tunnustusta

Kiitos ensinäkin Tanjuskalle tästä ihanasta tunnustuksesta.



1. Copy the logo of the Kreativ Blogger Award in to your blog
2. Make a link to the person's blog who nominated you
3. Nominate 8 other blogs
4. Add their links to your blog
5. Leave a comment on the blogs, that they have been awarded.

These are the 8 blogs I'm nominating for the Award:
Pistoksissa, Kuulumisia Kiihtelyksestä!, Timantin Taiteilut, Pikku Piipen elämyksiä, Täti Punaisen askartelut, Korttigalleria, Taavanainen ja Riiviö - ja tietysti Tanjuskalle itselleen takaisin.

Käyn kommentoimassa näihin illan aikana - tai vie mukanasi jos huomaat aiemmin.

jotain tehtyäkin...

Even trough we are miles apart...
...you will always hae a special place in my heart

...Pirpana kuumeilee ja minä yritin selvittää laatikoita. Tämän kuvan sitten sain kortiksi asti. Prinssi tosin ei tykkää vaaleanpunaisesta, mutta Pirpanan kanssa tulimme siihen tulokseen että vaaleanpunainen käy taustapaperiksi hyvin. 3d-kukka on pyörinyt nyt ihan liian kauan nurkissa joten senkin tuohon laitoin vaikkei ehkä ihan täydellisesti sovikaan. Yläkulmaan pitäis vielä jotain kehitellä?

Onnistuin sitten tilaamaan itselleni retrokukkaleikkurin Taitopuoti Paperinauhasta, vaikka pitkään koitin houkutusta vastaan taistella.

Myydään kuvankaltainen mm. cuttlebugiin sopiva stanssi.

Yritän kuvata tarkemman kuvan tänään tarvittaessa.

hp postikuluineen 4,00euroa. Kun summa näkyy tilillä lähetän stanssin.

Stanssia olen käyttänyt alle 5krt.

*heiluttelee innoissaan työsopimuksen jatkoa vuoden loppuun*

Kevätaurinko paistaa ja elämä hymyilee...

Tuula kommentissaan ihmetteli koeaikaa, kyllä se vaan pläntättiin. 4kk on yleisin, mutta ei voida läntätä koko työsopimuksen ajan kestävää koeaikaa mukamas. Ei voi olla kuin tyytyväinen loppuratkaisuun.

Prinssikin sanoi ettei työpaikka tulisi toimeen ilman minua kun selvisi ensin jatko heinäkuulle sijaisrahoista. Mutten kokenut olevani korvaamaton... Mutta hyvä näin

Aika on kiitävää...

Mietin ystävänpäiväviikolla että jokin on pielessä. Olin lokakuusta asti kuullut eräältä ystävältäni hänen isänsä taistelua elämästä ja kuolemasta. Suu auki sitä kuuntelin, olihan oma isäni käynyt myös toukokuussa taistelua. Ei tosin noin rajuna. Monesta syystä ja niiden seurauksesta jäi ystävänpäiväviestejä lähetteämättä monelle. Tämä ystävä oli yksi niistä.

Eilen havahduin sitten että eipä ole mitään kuulunut. No ei tietenkään kun numero, joka hlä oli ei ollut voimassa. Sim-kortti ei suostu toimaan joten uuden tilaus. Pistin kuitenkin hälle viestiä "ookkonä hengissä". Tuo Ookkonä on tarttunut töistä. Soitti sitten hetkenajan päästä. Minä tomppeli menin kysymään isästään miten voi. Isänsä oli nukkunut kuukausi sitten pois. Aika on kiitävää.

Kuuntelin häntä vajaan tunnin. Oikeastaan en pystynyt olemaan kuivin silmin. Kaikki oli tällä isällä valmista kotiuttamiseen 19 viikon sairaalassaolon jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Kuitenkin ystäväni oli iloinen siitä, että isänsä oli julistettu aivokuolleeksi jo infarktin jälkeen. Mutta papparainen näyttikin lääkäreille ettei tässä aivokuolleita sentään olla. Lähtöä osattiin odottaa, vaikka lääkärit välillä antoivatkin toivoa ja tilanne näytti hyvältä.

