Pirpanan odotus palkittiin

Eilen ei toiminut tietokoneen "irtohiiri", kun Pirpana heitti sen seinään. Koko koneeseen ei koskettu eilen, ja kas yks kaks kipusi penkille ja kräts. Ei tuo nytkään toimi kovinkaan kummoisesti mutta vähän paremmin kuitenkin.

Eilen yritin sitten kirjoittaa blogiin kun nukahti mutta en saanut sitten tallennettua. Leikkaa-liitä toiminnolla onneksi sain tekstin liitettyä wordiin ja sitä kautta sitten tallennettua.

lähtövalmiina iskää katsomaan.
Pinnit päästä puuttuvat.

Tässä sitten eilinen postaus

Pirpanan odotus vihdoinkin palkittiin. Näki vihdoinkin isäänsä sitten heinäkuun. En tiedä muuta kuin hyvin oli mennyt, ja siellä isi pukikin toista kun menin hakemaan. Tapaamisethan on siis valvottuja tammikuun loppuun asti. Sai isin kanssa touhuta ja jutella. En tiedä kaikkea vielä enkä tiedä tarvitseeko minun tietääkään. Ei Pirpana ole reagoinut ainakaan negatiivisesti, muttei ole ollu riemu ylimmilläänkään. Ehkä se tärkein "isi pyysi minulta anteeksi" on nyt toteutunut. Isänsä kanssa ulkona kohdattiin, kun takin vetoketju oli pienellä auennut alhaalta. Piti laittaa sitten uudestaan, ja isi ehti sitten tulla "perään". Siitä se episodi sitten alkoikin.

Lupasi ensin tuoda nukkekodin akvaarion toiselle rikkomansa tilalle. Pyh vielä mitään tuonut. Lupasi tuoda Prinsessa-joulukalenterin. Ei tuonut sitäkään. Siitä repesin. Olisi voinut nostaa edes rahaa, että pieni saa käydä itse ostamassa. Siitäkös se paha mieli tuli kun jäätiin kahden. Noh minähän siitä sitten isälle, että et todellakaan nostanut rahaa "ei ole tapana käyttää käteistä" oli hänen vastauksensa. Niimpä niin. Noh minä sitten, että on sinulla ylimääräistä maksella isoja pk-kuluja (ei tule edes maksikirjeenä, kun pituutta piisaa kalenterilla) mutta ylimääräisiin kuluihin et sitten ota osaa kun vitkastelemalla ja sit kun häntä huvittaa. Minä siis joudun ensin ostamaan, ja odottelen sitten siltä parhaimmillaan kuukauden koska herralle sopii maksaa n 200 euroa takaisin. En valittaisi, jos talous olisi vähän helpompaa itsellä. Toisekseen saako niitä enää sitten kun viitsii hakea, ja koska se on meillä. Taisi tajuta, kun sanoi että laittaa rahat mun tilille. Pienelle sitten selitin kuinka isi laittoi äidin tilille rahaa ja saat käydä itse ostamassa ja maksamassa sen kalenterin. Pienelle tuollainen odotus (lähes kuukauden kun ensimmäiset ovat olleet kaupassa) ja sitten kun ensin toinen lupaa ja sitten ei tuokaan on pettymys kova. Eilen sanoin isälleen sitten ihan suoraan, että kahden neljä vuotiaan asioitako tässä hoidan?

Kaiken raivostuttavinta kuitenkin , valvojalle ei sovi näköjään kaksi aikaa noista, mitkä väliaikaismääräyksessä on määrätty.Joulukuun toista aikaa on myöhäistetty 2h, tammikuun ensimmäinen aika meni kokonaan uusiksi. Saa nähdä, jos oon silloin töissä niin ei onnistu keskellä päivää. Asianajajalle ja lastenvalvojalle taas asiaa.

Noh loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on sitten neidillä pari kalenteria. Ensinhän piti riittää pelkästään tuo mitä blogissani hälle kokosin. Mutta isälleen sai näköjään viestin perille. Hyvä kun lasta kuuntelee!

