Miksi vaihtaa köyhemään kuntaan?

Hyvinkäällä oli omituiset myöntämisperusteet kuntalisälle. Vaikka suuruudeltaan olikin parempi, kuin täällä. Asiasa on vain pieni mutta. Sen maksatus päättyy kuitenkinkun lapsi täyttää 2-vuotta. Meinasin ihan pökertyä kun luin pykäläviidakkoa täältä.

välihuomautus; jes, nimeni ei näy enää Hyvinkään kaupungin sivuilla. Edistystä. 

Kirkkonummella taas tukea maksetaan siihen päivään saakka, kunnes lapsi menee esikouluun ja esikoulun loppumisesta ekan luokan alkuun. Maksavat jopa 6kk takautuvasti. Eli jos en olisi saanut mutkan kautta tietoa heti, ei olisi tapahtunut suurta vahinkoa. Enkä kuitenkaan vielä sitä saa, vasta helmikuusta alkaen, kun kirjat on virallisesti täällä. Onneksi en mennyt työttömäksi työnhakijaksi. Prinssin tulojen takia en olis saanut työmarkkinatukea  Eikä mun täytyy toimittaa minkään sortin tositteita Prinssin työstä tms. Ainoastaan oma verokortti sosiaalista etuutta varten, ja hakemuskaavake. On se jotain kotiin päin kuitenkin. Eli miksi siis vaihtaa köyhempään kuntaan.

Omapäinen suunnistus uudessa kotikaupungissa

Lähdettiin kymmenen jälkeen junalla keskustaan. Tietysti tuli konnari. Viimeksi kun kävin kaupassa, ei tullut kummallakaan kerralla. Matkaväli on n. kaksi minuttia.  Paluumatkalla ei taas kuulunut konnaria. Tästä syystä en suostu ostamaan minkään sortin sarja/kuukausilippua. Ei oo mun vika, jos konnarit ei liiku. Täytyy varmaan veli-konnaria "ripittää". Hyvällä siis.

Ennen junalle kävelyä pudotimme postilaatikkoon hieman postia.

Aikamoinen nippu. Huom. Tehtiin omanlaiset osoitteenumuutoskortit :)

Posti maksaa silti postikulut.

Ajattelin junassa, että Hyvinkäällä meni keskustaan n. 20 minuuttia kävellessä Pirpanan kanssa. Bussilla olisi maksanut 4,00e/suunta ja nyt oli 2,30€/suunta. Käveltiin keskustassa, löydettiin leikkipuisto, joka jo testattiin, sekä kirjasto. Oli ihan mukava ensivakutelma keskustasta. Kirkon kohdalla vähän riipaisi, kun ajatteli, että olisi voinut käydä Anopin haudalla, muttei sitten lähdetty. Vaikka sinne löytäisinkin.

Aurinko nousemaisillaan aamulla Tolsassa.

Kaupasta haettiin muutamia elintarvikkeita. Sorruin ostamaan itselleni pinkit Reino-tohvelit. Normaali kengänkoko on 40, otin 39, kun ajattelin että villasukat sopii, jos tarpeen. En edes kokeillut kokoa 38, mutta ehkä nekin olis olleet ihan hyvät. Sopiipahan nyt villasukat. Pirpanalle ehdotin samanlaisia pieniä, mutta valitsi kuitenkin monen pohdinnan jälkeen kultaiset "prinsessa"-tossut.

Valtatie 51:n vieressä kaivinkoneet työssään.

Meillä ei oo alakerrassa, jossa on Prinssin soppi, ja kylpyhuone+sauna lattialämmitystä.Lämmintä siellä kyllä on, mutta kiva lähteä suihkusta tohvelit jalassa, ja muutenkin sisällä pitää. Minuun iski jonkinlainen energiasäästö-kärpänen. Ja muutenkin intoa on tehdä asioita, vaikka tuo jätesäkeistä vaatteiden ja petivaatteiden purkaminen on toisinaan turhauttavaa. Pakko on vaan tehdä. Pirpanan kanssa on kuitenkin yritetty sivussa elää normaalia arkea. Perähuoneesta kuitenkin olisi ihan mukava saada meidän tavarat pois, jotta pääsis edes omalle vaatekaapille ja pakastimelle ilman, että tarvitsee miettiä koska nilkka nyrjähtää. Hiljalleen.

