Tiesin, että Hyvinkäällä on asiat hullusti...

...Osittain siitä syystä sieltä lähdin - enkä sinne palaa asumaan. Minun veroäyrejä ei se kaupunki tule enää saamaan.  Tai sitten en ole terveessä sielun ja ruumiin voimissa.

Kävin laittamassa nimeni tänne: http://www.adressit.com/raakanpaa

" Hyvinkään kaupunki on suunnitelemassa uutta kaavaa keskusta-alueelle, johon liittyy Rääkänpään omakotitalo alueen hävittäminen. Tilalle on suunnitteilla kerrostaloja. Alueella asuu lähes 200 ihmistä ja koostuu 80:stä omakotitalosta. Alueen talot ovat rintamamiestalo tyyppisiä taloja ja uudemman aikakauden taloja.

Kaupungin ainoana argumenttina on keskusta-alueen eheyttäminen."

 En kieltämättä käsitä mitä järkeä tuossa on. Kaikki vanha siellä pitää laittaa maan tasalle, ja laittaa uutta pystyyn.

Kannattaa käydä vilkaisemassa

Meillä oli aivan mahtava aamu. Ei nyt yksinomaan sen vuoksi, että ajateltiin Suomen todellakin häviävän  jääkiekon pronssimitali, mutta Pirpana nukkui koko yön; nukahti klo 21 syliini sohvalla, kannoin omaan sänkyyn ja nukkui aamulla puoli seitsemään asti. Oltiin kylläkin Prinssin kanssa jo tuolloin hereillä. Mut jotenkin on niin hieno fiilis nyt, kun Pirpanan ja Prinssin ns. isä-tytär-suhde toimii niin hyvin, eikä oo mustasukkaisuuttakaan enää. Tai sit oli vaan niin iso äiti-ikävä neljän yön erossaolon jälkeen. Mitenköhän selviää viikon ilman äitiä. Siis miten äiti selviää viikon ilman Pirpanaa, kun on isillä talvilomaviikon.

Isäntä painui sitten vielä pehkuihin ja aattelin lukea muutamat uutiset netistä. Mutta jotenkin eksyin parille blogi-sivulle, mitä oon käynyt jo muutaman kerran lukemassa ja päädyin ensimmäisenä Katjuskan Korttikaruselli-blogiin, jossa tarjolla olisi namuja. Kannattaa käydä vilkaisemassa :)

Tulipahan jotain ostettua ja tehtyä

Eilen innostuin ostamaan Novitan uusimman lehden ja pari kerää 7 veljestä-lankaa. Värisävyjä mietin pitkään, kun ajattelin tehdä lehdessä olevat villasukat. Villasukkiin into lähti siitä, etten ole vielä kertaakaan onnistunut tekemään kantapäätä ilman purkamista. Nyt se kuitenkin onnistui kerralla ensimmäisessä sukassa. Varresta tuli lyhyt, mutta niin oli tarkoituksenikin.

Ainut virhe tapahtui ensimmäisessä sukassa, joka on jo melkein valmis; Lankojen olisi pitänyt olla hieman löysemmällä sydänkuvion kohdalla. Eli kiristin niitä liikaa. Kyllä ne jalkaan silti menevät: Ehkä ne käytössä kuitenkin löystyvät hieman.

Mikä olikaan sen paremapaa, kuin rauhallinen hetki, Maraboun Digestive-suklaalevy, lankaa ja into tehdä?

Pirpana kotiutui reissusta. Oli isänsä luona pari yötä ja mummin luona pari yötä. Taisi kuitenkin äiti-ikävää olla, kun oli löytänyt äidin kuvan ja se oli ollut yöpöydällä. Tehtiin koko perheen voimin muutama lumiukko pihalle. Oli oikein hauskaa. Katoilta olisi hyvä saada ehkä hieman lumia pois, mutta aika riski lähteä kiipeämään.