Voi sitä riemua!
Kalenterissa näköjään viisi isompaa yllätystä.

Joulukalenteri Pirpanalle

Joulu on vielä kaukana - silti niin lähellä. Meillä odotellaan ainakin tonttujen kurkistuksia ja pukkia. Lahjatoivelista on jo valtava. Voi lapsi, säästä vähän äitiä, mihin kaikki saadaan sopimaan!

No mutta kuten moni muukin on kasaamassa joulukalenteria, ajattelin minäkin sitten laittaa moisen pystyyn. Pariin kalenteriin olen itse jo ilmoittautunut. Aikaahan on, mutta toivon, että kaikki luukut olisivat saapuneet perille marraskuun loppuun mennessä.

Mikäli sinulla ei ole osoitettani jätähän kommenttiin sähköpostiosoite, joka ei näy muille niin lähetän osoitetta. Kerro myös kommentissasi minkä luukun/luukut haluat tehdä.

Useammankin luukun saa tehdä, ja toteutustapa vapaa. Joko aski/ pieni kirjekuori.
Sisältötoiveisiin ainoa on ettei salmiakkia eikä lakritsia. Välttämättä ei tarvitse olla mitään makeaa. Neitiä kiinnostaa paljon kiiltokuvat, pienet "timantit" eli mitä käytämme korttiaskartelussakin, puukuviot, tarrat, helmet, yms. pieni sälä. Sekä tietty nukkekotiin pienet massaruoat yms.
Meritsethän luukkuusi mikä päivä on kyseessä.

1. Täti Punainen *perillä*
2. Täti Punainen *perillä*
3. Täti Punainen *perillä*
4. Arja *perillä*
5. Arja *perillä*
6. SAY *perillä*
7. SAY *perillä*
8. Saara *perillä*
9. Saara *perillä*
10. Minna *perillä*
11. Sanna *perillä*
12. Sanna *perillä*
13. Sanna *perillä*
14. Sanna *perillä*
15. Tuula *perillä*
16. Tuula *perillä*
17. Sayn Kummitäti *perillä*
18. Sayn Kummitäti *perillä*
19. Salainen ihailija *perillä*
20. Salainen ihailija *perillä*
21. Salainen ihailija *perillä*
22. Mummi *perillä*
23. Mummi *perillä*
24. Salamander *perillä*

Joulukalenteriluukut matkalla...

Tänään lähti potia

Salamanderille
Arjalle
Sannalle ja
Minnalle

Pirpanan joulukalenterikin on jo täynnä. Kiitos kaikille osallistujille

Anutiinalle ja Tarjalle kiitos!

Tänään osasin odottaa postia Willa-Lunasta. Kiitos, ostamani leimasimet tulivat perille. Kuvaan ne myöhemmin, kunhan saan kameraan uudet paristot. Anutiinakin oli muistanut meitä! Kiitos Anutiinallekin. Pirpana hihkui eteisessä ihan riemuissaan kortista.Pienestä se ilo alkaa. On mummin lähettämistä tonttu-korteistakin jo ymmärtänyt, että tontut tarkkailevat.

Tuossa näkyy kortti ja Täti uimassa ja ballerina-leimasimet ala anutiina.
Laitan tarkemman kuvan kun laitan toiset leimasin kuvat.

Hain myös kuvaajalta joulupukin ja Pirpanan yhteiskuvat. Oli yks tosi hyvä mun mielestä verrattuna, kun toista vähän pukki vielä jännitti. Otin kolme muutakin mukaan. 50snt oli ylimääräiset. Yhden sai ilmaiseksi.

Tänään saatiin sovittua Perhetuvan kanssa lauantain ensimmäinen valvottu tapaaminen Pirpanan ja isänsä kanssa. Hiljaa totesin ääneen hoitavani siinä kahden lapsen asioita. Toinen on hyvin niskottelevaa sorttia vaikka pian kolmekymppinen.