Muutto ohi vihdoinkin

Monta kyyneltä on saanut tämän muuton aikana vuodattaa, verenpaineet ovat päässeet kohoamaan, mieli on tehnyt heittää hanskat naulaan, hermot olleet riekaileina. Jatkuvaa pomppoilua edes takas. Ja ns. perähuoneessa saa varoa tällä hetkellä nilkkoja, ettei nyrjäytä kun suunnistaa edes omalle vaatekaapille.

Niin siinä oli ne huonot kohdat, kun päättää kerätä kimpsut ja kampsut muuttokuormaan (meidän tapauksissa useisiin sellaisiin) ja ottaa suunnaksi miehen kodin, jossa on jo tavaraa entuudestaan. Nyt on enää purkamista.

Olin tilannut muuttoauton perjantaille klo 14. Pirpanan piti lähteä famulle klo 13. Famu olikin pihassa klo 12.30. Muuttomiehet soittivat samassa rytäkässä, että ovat vartin päästä pihassa. Voi oivariini! No tavarat autoon, (kantoivat käytännössä huonekalut, ne vähäiset, mitä oli) minä hyppäsin kaverin kyytiin ja kohti Kirkkonummea. Oltiin 15 minuuttia aiemmin kuin ne. Olivat tietävinään paikan, mutta silti jouduin niille neuvomaan mistä käännytään mihinkin. Tavarat saatiin ulos autosta, varmistin, että lasku tulisi tosiaan Kirkkonummelle, vaikka virallisesti ollaan täällä kirjoilla 1.2.2010. Äijä sitten sanoi, että ei kun sä maksat sen nyt. 360,00 euroa käteen kiitos. Ja piti mennä toisin. Voi elämä! Ei mulla tuollaista summaa ollu tilillä. Äkkiä Prinssille soitto. no 2 minuuttia se vei, ja tavarat, jotka oli pihassa, jäi siihen odottamaan. Hyppy kaverin kyytiin ja nostamaan rahaa. Täällä kun etäisyydet on vielä vähän toista luokkaa, kuin Hyvinkäällä. Lisäksi tuosta pienemmältä tielle valtatielle oli ihan tuskaa. 6 minuuttia seisottiin ja odotettiin. Siinä vaiheessa jäi muuttoautokin odottamaan info-paikalle. Prisman otto-automaatilla oli sitten älytön jono. Manasin siinä rahojenkin loppuvan, ennen minun vuoroani.

Rahat pojille kouraan. Kuitinkin sain, kun vaadin. Tavaroita oli sitten alakerta täynnä. Jätesäkit täynnä vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä. Pahvilaatikoissa jotain aivan muuta. Eikä tilannetta helpottanut se, että puoli seiskan aikaan Prinssi laittoi viestin "laitatko saunan lämpenee?" Nii-in. Odotas tuota, kun katsos siellä on jätesäkkejä. No minä sitten viskelin niitä yhdelle sängylle. ja auts. Eihän se pohja tietenkään olisi kestänyt. Lauantaina oli "hanskat naulaan"- tunne, molemmat kärttyisiä, mikään ei ollut hyvä. kunnes oli pakko syödä, ja sitten löytyikin puhtia. Ja saatiin paljon aikaiseksi.  Pirpanan huoneessa on huonekalut kutakuinkin paikoillaan, osa leluista. Vaatteet seuraavaksi laatikkoihin, ja lelut paikoilleen.
Huoh. se on käytännössä ohi. Mutta on se näköjään sen arvoista.

Eilen sain Pirpanan unille vielä klo 21 mennessä, kun ei ollut nukkunut päiväunia.

Mainitsinko, että puhelimenikin tuli pestyä minun ja pirpanan huonon yhteistyön tuloksena pesukoneessa ennen muuttoauton tuloa? Onneksi toimi yksi varapuhelin. En tainnut mainita. Se oli vain puhelin.

Täytyy lähteä laittamaan Pirpanan huoneetta jotta sais sen kuvattua ja laitettua tännekin kuvia.


hioiiissssssxxxxxoooooooooooooooooooooooooooookkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkääääääääääääuuuuuuu
Yllä siis Pirpanan terveiset

Muuttovirran keskeltä

Viime viikko meni hujauksessa. Halusin päästä kahdesta kutakuinkin tavallisesta sängystä eroon. Toinen oli 80cm leveä, tavallinen ihan ok-kuntoinen runkopatja ja toinen viime vuosituhannen lopussa ostettu moottorisänky, paljon käytetty, mutta ihan mukava, kunhan vain hommasi uuden patjan. Luovuin näistä ilmaiseksi.