 

Yhteistyö on voimaa ♥

 Aiemmin päivällä tein kääretorttua, josta Prinssi on ollut viimeaikoina hyvinkin innostunut. Pohjasta ei nyt vaan tullut niin hyvä kuin ennen. Aina ei voi kuitenkaan onnistua. Nyt taas kohoaa pizza-taikina. Ei jaksa mitään kummoista tehdä, mutta tuo nyt tulee tuossa sivussa. 

 

Onko tää nyt sitten sädekehä vai hienon ladyn lierihattu? 

Ensi viikolla haen postista tilauksen, jonka Tein Klemmarikellariin. Sorruin, myönnetään. Heikkouteni on minullakin. Taitaa kaikilla olla jokin heikkous...

Kolhuja ja lumitöitä

Eilen päästiin iltapäivällä kolmen päivän tauon jälkeen ulos. Pakkasta oli vain -10. Nyt näyttää -5, eikä tuule edes pahemmin.Kun Pirpanan saan päiväunilta hereille, niin täytyy lähteä taas lumitöitä tekemään. Niitä on riittänyt.

Kelan kanssa tappelin tänään, kun ilmoittivat, että minun täytyy toimittaa selvitys työsuhteen päättymisestä. Sekä selvitys jatkuuko saamani osingot (joita on ollut verovuonna 2008 1,09 euroa), ja mistä ne koostuvat ja paljonko niitä tulee olemaan tänä vuonna jne jne jne. Niin. Näkevät, että on Nordean osakkeista, joita jo nyt edesmennyt kummisetäni osti. Lisäksi olen saanut osuuskaupalta korkoa, niin miten varmasti moni muukin vihreän bonuskortin omaava henkilö. Kamala paperisota nyt niistä. Lisäksi täytyy toimittaa selvitys miksi työsuhteeni päättyi 31.12.2009. Eikö määräaikainen työsuhde pääty silloin kun sen on sovittu päättyvän??? Mistä on Prinssi saanut kaiken kärsivällisyytensä mun kanssa?

Odottelen ensi viikolla saapuvaksi tilausta Klemmari-kellarista. Oon ihan täpinöissäni. Pirpana lähtee huomenna pariksi yöksi isälleen ja sieltä suoraan Mummille ja saan sillä välin siivottua takahuoneen työpöytää, jossa appi-ukon tavaroita on tällä hetkellä. Ainoaksi ongelmaksi voi nousta vain huoneen viileys, kovilla pakkasilla on viileämpi, kuin muu talo, ellei lisää lämmitystä. Mutta en nyt oo niin suurella hingulla sitä lisäämässä. Samalla saan käytyä kaikki leimasin-varastot läpi ja laitettua myyntiin tarpeettomat - jos sellaisiksi voi sanoa. Mutta leimasimet, mistä ei nyt enää niin välitä. Voipi löytyä jotain muutakin.

Postiauto kävi taas

Mukavaa postia tuli tänään.

Tiesin kyllä odottaa Taitopuoti Paperinauhasta postia, mutten arvannut sen tulevan näin nopeaa. Tietysti aina kun olen tehnyt sieltä tilauksia, olen saanut ne todella nopeasti, mutta, että seuraavana päivänä kotona. Wau. Kiitos!

Magnolian Edwin-leimasimia mulla ei ollutkaan entuudestaan kuin yksi. Postiivista tässä leimassa on, ettei Edvinillä ole siipiä. Joillekin Magnolian leimasimille ne sopii, muttei kaikille. Tuo lisko on lisäksi tosi suloinen tuossa olalla. 

Motiivi on JHL:n jäsenlehti.

Lisäksi sain postia kunnalta. Postiivista sellaista. Tosin ne rahat on jo tuhlattu kahteen-kolmeen kertaan, ennen kuin tulevat tililleni.

Ensimmäinen kokeilu tuosta leimasimesta tuli jo tehtyä. 