Lunta pyryttää

Keinumista lumisateen keskellä

pilkut ja pisteet nyt puuttuu mutta ei jaksa niitä virittää tällä kertaa...

Joka päivä kaiken aikaa
mietin onko tämä totta ollenkaan
Että kanssas tätä taikaa rakkauden me koetaan
että kantaa oikeasti
tämä tunne aina päivään huomiseen
Ja taas hetken
ihanasti tunnen sydämeni lentoon lähteneen
Tahdon oikeesti olla sinun,
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

uskonut en silloin ennen
että todellisen onnen löytäisin
kun mä aina tullen mennen sitä juuri pakenin
mutta nyt on kaikki toisin
luotas lähteä mä koskaan tahdo en
olet nainen suurenmoisin
mulle lahjoitit sä aidon rakkauden

tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

tahdon oikeesti olla sinun
enkä vain leikisti rakastaa
kanssas oikeesti kokea kaiken
mikä ollut on unelmaa
tahdon syliisi painaa pääni
tahdon lämpöösi nukahtaa
olla kanssasi oikeesti onnellinen
sua oikeesti rakastaa

Itsekullakin jotain myynnissä

Taava myy Magnolian leimasimia täällä

Heli myy Hänglar&Stänglarin leimasimia täällä

ja omat myytäväni löytyy täältä

Väliaikaismääräys

Sain reilu tunti sitten asianajajaltani puheun. Ensin piti tietysti pari kertaa hengittää syvään ja odottaa pahinta ennen kuin vastaa puhelimeen.

Viranomaisetkin ovat olleet sitä mieltä, että alkuun olisi hyvä olla valvottuja tapaamisia, mutta miten saada se toiselle osapuolelle selväksi, oikeudelle myös.

Pirpana saa isältään kysyä itse miksi teki niin. Eilen omien sanojensa mukaan melskasi kotona kun ”iskä on niin pöhkö, ettei ole osannut pyytää minulta ja äidiltä anteeksi! Minä kyllä sanon iskälle, että pyydä anteeksi etkä saa enää satuttaa meitä!” Aika rankkaa tekstiä näin lähes neljä-vuotiaalta. Ja se toinen suuri kysymys ”miksi sinä iskä rikoit minun leluja ja revit äitiä tukasta” pyörii suussa tasaseen tahtiin, vaikka ajatuksia on yritettykin viedä pois heinäkuisesta.

Nyt kuitenkin valvotut tapaamiset tulivat. Neljä kertaa ensi tammikuun loppuun asti, kestoltaan 2 tuntia. Tapaamispaikka selviää myöhemmin. Ensimmäinen on jo ensi viikon lauantaina. Tammikuun lopun jälkeen tapaamiset jatkuvat mikäli Pirpana on henkisesti valmis jäämään isänsä kanssa ilman valvontaa joka kolmas lauantai kymmenen tunnin ajan, eli yökyläilyä ei vielä edes harkita. Näin siis, ennen kuin toisin määrätään.

Eli käytännössä suku tapaa Pirpanaa vasta aikaisintaan helmikuun lopussa 2009. Mutta kun ei haluta olla yhteyksissä niin mitäpä minä sitä suremaan koska olen heistä itsekäs äiti joka osaan käyttää lakia hyväkseni. Minä voin se olla, mutta lakihan on noudattamista varten. Eipä ole ollut mitään velvoitetta lastensuojeluviranomaisten mukaan antaa edes nähdä vapaasti, kun ei ole sopimusta isän kanssa. Monimutkaisia lakipykäliä

Mutta näillä eväillä eteen päin sitten.

Joulupukkien tapaamisia, piparin leivontaa ja vielä kerran piparin leivontaa

Viis äidin olotilasta, piti lähteä tänään pukkia tapaamaan. No oli ideana etsiä itselle myös uudet kengät. Edelliset sanoivat työsopimuksensa irti kuukauden käytön jälkeen. Kanta vain naksahti. Kenkiä etsittiin kolmesta kaupasta - tuloksetta. Minä en osta itselleni satasen kenkiä sentään.

