Hyvää matkaa, rakas isi!

Kauan odotettiin suruviestiä isän poislähdöstä. On vaikea ajatella että näin on parempi isälle. Olisi voinut vielä hetken kasata onnellisia muistoja.  Elokuussa isällä todettiin haimasyöpä. Urheasti isää hoidettiin kotona viimeviikon maanantai aamuun asti, mutta sitten oli pakko siirtyä terveyskeskussairaalaan. Isä oli vielä maanantaina järjissään, vaikka sanoikin itse muistin tekevän tepposia. Tiistaikin meni vielä aika hyvin, mutta sitten alkoi alamäki. Torstai-perjantai välinen yö oli itselleni vaikein. En tiedä miten selvisin perjantain työpäivästä tai tämänpäiväisestäkään. Sairaslomaa hain ja sain.

5.9.1950-24.10.2009

Itselleni jäi hyvä muisto, isän kanssa on sovittu kaikki. Viimeiset sanat mitä isältä sain "kyllä sinä pärjäät aina".  Vihdoinkin isä on saanut ansaitsemansa levon. Ei tarvitse enää kärsiä kivuista.

Blogi on jäänyt todella heitteille monistakin syistä.

Sairastin kuukauden aikana aikamoisen otsaontelontulehduksen, joka ei oikein vieläkään ota parantuakseen. Tällaiset pätkäpäivitykset pitkästä aikaa.

Tädiksi yhdeksättä kertaa

Vihdoinkin! Odotimme pientä prinssiä syntyväksi maailmaan melkein kaksi viikkoa yli lasketun ajan.


Hurjaa ajatella, että omasta veljestä on tullut ukki. Isänikin sai nyt sitten kokea - ainakin hetken isoukin elämää. Kuudelta vasta päästään vauvaa katsomaan, tavoitteena on ehtiä kuvaamaan papalle kuva vauvasta, koska ei itse pääse sairaalaan.


Papalla verensokerit nousee hurjan ylös. Jälleen on päivä, jolloin sanotaan "tunti kerrallan".

Linnutkin surkeasti visertävät

Aamuisen puistoreissun jälkeen kotikadulla huomasimme liudan pieniä lintuja. Lintuja on ollut siinä ennenkin, ei sinänsä mitään uutta. Mutta tapa jolla visertivät oli surkeaa. Päästiin yllättävän lähelle lintuja. Miten sattuikin kamera olemaan mukana?

Tuli kylmät väreet, kun mustin mitekä enon kuolinhetkellä serkku oli ollut ajamassa hevosia ja linnut olivat aurassa lentäneet hänen ylitseen...

Papan taistelu on todella pahaa katsottavaa. Voimaton olo, mitään muuta ei voida tehdä, kuin olotilaa yrittää helpottaa kipulääkkeillä. Tietysti paremman asennon etsimisellä, syöttämisellä jne. Moni on sanonut, ettei usko missä tilassa olemme, sillä moni on nähnyt hänet muutama viikko sitten hyväkuntoisena, kaukana nykytilasta. Niin. Se oli silloin.
Mutta silti vain askeleet aina mummolaan tuovat. Sanotaan, etteivät lapset ymmärrä kuolemaa, mutta oman lapsen kohdalla huomaan, että Pirpana ymmärtää tilanteen paremmin, kun näkee papan olotilan heikkenevän. Ei ole laisinkaan nähnyt painajaisia tai kokenut tilannetta traumaattisena. Päinvastoin.

Ensimmäinen perheloma takana

Tehtiin viime viikonloppuna perhematka Naantaliin muumimaailmaan. Oli todella hieno reissu. Prinssimme sai pikaopetuksen muumeihin, eikä Pirpanakaan pahemmin tuntunut niitä pelkäävän. Noita oli ainut, jota vähän ujosteli. Täytyy todeta, että Pirinssi kyllä tulee Pirpanan kanssa todella hyvin toimeen. Ja luottamus pelaa minulla hänen arviointikykyynsä pienen kanssa.

Kuvia tuli kaikkiaan 280, mutta ei jaksa tänne ladata nyt enempää. Täytyy katsoa kun tilanne taas Papan kanssa helpottaa jos jaksais ja ehtis muutaman laittamaan..

Mitä miehiin tulee...

Prinssinihän on maailman ihanin mies. Ei pidä tietysti unohtaa omaa isää.

Prinssistäni voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän jutun, mutten nyt ajatellut sitä tehdä.

Oikeudessa kun on väännettty kättä Pirpanan ja isänsä tapaamisista, niin miten olen jo muutaman kerran tainnut kirjoittaa. Tapaamissopimuksessa/määräyksessä on kohta, jossa isän on ilmoitettava 16.8.-31.12.2009 tapaamiset 1.8.2009 mennessä tai tapaamiset raukeavat.

Odottelin eilisen päivän ilmoitusta, mutta sitä ei tullut. Pitäisiköhän olla helpottunut? Ei tarvitse antaa pientä hänelle ja olla pelossa mitä tapahtuu seuraavaksi. Lastenvalvoja oli pari viikkoa sitten sitä mieltä, että jos ei ilmoita, niin palataan asiaan 20.12. kun ilmoittaa 1.1. alkavan neljän kuukauden jakson.

Ehdin jo miettimään oliko tämä jonkinlainen tunnustus lapseen kohdistuneesta väkivallasta? Vai tuliko pupu pöksyyn? Koska mikään ei velvoita antamaa lasta silloin kun on lastensuojelutyön selvitys kesken isästä tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella. Ja tätä asiaa ei yksikään sosiaaliviranomainen minulle sanonut. Ja eikö vaikuta oma työpaikka siihen vai? Kukaan ei uskalla sanoa miten minun pitää toimia, tai miten voin toimia. Apua tulee sitten ihan muualta. Onneksi maailmassa - ja tässä kaupungissa on sentään joku joka osaa ajatella lapsen etua lain kirjaimen mukaan.

Periaatteessa tämän kunnan lastensuojelun työntekijät olisivat olleet jäävejä tekemään selvitystä, mutta kun ei omasta mielestään olleet; Perusteena määräaikainen työsopimukseni. Mutta samassa talossa sitä silti ollaan. Ja silti kohdataan päivittäin. Minun pitäisi pystyä heidät kohtaamaan niin, ettei olisi mitään hampaankolossa, mutta tällä hetkellä se on hyvin vaikeaa. Puhutaan lainoppineen mielestä jo melkein virkarikoksesta.

Järkyttävintä meidän tilanteessa on se, että minut pakotetaan keskustelemaan kallonkutistajalle (johon ihme ja kumma pystyn luottamaan, harmi kun oli lomalla kun episodi alkoi) jotta jaksan arjessa, mutta itse meidän ongelmapesäke saa jatkaa riehuntaansa.

Toki onhan tässä asiassa kaksi osapuolta, minä olen niistä toinen, mutta minä kuuntelen lasta ja tuon lapsen tarpeet edelle. Jos lapsi kertoo isän kuristaneen häntä patjaa vasten ketä uskon? Vielä kun isä reagoi minulle hyvin aggressiivisesti. Yleensä tämä on ollut merkki siitä, että jäi kiinni.

Mutta onko tämä sitten se tilanteen hyvä asia? Aina on jostain jäänyt käteen jotain hyvää.

Taistelua välillä muustakin kuin lapsesta

Pitkään on käyty taistoa lapsesta mutta nyt käy pappa taistoa syöpää vastaan.

Viikossa meni olotila huonoksi. Terveydenhuollon pompotusta puolelta toiselle.

Pappa on yrittänyt nyt olla kotona sen minkä pystyy, mutta on toisaalta valmis lähtemään sairaalaan.

Toki vuosi sitten toukokouussa aavisteltiin pahinta, on jo aavisteltu jonkin aikaa. Papan sydänkohtauksen jälkeen puhuttiin joulusta ja vuodesta. Joulu tuli ja meni, vuosikin meni. Mutta nyt kuitenkin tuli tilanne kuin puun takaa. Kaikki on shokissa, järkyttyneitä.

Kyseessä on eturauhassyövän leviäminen. Muuta ei voida kuin kipulääkettä syöttää ja tehdä kaikki voitavamme.

Taas hetki kerrallaan...

Ensi lauantaina lähdetään Pasin kanssa Naantaliin muumimaailmaan... Ja maanantaina alkaa päiväkoti pitkästä aikaa...

Piiiiitkä tauko...

...Oon ollut todella laiska huoltamaan konetta, niinkään se ei olis rahakysymys, vaan motivaatio. Tässä nyt on pärjännyt ilmankin. Vaikka onhan se yksi sosiaalisten kanssakäymisten väline tänä päivänä. Mutta....

Kesäkuussa en näköjään kirjoittanut lainkaan. Se meni miten meni. Töitä on vielä vuoden loppuun ja sitten kaikki onkin vielä auki. Suuntia on monia.

Heinäkuu onkin sitten ollut aikamoista. Pirpanalla on vähän vaikeampaa, sanotaan ettei tapaamisista olisi kannattanut käräjöidä, kun eivät ne kuitenkaan toimi.

Mutta on Pirpana kehittynyt huimasti, oppi ajamaan kesäkuussa pyörällä (se vähän takelteli vielä viimekesänä), on oppinut kirjaimet lähestulkoon kaikki, osaa lukea pieniä sanoja. Ikää siis 4,5v! Kasvupyrähdyksenkin on ottanut.

Mutta onhan meillä ollut jotain hyvääkin. Prinssi on yhä meidän elämässä ja ehkä tiiviimmin kuin koskaan. Ainakin on tuossa ravannut meillä tiuhaan. Vaikkakin ovat olleen pikavisiittejä, mutta kuitenkin käynyt. Eikös se ole pääasia? Mutta hengissä ollaan ja hegissä meinataan pysyä.
Kamera pitäisi tulla mummolaan tyhjentämään, joten jospa sitten saisin aikaiseksi myös kuvia lisätä...

Sitä odotellessa; Tunnelmaa...

Hengissä ollaan

Täällä sitä taas... Kone kotona edelleen tiltissä. Huollosta tosin sain positiivisia yllätyksiä kustannusarviosta jne. Mutta se nyt saa odotella vielä hetken. Tässä on pari tärkeämpää bisnestä ensin hoidettavana. Ja toisekseen, vaikka huoltaisikin sen, ei voida taata mitenkä se kestää. Jotenka tiedostot kun saadaan ulos, niin varmempi on ostaa kone joka kestää sitten. Siinä asiassa on prinssini luvannut jelpata. Koneet kun ovat enemmän hänen alaansa.