Ystävänpäivätunnelmia

 

Meillä oli Pasin kanssa sopimus, ettei mitenkään muisteta ystävänpäivänä. Kuinkas kävikään...

Tein äkkipäähänpistoksena juustokakun (johon kyllä sai tuoda perjantaina kaupasta muutamia tarvikkeita). Muttei ymmärtänyt varmaan mitä niistä teen. 

Kortinhan tein, joka oli edellisessä postauksessa. Ja olin ostanut suklaisen tikkarin, sydämenmuotoisen tietysti. 

Kakku onnistui ihan hyvin. Pohjalla on tavallisia Digestive-keksejä, ripaus kanelia+75g sulatettua voita. Täytteenä; Maustamaton tuorejuusto-rasia+2,5dl kuohukermaa+Pirkan parhaat päärynäkuutioita (joita ostin Knummen cittarista extraedullisesti) sekä 5 liivate-lehteä liotettuna omenamehutilkkaan.  Päällä 7up free-limua 2,5dl+4 liivatetta sulatettuna omenamehutilkkaan.

Pohjasta ei tullut ihan tasainen, mutta oli kyllä syötävän hyvää. Suklaatkin vähän meni miten sattui, mutta makuasiahan on nyt tärkeämpi. 

Ja aamulla sain paketin sänkyyn; 

Pitäis oppia pitämään sovituista kiinni x)

Ja lopuksi: Kaktus  kukkii...

Ja ehkäpä viikon positiivinen tapahtuma; Perjantaina on iltapäivällä päivittynyt väestörekisteriin meidän uusi osoite, vaikka osoitteenmuutoksen tein tammikuun alusta. Kauanpa kesti!

P*askarteluhaaste #26

Mitä iloa on miehestä, joka ei lue avopuolisonsa blogia? Paljonkin.

Ystävänpäivä lähestyy se tiedetään ja tunnustan; yhtäkään korttia en ole lähettänyt. Meille tuli tänään ensimmäinen Hyvinkäältä, siitäkös se poru syntyi, kun Pirpana tajusi, ettei ollut lähettänyt yhtään korttia! Yritin tehdä kompromissia; tehdään Prinssille kortti. Se passasi. Ideat oli vähissä itselläni. Tanjuskan blogia lukiessani katselin korttia, joka oli tehty P*askarteluhaasteen viikon haasteeseen. Joka kuului;

3 Kukkaa

2 niittiä

1 sydän

Lisähaasteena  oli kortti ystävälle. Saatiin sekin toteutettua. Pirpana huolehti paperileikkurin käytöstä, sekä hieman auttoi teippaamaan, mikä näkyy lopputuloksessa jos tarkasti katsoo.
Kuten alussa mainitsin on hyvä, ettei avopuoliso tätä lue (ei ainakaan ole tunnustanut, vaikka olen kysynyt), niin uskallan osallistua aika hyvin onnistuneella kortilla haasteeseen. Sydämenä käytin pientä metallikoristetta "Made with love".

Eräs asia kuitenkin harmittaa; Korttipohjan nuuttaus oli taas miten sattuu. Ennenkin olen ostanut vastaavia kortteja, ja lähes kaikissa on ollut nuuttaukset huonosti, ei läheskään keskellä. Pitäisi aina katsoa kun on itse ostamassa onko ne lähelekään keskikohtaa. Ei sitä aina vaan tuu katsottua, varsinkin kun lapsen kanssa liikkuu.

Leipomuksia

Leivoin pitkästä aikaa jotain oikein onnistunutta. Elämäni parhaat sämpylät tuli tänään tehtyä. Johtui varmaan siitä, että kerrankin maltoin antaa kohota tarpeeksi taikinan. Tästä kiitos ystävälliselle naapurille joka jäi roskia viedessäni ja vähän pihasta lumia pois ottaessani juttelemaan 7-vuotiaan tyttönsä kanssa. Pirpana oli ainakin iloinen, kun kadulla asuu toinenkin tyttö, ja sai vielä kutsun leikkimään.

