Väliaikaismääräys

Sain reilu tunti sitten asianajajaltani puheun. Ensin piti tietysti pari kertaa hengittää syvään ja odottaa pahinta ennen kuin vastaa puhelimeen.

Viranomaisetkin ovat olleet sitä mieltä, että alkuun olisi hyvä olla valvottuja tapaamisia, mutta miten saada se toiselle osapuolelle selväksi, oikeudelle myös.

Pirpana saa isältään kysyä itse miksi teki niin. Eilen omien sanojensa mukaan melskasi kotona kun ”iskä on niin pöhkö, ettei ole osannut pyytää minulta ja äidiltä anteeksi! Minä kyllä sanon iskälle, että pyydä anteeksi etkä saa enää satuttaa meitä!” Aika rankkaa tekstiä näin lähes neljä-vuotiaalta. Ja se toinen suuri kysymys ”miksi sinä iskä rikoit minun leluja ja revit äitiä tukasta” pyörii suussa tasaseen tahtiin, vaikka ajatuksia on yritettykin viedä pois heinäkuisesta.

Nyt kuitenkin valvotut tapaamiset tulivat. Neljä kertaa ensi tammikuun loppuun asti, kestoltaan 2 tuntia. Tapaamispaikka selviää myöhemmin. Ensimmäinen on jo ensi viikon lauantaina. Tammikuun lopun jälkeen tapaamiset jatkuvat mikäli Pirpana on henkisesti valmis jäämään isänsä kanssa ilman valvontaa joka kolmas lauantai kymmenen tunnin ajan, eli yökyläilyä ei vielä edes harkita. Näin siis, ennen kuin toisin määrätään.

Eli käytännössä suku tapaa Pirpanaa vasta aikaisintaan helmikuun lopussa 2009. Mutta kun ei haluta olla yhteyksissä niin mitäpä minä sitä suremaan koska olen heistä itsekäs äiti joka osaan käyttää lakia hyväkseni. Minä voin se olla, mutta lakihan on noudattamista varten. Eipä ole ollut mitään velvoitetta lastensuojeluviranomaisten mukaan antaa edes nähdä vapaasti, kun ei ole sopimusta isän kanssa. Monimutkaisia lakipykäliä

Mutta näillä eväillä eteen päin sitten.