Mutta Prismasta aloitettiin kierros. Siellä nähtiin joulupukki. Toinen odotti joulupukin näkemistä aamu kasista asti ja olotila oli toisella ihan tukalaa välillä kun ei tuntunut aika kuluvan. Pukin nähtyään sitten alkoi sellainen hyytelöityminen, ettei jalat kantaneet yhtään. Jotenka pois vain ja äkkiä. Sitten mentiin tekemään pipareita. Prismassa törmäsin eilen sattumalta mainokseen (meillä ei lueta ilmaislehtiä pahemmin), jossa mainostettiin kyseistä tapahtumaa. Noh sehän olikin sitten tosi kivaa! Kun piparit paistuivat, haettiin kotiin omaa taikinaa ja muotteja. Tietysti muumiaiheisia! Oli suht edullien paketti kyllä.

harvemmin sitä pääsee Prisman leipomoon leipomaan näin pienenä!

Ja muottina ilman muuta Pikku Myy

Prismasta jatkettiin matkaa syömisen jälkeen. Sattumalta käytiin kaupassa, jossa sai valokuvauttaa lapsen ja joulupukin ilmaiseksi. Kuvaajana oli Pirpanan kaikki kerhokuvat ja nyt myös päiväkotikuvat ottanut kuvaaja. Viikon päästä maanantaina voi liikkeestä kuvan hakea. Ja nyt tällä kertaa pukin syliin ihan juostiin. Pienen päänvaivaa tuntu aiheuttavan mitenkä pukki on ehtinyt molempiin kauppoihin ja miksi pukin parta oli vaihtanut väriä, sekä toinen oli hivenen hoikempi. Jotenka uskomus yhdestä ja ainoasta pukista on tainnut mennyttä. Pirpana vaati kotona uuden hameen ja paidan päälle. Ja kieltämättä tänään ei äiti jaksanut vääntää kättä. Toisaalta kiva olikin mennä sitten siistit vaatteet päällä pukin kanssa kuvaan.

Kotona sitten paistaminen jatkui joululaulujen siivin piparien paisto.

Kaulitsemista omalla prinsessa pöydällä

Toinen oli niin tohkeissaan, ettei hihatkaan pysyneet ylhäällä

Vielä koristelut päälle

Kuka tunnistaa näistä mitä esittävät?
Näköjään yhdestä käynyt leipuri jo haukkaamassa palasen.

Ostoksilla ja synttäreillä

Käytiin Pirpanan kanssa toissapäivänä ostoksilla. Ja kaikkea sitä tulikin ostettua. Kuitin loppusumma oli kyllä kolmenumeroinen. Pirpanan isällekin lankeaa osa maksettavaksi, halusi tai ei. Mutta tarvitseehan kasvava lapsi sopivaa vaatetta. Ostettiin loppuvuoden rientoihin lähinnä nyt vaatetta. Perusvaatetta päiväkotiin on ihan kohtuudella vielä.

Prinsessabuumi on voimakkaammillaan. Ja se näkyy. Kummisedälleen, eli pikkuveljelleni kehui eilen mummolassa, kuinka sai prinsessapikkuhousuja. Olisi nyt edes maininnut jostain muusta ennemmin kun siitä ostoslistan halvimmasta. Heh heh.

Eilen vietiin mummolan Ossi-kollille synttärilahja. Ossi täytti 12.päivä kuluvaa kuuta kunnioitettavat 10 vuotta. Kuvat kakusta ovat papan kameralla. Kermapurkinkin kissa sai, mutta vain lipasi ja jatkoi uniaan. Alla kuva kuitenin kun Pirpana levittää hilloa kakkuun.




