P*skarteluhaaste #56 Ruskakuva

Eilen totesin mielessäni hiljaa, etten saa koskaan tehtyä tuohon haasteeseen korttia. Inspiraationa tuli käyttää ruskakuvaa, joka löytyy haastesivulta.

Aamulla kun katselin lehtiä puissa tulin toisiin aatoksiin. Oli mielessä montakin ideaa, mutta lopputulos oli sitten tällainen:

Pitsinauha on luonnossa ruskeaa. Kimalleliima näkyy kortissa vielä osittain märkänä.

Oikeastaan kuvasta lähti matkaan vain värit. Perhoset kuuluvat kesään, mutta vielä viime viikolla näkyi pari perhosta pihalla lentelevän, jotenka en menettänyt toivoani :)

Taustapaperi on tehty itse Distress Inkin musteilla, alumiinifoliota ja suihkepulloa apunakäyttäen. Edellisessä postauksessa näkyy Pirpanan taideteos.

Pirpanan taustapaperi Distress Inkin musteilla

Pitkästä aikaa kokeiltiin tehdä taustapaperia. Ajatuksena on täten tehdä kortti Pskarteluhaasteeseen, jossa inspiraation lähteenä käytetään ruskakuvaa.

Tällaisen tuotoksen sai 5-vuotias aikaan. Vähän on vielä märkä tuo paperi. Cansonin Illustrationille tehtiin siten, että painettiin mustetyynyistä  väriä alumiinifoliolle ja läntättiin paperi päälle. Taava joskus opasti käyttämään Suomalaisen kirjakaupan vesiväripaperia, mutta eihän sitä tietenkään meillä tänään ollut. Edullisinta tietysti tuohon tarkoitukseen.

Katsotaan jospa sitä saisi illan aikana kortin väsättyä. Omaani en enää julkaise kokonaisena, koska onnistuin sen leikkaamaan sopiviksi taustapapereiksi.

Lauantaina olis tarkoitus kortteilla. Isäntä on tietokoneen kimpussa, kun yrittää kovalevyä  vaihtaa, edellinen kun toimii mitenkä sattuu. Pirpana on isällään, joten äiti keskittyy omiin harrastuksiinsa.

Syksyn kuvasatoa ja värikkäitä hiuksia

Oli aika tänään suunnata neidin kanssa hammaslääkäriin. Aamulla ei olisi millään halunnut herätä, jännitti, vaikka toista kertaa menikin.

Ensimmäinen hammas kun irtosi 2.9., oli kielenpäällä vain: Täytyy muistaa kertoa hammaslääkärille ilouutinen. Mutta aamulla nuo kertomiset oli unohdettu. 8.22 junaan ja 9.30 aika, jotenka keskustan puistoon ehdittiin hyvin. Kuinkas sitten kävikään? Hammaslääkärin syliin juostiin! Ei menty pöydän alle niin mitenkä viime viikolla. Wau mikä edistys! Ylpeänä sitten esitteli hammaskoloaan. Ja kertoi pesseensä hyvin kaikki hampaat, jotta ei pääse hammaspeikot pitämään juhlia ainakaan enempää.

Reippaasti tuoliin istumaan, suu auki ja homma taas toimii. Mutta mitä siellä olikaan? Ylähampaassa näkyi olevan hammaspeikkoja, mikä jo tiedettiinkin, mutta minkä värisiä!? Oli sinitukkaisia, pinkkitukkaisia, vihreätukkaisia, keltatukkaisia, ja kirjavatukkaisia. Ja hups! valmiita oltiin! Vähän valoa pienelle paikalle ja tarra muistoksi. Ei itkua, vähän äidin kädestäpitoa ja homma oli hoidettu. Kyllä matkalla kuului niin iloinen viserrys, että nyt kyllä kertoo kaikille, ettei tarvitse hammaslääkäriä pelätä. Niinpä niin. Äiti kun edelleenkin inhoaa sitä paikkaa! Ennemmin synnytyssaliin. Aikaa koko operaatioon meni ehkäpä 10 minuuttia. Puolet nopeammin kuin viimeksi.