Kun aloitin valituslinjalla niin jatketaan sillä myös. Paikallinen posti on hukannut neljä kirjettäni. yhden sain repaleisena takaisin. Onneksi olen laittanut jokaiseen sisäpuolellekin lähettäjän tiedot, mutta harmittaa todellakin...

Käräjöinnit on nyt takana. Pirpana on yötä isällään jonkinlaisen kompromissin myötä. Heinäkuussa on kokonaisen viikon siellä. Syksymmällä toisen viikon. Joulu ja pääsiäinen jaettiin vuosittain, eikä vuorovuosin. Elatuksestakin päästiin kompromissiin kun käytin uhkailua ja kiristystä. Hitsiläinen äijä ei tajunnut että laki sanoo mitä sanoo.

Näin tiedoksi, jotka elatusmaksua saavat, indeksikorotus tulee jatkossa joka vuosi.

Töitä on piisannut, vielä 2,5 viikkoa lomaan. Viikon loma tiedossa ja sitten toinen puolisko osissa jossian vaiheessa elo-joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta/en halua ottaa kerralla, koska tietää taas töiden kasaantumista loman aikana himputisti. Helpompi ottaa esim. pidennettyinä viikonloppuina.

On meillä paljon positiivistakin tapahtunut. Prinssin kanssa elämä luistaa oikeastaan mainiosti. Mainioimmin ei voi enää mennä. Pirpana ennätti jo häneltä viikko sitten kysymään "Menetkö sä äidin kanssa naimisiin?" Perjantaina ostatutti itselleen jo morsiustytön mekon. Tosin hänen makunsa ehtii muuttumaan monesti ennen mekon käyttöpäivää. Eipä Prinssi nyt tyrmännyt pienen kysymystä. Toinen niin hellyttävästi kysyi. Prinssi saikin ansioituneen "maailman parhaan poikakaverin"-mitalin nimpparilahjaksi. Oli Pirpanan valinta. Yhteiskuvia ei sentään ole vielä odotettavissa...

Pirpanalla on tätä hääbuumia enemmänkin ja selvisi nyt sitten mistä se johtui. Päiväkodin kevätesityksessä oli prinsessa Ruusunen - lasten kertomassa sadussa. Ja sai sitten Filipin puolisokseen. >Huoh millainen tarina se olikin. Naurua riitti.

Täällä siis vielä hengissä, enkä askartelujakaan ole unohtanut. Kuvaus on toiminut toisinaan, mutta koneongelma on yhä päällä. jotenka joskus tämä toivottavasti taas tästä vilkastuu. Yritän kuvia vielä lisätä tänään jahka pappa kotiutuu ja saan hänen kamerastaan muutaman kuvan laitettua.

Pirpanan riemua altaassa... Prinssin ostama tuhkimo-uikkari päällä... Prinsessabuumi siis jatkuu

alla kuva itsestään uivasta baby born-nukesta... Aika veikeää menoa.

Äitienpäivän yllätyksiä

¨
Valkovuokkojen kerääminen on tarkkaa puuhaa kun saajana on mummi.

Näin sitä elämä jatkuu koneettomana ainakin toistaiseksi. Enää en osta sutta säkissä. Prinssin kanssa eilen kierreltiin katsomassa koneita, mutta pah, ei yksikään ollut tämän it-ihmisen mieleen, joten uskotaan häntä sitten. Taidan luovuttaa muutenkin kannettavien suhteen ja hommata pöytäkoneen.

Pirpana oli tehnyt päiväkodissa ihanan äitienpäiväyllätyksen. Kortissa oli ihana todenmukainen kertomus äidistä. Täytyy se tänne joskus kirjoittaa, kunhan muistan sen ottaa joskus mummolaan mukaan.

Oikeastaan elämä on jatkunut samaa rataa. 18.5 on Pirpanan isän kanssa käräjät, tarkoitus olisi saada päätökseen huolto ja tapaamiskiista, mutta en tiedä miten sen kanssa käy, kun olosuhdeselvityksessä on niin paljon virheitä ja niistä olen nyt koonnut asianajajalleni kattavan (n. 10 sivua) tekstiä, mm. valvottujen tapaamisten valvoja on kirjoittanut lausella minun olevan järkyttnyt enkä ole toipunut hetkessä. Mutta jätti kirjoittamatta miksi olin järkyttynyt. Hänhän jätti ilman minun lupaani - minulle kertomatta - minun seläntakana - minunlle ilmoittamatta lapseni toiselle ihmiselle, joka oli onneksi äitini, mutta jätti kuitenkin, kun minä odotan lasta oven takana eikä kukaan vastaa kymmeneen minuuttiin puhelimeen, kun yritän soittaa. Ehtipähän pelkoni toteutua, että isä olisi listinyt valvojan ja paennut lapsen kanssa. Eikä ollut ollenkaan liioiteltua pelkoani. Niin paljon kun isä on uhannut minut nirhata ja sitä kautta saada lapsen täysin itselleen. En voi antaa tuollaisten lausuntojen antaa vaikuttaa päätökseen.

Se siitä istunnosta, töissä on käyty, hamsterit ovat sopeutuneet ihan hyvin, jotenka suhteellisen normaalia elämää?

Mummille tuotiin liljan sipuleita, Pirpanan valitsemia nekin, lisäksi keräsi valkovuokkoja ison kimpun.

Pääsi ihastelemaan neiti myös kummisedän moottoripyörää. Hui kun oli iso.

En ole askarteluja unohtanut, mutta tuo tietokoneen puuttuminen aiheuttaa kuvaamatta jättämisisä ihan reippaamman puoleisesti. Laitan loppuun vielä kuvan Pirpanan taidonnäytteestä äitienpäiväkortin tekstistä.

Hiljaisuutta

Tietokoneeni näytönohjain otti ja levisi, jotenka kone on mykkänä kotona. Onneksi kovalevy on ehjänä. Mutten halua edes arvailla paljonko sen näytönohjaimen korjaaminen tulee maksamaan. Edullisemmaksi tulee ilmeisesti ostaa uusi kone ja yrittää siirtää huollon kautta tiedostot sitten vanhalta koneelta. Ainakin luotettavammalta siis. Mutta mitä siis opin? en ikinä enää osta kannettavaa tietokonetta! Voihan olla että kone vielä "tokenee" mutta onhan se sammuillu jo pidemmän aikaa jotenka tuskimpa muu auttaa, kuin huolto.

Pirpanalla on taas pk:ssa yksi kiusanhenki. neiti 6-vee kiusaa Pirpanaa sen minkä ehtii. No sentään nyt siihen tilanteeseen puututtiin. Jäkättää sen minkä ehtii mitä minun pieni ei osaa. Ei hänen tarvitsekaan osata vielä 6-vuotiaan lailla kaikkea. Pahin oli kun oli "tuomitsemassa" kun sinä kuolet et pääse taivaaseen. Mitä tähän voin sanoa? Lapselleni koitin tietysti, ettei päiväkodissa kukaan tee sitä tuomiota. Kukin uskoo niin miten haluaa. Mutta ei lasten tarvitse moista kokea. Mutta kyllä se riipaisi äitinä...

Muuten menee tasaista arkea. Töissä keittelen huomenna kaupunginjohtajalle kahvit... paineet ovat korkealla. Ei liian laihaa muttei liian vahvaa. Pullat pitää osata siivuttaa juuri tasapaksuisiksi.

Adoption tulosta

Ensimmäinen yö hamstereiden kanssa takana. Yö meni niiden osalta rauhallisemmin mitä osasin odottaa. Pirpanakin sai nukuttua jokseenkin paremmin 22.30-6, ettei ollut jatkuvasti hillitöntä vinguntaa. tänään tietää taas lääkärireissua, kun ei tunnu taas helpottavan. Lämpö pysyi hetken alhaalla mutta taas pomppasi päälle 38. On koko ajan levossa. Mutta seuraillaan pienen tilannetta. Tämäkin pääsiäinen taas muistetaan sairastelun merkeissä. Itselläni vatsakivut jatkuvat, mummilla niska/pää, Pirpanalla korvat sekä kuume ja Prinssillä vatsatuti.

Oma äiti-kuvani sai eilen kyllä rajun kolauksen noiden hamstereiden myötä. Pirpanalle olin teroittanut että pitää olla kiltisti ja osallistua pieniin kotitöihin, kuten leluje keräykseen, kaikkea ei levitetä kerralla, omat pyykit osaa viedä pyykkikoriin illalla, roskat roskikseen jne. Täytyy tosin myöntää etten ole ollut paras mahdollinen näyttämään esimerkkiä. Mutta edistystä tapahtui molemminpuolin kun hamstereita odoteltiin. Kaupoissa alkoi toisinaan "minä haluan tuon tuon ja tuon ja vielä äiti tuon". Yritin ettei ihan kaikkea voi saada. Hamsteritkin tarvitsee ruokaa ja puruja yms. Meni kerran ja kaksikin perille, kunnes viikko sitten ostettiin hamstereille kaikki olennainen mitä tarvitsevat. Neiti yritti sitten "nyt on hamstereille ruokaa ostettu, nyt minä tarvitsen nukkekotiin pihalle hiekkalaatikon, keinun, liukumäen ja uima-altaan" ja loppulasku noista olisi ollut huima. Kaikkea ei voi saada kerralla. No tämä tiesi nyt sitten kiukuttelua ja yritin sitten hienotunteisesti sanoa, kun on kiltisti niin hamsterit tulevat meille. Kiukkua esiintyi enemmän ja vähemmän. Aina muistutin asiasta, kiltisti kun on niin saa hamsterit... Eilen illalla sitten kuumetokkurassa kertoi "äiti sinä sanoit etten minä saa hamstereita jos kiukuttelen ja vaikka kiukuttelin niin minä sain ne!" Niin. Eihän äiti voinut pieneltä niitä kieltää. Nyt kun pieni on noin huonossa kunnossa, on hyvä kun sillä jotain seurattavaa. Eilen mentiin 15min unta 10 min valveilla -rytmillä. Onhan ne ihan suloisia kieltämättä. Vaikka eräs ystäväni oli sitä mieltä että voi tuoda isoja rotanloukkuja millä voin ne pyydystää. Tuokoon loukkunsa niin saa sen pottuvarpaaseensa.