Mutta minä lähden tästä oman isän kyydillä töihin. Joka on ihan hyvässä kunnossa, osa voi muistaa meidän toukokuun taistelun. Eilen sain lasinsirun kotona (aiemmin puodtin ohuesta lasista valmistetun ison juomalasin lattialle) jalkaan. Lähelle varpaita. Meni syvälle, kun en meinannut saada sitä kotikeinoin pois. Mutta en aikonut maksaa sen poistosta 25,60 euroa+mummin herätystä. Kipu oli kuitenkin valtava. Pirpana katseli siinä vieressä ja toi vessapaperia kun verta vain valui, keräsi leluja ja teki mitä pysty "äiti minä kyllä autan sinua hoida sinä jalkaa". Tunti meni siinäkin. Yhden jälkeen kipu hellitti. Mutta kyllä vertakin tuli hurjasti. Prinssi päässee tänään puhaltamaan... Täytyy seurata tilannetta täytyykö käydä työterveyshuollossa näyttämässä jos kipu ei hellitä.

Stressantuneiden rukous

En voinut kuin nauraa tälle... En viitsi edes kertoa missä tällainen oli.. Ei mitenkään tyypillistä minua, mutta voin vain sanoa, että pitää paikkaansa nyt tässä tunnetilassa.

"Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne asiat, joita en voi hyväksyä,
ja viisautta piilottaa niiden ihmisten henkiset ruumiit,
jotka olen tänään vittuillessani listinyt,
koska ne ovat ottaneet minua päähän.

Ja auta minua olemaan myös varovainen toisten varpaille astumisen suhteen,
koska voi olla, että ne varpaat ovat yhteydessä perseeseen,
jota voin joutua huomenna nuolemaan.

Auta minua aina antamaan 1000 % työpanos

12 % maanantaina
23 % tiistaina
40 % keskiviikkona
20 % torstaina
5 % perjantaina

Ja auta minua muistamaan... että kun minulla on todella huono päivä
ja näyttää siltä että kaikki ihmiset yrittävät vain vittuilla minulle,
niin tarvitsen vain 42 lihasta otsani rypistämiseen ja vain 4 lihasta ojentaakseni
keskisormeni ja haistattaessani heille pitkät paskat.


Hauskaa työpäivää!"


Lämmöllä teitä kaikkia kanssatyöläisiä ajatellen...

Asumistuen lakkautus

Tänään lakkasi asumistuki kokonaan. Kela oli tehnyt sittenkin hylkypäätöksen vaikka virkailijan mukaan olisin saanut n. 30e. Mutta takasinmaksettavaa tuli maaliskuun asumistuki 310 euroa. Mikä on ratkiriemukasta siis. Tuloraja ylittyy muutamalla kympillä.

Asianajajan maksut nousevat kans kun tulot nousi, päivähoidon hoitolisä tippuu roimasti... Mutta on se silti moninverroin mukavempaa "nauttia" palkasta kun miettiä kaikenmaailman tulorajoja yms.

No asianajajalle maksan ilomielin, päiväkotia parempaa en voisi ajatellakaan. Pirpana tykkää tosi paljon olla siellä. Hilkulta piti, ettei tarvinnut maksaa kelalle - ainakaan vielä viime vuoden opintotukia takasin. Mutta Kelalta voi odottaa mitä vain.


Päivän naurut tarjosi esimies tänään. Oli luullut Pirpanaa alle 3-vuotiaaksi "kun se oli niin snadin näköinen". Voi äidin pientä vaahtosammutinta. Itseasiassa tänään nostelin vaahtosammutinta, joka on painavampi kun Pirpana. Toiset naurutkin hän tarjosi. Minulle lätkästiin vielä koeaika 2kk, oltua ensin talossa 4,5kk... Jos heinäkuussa työsopimusta uusitaan, lätkästään taas koeaika. Nerokasta, eikö?

Kallonkutistaja ei vieläkään laskenut mua suljetulle osastolle, no en ihan ollut sinne asti menossa. Kunhan hakkasin päätä seinään. Koitti sekin sanoa minulle, että reaktioni ovat normaaleja, ja ei ymmärtänyt olosuhdeselvitystä ollenkaan. Sitä miten exä sai minua mollata kaikella olemattomalla, mutten minä saanut hänestä sanoa mitään negatiivista. Mutta se siitä kallonkutistajareissusta.

Pirpana teki aikoinaan jo Prinssistä laulun, tänään lauleskeli toista laulua jo. ON se kumma kun edelleenkään ei äidistä lauluja tule. nukahti ennen kymmentä hyvin onnellisena, ettei ole nyt häntä kiusattu. Eilen teki kolmet kakat... Yleensä teki yhdet-kahdet viikossa. Viimeisen viikon on tehnyt ainakin viitenä päivänä, ei sillä että pitäisin mitään kakkapäiväkirjaa. Karjalanpaistista on tykännyt aina. Eilen haudutin lähes neljä tuntia uunissa paistia ja oli kyllä mureaa. Sitä napsi ison annoksen hunajamelonin ja kurkun kanssa. Kummasti sille on tullut ruokahaluja, viimeisen viikon aikana. Ja on oppinut todella paljon uusia asioita. Laatuhoidosta maksaa ilolla.