Samalla reissulla yritin käydä arvauskeskuksen päivystyksessä ultraa poskiontelot ja tarkistaa nielun, kun tuntuu tulehdusta iskevän. Ehei. En edes näyttänyt tarpeeksi sairaalta. Mutta räkää valuu ja painetta poskionteloissa. Ehkäpä viikonloppuna ajatutan Pasia Jorviin testaamaan yhteispäivystyksen. Lämpö sahaa ylös-alas myös.

Kotona odottikin sitten muutama yllätys, kun käveltiin postilaatikolle. Sieniä oli kasvanut parin päivän aikana pilvin pimein.

Neiti sitten totesi; Näistähän voisi saada hyvää sienikastiketta. Kotiovella odotti sitten Ossin tuoma yllätys.

Seuraavaa kuvaa en suosittele heikkohermoisille!!!
 (katsominen siten omalla vastuulla!)
 Vähän niin kuin lihaa sienien lisäksi. Mutta sienet saivat jäädä maahan. Meillä ei niitä syödä. Kaikenmaailman rakennustyömaa-autoja kulkee tuossa tiellä ja muutenkin, ei kiitos.

Ossi tietysti on ajatellut hyvän hyvyyttään tuoda näytille pitkästä aikaa saaliinsa, nyt olen vihdoinkin oppinut kehumaan, ja siitäkös hän tykkää. Ennen katseli vaan, mitä pahaa tehnyt, kun hiiren/päästäisen raatoja oli oven vierustalla.

Välineillä on todellakin väliä.

Otsikko taitaa osua kohdallani niin lastenvaatteisiin, -tarvikkeisiin ja askarteluvälineisiin.

Leimailutaivaasta ostin Klemmarikellarin myyntipöydästä kolme säiliösivellintä 5,20 euron hintaan. Sen sijaan, että olisin ostanut yhden hintaan 4,00e. Kuuntelin koko junamatkan kotiin Masalasta (n. 5minuuttia) mitenkä minun ostopäätöstäni ei ymmärretty ja kyllä nyt tein tyhmästi. Teki mieli sanoa lapselle, ettei saa näsäviisastella.

Hommasin Villakeijusta myös akvarellitussit, vaihtelua väritykseen ajattelin. Muistan myös kysyneeni onko paperilla (akvarelli) suurta merkitystä. Vastaukseksi sain epämääräisen ei. Paperia oli kotona oikein kiitettävästi, joten ne pitäisi ensin käyttää pois.

Kotona menetin hermoni totaalisesti. Raskaus ja leimailu, jossa kärsivällisyyttä pitäisi löytyä ei ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Ainakaan tällä hetkellä, kun tuntuu jo niin pienestä kiihtyvän nollasta sataan hetkessä.

Kynät eivät todellakaan toimineet  niin miten demopisteellä kokeiltiin. Säiliösiveltimet fuskasivat, no eivät olleetkaan lähelläkään sellaisia, mitä olen ennen käyttänyt. Tässä tilanteessa se lapsen näsäviisaus osui oikeaan.

Sunnuntaina testasin muutaman kerran ja manasin paperia ja manasin kaikkea. Pasi totesi moneen kertaan, että paperia saa uutta. Miten se jaksaakin tyynnytellä silloin, kun käyn ylikierroksilla. Mutta ehkä se onkin hänessä parasta, minun ollessa heikkona hän jaksaa pitää pinnalla. Mutta ei hän yritä työntää veden allekaan pinnalla ollessa.

Maanantaina laitoin vähän kyselyä molempaan firmaan. Olin jo sen verta tyyntynyt, että uskalsin ryhtyä kirjoittamaan. En niinkään ollut myyjille kiukkuinen vaan itselleni. Olisihan esim. noiden siveltimien kohdalla pitänyt tajuta, kun juuri testannut tuota 4e:n sivellintä, että se oli käytössä hyvä, eikä ostaa haamuna tuota 5,20e:n settiä.