Kyseessä on siis kääpiöhamsterit, tyttöjä molemmat. Kaupasta ei tarvinnut hakea kun saimme siskon lapsilta "adoptoitua" monistakin syistä. Toki kaikki olennainen siivous jää minulle, mutta Pirpana osallistuu ruokintaan ja pikkuhiljaa opettelee hoitamaan. Tässä tätä ihmettelyä nyt sitten riittää.

Unta sopuisaa...
kuva ei kerro läheskään koko totuutta tunnelmasta,
kun vieretysten nukkuvat

Pirpanakin jo ehti toteamaan "pidän äiti hamstereista mutta prinssiä minä lakastan!" Eli eivät edes hamsterit kiirineet prinssin tärkeyden ohi!

Pirpana sairastaa ja hamsterit vastaanotettu

Pirpanalla on korvatulehdus. Päästiin alta tunnissa päivystyksessä. Pohdin kyllä käyttääkö yksityisellä kun on vakuutus, mutta päätin ensin yrittää päivystystä ja kas antibioottia saatiin. Samaten yskänlääkettä. Lääkäri oli ihan tyytyväinen kun mentiin tänään, ennen kuin olisi ollut pahempi. Hengitys rohisee ja yskii syvältä. No Mutta pieni on nyt lääkitty.

Hamsterit nyt sitten saatiin siskoltani. Tuossa ne ovat jo hetken aikaa mellastaneet juoksupyörässä ja pieni on ihan innoissaan. Sen tietysti minkä kuumeeltaan jaksaa.

Häkki laitettiin sohvan viereen kahden Pirpanan tuolin lähelle, jotta näkee hamsterit levätessään. Kyllä oli muuten pienelle varmaan elämänsä pisimmästä päästä oleva viikko.

Sen verran vikkeliä olivat nuo neiti-sisarukset etteivät oikein samaan kuvaan tahtoneet millään niin, että molempien kasvot näkyisivät.

Jehkotar CardChallenge #52

Jehkottaren CardChallenge viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Mahtavia haasteita on ollut koko ajan, mutta nyt asta pariin viimeiseen olen saanut jotain aikaiseksi ajoissa. Siispä onnea yksivuotiaalle.

Luonnoksen haasteeseen oli tehnyt MariaH. Kiitos mielenkiintoisesta haasteesta. Ensin ajattelin ettei tuosta saa mitään aikaiseksi mutta itseasiassa sehän oli helpompi mitä voisi kuvitella.

Tämän kortin tein jo perjantaina. Kuitenkin teknisistä syistä vasta tänään täälläVaihteeksi yksinkertainen. Kuva epätarkka, salamalla ylivalottui enkä viitsinyt millään häiritä sairaan pikkuprinsessani unta, raukalla kuume ja yskä mitä kamalin.



Kortin etukansi näyttää tältä;



Ekopaperille on tarkoitus kirjoittaa eräs henkilökohtainen runonpätkä. Kortin sisällekin jäi vielä kirjoitustilaa. Kortin käyttötarkoitus selvennee lähempänä.

Saanko esitellä pienen vauvani?

Siivoiltiin kaappeja tuossa viikolla ja nyt muistin sitten Pirpanalle kertoa mitä sieltä löysin. Pussillisen hänen tuttejaan. En sitten viitsinyt heittää pois sanomattakaan, liittyihän niihin tiettyä haikeutta, miten pieni hän onkaan joskus ollut.

Pyysi sitten saada paria leikkiinsä, jotta voi vauvanukeille niitä syöttää. ideaa oli siinä mielestäni. No hetken päästä pyytää sitten katsomaan häneen ja mitä näenkään?


äidin pikkuinen tyttö on laittanut sen 5kk ikäiselle tarkoitetun tutin omaan suuhunsa! Ei voinut olla nauramatta, mutta eihän sitä saa toiselle nauraa.

Illalla istui kylvyssä noin tunnin ja sitten kun tuli sieltä pois ajattelin että tehdäänpähän vähän lettejä. Aamulla oli sitten ihan hienot "kiharat" hiuksissa.

Tänään lähti sitten mummolaan, saa nähdä tuleeko illaksi jo kotiin vai jääkö sinne. Minä hyökkäsin vaatekaappien kimppuun, suunniteltiin että Priinssin kanssa olis nähty, mutta voi vatsatauti! Mutta mielenkiintoisa löytöjä tuli vaatekaapeista eteen, ja vasta puolivälissä projektia. UFFille taitaa syntyä taas muutama kassi vaatteista, joilla ei ole enää Pirpanalle käyttöä, enkä viitsi säilyttääkään.

vapaapäivän pari korttia

Pirpana lähti taas iskäpäivälle. Niin miten itse päivää nimittää. Vielä olisi vapaatunteja jäljellä - eikä taaskaan mitään järkevää tehtynä. Tai mikä on järkevää? Oikeudenistuntoon muistiinpanojen tekeminen? Korttien tekeminen? Jotain söinkin. ja pesin pyykkiä muutaman koneellisen. Mutta siis nythän voisi tehdä vaikka mitä. Mutta minä en vain osaa nauttia tästä ajasta. Pirpana odottaa iskälle pääsyä mutta pientä kaivertaa muutama iso asia sinne menemisessä. Aamulla tehtiin virpomisoksia, saa tänään virpoa sitten famulle, iskälle ja tädille.

Mutta siis pari korttia tuli tehtyä. Ensimmäinen taas eilistä Jehkotar Card Challengen luonnosta mukaillen. Joo-o yksi ja tietty henkilö mielessä tätä tehdessä.


Eiliseen Tilda-korttiin tein jatkoa saman arkin lentokoneesta. Tähän on ideana vielä laittaa teksti " vauhdikkaat onnittelut" tms.

Jehkotar CardChallenge #51

Sainpas minäkin aikaiseksi osallistua Jehkottaren Chard Challengeen. Monesti on ollut hieno visio tehtynä kunnes tajuaa viikon menneen liian nopeaan.

Kortti on aika yksinkertainen. Olotilan salliessa tein sitä tein. Itselläni on ollut jokin vihreä-oranssi/ruskea buumi jo pidemmän aikaa päällä. Ruutujen alle en nyt laittanut paperia enää kun tuntui ettei sopivan sävyistä varastoista löytynyt.

Kiitos Susannelle kivasta luonnoksesta. Illan aikana taitaa muodostua toinenkin kortti samaan haasteeseen.

Sairasloman kuulumisia

Kävinpähän tänään työterveyshuollossa. Lekuri laittoi lähetteen fysioterapiaan kun oireet ovat ihan muualla. Meinasi määrätä vielä kipulääkettä mitä ei saa syödä sappileikkauksen jälkeen, vaikka sanoin hänelle siitä. Töissä kävin näyttätmssä ja käskivät kotiin.

Jotenkin on vaan olo ettei koko ajan pysty makaamaan jotenka jotain tehtyäkin. Yleensä tulee tehtyä helpommin tytölle kuin pojalle sopivia kortteja (joku muukin on huomannut tämän saman ongelman) ja siksipä sitten kotimatkalla poikkesin vartavasten hakemaan sinistä taustapaperia, olen liian sairas (flunssassa) siivoamaan, mutta liian terve vain makaamaan, jotenka sohvalla sitten leikkasin noita Tilda-arkkeja, vaikken niistä niin kovin pidäkään mutta pakotin itseni tekemään jotain pojallekin varastoon. Ehkä sopisi jollekin, joka on saanut ajokortin, mutta on tässä pari muutakin saajaehdokasta mielessä. Tuolla samalla arkilla on myös lentokone-versio. Täytyy se tehdä tänään.



ja toinen todella yksinkertaisen tylsä(?) teksti puuttuu, tarkoitus lisätä käyttötarkoituksen mukaan myöhemmin. Tuo retrokukka-yhdistelmä on seisonut pari päivää pöydällä ja nyt tarkoitus olisi saada pöytää tyhjemmäksi.

Lahjoja...

Eilen en siis aprillannut, vaan olin tehnyt itselleni synttärikakun. Kävi sitä syömässä Prinssi ja vanhempani. Kohtasivat ensimmäistä kertaa ja kaikki olivat sanoista päätelleet odotelleet kohtaamista. Olihan se Prinssille kiva saada kasvot, eikä olla vain "meidän Prinssi" niin miten Pirpana häntä nimittää..

Sain lahjojakin. Tänään tuli postissa paketti Paperinauhasta, siellä oli XL-kokoa oleva retrokukka-leikkuri, yhdet stanssit cuttlebugiin pääsiäisaiheinen leimakuva, memento-musteita, helmitarroja, lehtileikkuri, ja kasa korttipohjia.

Taavalla oli aikamoinen aprillipila. En kyllä siihen langennut, kun tiesin ettei Taava mistään hinnasta edes miehen takia jättäisi askartelua. Pila sai kuitenkin pohtimaan mitä Prinssi oikeasti asiaan tuumaa, kun sille tuossa olen tehnyt kortin jos toisenkin. Eilen toi sitten kasan todella laadukasta paperia mille leimailla. Tahtoo siis kortteja lisää. Toi se ihanan kissakirjankin, josta löytyi mustavalkoisia kuvia eri vuosikymmeniltä kissoita. Sillä taitaa olla siis kissakuume! Ja sain hyviä Mignon-konvehteja.

Töissä eivät uskoneet syntymäpäivääni lainkaan. Epäilivät sen olevan todellista pilaa. Niin.. Aprillipilahan olen ollut koko elämäni.

Mutta kakku oli oikein hyvää. Ei onneksi edes kamalan makeaa.

Lisään kuvia kunhan tässä toivun... nim. flunssa petiin vei.

Maistuis varmaan sullekiN?