Maitorahka-purkissa oli päiväys huomiselle. Mietiskelin siinä mitä siitä tekisi; tavallista rahkaa, eih nyt. Piirakkaa! Jep. Kaivoin sitten Elämä makeaksi-blogista joitakin suolaisia piirakoita ja vastaan tuli Tonnikalapiirakka.

Pohjan aineet löytyi kotoa hyvin. En muista tehneeni ikinä moista taikinaa, mutta onnistui kerralla.

Täyte olikin sitten haastavampi. Ensinäkin. En oo ikinä pitänyt Tomaattimurskasta suuressa määrin piirakassa. On mielestäni niin vetistä (paitsi jos sen valuttaa), Cuisinea-purkkiakaan ei ollut, emmekä käytä aurajuustoa. Niinpä tein oman sovellukseni;

Purkki Pirkka Chili-tonnikalaa
Purkki tavallista tonnikalaa paloina
Sipuli ja paprika kuulotettuna
75g emmental-mozzarella-juustoraastetta
parsakaalia
2 kananmunaa

Nuo sekotin ja laitoin päälle juustoraastetta vielä. Piirakka oli uunissa samaan aikaan kun sämpylätaikina kohosi, ja kuten aiemmin totesin jäädessäni suusta kiinni, hieman tummui juusto päällä, mutten vakavaa, oli todella hyvää. Katsotaan mitä Prinssi tykkää kun tulee töistä kotiin.

Taikinaa jäi kuitenkin reilusti yli piirakkavuoan. En jaksanut enää alkaa tekemään toista tonnikalasekoitusta, vaan päädyin kinkkukuutiokasvishässäkkään, ja munamaitoon. Sekin oli hyvää. Siitä piirakasta ei vain tullut ainakaan ehjänä kovinkaan kuvauksellista.

Kaipuu on lintu
Se lentää sinussa
kohti kevättä
ja syksystä pois
koskaan levähtämättä
Ei sellaisia käsiä kellään
että voisi peittää korvansa
kaipuun linnun kirkaisuilta
Se kutsuu mukaansa
sinne missä ei muuta ole
kuin ikuisesti ihanaa
Yhtäkään lintua
et haluaisi niin vaientaa
etkä yhtäkään
halua niin kuunnella

- Tommy Tabermann

Voi Prinssi ressukkaa

Mikäköhän meitä vaivaa? Onnistumme saamaan sirpaleita taas tälle viikolle. Nyt on molemmat olleet asialla. Lasit ovat kyllä olleet omiani, joten en ole aiheuttanut suurta vahinkoa. Ja nekin lasit ovat olleet McDonald'sin kylkiäislaseja, joita joskus kerättiin vuonna kivi ja kirves.

Prinssi ressukka. Näin juuri. Eilen kun tuli töistä, oli suupielet enemmänkin hymyssä. Mietin jo hetken, että nyt on tainnut tapahtua jotain. Hänelle oli kehityskeskustelussa ehdotettu etätyösopimusta, johon oli sitten esimiehelleen, joka oli vielä autuaan tietämätön minusta Prinssin elämässä, sanonut mitä on kotona tapahtunut ja maininnut tytärpuolesta, joka tuli "kylkiäisenä". Esimies oli hörähdellyt ääneen. Oli vissiin kuvitellut ikuiseksi poikamieheksi. Etätyösopimus jäi kuitenkin vaiheeseen, mikä oli minun mielestä hyvä juttu. Antaa Pripanan nyt ensin totutella ajatukseen, että Prinssi tekee toisinaan alhaalla omia hommiaan ja ei mennä häiritsemään. Työt vatii kuitenkin paljon keskittymistä, eikä se Prinssistäkään hullumpi ajatus ollut. Kyllä se joskus varmasti onnistuu.  Eihän siinä ollut vielä aihetta tarpeeksi sanoa ressukaksi.

