En minäkään tiennyt sitä aiemmin, ennen kuin siskon vihkipappi siitä mainitsi. Mutta siihen asiaan...

Soitin alkuillasta kasin jälkeen eräälle läheiselle ihmiselle. Hän vastasi jotenkin "huomenta". Olin hetken että täh! No raukka pieni ollu unten mailla kun töissä projekti puolen yön jälkeen alkamassa. Ja me ihmiset emme tykkäisi, mikäli tekisivät sitä päivällä. Minä siis onnistuin herättämään toisen sikeistä unistaan. No totesi itsekin "mitäpä pidin puhelinta päällä." Kerrankin osuvasti sanottu. Heti sai kyllä hymyn huulille kun pääsi ajatukset ihan muualle tylsistä asioita. Mutta parempaa oli luvassa. Tämä ihminen nukahti kesken puhelun. Hei, enhän mä voi niin tylsä olla? Enhän? Ei. Toinen oli vain väsynyt. Mutta siinä vaiheessa jo alkoi hymyilyttämään että minäkin voin saada toisen nukahtamaan. Kiitos sinulle JJS.