Otsikko taitaa osua kohdallani niin lastenvaatteisiin, -tarvikkeisiin ja askarteluvälineisiin.
Leimailutaivaasta ostin Klemmarikellarin myyntipöydästä kolme säiliösivellintä 5,20 euron hintaan. Sen sijaan, että olisin ostanut yhden hintaan 4,00e. Kuuntelin koko junamatkan kotiin Masalasta (n. 5minuuttia) mitenkä minun ostopäätöstäni ei ymmärretty ja kyllä nyt tein tyhmästi. Teki mieli sanoa lapselle, ettei saa näsäviisastella.
Hommasin Villakeijusta myös
akvarellitussit, vaihtelua väritykseen ajattelin. Muistan myös kysyneeni onko paperilla (akvarelli) suurta merkitystä. Vastaukseksi sain epämääräisen ei. Paperia oli kotona oikein kiitettävästi, joten ne pitäisi ensin käyttää pois.
Kotona menetin hermoni totaalisesti. Raskaus ja leimailu, jossa kärsivällisyyttä pitäisi löytyä ei ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Ainakaan tällä hetkellä, kun tuntuu jo niin pienestä kiihtyvän nollasta sataan hetkessä.
Kynät eivät todellakaan toimineet niin miten demopisteellä kokeiltiin. Säiliösiveltimet fuskasivat, no eivät olleetkaan lähelläkään sellaisia, mitä olen ennen käyttänyt. Tässä tilanteessa se lapsen näsäviisaus osui oikeaan.
Sunnuntaina testasin muutaman kerran ja manasin paperia ja manasin kaikkea. Pasi totesi moneen kertaan, että paperia saa uutta. Miten se jaksaakin tyynnytellä silloin, kun käyn ylikierroksilla. Mutta ehkä se onkin hänessä parasta, minun ollessa heikkona hän jaksaa pitää pinnalla. Mutta ei hän yritä työntää veden allekaan pinnalla ollessa.
Maanantaina laitoin vähän kyselyä molempaan firmaan. Olin jo sen verta tyyntynyt, että uskalsin ryhtyä kirjoittamaan. En niinkään ollut myyjille kiukkuinen vaan itselleni. Olisihan esim. noiden siveltimien kohdalla pitänyt tajuta, kun juuri testannut tuota 4e:n sivellintä, että se oli käytössä hyvä, eikä ostaa haamuna tuota 5,20e:n settiä.
Enkä todellisuudessa tuhlannut montaakaan paperipalaa tusseja testatessa. Älysin hyvin pian kokeilla ensin kynää pienelle alueelle leviääkö. Toki se harmitti, sillä siinä ajassa ennen kun on tilannut kaiken toimivan olisi jo saanut aikaan vaikka mitä.
Klemmarikellarista olen saanut aina todella loistavaa palvelua, postitukset pelaavat todella nopeasti ja nytkin Jonna vastasi nopeasti viestiini. Näistä kolmesta puuttui nimittäin sellainen musta tuppi, mikä on ainakin monen käyttämässä keltaisessa siveltimessä. Mutta eipä niissä kuulukaan sitä olla. Eli vika oli käyttäjässä. Pienin koko alkoikin pelaamaamaan hyvin, kun testasin Jonnan ohjeilla, joten ainakin itse sitä pystyn hyvin käyttämään. Tänään Pirpana kokeili sitten niin, että kasteli sivellintä vesikippoon ja hän pystyi näin käyttämään. Isompien kanssa vielä harjoitellaan, koska en ole tottunut, että vesi valuu käytännössä automaattisesti läpi. Mutta ennakoidessa siihenkin pystyy vaikuttamaan. Näin ollen ei nyt ihan hukkaan mennyt tuo ostos, mutta ei silti sellainen kun ajattelin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.
Villakeijun Johanna sitten vastasi myös viestiini ja sain tänään postissa pari leimakuvaa samalla paperilla, jolla testattiin ja tussit toimivat taas niin miten messuilla testatessa. Vika oli siis paperissani. Jälkiviisaana olisi pitänyt siis ostaa samantien paperia, jota messuillakin oli käytössä. Posti sentään kulkee. Täytyy samaan pakettiin sitten tilata myös toisen sävyiset tussit. Mutta mitä tästä opimme? Messuilla on melkeinpä ostettava juuri ne mitä testaa, jotta kotonakin hommat toimivat.
Kotona kun on kartonkia/paperia 120g:sta ja 300g:sen välillä, joten luulis aina jonkun kelpaavan, mutta taitolaji tämäkin. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kummastakin firmasta sai mahtavaa palvelua. Ja vaikka firmojen nimet tuohon laitoinkin, niin ei kyseessä ollut heidän toimintansa vaan oma tyhmyys.
Alla Pirpanan taidenäytös uusilla tusseilla. Kuva leikattiin jo ääriviivoja myöden, jotta saadaan korttiin asti. Kotoa tällä hetkellä löytyy nuo pastellisävyt, mutta perus- ja vintage-sävyt ovat haaveissa vielä. Tuohon kuvaan vielä neiti laittoi kimalleliimaa.
Viimeaikoina on ollut aikamoista menoa ja meininkiä kohdussa. Istukka on takaseinämässä, jotenka liikkeet tuntuvat paljon paremmin kun Pirpanan odotusaikana, jolloin istukka oli etuseinämssä. Vielä pitäisi tilata pinnasänky, auton turvakaukalo ja hommata citykoppa vaunuihin. Vaatteita on jo riittämiin, lisää sitten kun vauva on syntynyt, ei kaikki ole tylsän beigeä, valkoista, keltaista tai vihreää. Muutama pienenpieni mekkokin jo löytyy, ja muutama selvästi poikien vaate. 62cm toppahaalari/puku on hankintalistalla myös. Huuto.netissä kun katselin, niin oli hienoja reimantecin haalareita tarjolla. Mitä tuollainen pieni "rääpäle" tekee oikeasti reimatecin tai jonkun muun hienolla haalarilla, kun ei möyri edes maassa. No mielipiteitä on monia. Toki ensisijainen asia on, että on lämmin päällä. Reimasta ei meillä kyllä ole yhtäkään hyvää sanaa sanottavana. Ei toppapuvussa eikä pipoissa. Kahdet hanskat ovat olleet käytössä, mutta ei nekään lämpöä pidä, vaan alle laitettava tumputkin jos pakkasta on -10 tai enemmän. Maanantaikappaleita olleet nuo?
Äitiyspakkauskin on pikkuhiljaa tuloillaan. Kelassa taas kun hommat osataan niin... pirullisen hyvin nätisti sanottuna.