Pirpanalle oli tosi iso asia nähdä taas enoa ja kummisetää. On ensimmäisenä synttäri-kutsujen saajissa. Kovasti tykkäsi kun eno kehui hänen tekemää kakkua. Välissä oli vain kermaa, mansikkahilloa ja banaania. Päällä kermaa, kelta-oranssista strösselistä tehty kissan pää (mukaillen Ossin väriä), lakunauhasta sitten silmät, suu ja viikset. Kovasti tuntui maistuvan. Mansikkakerma ei ihan kuvastanut nyt poika-kissan väriä mutta ehkä pienen tykäämistä.

Mutta niistä ostoksista...

Prinsessapyjama,
isojen tyttöjen malli, ei housuja
vaan pitkä paita


Hienostelukengät,
paikallinen K-kenkä lopettaa, siellä oli alennusmyynnit.
Itselle löysin yhdet kengät, ovh oli yli 100 euroa,
mutta alennus vaivaset 10 %. Joten jätin ostamatta.
Lasten kengistäkin oli -20 %, paitsi näistä sai -50%.
Suurimmat alennsprosentit oli kesäkengissä.
Kuva ei kerro kokototuutta kengistä.

Lisää kuvia ostoksista kunhan tässä ehditään kuvaamaan.




Alimmaisissa kuvissa Mummiin ostama Prinsessa Ruususen puku.
Kotona ei muuta sitten pahemmin haluakaan pitää. En saa edes mekkoa silittää suosiolla, kuten kuvasta näkyy.

Mutta kuten edesllisessä postauksesa totesin, lämpötalous heittää rajusti häränpyllyä.
välillä jaksaa vähän paremmin buranan voimalla. Joten punkka kutsuu.

Joulukalenteriluukuista

Olen ilmoittaututnut moneen joulukalenteriin, mutta luukut odottavat vielä täällä. Ja ne lähtevät vensiviikolla loppuviikosta postiin kaikille. Alkuviikko menee vielä sairastaessa. Eilen olin jo hieman paremmassa kunnossa, mutta yöllä lähti kuume rajuun nousuun. Pomppasi 39 yläpuolelle, nyt taas hetki buranan voimin eteenpäin.

Prismassa olisi tänään lapsille piparin paistoa, ainakin Prisman mainoksen mukaan. Joulupukkikin olis tavattavissa. Saa nähdä pääsemmekö sinne asti, kovasti Pirpana odottaa sitä, mutta jos olotila on ihan tuskaa, niin parempi olla menemäättä.

enteroa?

Meillä on tässä Pirpanan kanssa entero rokon oireita. Ei mitenkään mukava tauti. Jää näin päivittämiset hetkeksi taas vähiin.

Tänään sain nostaa "huimat korvaukset" neljän viikon työstä. vielä seitsemän viikkoa jäljellä. Vähiin näköjään käy päivät kuitenkin. Olen pohtinut tuota jatkoa mitä sen kanssa teen. Jos jatkan, työ jatkuu määräaikaisena, max vuoden, jonka jälkeen sitä ei voi jatkaa, mutta sisäistä siirtoa voi hakea. Tietysti määräaikaisessa sopimuksessa on puolensa. Tänään olenkin sitten googlettanut muutamia olennaisia asioita siitä.

Samaan aikaan haluaisi lähteä kauas tästä kunnasta. Mutta valitettavasti tässä on kaksi asiaa, mitkä sitovat omalla tavallaan täällä pysymään vielä hetken. Kurjaa. Ja toisaalta asiat ovat ihan vapaaehtoisia!

paljon voi yksi kädenpuristus saada energiaa arkeen

Kuka kävi syömässä...

...kermat kakusta muiden istuessa olohuoneessa?

Taisi olla Pirpana. Mummin kanssa teki papalle isänpäiväkakun.

Kuoron esiintyminenkin on takana ja hienosti meni.