Tällaisen väsäsin eilen illla. Kuva ei ole kokonaisesta kakusta... Kermaa on minun tyyliini taas paljon. Ihan 20 % ehtaa tavaraa. Välissä vaikka mitän. Ei paljaste vielä jotta säilyy illaksi salaisuutena. Saa nähdä onko sitten niin syötävää kun toivoin. Illalla on neljä koekaniinia maistamassa. Pirpanakin teki tänään päiväkodissa luutia. joihin tarvittiin mm. sammakkohiivaa, itkusuolaa, murskatuja liskonaivojauhoja, alamaiden kädenlämpöistä vettä jne... Niin ja lohikäärmeenmuna! Aika vaarallisen kuulosta, eikö?

tunnustusta

Kiitos ensinäkin Tanjuskalle tästä ihanasta tunnustuksesta.



1. Copy the logo of the Kreativ Blogger Award in to your blog
2. Make a link to the person's blog who nominated you
3. Nominate 8 other blogs
4. Add their links to your blog
5. Leave a comment on the blogs, that they have been awarded.

These are the 8 blogs I'm nominating for the Award:
Pistoksissa, Kuulumisia Kiihtelyksestä!, Timantin Taiteilut, Pikku Piipen elämyksiä, Täti Punaisen askartelut, Korttigalleria, Taavanainen ja Riiviö - ja tietysti Tanjuskalle itselleen takaisin.

Käyn kommentoimassa näihin illan aikana - tai vie mukanasi jos huomaat aiemmin.

jotain tehtyäkin...

Even trough we are miles apart...
...you will always hae a special place in my heart

...Pirpana kuumeilee ja minä yritin selvittää laatikoita. Tämän kuvan sitten sain kortiksi asti. Prinssi tosin ei tykkää vaaleanpunaisesta, mutta Pirpanan kanssa tulimme siihen tulokseen että vaaleanpunainen käy taustapaperiksi hyvin. 3d-kukka on pyörinyt nyt ihan liian kauan nurkissa joten senkin tuohon laitoin vaikkei ehkä ihan täydellisesti sovikaan. Yläkulmaan pitäis vielä jotain kehitellä?

Onnistuin sitten tilaamaan itselleni retrokukkaleikkurin Taitopuoti Paperinauhasta, vaikka pitkään koitin houkutusta vastaan taistella.

Myydään kuvankaltainen mm. cuttlebugiin sopiva stanssi.

Yritän kuvata tarkemman kuvan tänään tarvittaessa.

hp postikuluineen 4,00euroa. Kun summa näkyy tilillä lähetän stanssin.

Stanssia olen käyttänyt alle 5krt.

*heiluttelee innoissaan työsopimuksen jatkoa vuoden loppuun*

Kevätaurinko paistaa ja elämä hymyilee...

Tuula kommentissaan ihmetteli koeaikaa, kyllä se vaan pläntättiin. 4kk on yleisin, mutta ei voida läntätä koko työsopimuksen ajan kestävää koeaikaa mukamas. Ei voi olla kuin tyytyväinen loppuratkaisuun.

Prinssikin sanoi ettei työpaikka tulisi toimeen ilman minua kun selvisi ensin jatko heinäkuulle sijaisrahoista. Mutten kokenut olevani korvaamaton... Mutta hyvä näin

Aika on kiitävää...

Mietin ystävänpäiväviikolla että jokin on pielessä. Olin lokakuusta asti kuullut eräältä ystävältäni hänen isänsä taistelua elämästä ja kuolemasta. Suu auki sitä kuuntelin, olihan oma isäni käynyt myös toukokuussa taistelua. Ei tosin noin rajuna. Monesta syystä ja niiden seurauksesta jäi ystävänpäiväviestejä lähetteämättä monelle. Tämä ystävä oli yksi niistä.

Eilen havahduin sitten että eipä ole mitään kuulunut. No ei tietenkään kun numero, joka hlä oli ei ollut voimassa. Sim-kortti ei suostu toimaan joten uuden tilaus. Pistin kuitenkin hälle viestiä "ookkonä hengissä". Tuo Ookkonä on tarttunut töistä. Soitti sitten hetkenajan päästä. Minä tomppeli menin kysymään isästään miten voi. Isänsä oli nukkunut kuukausi sitten pois. Aika on kiitävää.

Kuuntelin häntä vajaan tunnin. Oikeastaan en pystynyt olemaan kuivin silmin. Kaikki oli tällä isällä valmista kotiuttamiseen 19 viikon sairaalassaolon jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Kuitenkin ystäväni oli iloinen siitä, että isänsä oli julistettu aivokuolleeksi jo infarktin jälkeen. Mutta papparainen näyttikin lääkäreille ettei tässä aivokuolleita sentään olla. Lähtöä osattiin odottaa, vaikka lääkärit välillä antoivatkin toivoa ja tilanne näytti hyvältä.

Mutta minä lähden tästä oman isän kyydillä töihin. Joka on ihan hyvässä kunnossa, osa voi muistaa meidän toukokuun taistelun. Eilen sain lasinsirun kotona (aiemmin puodtin ohuesta lasista valmistetun ison juomalasin lattialle) jalkaan. Lähelle varpaita. Meni syvälle, kun en meinannut saada sitä kotikeinoin pois. Mutta en aikonut maksaa sen poistosta 25,60 euroa+mummin herätystä. Kipu oli kuitenkin valtava. Pirpana katseli siinä vieressä ja toi vessapaperia kun verta vain valui, keräsi leluja ja teki mitä pysty "äiti minä kyllä autan sinua hoida sinä jalkaa". Tunti meni siinäkin. Yhden jälkeen kipu hellitti. Mutta kyllä vertakin tuli hurjasti. Prinssi päässee tänään puhaltamaan... Täytyy seurata tilannetta täytyykö käydä työterveyshuollossa näyttämässä jos kipu ei hellitä.

Stressantuneiden rukous

En voinut kuin nauraa tälle... En viitsi edes kertoa missä tällainen oli.. Ei mitenkään tyypillistä minua, mutta voin vain sanoa, että pitää paikkaansa nyt tässä tunnetilassa.

"Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne asiat, joita en voi hyväksyä,
ja viisautta piilottaa niiden ihmisten henkiset ruumiit,
jotka olen tänään vittuillessani listinyt,
koska ne ovat ottaneet minua päähän.

Ja auta minua olemaan myös varovainen toisten varpaille astumisen suhteen,
koska voi olla, että ne varpaat ovat yhteydessä perseeseen,
jota voin joutua huomenna nuolemaan.

Auta minua aina antamaan 1000 % työpanos

12 % maanantaina
23 % tiistaina
40 % keskiviikkona
20 % torstaina
5 % perjantaina

Ja auta minua muistamaan... että kun minulla on todella huono päivä
ja näyttää siltä että kaikki ihmiset yrittävät vain vittuilla minulle,
niin tarvitsen vain 42 lihasta otsani rypistämiseen ja vain 4 lihasta ojentaakseni
keskisormeni ja haistattaessani heille pitkät paskat.


Hauskaa työpäivää!"


Lämmöllä teitä kaikkia kanssatyöläisiä ajatellen...

Asumistuen lakkautus

Tänään lakkasi asumistuki kokonaan. Kela oli tehnyt sittenkin hylkypäätöksen vaikka virkailijan mukaan olisin saanut n. 30e. Mutta takasinmaksettavaa tuli maaliskuun asumistuki 310 euroa. Mikä on ratkiriemukasta siis. Tuloraja ylittyy muutamalla kympillä.

Asianajajan maksut nousevat kans kun tulot nousi, päivähoidon hoitolisä tippuu roimasti... Mutta on se silti moninverroin mukavempaa "nauttia" palkasta kun miettiä kaikenmaailman tulorajoja yms.

No asianajajalle maksan ilomielin, päiväkotia parempaa en voisi ajatellakaan. Pirpana tykkää tosi paljon olla siellä. Hilkulta piti, ettei tarvinnut maksaa kelalle - ainakaan vielä viime vuoden opintotukia takasin. Mutta Kelalta voi odottaa mitä vain.


Päivän naurut tarjosi esimies tänään. Oli luullut Pirpanaa alle 3-vuotiaaksi "kun se oli niin snadin näköinen". Voi äidin pientä vaahtosammutinta. Itseasiassa tänään nostelin vaahtosammutinta, joka on painavampi kun Pirpana. Toiset naurutkin hän tarjosi. Minulle lätkästiin vielä koeaika 2kk, oltua ensin talossa 4,5kk... Jos heinäkuussa työsopimusta uusitaan, lätkästään taas koeaika. Nerokasta, eikö?

Kallonkutistaja ei vieläkään laskenut mua suljetulle osastolle, no en ihan ollut sinne asti menossa. Kunhan hakkasin päätä seinään. Koitti sekin sanoa minulle, että reaktioni ovat normaaleja, ja ei ymmärtänyt olosuhdeselvitystä ollenkaan. Sitä miten exä sai minua mollata kaikella olemattomalla, mutten minä saanut hänestä sanoa mitään negatiivista. Mutta se siitä kallonkutistajareissusta.

Pirpana teki aikoinaan jo Prinssistä laulun, tänään lauleskeli toista laulua jo. ON se kumma kun edelleenkään ei äidistä lauluja tule. nukahti ennen kymmentä hyvin onnellisena, ettei ole nyt häntä kiusattu. Eilen teki kolmet kakat... Yleensä teki yhdet-kahdet viikossa. Viimeisen viikon on tehnyt ainakin viitenä päivänä, ei sillä että pitäisin mitään kakkapäiväkirjaa. Karjalanpaistista on tykännyt aina. Eilen haudutin lähes neljä tuntia uunissa paistia ja oli kyllä mureaa. Sitä napsi ison annoksen hunajamelonin ja kurkun kanssa. Kummasti sille on tullut ruokahaluja, viimeisen viikon aikana. Ja on oppinut todella paljon uusia asioita. Laatuhoidosta maksaa ilolla.

Huomenna menen kunnan päivähoidon johtajan vs:n luo juttelee vähän Pirpanasta, ja sen saamasta kohtelusta. mitäköhän rautalangan vääntöä siitäkin tulee.

Mitä olosuhdeselvitykseen tulee...

...Siskoni oli ihmetellyt miksi mesessäni luki "hiiteen kaikki sossuntantat". Mummi oli sitten kertonut tarinan olosuhdeselvityksestä. Sisko oli ollut järkyttynyt.

Samainen nainen oli ollut hänelläkin, kun siskon ex-mies pahoinpiteli yhteisen tyttärensä. Siskon ex-mies on kuuro. Mutta eihän sekään oikeuta pahoinpitelemään lasta.