Huomenna menen kunnan päivähoidon johtajan vs:n luo juttelee vähän Pirpanasta, ja sen saamasta kohtelusta. mitäköhän rautalangan vääntöä siitäkin tulee.

Mitä olosuhdeselvitykseen tulee...

...Siskoni oli ihmetellyt miksi mesessäni luki "hiiteen kaikki sossuntantat". Mummi oli sitten kertonut tarinan olosuhdeselvityksestä. Sisko oli ollut järkyttynyt.

Samainen nainen oli ollut hänelläkin, kun siskon ex-mies pahoinpiteli yhteisen tyttärensä. Siskon ex-mies on kuuro. Mutta eihän sekään oikeuta pahoinpitelemään lasta.

Kuulin viimeksi mitenkä kaikki vika on ollut minussa. Enhän saa isältä vaatia ylimääräsiin kustannuksiinkaan rahaa, kun on tähän asti niitä maksanut, mutta ei haluaisi maksaa niin ei hänen tarvitse. No voi voi kyllä muuten tarvitsee. Laitoin eilen sitten palautetta tälle naiselle neljän sivun verran. Vastausta odotellessa...

Isä kun on väkivaltainen luonne, helposti kiihtyvä, äkkipikainen. Pirpana kun vähän hangottelee vastaan niin voi nyrkit hyvin helposti heilua. Isä sai haukkua minua mitenkä paljon tahansa, mutta tantat keskeyttivät minut jos mainitsin jotain. Että näin! Isä on saanut antaa minusta kaikkea paskaa suoranaisesti mutta minä en saanut sanoa isästä mitään negatiivista. Yrittähän isä haluta nähdä lastaan! Niin eli yhteenveto on se, että kun isä halusi ja haki käräjien kautta asiaan ratkaisua, niin mennään hänen mielensä mukaan. Minä jopa ajattelen oudosti kun haluan käräjäoikeuden päätöksen asiaan, enkä lastenvalvojan, sehän vie isältä rahaa! No maksan muuten minäkin asianajajalleni! Minä en ajattele rahaa vaan lapsen parasta. Kyllä lapsi voi isää nähdä mutta miten saada lapselle se turvallinen tunne, sekä sellainen, mikä on molemmille hyvä, ei ainoastaan isälle. Ja kuka vastaa jos nyrkki heilahtaa... sen riski on muuten aikamoisen suuri. On jo meinannut lapselle heilua. Olla lapsen kanssa valvotusti 2-6h ja nähdä 10h on eri asia kun olla raskasta työtä tekevänä perjantaista sunnuntaihin.

Kallonkutistajalle on onneksi huomenna aika. Siskon puheet osittain helpottivat, sillä todella kallonkutistajan, lääkärin, lastenvalvojan ja poliisin väitteistä huolimatta syyllistin perjantain jälkeen itseäni väkivallasta ja isän kohtelusta minua kohtaan kun isän kuullen minua vain syytettiin. Nyt kun tiedän, että en ole ainut jolle tämä sosiaalityöntekijä näin sanoo olo helpottaa...

Ei mitään päivänpaistatusta enää nämä olosuhdeselvitys-postaukset...

Pirpanan haave

Olisi tällainen. Käytiin tänään kaverilla kylässä kun Pirpana otti unet hienman myöhään. Pirpana haaveilee omasta koirasta. Pienikokoisesta. Samaten syntyi haave hamsterista tai marsusta. Ei vain raukka ymmärrä, että täytyy jaksaa hoitaa eläimiä monta vuotta, ettei niitä noin vain saa pois. Mutta todiste siitä, että viihtyisi tuollaisen koiran kanssa. Kuvassa Pirpana ja Pipsa.

ja prinsessaleikit jatkuvat.Pitäähän sitä olla toinen puku siltä varalta kun toinen on pesussa. Kuvassa mekko on hieman ryppyinen,

Kuvia

Laitan muutaman kuvia tässä, kun on tämän koneen kanssa vielä teknisiä ongelmia ja sammuilee, en saanut ladattua niitä tuohon edelliseen postaukseen kun aina kone sammui.

Lähettäjä Äidin arkea ja juhlaa...

Pirpana ratsastaa

Lähettäjä Äidin arkea ja juhlaa...