 Lumivallin valloitusta torstaina kerhon jälkeen

Runkopatjan piti hakea paikallinen kirpputori, joka hakee käytännössä ihan kaiken, kun vain soittaa. Viime vuoden järkevät löydöt ko. paikasta olivat Pirpanalle kasa vanhoja Prinsessa-lehtiä 20 snt/kpl (suurimmassa osassa oli vielä julisteet) ja yksi musta olkalaukku, joka oli todella hyvässä kunnossa 3e. Tietysti on siellä poikettu ohikulkiessa, varsinkin kun löydettiin Prinsessa-lehdet käytiin katsomassa usein, olisiko niitä enemmän. Tuloksetta. Lisäksi saivat viedä vanhan putki-television,  tai alle 10 vuottahan sillä oli ikää, tosin meille käytettynä tullut.

Torstaina soittivat, että hakevat maanantaina. Ajattelin voi rähmäle, koska maanantain olin ajatellut toisin. 10 minuutin päästä tuli puhelu, että tulevat heti huomenna (perjantaina) klo 11. No jes! Satuin sitten löytämään runkopatjasta pari kohtaa, mitkä ajattelin putsata. Tulos oli erinomainen. Harmi etten ottanut kuvaa ennen/jälkeen. Perjantai-aamuna sitten raahasin sängyn ja television yksin alas. Riski juu, mutta meidän eteinen on todella ahdas, enkä halua enää poropeukaloiden rikkovan paikkoja. Olisin tietysti voinut itsekin rikkoa, mutta syy olisi puhtaasti minun.

En jäänyt sen kummoisemmin alas odottelemaan, koska huomaisin varmasti, kun ko. paikan auto tulee pihaan. Vaan enpä huomannut, muuta kuin peruuttamisen pois. No jopas sattui. Katsoin sitten alas ja vain televisio oli hävinnyt.  Ehdin jo miettiä, että joku ohikulkija sen nappasi ja auto käy kääntymässä ja peruuttaa. Mutta autoa ei kuulunut takaisin. Lisäksi pihassa oli tuoreet auton renkaiden jäljet (kaikki minäkin nuuskin!) No ei kuin soittamaan kirppikselle, että missäs mätti. Sain sitten numeron auton kuljettajalle, joka oli katsonut, että sängyssä on ollut lika-tahra. No joo, ehkä himmeä jälki siihen jäi, mutta kunnon petauspatjalla välttämättä ei olis haitannut ketään. Mies oli puhelimessa muutenkin epäasiallinen. Ei asiakaspalvelutaitoinen ollenkaan. Minua kismitti asiassa eniten se, että ei voinut tulla ovelle sanomaan, ettei se kelpaa (olisi ottanut vain 7-8 rappuaskelmaa). Minä soitin uudelleen kirpputorille ja sain johtajan langanpäähän. Annoin tulla suuni puhtaaksi. En viitsi tähän sitä kirjoittaa. Tämän jälkeen johtaja alkoi puolustelemaan kuljettajaa, joka ei tiedä kuulemma mitenkä toimia ja seliseliseli. Heitin ilmoille kysymyksen, miksi sitten ottaa työntekijää, jota ei ole kunnolla perehdyttänyt, joka ei osaa avata suutaan. Lisäsin vielä, mikäli olisi ollut vaikea avata suutaan, niin olisi voinut soittaa, kun paperissa oli nimi. Tämän sentään myönti johtajakin. Teki sitten kompromissin, että he hakevat pois, kun minä maksan jätekulut 5e. No jep, minä maksan sen 5e, mutta toivottavasti ei todellakaan päädy myyntiin. Puhelun sulkeuduttua ei mennyt kuin 5 minuuttia ja poika oli ovella. Ei kyllä kunnon sanaa saanut häneltä suusta. Täytyy käydä katsastamassa, ettei sänky vain ole päätynyt myyntiin. Sänky numero 1. päästy eroon.

Moottorisängyn, jossa  ei ollut kiintonaista patjaa haki sitten paikallinen kierrätyskeskus. Tarjosin patjaa, joka oli ollut siinä mukana, mutta se ei kelvannut. No joo oli siinä jo itsekin huono nukkua. Runko oli kuitenkin mielestäni hyvässä kunnossa, vähän ehkä piti jalkojen ruuveja kiristää. Sen sanoivat tekevänsä.