Kuulin viimeksi mitenkä kaikki vika on ollut minussa. Enhän saa isältä vaatia ylimääräsiin kustannuksiinkaan rahaa, kun on tähän asti niitä maksanut, mutta ei haluaisi maksaa niin ei hänen tarvitse. No voi voi kyllä muuten tarvitsee. Laitoin eilen sitten palautetta tälle naiselle neljän sivun verran. Vastausta odotellessa...

Isä kun on väkivaltainen luonne, helposti kiihtyvä, äkkipikainen. Pirpana kun vähän hangottelee vastaan niin voi nyrkit hyvin helposti heilua. Isä sai haukkua minua mitenkä paljon tahansa, mutta tantat keskeyttivät minut jos mainitsin jotain. Että näin! Isä on saanut antaa minusta kaikkea paskaa suoranaisesti mutta minä en saanut sanoa isästä mitään negatiivista. Yrittähän isä haluta nähdä lastaan! Niin eli yhteenveto on se, että kun isä halusi ja haki käräjien kautta asiaan ratkaisua, niin mennään hänen mielensä mukaan. Minä jopa ajattelen oudosti kun haluan käräjäoikeuden päätöksen asiaan, enkä lastenvalvojan, sehän vie isältä rahaa! No maksan muuten minäkin asianajajalleni! Minä en ajattele rahaa vaan lapsen parasta. Kyllä lapsi voi isää nähdä mutta miten saada lapselle se turvallinen tunne, sekä sellainen, mikä on molemmille hyvä, ei ainoastaan isälle. Ja kuka vastaa jos nyrkki heilahtaa... sen riski on muuten aikamoisen suuri. On jo meinannut lapselle heilua. Olla lapsen kanssa valvotusti 2-6h ja nähdä 10h on eri asia kun olla raskasta työtä tekevänä perjantaista sunnuntaihin.

Kallonkutistajalle on onneksi huomenna aika. Siskon puheet osittain helpottivat, sillä todella kallonkutistajan, lääkärin, lastenvalvojan ja poliisin väitteistä huolimatta syyllistin perjantain jälkeen itseäni väkivallasta ja isän kohtelusta minua kohtaan kun isän kuullen minua vain syytettiin. Nyt kun tiedän, että en ole ainut jolle tämä sosiaalityöntekijä näin sanoo olo helpottaa...

Ei mitään päivänpaistatusta enää nämä olosuhdeselvitys-postaukset...

Pirpanan haave

Olisi tällainen. Käytiin tänään kaverilla kylässä kun Pirpana otti unet hienman myöhään. Pirpana haaveilee omasta koirasta. Pienikokoisesta. Samaten syntyi haave hamsterista tai marsusta. Ei vain raukka ymmärrä, että täytyy jaksaa hoitaa eläimiä monta vuotta, ettei niitä noin vain saa pois. Mutta todiste siitä, että viihtyisi tuollaisen koiran kanssa. Kuvassa Pirpana ja Pipsa.

ja prinsessaleikit jatkuvat.Pitäähän sitä olla toinen puku siltä varalta kun toinen on pesussa. Kuvassa mekko on hieman ryppyinen,

Kuvia

Laitan muutaman kuvia tässä, kun on tämän koneen kanssa vielä teknisiä ongelmia ja sammuilee, en saanut ladattua niitä tuohon edelliseen postaukseen kun aina kone sammui.

Lähettäjä Äidin arkea ja juhlaa...

Pirpana ratsastaa

Lähettäjä Äidin arkea ja juhlaa...

Pirpanan ohjaama sininen auto radalla neljä. Vauhti oli kovaa.

Nämä kuvat on otettu seurakunnan yhteisvastuu-keräyksen Perhepäivänä. Tapahtumassa oli myös Pirpanan kuoro esiintymässä.

ja tässä käytiin hakemassa poskimaalaus nykyisen päiväkodin tempauksesta.
on se vaan jo iso tyttö, silti niin pieni :)

Olen saanut lapseni takaisin!

Otsikko on ehkä hivenen hämäävä. Lapseni on ollut minulla koko ajan, mutta nyt hän on oma itsensä. Sellainen, jollaisena kaikki on sen tunteneet, millaisena minä olen hänet kokenut. Ensimmäinen viikko yli neljään kuukauteen tällaisena. Huokaisi kun häntä ei ole nyt kiusattu. eilen oli saanut uudessa päiväkodissa kamalasti kehuja. Ei voisi ihanemmin lapsen asiat olla lapsen näkökulmasta.

Tietysti minä käyn nyt päivähoidon johtajan kanssa keskustelua, kun päiväkoti on "hieman" vääristänyt asiaa. Olen nyt 10 sivua lähettänyt hänelle tekstiä ja hän oli järkyttynyt. Tuo oli tietysti lievä ilmaisu. Toivoo etten vielä nosta isompaa mekkalaa asiasta. Aika näyttää. Riippuu millainen on meidän palautekeskustelu johdon kanssa. Täytyy muistaa, että nyt tässä on käytetty heidän osalta puolustuskyvytöntä lasta hyväksi. Eikä lasta ole otettu huomioon. No siitä on nyt vielä turha jauhaa, ennen ensiviikkoa kun käyn sen keskustelun.

Eilen kävin selvittämässä asioita Pirpanan isän kanssa sosiaalityöntekijän luona. On se kumma, kun isä sai mollata minua miten paljon sieti, häntä ei keskeytetty. Mutta minä kun sanoin isästä jotain reagoin tunteella ja minut keskeytettiin aina. Mutta isä sai syytää ihan mitä sylki suuhun toi. Puolueellista sinänsä. No tekeävt oikeudelle selvityksen ettei isä ole väkivaltainen ja voi tavata lastaan niin miten käytännössä tahtoo. Miten ihmeessä se onnistuu aina olemaan hetken viranomaisten kanssa normaalina mutta sitten minulle räyhää kun mikäkin. No se siitä tilannekatsauksesta. Paitsi outoa oli se, että tähän asti Pirpanan isälle on kuulunut puolet Pirpanan ylimääräisistä kustannuksista, niin nyt hänen ei tarvitsekaan niihin osallistua. Ei ole lain mukaista. Toisin kun asianajaja sanoo. Ulosottomiehelle siis asiaa. Eipä sitä arvannut. Ja sosiaaliviranomaiset ovat täysin isän puolella. Mitäs tein rikosilmoituksen. Kaikki olisi toisin jos en olisi tehnyt, tai olisin suostunut isän vaatimuksiin tapaamisten suhteen.

Eilen sain työsopimuksen kotiin. Palkka oli vähemmän mitä alkuun luvattiin, mutta enemmän mitä budjetit olis antaneet periksi. Kesäkuun loppuun oli tuo, mutta minulla on mahdollisuus käydä esimiehen kanssa sopimus loppuvuodesta. Eilinen keskustelu toi toivoa siihen... Hieman ainakin.

Nyt on sellainen olo, että tässä pikku hiljaa saan itseni kasaan. Prinssi laittoi aamulla viestin naistenpäivän kunniaksi. TMutta yllättävän paljon tuo päiväkodin vaihto toi poweria itselleni. Toki siellä on jo käyty rakentavaa keskustelua Pirpanan "itsepäisyydestä" kun ei halunnut pukea, mutta se ei ollut syyttelyä, vaan ihan keskustelua. Ihan toisenlainen ääni kellossa kun kunnalla. Jätän päiväkodin vielä mainitsematta, vaikka voin lämpimästä sitä suositella! Enkä ole minkäänlaista erityiskohtelua Pirpanalle vaatinut. Ainoastaan normaalia arkea päiväkodissa.

Ensimmäistä tilipäivää odotellessa. Joskus jotain positiivistakin kirjoitettavaa siis. En anna viikon pienten murheiden vaikuttaa. Kaikia ei tarvitse miellyttää. Ei se ystävien määrä vaan laatu!

Uuden pohjankin vaihdoin...

Kunnallinen päivähoito on takana

...tänään loppui Pirpanan piina. Tämä ilkimys - anteeksi vain oli tänään purassut häntä sormeen tämän KELTOn läsnäollessa. Toivottavasti näki sen. Huomenna voi olla mielenkiintoinen keskustelu.

En voi kun ihailla esimiehen asennetta nyt omia asioitani kohtaan. Ensin tuntui että miten suhtautuu kun näitä omia menoja joille minä taas en voi mitään on kiitettävästi. Mutta ei... On mennyt tosi kivuttomasti. Tulevan käräjäpäivänkin sain vapaaksi jo, jahka tiedän päivän. Huomenna joudun jo lähtemään ennen yhtä töistä kun menemme poliisilaitokselle. Pirpanan isän kanssa. Aivan. Sosiaalityöntekijä joka tekee olosuhdeselvitystä työskentelee siellä. Sen jälkeen on sitten pk:ssa keskustelu KELTOn kanssa. Ja käymme vielä Pirpanan uudessa päiväkodissa. Pirpana on tiistaista asti eli nyt kaksi aamua itkenyt miksi ei voi mennä jo uuteen päiväkotiin. On ihan innolla menossa. Saa nähdä miten saan hänet kotiin lähtemään ylipäätään.

Tänään muistettiin sitten cuttlebug, laite jota Prinssi on ihmetellyt jo pidemmän aikaa. Ikinä ei oo oikein ollut sille aikaa esitellä sitä. Pirpana tykkäsi stanssailla sillä enemmänkin. Jotenka viikonloppuna tekemistä riittää. Stanssaamisen merkeissä. Lauantaina on myös yhteisvastuu-tapahtuma kirkonmäellä. Pirpanan kuoro esiintyy(?) siellä. Ainakin ohjelman mukaan. Olipahan tarjolla poniratsastusta yms. Jotenka innolla odotamme.

Askartelut ovat jääneet tosi vähiin. Mutta kyllä ne taas tästä lähtevät vauhtiin. Leimakuviakin on pursunnut riittämiin. Nyt vain tuskailen värien kanssa. Inktense-kynät houkuttais. Toisaalta taas noilla musteilla on ollu tosi kiva väritellä. Dewrentin vesivärikynätkin olleet käytössä. Pirpanalla tosin enemmän.