On tässä Pirpanan kanssa köhitty hyvän aikaa. Eilen illalla nousi itselle kuume, köhiminen vain paheni. Lääkekaapista kaivoin yskänlääkettä,  muttei siitä paljoa apua ollut. Kello 22-08 päivystys on Jorvissa. No sinnehän en lähde, eikä sinne edes oteta vastaavassa tilanteessa, ahdistakoot henkeä miten paljon tahansa.  Toinen vaihtoehto on lähteä klo 08-22 keskustaan jonottamaan ilman ajanvarausta. No meidän oireet eivät ole päivystysasioita, se selvisi jo soittamalla. Mikäli eivät anna omassa piirissä aikaa tälle tai huomiselle päivälle niin sitten voi mennä. Öisin tilanne on pahin. Mutta ei silti oo aihetta mennä tässä tilassa vielä. No odotellaan. Kyllähän sairaanhoitaja epäili puhelimessa olisko keuhkokuumeen alkavia oireita. No lämmintä juotavaa, ja petiin. Prinssi saa nyt luvan kestää heikommilla yöunilla. Köhi aamulla pahasti, liekö saatiin sekin sairastumaan. Kaikki juuri nyt alkuun tietysti.

Ajantappoa

Pirpana on päiväunilla, ja mä oon tässä hoidellut asioita, lähinnä aiemmassa postauksessa mainitsemastani kuntalisästä, tammikuun asumistukea, sairaspäivärahaa jne jne... Kela osaa olla hidas päätöksissään.

Aamu alkoi mahtavasti Pirpanan kanssa. Lähdettiin "tutulla" kymmenen junalla keskustaan. Ensin käytiin päivähoitokeskuksessa, paperit meni sisään mut piti vielä tarkentaa perään pari asiaa. No nyt sitten odotellaan päätöstä.

Viime viikolla otti jo päähän, kun mentiin hautausmaan ohi, ettei käyty hautausmaalla Prinssin äidin haudalla. Tänään sitten puhuttiin jo aamulla siitä. Hautausmaalla odotti totaalinen tyrmäys. Ei näkynyt sen alueen hautakiviäkään edes. Käytävistä puhumattakaan. Toki isommat käytävät oli aurattu. Pirpanalle oli tulossa asiasta iso pettymys, joten sanoin, että lähdetään katsomaan, jos päästäis edes lähelle. Muistelin suuntaa, kerran oon aiemmin siellä käynyt. Kun päästiin lähelle, iski epätoivo. En todellakaan tiennyt ollaanko edes oikealla paikalla. Kivestä näkyi vain sukunimen viimeinen N-kirjain. Koska Pirpana oli niin innoissaan kaivamassa käytäviä, pyysin, että kävisi vähän pyyhkimässä kiveä. Hahaa. Se löytyi, osattiin juuri oikealle kohdalle. Tuli hyvä mieli kyllä. Kirkkonummelta ei enää noin vain lähdetä isän haudalle. Mut voihan häntä muuten ajatella kotona.

Pirpana kaivaa nimeä esiin. Kyllä se sieltä löytyi.

Kirjastosta haettii lisää luettavaa. Mm. Timo Parvelan kirjoittama "Tuleeko Vaari vielä takaisin?". Papan kuolemaa ja poissaoloa on käsitelty muuton yhteydessä paljon.

Tiimarista piti hakea kala-askarteluun kartonkia, otti sitten rasian muovisia helmiä. Saa nyt sitten tehdä itselleen siniset helmet.

Cittarista piti hakea vain Pepsi Maxia ja broileria tarjouksesta. Kas, kun tuli paljon muutakin.No perustarpeita on hyvä olla kaapissa.

 

Täällä olis ollu aikamoista rämpimistä.

Pyhän Mikaelin kirkko