Periaatteessa minulle oli olennaisinta päästä tavarasta eroon, mutta ajattelin niistä olevan vielä jollekin hyötyä. En tiedä olisinko päässyt helpommalla, jos olisin laittanut kauppojen seinille "annetaan"-laput.

Pääsin tavaroista kuitenkin eroon ja on vähemmän kannettavana uuteen kotiin. Lauantaina Prinssi tuli hakemaan muuttokuormaa taas ja päästiin askeleen lähemmäksi tulevaa arkea.

Pariin otteeseen todettiin, että yhteistyö on voimaa. Kyllä tästä vielä koti saadaan :) Siitä ei ole ollut epäilystäkään.

Meidän Emmi teki juuri pissat pöydälle. Auts. Prinssikin on saanut opetella vaipanvaihtoa. Entä kuka on tämä Emmi? Hän on Pirpanan synttärilahjaksi saama nukke. Emmille on myös uudet, mummilta saadut Hello Kitty-nukenvaunut.

Tarinatuokio(ko)?

Hanna kyseli edellisen kirjoitukseni kommentissa joko oon kihloissa/aviossa Prinssini kanssa. No en sentään. Pitkää ja romanttista tarinaa ei - ainakaan vielä ole julkaistavissa Prinssin ja meidän yhteisestä taipaleesta.

Lyhyesti sanottuna ollaan oltu sen verran hitaita - jos ajattelee nykytrendejä että...

Tarvittiin alkuun pari tapaamista, 7 viikon "miettimistauko", ts.Prinssin työpaikka, flunssat sun muut veti pidemmän korren aina, yksi Disneyn Ice Show, retki Naantalin Muumimaailmaan, tuhansia (no ei monia tuhansia, mutta kyllä tonni on täynnä) tekstiviestejä, muutama kymmenen puhelua ja palatsin valtaus, jotta ollaan tässä pisteessä.Niin ja treffattiinhan me monta monituisen kertaan.  Koti on Hyvinkäällä aika autio, ensi viikon perjantaina tulee muuttokuorma ja sitten enää loppusiivous.Katsotaan millainen sekametelisoppa saadaan aikaiseksi. Aika hyvin on tuo elo saman katon alla luonnistunut Prinssiltä tällaisen sottapytyn kanssa...

Ja lopuksi Pirpanan taidonnäyte luistelusta. Huomenna jos ei oo pakkasta tarkoitus olis taas mennä jäälle.

Äidin iso tyttö on jo viisi!

Eilen aloitin jo tekemään Pirpanalle 5-vuotiskakkua. Mietin onnistuukohan ollenkaan. Kyllä ennen on osattu tehdä kestäviä kodinkoneita. Käytössä oli Appiukkoni ja edesmenneen anoppini häälahjaksi saama sähkövatkain vuodelta 1961 :) Ja hyvin pelasi. Hyvin kakku kohosi.

Tänään sitten sain sen koristeltua, jotta olisi huomenna syömiskelpoista. ja lopputulos on;

Syntymäpäivänä herätessään neiti totesi "Tosi luovaa olla 5-vee!" 

Muutosten keskellä

Isä on saateltu haudan lepoon, surutyötä tehty hiljalleen. Joulu oli erilainen. Toisinaan tulee hillitön ikävä. Mun iskä. Silti isä, pappa ja appiukko jäi lähelle.

Työt kaupungin palveluksessa päättyi 31.12.2009. Vuosikymmenen vaihteessa alkoi minun ja Pirpanan elämässä mielenkiintoinen vaihe.Tammikuu vielä ollaan nykyisessä kodissa kirjoilla. 1.2.2010 ollaan jo sitten "maalla".
Pirpana saa oman huoneen ja pihan, jossa leikkiä. Paljon jää nykyiselle paikkakunnalla, mutta paljon odottaa uutta. Roskan määrä on ihan käsittämätön ollut.

Pakkaamisen yhteydessä on tajunnut, mitä kaikkea tuo koti piti sisällään. Jospa edessä olisi vähän seesteesempää. Pirpana ainakin odottaa innolla.

Tänään tein Pirpanalle 5-vuotiskakkupohjan. Maanantaina täyttää huikeat 5-vuotta. Äidin iso tyttö jo! Täytinkin sen. Huomenna olis tarkoitus kuorruttaa. Ullanunelmasta tilasin jälleen kakkukuvan.





Täytyy yrittää päivittää nyt ahkerammin. Tietokoneen rikkoutuminen kotona heikensi paljon kirjoittamista.