Enkä todellisuudessa tuhlannut montaakaan paperipalaa tusseja testatessa. Älysin hyvin pian kokeilla ensin kynää pienelle alueelle leviääkö. Toki se harmitti, sillä siinä ajassa ennen kun on tilannut kaiken toimivan olisi  jo saanut aikaan vaikka mitä.

Klemmarikellarista olen saanut aina todella loistavaa palvelua, postitukset pelaavat todella nopeasti ja nytkin Jonna vastasi nopeasti viestiini. Näistä kolmesta puuttui nimittäin sellainen musta tuppi, mikä on ainakin monen käyttämässä keltaisessa siveltimessä. Mutta eipä niissä kuulukaan sitä olla. Eli vika oli käyttäjässä. Pienin koko alkoikin pelaamaamaan hyvin, kun testasin Jonnan ohjeilla, joten ainakin itse sitä pystyn hyvin käyttämään. Tänään Pirpana kokeili sitten niin, että kasteli sivellintä vesikippoon ja hän pystyi näin käyttämään. Isompien kanssa vielä harjoitellaan, koska en ole tottunut, että vesi valuu käytännössä automaattisesti läpi. Mutta ennakoidessa siihenkin pystyy vaikuttamaan. Näin ollen ei nyt ihan hukkaan mennyt tuo ostos, mutta ei silti sellainen kun ajattelin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Villakeijun Johanna sitten vastasi myös viestiini ja sain tänään postissa pari leimakuvaa samalla paperilla, jolla testattiin ja tussit toimivat taas niin miten messuilla testatessa. Vika oli siis paperissani. Jälkiviisaana olisi pitänyt siis ostaa samantien paperia, jota messuillakin oli käytössä.  Posti sentään kulkee. Täytyy samaan pakettiin sitten tilata myös toisen sävyiset tussit. Mutta mitä tästä opimme? Messuilla on melkeinpä ostettava juuri ne mitä testaa, jotta kotonakin hommat toimivat.

Kotona kun on kartonkia/paperia 120g:sta ja 300g:sen välillä, joten luulis aina jonkun kelpaavan, mutta taitolaji tämäkin. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kummastakin firmasta sai mahtavaa palvelua. Ja vaikka firmojen nimet tuohon laitoinkin, niin ei kyseessä ollut heidän toimintansa vaan oma tyhmyys.

Alla Pirpanan taidenäytös uusilla tusseilla. Kuva leikattiin jo ääriviivoja myöden, jotta saadaan korttiin asti. Kotoa tällä hetkellä löytyy nuo pastellisävyt, mutta perus- ja vintage-sävyt ovat haaveissa vielä. Tuohon kuvaan vielä neiti laittoi kimalleliimaa.

Viimeaikoina on ollut aikamoista menoa ja meininkiä kohdussa. Istukka on takaseinämässä, jotenka liikkeet tuntuvat paljon paremmin kun Pirpanan odotusaikana, jolloin istukka oli etuseinämssä.  Vielä pitäisi tilata pinnasänky, auton turvakaukalo ja hommata citykoppa vaunuihin. Vaatteita on jo riittämiin, lisää sitten kun vauva on syntynyt, ei kaikki ole tylsän beigeä, valkoista, keltaista tai vihreää. Muutama pienenpieni mekkokin jo löytyy, ja muutama selvästi poikien vaate. 62cm toppahaalari/puku on hankintalistalla myös. Huuto.netissä kun katselin, niin oli hienoja reimantecin haalareita tarjolla. Mitä tuollainen pieni "rääpäle" tekee oikeasti  reimatecin tai jonkun muun hienolla haalarilla, kun ei möyri edes maassa. No mielipiteitä on monia. Toki ensisijainen asia on, että on lämmin päällä. Reimasta ei meillä kyllä ole yhtäkään hyvää sanaa sanottavana. Ei toppapuvussa eikä pipoissa. Kahdet hanskat ovat olleet käytössä, mutta ei nekään lämpöä pidä, vaan alle laitettava tumputkin jos pakkasta on -10 tai enemmän. Maanantaikappaleita olleet nuo?