Pirpanan ohjaama sininen auto radalla neljä. Vauhti oli kovaa.

Nämä kuvat on otettu seurakunnan yhteisvastuu-keräyksen Perhepäivänä. Tapahtumassa oli myös Pirpanan kuoro esiintymässä.

ja tässä käytiin hakemassa poskimaalaus nykyisen päiväkodin tempauksesta.
on se vaan jo iso tyttö, silti niin pieni :)

Olen saanut lapseni takaisin!

Otsikko on ehkä hivenen hämäävä. Lapseni on ollut minulla koko ajan, mutta nyt hän on oma itsensä. Sellainen, jollaisena kaikki on sen tunteneet, millaisena minä olen hänet kokenut. Ensimmäinen viikko yli neljään kuukauteen tällaisena. Huokaisi kun häntä ei ole nyt kiusattu. eilen oli saanut uudessa päiväkodissa kamalasti kehuja. Ei voisi ihanemmin lapsen asiat olla lapsen näkökulmasta.

Tietysti minä käyn nyt päivähoidon johtajan kanssa keskustelua, kun päiväkoti on "hieman" vääristänyt asiaa. Olen nyt 10 sivua lähettänyt hänelle tekstiä ja hän oli järkyttynyt. Tuo oli tietysti lievä ilmaisu. Toivoo etten vielä nosta isompaa mekkalaa asiasta. Aika näyttää. Riippuu millainen on meidän palautekeskustelu johdon kanssa. Täytyy muistaa, että nyt tässä on käytetty heidän osalta puolustuskyvytöntä lasta hyväksi. Eikä lasta ole otettu huomioon. No siitä on nyt vielä turha jauhaa, ennen ensiviikkoa kun käyn sen keskustelun.

Eilen kävin selvittämässä asioita Pirpanan isän kanssa sosiaalityöntekijän luona. On se kumma, kun isä sai mollata minua miten paljon sieti, häntä ei keskeytetty. Mutta minä kun sanoin isästä jotain reagoin tunteella ja minut keskeytettiin aina. Mutta isä sai syytää ihan mitä sylki suuhun toi. Puolueellista sinänsä. No tekeävt oikeudelle selvityksen ettei isä ole väkivaltainen ja voi tavata lastaan niin miten käytännössä tahtoo. Miten ihmeessä se onnistuu aina olemaan hetken viranomaisten kanssa normaalina mutta sitten minulle räyhää kun mikäkin. No se siitä tilannekatsauksesta. Paitsi outoa oli se, että tähän asti Pirpanan isälle on kuulunut puolet Pirpanan ylimääräisistä kustannuksista, niin nyt hänen ei tarvitsekaan niihin osallistua. Ei ole lain mukaista. Toisin kun asianajaja sanoo. Ulosottomiehelle siis asiaa. Eipä sitä arvannut. Ja sosiaaliviranomaiset ovat täysin isän puolella. Mitäs tein rikosilmoituksen. Kaikki olisi toisin jos en olisi tehnyt, tai olisin suostunut isän vaatimuksiin tapaamisten suhteen.

Eilen sain työsopimuksen kotiin. Palkka oli vähemmän mitä alkuun luvattiin, mutta enemmän mitä budjetit olis antaneet periksi. Kesäkuun loppuun oli tuo, mutta minulla on mahdollisuus käydä esimiehen kanssa sopimus loppuvuodesta. Eilinen keskustelu toi toivoa siihen... Hieman ainakin.

Nyt on sellainen olo, että tässä pikku hiljaa saan itseni kasaan. Prinssi laittoi aamulla viestin naistenpäivän kunniaksi. TMutta yllättävän paljon tuo päiväkodin vaihto toi poweria itselleni. Toki siellä on jo käyty rakentavaa keskustelua Pirpanan "itsepäisyydestä" kun ei halunnut pukea, mutta se ei ollut syyttelyä, vaan ihan keskustelua. Ihan toisenlainen ääni kellossa kun kunnalla. Jätän päiväkodin vielä mainitsematta, vaikka voin lämpimästä sitä suositella! Enkä ole minkäänlaista erityiskohtelua Pirpanalle vaatinut. Ainoastaan normaalia arkea päiväkodissa.

Ensimmäistä tilipäivää odotellessa. Joskus jotain positiivistakin kirjoitettavaa siis. En anna viikon pienten murheiden vaikuttaa. Kaikia ei tarvitse miellyttää. Ei se ystävien määrä vaan laatu!

Uuden pohjankin vaihdoin...