Käräjistä

Ei saatu käräjillä sovintoa aikaan. Olihan se itsestään selvä asia jo sinne mentäessä. Mutta jäimme odottelemaan väliaikaismääräystä joka annetaan 2 viikon kuluttua. Mutta omasta mielestäni istunto meni meidän osalta loistavasti. Kantaja vihjaili minua mielenvikaiseksi yms. Asianajajani kanssa jo pohdittiin aiemmin, että siihen voimme todeta vain, että kantaja voi mennä itseensä ja miettiä miksi, tämän kaiken edessä ei tarvitse pysyä kasassa täydellisesti. Tuli jopa syyttelyitäkin, mitenkä olen itse omilla toimillani aiheuttanut hänen väkivaltaisen käytöksen ja omat jälkeni. Sentään tunnusti, että ymmärtää jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Eli hyvin ristiriitainen lausunto. Ensin kieltää tehneensä mitään, mutta sitten ymmärtää, jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Olin jo aiemmin pohtinut millainen oma asianajajani oikein olisi. Mutta kas! Yliveto. Päivo oli sinänsä helpotus. Voin sanoa puhtaasti erävoitot 6-0. Vaikka ikävältä tuntuu lapsen kannalta.
Mutta eipä isä ole yhteyttä häneen ottanut heinäkuun jälkeen. Ei millään tavalla. Hyvin halpamaisestikin mulkaisi kun vein Pirpanan tekemän isänpäivälahjan. Pirpana jo tuossa kyseli eilen kiittääkö isi häntä? Spontaanisti tuli suusta. Kaikkea hänkin pohtii! Niimpä, kiittääkö isi? En todellakaan tiedä. Ja se on hänen asiansa. Asianajajalleen lopussa kyseenalaistan isän rakkauden lastaan kohtaan kun ei yhteyttä ole mitenkään ottanut, enkä ole kieltänyt. Posti kyllä kulkee.

Siinä onkin Pirpanalle selittämistä miksi isi teki niin. Tähän asti olen vain sanonut, äiti ei tiedä, isin täytyy itse kertoa sinulle. Sehän on totuus. Mutta yritäpä siinä vakuutella, että isi rakastaa häntä tähtiin ja tähdistä takaisin, niin miten ennenkin. Ei mene enää läpi.

Isänsä Sukulaiset ovat olleet nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt abortoida koko tyttö, koska hänellä on tällainen äiti joka osaa käyttää häikäilemättömästi lakia edukseen ja valehdella virkavallan ja oikeuslaitoksenkin puolelleen. valitettavasti tänä päivänä virkavalta ei tee lastensuojeluilmoitusta, eikä kriisiasuntoa järjestetä kevyin perustein. Eipä ole suku ottanut yhteyttä lapseen pahemmin.

Tulin erään ihmisen kanssa keskusteltuani tulokseen, että vaikeiden syytösten ja paineiden, uhkailujen ja kiristysten alla olen joutunut taipumaan lapsen isän tahtoon, joka nyt on pettytyt minun saadessani voimat kasaan vastustaa hänen vaatimuksiaan siinä määrin. Tuli hyvä tunne tuosta. Keskustelemassa täytyy vielä käydä, mutta se, että joku täysin sivullinen tuntematta taustoja ja ihmisiä pystyy sanomaan noin ensimmäisen tunnin jälkeen. Voinko olla onnellisempi?

Minulla on ystäviä, minulla on koti, vanhemmat, tukijoukot, työtä, talous jokseenkin tasapainossa, ja maailman ihanin tyttö... Vaikka tuhma hänkin osaa olla. Elämää päivä kerrallaan, suunnittelematta sen enempää.