Leimailutaivaan haasteeseenkin on jo leimakuva tehty. Jospa sitä osallistuisi ensimmäisen kerran moisiin haasteisiin. Pirpana valitsema leima+värit. Laitan kuvan myöhemmin kun kuva ensin kuivuu kokonaan.

Aurinko se välillä vaan paistaa!

Käytiin eilen Pirpanan kanssa pulkkamäessä - jouduin minäkin laskemaan. Huh onneksi ei ollu kameramiehiä.

Aamu oli tosi ihana pienen kanssa - kunnes mentiin päiväkotiin, heittäytyi ihan venkulaksi. hoitaja jatkaa ihania syytöksiään, Pirpanan kuhmukin viime viikolla oli kotona tullu. Vaikka siellä selvästi tapahtunut kun aamulla ei ollu otsassa monttua mutta kun menen hakemaan niin monttupa on ja suhteellisen iso. Pienen mukaan saanut siihen metalliautosta. Ei heillä siellä mitään tapahdu. Olivat varmaan käyneet meillä päivällä jossa pieni sitten teloi itsensä? On myös kumma miten eivät saa 3.4 vuotiaiden kielenkäyttöä kuriin, vaikka onhan osasyy vanhempien. Mutta ei pk:ssa tarvitse ketään nimitellä "rumaksi ja paskaksi" johonka hoitohenkilökunta ei puutu, vaan sama jatkuu.

No mutta en jaksa surra enää päiväkotia. Sillä... Kiitos mummin nerokkuuden - jälleen kerran... Pirpana sai toiseen päiväkotiin paikan. Pääsee maanantaina aloittamaan uudessa päiväkodissa. Toki keskiviikkona on se KELTO katsomassa mitä vikaa lapsessani on ja torstaina tämä uusi lastentarhanopettaja+minä+mummi istutaan saman pöydän ääressä. Perjantaina ei sitten enää tarvitsekaan mennä päiväkotiin. Tuntui hyvältä saada vähän puolustusta ammatti-ihmiseltä ettei neljä vuotias valehtele ihan tuollaisia asioita.

Aurinko ehkä sittenkin paistaa välillä. Töitä en ole enää stressannut, päin vastoin, onhan siinä puolensakin. Unohdin edellisestä postauksesta, että tuntipalkkahan on vielä pienempi, koska lounashan on omakustanteinen... Mutta mitäpä siitä. Ei jaksa enää surra sitä asiaa. Työkokemus ja elämänkoulu on kuitenkin ollut rikkaampi. Tietysti pienet mahdollisuudet on sopimuksen jatkoon, mutta luulen että tyssäävät taantuman vuoksi, ja henkiöstössä säästetään koko ajan.

Mutta siis tärkein asia, eli Pirpanan hyvinvointi päivällä on järjestymässä. Todella äkkiä kaikki on käynyt. Jospa sitä töissäkin löytyy vielä paremmin suoritustehoa kun pääsee ikäistensä tasoiseen paikkaan ja ehkä luottamus hoitohenkilöstöön on toisenlainen. Nykyisessä paikassa sitä ei enää pelasta mikään.

Kuten aiemminkin olen todennut, sillä mitä meillä on tapahtunut, sillä että minä käyn töissä ja kieltämättä olen väsynyt kun yöllä saan n. 5-6h nukkua Pirpanan itkiessä iltaisin miten paha on pk:ssa olla stressaan sitä asiaa töissä jne, ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsilla oikeutta nimitellä ja lyödä.

Viime torstaina jäi hoitoon tosi hyvin, tänään ei. Olen pannut merkille yhden hoitajan, jolla ilmeisesti on Pirpanaa vastaan jotain. Ja se näkyi myös tänä aamuna. Tänään jätän vielä tuon irtisanomisilmoituksen. Tulkoot vaikka viimeisestä viikosta lasku kun irtisanomisaika on 2vkoa.

Kiitos työpanoksesta ja näkemiin

Olen tehnyt lokakuun 13. päivästä asti töitä ylläpitokorvauksella (= Työttömyysmarkkinatuki+ylläpiokorvaus 8e/arkipäivä), yp on verotonta tuloa.

Vuoden alusta piti alkaa palkalla sitten. Mutta eipä ollu tiedossa vielä mitään olennaisia tietoja, jotka venyttivät sitten yp:llä tehtäviä päiviä maaliskuun alkuun asti.

1.3.2009 piti tehdä sitten työsopimus vuoden loppuun palkalla. Tiistaina juttelin TYPin palvelupäällikön kanssa asiasta, hän sanoi että sopmimus tehdään mikäli se on työpaikalle ok. Eilen torstaina oli esimieheni vastannut "kaikki on mennyt hyvin, jotenka niin kauan kun on mahdollista." Ja 10 kk on maksimi mitä voi saada. Tänään on kuitenkin vuorokaudessa asiat muuttuneet. Voinkin saada työsopimuksen maksimissaan kesäkuun loppuun. Ja bye bye!

no syyhän on yksinkertainen. Taantuma on tehnyt tuloaan ja säästetään joka paikassa. Mutta se ei ole ainut asia mikä potuttaa. Henkilö jonka kanssa alkuun sovin asiasta lupasi n. 1900 euron kuukausipalkan. Wow ajattelin. Unelmatyö unelmapaikalla, ihan hyvällä palkallakin... Verrattuna ainakin lähtökohtiin. Työ on ollut itselleni terapiaa sitten heinäkuun, viime viikkoina olen saanut todella paljon positiivista palautetta. Olen onnistunut työssä. Toki jokainen tekee joskus virheitä, mutta kaikki ovat olleet tähän asti korjattavissa. Eikä niitä ole edes montaa ollut. Todella mitättömiä sanoisin. Mutta miten käykään palkassa? Romahtaa totaallisesti paljon pienemmäksi. Nyt vielä tämä päälle.

5,5kk ylläpitokorvauksella 880euroa 510 tehtyä työtuntia + 40 menetettyä ylityötuntia talolle. Tuntipalkka noin 1,60 euroa. Ei lohduta. Mutta ajattelin työkokemuksen kannalta. Miten ollakaan nyt en ajattele enää näin. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Luvataan sitä ja luvataan tätä. Vaikka kaikkiallahan tämä on näin. Mutta ison työn sain tehdä jotta olen työyhteisössä saman arvoinen kuin muut. En olekaan enää harjoittelija mitäänsanomaton.

Vielä on harjoittelijana tunteja jäljellä. Tulipahan tehtyä hyväntekeväisyyttä reippaasti, vähemmän tulee tehtyjä työtunteja palkalla. No tuntipalkka ainakin viisinkertaistuu loppuajaksi.

Miten sattuikin, että tämä tuli tietoon keskiviikon ja torstain aikana, kun tiistaina kaikki oli niin miten on puhuttu vuoden vaihteessa ja tiistaina.

Ainut lohtu tässä on se, että pääsen tästä kylänpahasesta nopeammin eroon. Täällä on enää pidätellyt oikeastaan oikeudenkäynti ja työ. Oikeudenkäynnissä olosuhdeselvityksen viimeinen antopäivä on 13.3.3009. Jotenka se on valmis kesäkuun loppuun mennessä. Sovintoa en isän kanssa tee kuin en suostu hänen vaatimuksiin yksinomaan hänen aikataulujen ja mielitekojen mukaan.

Kysyykö joku olenko vielä väsynyt? Älä suotta! Ei tässä mitään. Hetken se sattuu mutta tästähän tää lähtee.. Ehkä heinäkuussa on paremmat sivut elämässä. Onneksi on jotain... positiivistakin!

Eilinen kotikäynti meni ihan ok. Prinssi tosin on kuumeessa, meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Pirpana on huomenna isällään ensimmäiset 10h. Ehkä hyvä nyt näin, saan hetken miettiä ja purkaa asiaa mielessäni. Maanantaina on onneksi kallonkutistaja. Pirpanalla kasvukontrolli päin puuta. Paino laskusuunnassa. Liikaa laskenut. Ensiviikolla palaveri päiväkodilla. Luottamus päivkodin henkilökuntaan pakkasen puolella. Kirjoitan siitä joskus lisää...

Seuraavat postaukset eivät tule olemaan mitenkään positiivisia. Luulisin. Mutta kyllä tästä...

Ainut mikä voi vielä pelastaa... Jos esimiehellä olis ässä hihassaan..

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tänä vuonna jäi kortit lähettämättä, motivaatio on ollut hieman kateissa ja aika on mennyt arjen pyröitykseen. Onneksi välillä aurinko pilkottelee pilvien takaa.

Töitä on piisannut, ja piisaa jatkossakin. Välillä tuntuu että päivät menevät liian nopeasti. Mutta tätähän elämä on. Töitä ja arkea. Juhlanaiheita välillä...

Pirpanalle tämä päivä on varmasti erityinen. Sai isältään eilen postia. Kävin ostamassa hänelle oman liittymän, mihin isänsä voi soittaa myöhemmin sovittavina ajankohtina, helpompi olo kun ei tarvitse miettiä mitä vmäistä käytöstä taas tulee. Yhden puhelun jo kävivät ja Pirpana kysyikin miksi ei ole lähettänyt postia. Pitkään tuli aina itku kun ei mitään kuulu, itse en ollut asiasta yllättynyt. Mutta miten olisin pienelle kertonut ettei sitä postia tule. Onneksi edes nyt.

Viikon verran olin puhelimella tavoittamattomissa, en oo oikein vieläkään jaksanut lähteä uutta numeroa jakamaan. Tässä on nyt halunnut kasata ajatukset ja arjen. On tarvinnut oman hengähdystauon. Mutta tätä arkea taas etiäpäin.

"

Tietoteknisiä ongelmia

On se kumma. Lähipiirissä on kolme it-alan nörttiä. Mutta pah yksikään ei saa selville mikä konettani vaivaa. Yksi ei suostu edes kokeilemaan kun tietää kokemustensa perusteella ettei amd prosessori, acer ja vista ole parhaimmat mahdolliset yhteistyöhön.