Äitiyspakkauskin on pikkuhiljaa tuloillaan. Kelassa taas kun hommat osataan niin... pirullisen hyvin nätisti sanottuna.

P*skarteluhaaste #55

Vuorossa P*skarteluhaasteessa oli lempileimakuva.

Miksikö juuri tämä? Tällä hetkellä askartelumotivaatiota kiskoessa kesäteloilta tuntui, että tässä on monikäyttöisyyttä tällä hetkellä tarpeeksi kortteihin, mitkä pitäisi saada tehtyä. Voi kyllä olla, että ensiviikolla leimasin on jo vaihtunut. Toinen lempileimasin löytyy Saksasta tilatuista tekstileimoista. Mutten nitä kahta oikein tahtonut sotkea keskenään. Joten yksinkertaisella mennään.

Magnolia-haaste #23

Osallistuinpahan minäkin pitkästä aikaa Magnolia-haasteeseen, joka oli vuorostaan 23:s.

Minulla oli jo valmiiksi väritetty Sarah Kayn leimakuva ja selvä visiokin kortista, mutta uusiksi meni, kun muisti oli kesän jäljiltä hieman ruosteessa. Eihän sillä olisi voinut tuohon osallistua.

Marmatin jo Pasille tuosta kortista ja totesi minun olevan liian vaativa itseäni kohtaan. Milloinka teksti ei ollut suorassa paperilla, vastaus "paperia saa uutta pilvin pimein", teksti oli loppupeleissä väärällä värillä "en olisi ajatellut asiaa ellet olisi sanonut", tossut olivat vinossa "ei sitä kukaan huomaa"... Tyypillinen mies, vai minäkö vaan liian pikkutarkka? Taustapaperikin kutistui oikeasta reunasta liikaa leikkauksen yhteydessä. Voi krääk sentään! Äkkiäkös sitä sitten väsää vielä toisen, jossa teksti on sinisellä.

Ehei, enkä yritä vihjata tulevan vauvamme sukupuolta, koska puhdas todellisuus on ettemme tiedä sitä itsekään. Emmekä sitä enää aio saadakaan selville. Jännitystä viimemetreille asti siten.

Jopas muuten näyttää tossut olevan kuvassa vinossa. Mikäköhän tätä tietotekniikan ihmemaailmaa vaivaa, kun vaunujen väri on aivan päin honkia kuvaa ottaessa ja tuossa on taas tossut ihan vinossa, vaikkei ne ihan noin vinossa ole luonnossa.

Miten tämä aika rientääkään näin?

Viimeisin päivitykseni koski rakenneultraa. Kesä meni totaalisessa blogipäivityspimennossa. Monestakin syystä.

Mutta raskaus alkaa olemaan jo helppoa. Sitä tässä vain ajattelee paljonkin kuinka elämä taas muuttuu, kun juuri sopeutunut uudelle paikkakunnalle, Pirpana aloittaa seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa, äitiysloman alkuun on enää reilu kuukausi, äitiyspakkausta odotellessa. Tosin on tämä ihanaakin aikaa. Sitä sitten näkee taas uuden elämän ihmettä ja kuitenkin tässä on kaikki lähes valmiina vauvan syntymää varten.

Eilen käytiin Leimailutaivaassa Pirpanan kanssa ja meillä oli ainakin tosi mukavaa. Ei edes tuhlattu paljoa, silti saadaan kiittää meidän Prinssiä. Äiti-tytär laatuaikaa mieleisen harrastuksen parissa ja saipahan shoppailla siinä samalla. Alla Pirpana värittää Villakeijun myyntipöydällä akvarellitusseilla Magnolian heppa-leimakuvaa.

Tänään oli tarkoitus suunnata Hyvinkäälle hautausmaalle. Isä olisi täyttänyt 60-vuotta. Neiti oli meillä tänään niin känkkäränkkä koko aamun, että oli parempi jättää väliin koko homma. Harmittaa, mutta tiedän, ettei isä olisi ajatellut asiaa huonona. Sen sijaan on poltettu eilisillasta asti isän kuvan vierellä kynttilää.