Näin Auvisten televisiohaastattelun, heitä vanhempia ymmärtää nyt paljon paremmin. Kun äiti totesi syyllistävänsä henkilökohtaisesti itseään ihan kaikesta tuli tunne, niin teen minäkin. Syyllistän mm. isyyden tunnustamisesta, tapaamisten antamisessa ilman sopimusta, elatusmaksuista, muista kustannuksista, siis ihan kaikesta mikä lapseen ja isäänsä liittyy. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Mutta yritäpä sitä takoa omaan päähäsi. Tapahtumat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Itselle anteeksiantaminen on vaikeinta. Miten saatoinkaan uskoa kiiltokuvapojan näköistä miestä, jonka alla onkin väkivaltainen, osaamatta olla oikeudessakaan fiksusti, henkisesti loppuun kuluttava ihminen. Tänään kun eräs ihminen sanoo minusta jotain postiivista, en usko siihen. Hän tietää sen itsekin. Viimeaikoina on tuntunut, etten pysty edes ihmisiä kutsumaan kotiin kylään. Pikkuhiljaa vahvistuu tunne, että kyllä kotia on vaihdettava, mutta päätös käsitellä asia kotona oli kuitenkin paras mahdollinen...

Onneksi elämässä on paljon hyvääkin! Ja sellaista, mitä ei kaikille kerrota :)

Hijlaiseloa ja taistelua

Tässä on blogi viettänyt hiljaiseloa hetken aikaa. Töissä on mennyt ihan kivasti ja vuoden loppuun nyt ainakin niitä on. Parin viikon päästä selviää jatko. En ole vielä omaakaan päätöstä tehnyt tai edes ajatellut haluanko jatkaa vai en.


Tänään puidaan käräjillä Pirpanan elämää. Tunnin päästä alkaa istunto, kummallakin on asianajaja, tulee pitkä taistelu. Että pitikin tämän mennä näin! Kummallakin on yksi todistaja. Toisen osapuolen todistaja taas ei pysty kamalasti kertomaan, toisin kun minun. Ellei isä ole syöttänyt sanoja hänen suuhunsa.

Nyt vain toivon hiljaa... voimia lisää, oikeudelta sitä viisasta päätöstä lapsen edun mukaisesti. En ole isää potkimassa lapsen elämästä pois, vaan ennemminkin haluaisin, että isä olisi ottanut jotakin yhteyttä lapseensa heinäkuun jälkeen, mutta kun ei mitään! Ei kerrassaan mitään. Tyttö on odottanut isältä anteeksipyyntöä jo pitkään. Toinen ei muista edes postikortilla. Sen sijaan isä saa tänään isänpäiväyllätyksen, jonka toinen on päiväkodissa tehnyt muiden kanssa.

Se mikä harmittaa, on ihmisiä, jotka olisin voinut todistajaksi haastaa/pyytää, yksikään ei suostunut, vastaajan "koston" pelossa. Harmittaa. Eihän minua tarvinnut tulla puolustamaan, vaan kertomaan mitenkä "ulkopuolinen" on kokenut lapsen kertoman ja mitä lapsi on kertonut.

Yöllä nukuin varmaan 45 minuuttia. jos sitäkään. Töissä mietin uskallanko tarttua edes päivän laskupinoon, yhden mokan meinasin tehdä, onneksi selvisi saman tien. Eikä sekään taas minun mokani olis loppupeleissä ollu, mitäs tuodaan minulle kahteen kertaan laskut.

Myönnän käyneeni heinäkuisen tapahtuman johdosta keskustelemassa erään henkilön luona. Täytyy sanoa, että pitkä tie on itsesyytöksistä irti pääseminen. Maanantain yhteenveto olikin:
Elämääsi yritti jäädä hallitsemaan yksi mies ja suku hänen mukanaan lapsen varjolla. Osittain siinä onnistui, sinun taipuessa vaatimusten ja uhkauksien alle, jotta pahimmalta vältyttiin. Kun nousit vastarintaan alkoi ongelmat. Ei sinun tarvinnut hänen vaatimuksiinsa suostua. Se, että olet päättänyt pitää lapsen, on ollut oikea ratkaisu. Siihen, mitä suku sanoo sinun käyttävän lakia häikäilemättömällä tavalla eduksesi, ei tarvitse vastata. Laki on noudattamista varten.

.. jatkan jossain vaiheessa.. kun olen selvinnyt tuolta...