No se mikä siis on vikana? Voi kun tietäisin. Pysyy n. 15 minuuttia pystyssä ja kaatuu. Näyttö ikään kuin leviää käsiin, jumittuu ja sammuu. Vika on todennäköisesti emolevyssä joka voi hyvällä tuurilla mennä takuuseen. Mutta suurimman ongemlan aiheuttaa joko
a) kameran muistikortin liittäminen tietokoneeseen
b) cd:n toistaminen/ ylipäätään musiikin kuuntelu MediaPlayerillä tai vastaavalla.
c) hiiren, mokkulan, tulostimen, tai minkä tahansa laitteen liittäminen tietokoneeseen usb-kaapelin avulla.
d) tietokoneen kiinteän hiiren jumittuminen

Ainut lohtu tässä on se, että kaikki tiedostot ovat tallessa. Mutta en jaksa tämän kanssa nyt tapella. Sähköpostit näyttävät lähtevän joillekin mutta jos kone sammuu "oikealla" hetkellä ei lähdekään. yms. Töissä ei yksinkertaisesti pysty pitämään sosiaalista elämää yllä. Kotona voimat keskittyvät pirpanaan ja hänen hyvinvointiin.

Mitä siihen tulee, niin sain päiväkodista toisen lapsen isästä tukijoukkoja. Järkytyin kuulemastani. Töissä sentään menee suhteellisen hyvin. Ylläpitokorvauksella tehtävät päivät ovat vähissä. Enää 12 pvää.. Joista yksi on "vapaa". Joudun toki sen tekemään sisään ennakkoon mutta saan olla sen kotikäyntipäivän kotona. Kiitos esimiehen ymmärryksen! Mitä järkeä on mennä puolen päivän jälkeen töihin? ei mitään. Koska Pirpana pitäisi viedä päivähoitoon päiväunille. Eikä tällä varoitusajalla sille nyt noin vain hoitoa järjestetä.

Huomenna on päiväkodilla synttärit. Päiväkoti täyttää 20wee. Saa nähdä jaksaako sinne lähteä keikkumaan - tarjoaa kyllä ruoan, pariksi tunniksi ulos. Mutta Pirpana on innoissaan jonkun esityksensä kanssa jotenka kaitpa sinne on raahauduttava.

Luin paikallista lehteä tänään töissä ja ihmettelin todella kun lehti oli painanut missä asuvat seudun "hyvätuloiset". Harvaan merkityiltä alueilta on sitten vorojen kiva etsiä kohteensa. Järkevää ilmeisesti. Jotkuthan oli etsineet osotteita netistä ja sitten käyneet varkaissa. Tuomiot saivat käräjäoikeudesta.

No niin.. nyt alkaa taas tietokoneen hiiri jumittamaan. Tietää että minuutin päästä sammuu kone.. jotenka.. parempi tallentaa ja lopettaa..

Talviriennoissa

Käytiin tänään Pirpanan kanssa luistelemassa. Eilen sai omat uudet luistimet. Tykkäsi tosi kovasti. Rupeaman jälkeen laski vielä mäkeä papan kanssa. Todella kivaa näytti pienellä olevan. Ja ohhoh, äitiäkin kuvassa.

Pyllymäkeä laskemassa

Minut on haastettu jo ajat sitten...

Tanjuska haastoi aikoinaan tällaiseen. Olin mielestäni sen jo julkaissut mutta enpä näköjään ollutkaan. Jotenka uusiksi menee.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up

Jaaha, katsotaas mitä tästä syntyy...=)

1. Läheisimmät Pirpana, Prinssi, vanhemmat, sisaarukset, ystävät... Jokainen erityisellä tavalla. Prinssi on kiilannut ei nyt mitenkään nopeasti elämäämme mutta hitaaasti ja varmasti. Hiljaa hyvää tekee. Silti joudutte pettymään. Täällä ei 90 %:n varmuudella tule olemaan meidän yhteiskuvia. Vaikka meidät on kuulemma jo yhdessä nähty.

2.Askartelu rentoutusta, ajatusten nollausta, tunteiden esille tuomista, Pirpanan kanssa yhdessä oloa. Muutamia koukutuksia on askartelun kautta syntynyt. Uusiin ihmisiin tutustunut, oppinut enemmän luovuutta, kärsivällisyyttä. Ostoslistaa tällä saralla on vaikka kuinka paljon.

3. Musiikki Totaalinen rentoutuskeino. Tietyt kappaleet vuodattaa vaan vedet silmistä, mutta antaapa vuotaa. Joskus jos on isompi koti olen Prinssille sanonut että uuden Pianon haluan. Ja kallonkutistajakin sitä suositteli.

4. Käräjöinti alkaa taas kohta, mutta helpottaa jossain vaiheessa. Olosuhdeselvitystä tehdään.

5. Työ Meillä on työn kanssa varmaankin viha-rakkaussuhde. Toisinaan menee paremmin ja toisinaan tuntuu, kuin hakkaisin päätäni seinään.

6.*Äitiys - tässä sitä ollaan oltu jo käytännössä pian 5-vuotta. Välillä tuntuu, että helpompaakin voisi olla mutta silti olen päässy suhteellisen helpolla...

...jahka tästä illasta selvitään kirjoitan lisää kohtaan 6...

Kortti pitkästä aikaa...

...Tänne kuvattuna. Ollaan niitä kyllä tehty useampiakin mutta ei vain ole saanut aikaiseksi tänne kuvattua. Kortti on tarkoitettu eräälle meille tärkeälle ihmiselle. Pirpanan kanssa sitä tehtiin. Pirpanan valitsema taustaväri sekä kukat.

Väritys ei ihan mennyt nappiin, ja toisaalta kukat voisivat olla toisen värisiä. Minulta-Sinulle voisi olla tummemmalla. Aina ei pidä kuitenkaan nipottaa - ainakaan liikaa. Tuli kuitenkin tehtyä ja kuulemma se ajatus on tärkein.

Saa nähdä mitä tykkää saaja aikanaan. Voi tietysti olla, että käy täällä vakoilemassa mutta sisälle kirjoitettu tekstiä myös... Mitä ei taas julkisuuteen paljasteta. Leimakuva vaihdosta.

Kellokin on näköjään noin paljon. Mutta meillä neiti vasta yrittää unille. Hääti minut häiritsemästä. Käytiin tänään lekurissa. Korvatulehdushan siellä oli sekä angiinan poikasta. Ottivat vielä nieluviljelyn. Tulokset saadaan huomenna. Lekurissa odotettiin ruuhkassa vain 30 minuuttia, lääkärissä meni vajaa 1o minuuttia sekä nieluviljelyä odotellessa 20 minuuttia. Tunnissa oltiin ulkona. Kerrankin nopeaa. Pirpana oli reipas koko reissun. Käytiin samalla katsomassa papan tietokonetta. Mutta sieltä on verkko hävinnyt kokonaan tai sitten operaattorilla jotain ongelmia. Lekuri oli vaihteeksi ei-suomalainen, en lähde kansalaisuutta arvioimaan, mies kuitenkin ja osasi hommansa. Ei paljoa puhunut mutta Pirpanalta kyseli kaikkea ja toinen vastasi reippaasti. Saatiin nyt sitten pari antibioottia.

Leijonan kesyttäjä

Pirpana kyseli eilen mikä hänestä voisi tulla isona. Pohdittiin asiaa leipurista, taiteilijasta, kirjailijasta jne... Aika taiteellisia aloja moemmat. Tänän hän sitten keksi mikä hänestä tulee.
Lukekaa jos uskallatte:

Leijonan kesyttäjä!

Aikookohan aloittaa näistä ihmisleijonista, vai ihan eläimistä? Lähipiirissä on heti monta kesytettävää leijonaa. Ei huono ala siis ollenkaan.

Käytiin torstaina neuvolassa. Ja tulihan sieltä räpättämistä. Pirpana oli kasvanut pituutta 95 cm, eli 3,8cm vuodessa. Paino oli.... viitsinkö edes kirjoitaa? Meidän kukkakeppi oikein. 14,450g.. Eli vuodessa oli tullut painoa 350g lisää. (Korjasin painon tuohon sunnuntaina)

Eihän sitä koko ajan tasaisesti tule. Mutta tuo paino oli jo kuulemma hälyyttävää. Paino on nollakäyrällä mutta pituus-paino menee pahasti miinukselle. Pituus menee omalla käyrällään. Olis tutkimuksia edessä jos lääkäri näkee tarpeelliseksi sen, mutta mietin mitä ne auttavat? Koska hän koko ajan kuitenkin syö tasaisesti. Yhden tutun lapsi olijoutunut isoihin tutkimuksiin kun paino ei noussut tarpeeksi. Olivat epäilleet vaikka mitä suolisto-ongelmia. Mutta meillä on päästy ummetuksestakin eroon!! Niin mitä nyt vielä? Syö kyllä pieniä annoksia ja muistuttakoon, ettei kummankaan suvussa ole hongankolisgtajia. Isänsä suku on yllättävän lyhyttä. Famu alle 160cm, isänsä minua pari senttiä pidempi... Kuukauden päästä uudelleen sitten. No ei saanut rokotettakaan kun oli vähän nuhanen. Tehtäviä teki mielestäni tosi hyvin. Olosuhteisiin nähden... Kun perjantaina sitten....

...Pääsin töissä aamukahville, kun päiväkodista soittivat... Neiti on kuumeessa. Minä lähdin hakemaan. Ja tein mokan töissä. Olis pitänyt ensin saada esimies kiinni ja siltä varmistaa mitenkä toimitaan. Niinhän se joo menee, mutta pk ilmoitti että vauhdilla sinne. Laitoin sitten sähköpostia hänelle. Koska on itse sanonut, että voin olla pois, jos lapsi sairastuu. Onneksi maanantaina on kallonkutistaja. Raivostuttaa niin paljon...

Ja osa syy on siihen, että sain eilen postia sosiaalityöntekijältä, joka tekee meidän olosuhdeselvitystä. Tulevat kotikäynnille 26.1.2008, mielenkiintoista.
VANHEMPIEN YHTEINEN TAPAAMINEN 26.2.2009 JA TARVITTAESSA TOINEN 2.3.2009 Eli he hakevat nyt tuolla meille ratkaisua. Miks ihmeessä? Toivottavasti tekevät kotikäynnin myös isän kotiin jossa selviää millaisen kohtauksen isä saa jos pieneltä tippuu leluja lattialle ettei vain hänen kallis laminaattinsa kärsi.

Mikä meteli syntyy siellä huoneessa, kun en tee niin miten isänsä sanoo? Minä olen silloin meistä se vaikeampi osapuoli! Kun niin se ei vain mene.

Näköjään isälle, joka on hylännyt kirjaimellisesti jo kolmesti lapsen pitää antaa niitä oikeuksia nyt sitten enemmän. yhteishuoltajuudenkin se varmaan saa. Nyt unohdetaan se, mitä on tapahtunut minun ja isän välillä, mutta se selvisi, ettei se saa vaikuttaa. Sillä ei ole merkitystä vaikka lapsi on nähnyt isän väkivaltaisen käyttäytymisen yms. Riehunut ja rikkonut lapsen leluja. Silläkään ei ole mitään väliä, vaikka isä ei pidä lapseen mitään yhteyttä omatoimisesti näiden tapaamisten välissä. Ja mun pitäisi ottaa vielä minun kodissa riehunut, minua pahoinpidellyt mies meille kotiin! Ei onnistu! Minun kotiini se ei jalallanikaan astu. Asianajajan mukaan siihen ei ole lakipykälää mikä velvoittaa, vaikka olisikin lapsen koti. Mutta isänsä ei ole päivääkään meillä asunut, eikä minun kanssa päivääkään asunut samassa huushollissa. Heinäkuisen jälkeen sillä ei ole mitään asiaa minun kotiin. ja se on Pirpanallekin luvattu, ettei iskä tule tänne riehumaan. Vaan vaihto tapahtuu valvottujen tapaamisten päätyttyä ulkona. Eniten raivostuttaa nyt, että hän osaa olla muiden läsnäollessa todella yhteistyökykyinen ja tehdä minusta yksin syyllisen. Syyllisiä ollaan viimekädessä molemmat yhtä paljon. Minun pitäisi löytää isästä jotain positiivista... Mutta tällä hetkellä ei ole mitään. Muuta kuin joskus maksanut elarit ajallaan.

Mietin tuon kotikäynnin ideaa. Jätin eilen kymmenen jälkeen soittopyynnön kun posti tuli tuolle sosiaalityöntekijälle. Aina on viestiä laittanut mihin aikaan palaa asiaan tai soittanut muutoin. Eikä meillä ole yhteishuoltajuutta niin miten toisen työntekijän mukaan olisi ollut. Meillä on vain elatussopimus ja nyt oikeuden väliaikaismääräys. Mutta nyt ei. Olihan siellä mainittu jossain papereissa minun ja isänsä avoliitto. Että mitä? Isä on väliaikaismääräyksen mukaan mennyt naimisiin, mutta minä en ole kertaakaan ollu isän kanssa saman katon alla. Enkä enää mene! Isoista rahasummistakaan.

Isän sukulaiset niin ikävöivät lasta ja haluaisivat olla lapsen kanssa tekemisissä. Mutta miksi eivät ole?????? Kertaakaan ei ole famu esim. soittanut ja kysellyt kuulumisia, sen sijaan, että jouluna lähetteli paketteja mitkä olivat iso pettymys kun olivat niin isoja vaatteita tai sitten rikkinäisiä, tai eivät käyneet päälle ollenkaan. Olisi tosi iso vaiva kysyä oikeaa kokoa? Nyt pilaa todella paljon hyviä sukulaissiteitä. Ja se on käännetty minun syyksi, kun en anna lasta vapaasti isälle. Valmis oli jopa maksamaan että vedän prosessin oikeudesta kesällä pois. Kunhan elämä jatkuu normaalina. Tarjosin kesällä että mennään Helsinkiin ja tulee jonnekin lasta tapaamaan mutta se ei käynyt kun minä olen paikalla. Olisi kyllä lapsen hakenut ilman minua hänelle. Ja näin olisi isä tavannut lasta minun selkäni takana. Ei onnistu ennen kuin hänen äkkipikaisuutensa ja väkivaltaisuutensa on kumottu. Siskonsa yritti pienen syntymäpäivänä kysellä kuulumisia. Enpä vastannut kuin lyhyesti, että onhan tässä ollu aikaa niitä kysellä jo puoli vuotta. Mutta ei ole kysellyt edes kummina. En näe tarpeelliseksi kertoa kuulumisia nyt. Asianajajankaan mukaan ei mikään velvoita siihen. Isä voi kuulumisia kysellä. Mutta muille ei tarvitse tehdä mitään. Pirpana tietysti välillä sukulaisiaan kaipaa. mutta minkä minä teen kun HE eivät halua pitää toiseen yhteyttä. En lähde soittelemaan ja kyselemään puhuisivatko pienen kanssa. Koska eivät he tosiaankaan kysele kuulumisia eivätkä yritäkään hänelle soittaa. Viesti ensin "voisinko puhuha pienen kanssa" riittäisi.

Kirjoitinkohan jo, kun olen isälleen sanonut että jos minulta tulee puhelu niin Pirpana soittaa. Jos minulla on asiaa minä tekstaan. Viikko sitten maanantaina Pirpana oli menossa tapaamaan isää kakun kera. Juhlivat siis syntymäpäivää etuajassa. Pirpana soitti sitten isälle jos ehtisi hakemaan kakkukynttilät. Laitoin kaiuttimen päälle jotta kuulen sen vastauksen oikein. Ehkä rumasti tehty, mutta neljä vuotias ei ole vanhempien viestivälittäjä. Mutta pieni halusi isälleen kertoa että kynttilät haluaakin, ensin ei halunnut. Soitti ja isänsä vastasi (anteeksi kiroilu...) "Mitä hemmettiä sä saatanan huora soittelet?" Pirpana sanoi vain kakkukynttilöistä ja antoi puhelimen pois. minä olen tasan kaksi kertaa soittanut isälleen. jonka jälkeen on asia noin sovittu. Ei voi sitä unohtaa kun tietää itsekin, ettei halua minun hänelle soittelevan. Me loppupeleissä haettiin ne kynttilät sitten.

Tällaiselle isälle sitten lisää oikeuksia. Mahdollisimman vähillä velvollisuuksilla. Eihän hän olisi halunnut maksaa lakisääteistä elatusmaksujen korotuksiakaan, ennen kuin sanoin antavani asian sitten asianajajan ulosottomiehen perittäväksi eihän kyseessä ollut kuin 5,49 euroa tms. Mutta lakisääteinen asia. Ja toinen väittää sitä minun päähänpistokseni. Ei sitten kertonut maksaako vai ei. Selvisi vasta tiliotteelta, että jaahasta on maksanut korotettuna.



Tällaista vuodatusta. Pirpana alkaa heräilemään.. taidan mennä katsomaan pientä potilasta.

Mutta jos joku haluaa kuulla jotain muutakin kun valitusta... Pirpana kertoi tykkäävänsä Prinssistä Tähtiin ja tähdistä takaisin ja vielä kerran tähtiin ja tähdistä takaisin. Niin että on meillä jotain ilonpisaroita... Sellaisia mistä ei kaikkea kerrotakaan. Niin joku sanoisi ettei tästä mitään tule tällaisessa tilanteessa. Asiaa olen käynyt myös kallonkutistajan kanssa läpi. Mutta... ei se aina aikaa katso kuka tulee missäkin vaiheessa elämään mukaan. Varsinkaan jäädäkseen. Mutta enpähän nyt enempää siitä kerro.

Tuijalle... Oli Pirpana mummin kanssa viime tiistaina kuorossa. Minä paiskin ylitöitä... Katsotaan selvitäänkö tiistaina sinne. Toivottavasti. täytyy päätellä yksi pirpanan sukka niin voi ottaa toisen mukaan neulottavaksi.

Äidin rakkaan Pikku Prinsessan syntymästä tuli aamuyöllä viiden jälkeen kuluneeksi neljä vuotta. Vastahan hän oli hyvin pieni käärö. Nyt en koneelta löytänyt enää vauva-kuvia, olen ne levylle polttanut näköjään. Täytyy jossain vaiheessa etsiä ja laittaa kuva, missä on vauvana ja nyt neljä vuotiaana.

Aika on rientänyt, paljon on tapahtunut, mutta vihdoinkin aurinko tuntuu paistavan meidän elämään. Pirpana sanoi eilen kun hänen kanssaan illalla sängyssä makasin "Prinssi on äiti parasta mitä meille on tapahtunut!" Puhuu Prinssistä ihan oikealla nimellä mutta tähän sen muutin. Prinssikin tuntuu olevan samaa mieltä asiasta. Tietyn yksityisyyden säilyttämisen vuoksi ei Prinssistä ole tulossa ainakaan vielä enempää tietoa. Ei ikää, pituutta, koulutusta tms. Hän vain on Prinssi. Pirpanakin sanoi sen hänelle ja toisen ilme oli kyllä suloinen. Totuus tulee lapsen suusta! Siihen saa tottua itse kukin, myös minä!

Joutui Prinssikin taipumaan Pirpanan muistille
Rölli-muistipelissä. On hieman erilainen kuin tavanomainen.
Takana näkyy Prinssin lahja Pirpanalle. Hevonen ja prinsessa-vaunut.
Niihin liittyy oma tarinansa.

edit 18:40 Nyt on juhlat juhlittu ja aika kiitoksen. Heijaa, heipä hei ja aika kiitoksen. Näin lauleskeli Pirpana kun juhlat ovat ohi tältä erää. Lahjoja tuli monenmoisia, paljon oli Prinsessa-teemaa. Nukkekodin piha oli mieluinen. Ja sitä onkin jaksanut tänään puhua mitenkä mummi ja pappa osasivat sellaisen ostaa?!? Kaverisynttärit meni tosi pienesti. Alas laitan kuvan kakusta, kuvassa ei kakku ole kokonainen tietysitä syistä. Joku unohti sen kuvata ennen ensimmäistä leikkuukertaa. mutta Ullanunelmasta tilasin tuollaisia kakkukuvia 3kpl, ja pursotin reunoille mansikkakermaa sekä tavallista flora vispiä. Välissä kermaa+mansikkahilloa sekä banaania+vaniljarahkaa.

Tuollaisen kortin Pirpana sai minulta ja Prinssiltä.
. Kaikki tarvikkeet paitsi numero neljä ja nauha ovat Paperinauhasta.

Pienet edellä, isot perässä. Pappa otti pienen lepohetken Pirpanan kanssa.

On ollu aika hiljaista blogin päivityksessä. wordiin olen koonnut tekstiä ja jossain vaiheessa sen tännekin länttään... Työt ja arki ovat vieneet kaiken irtoavan energian.