Pari kertaa on joku/jotkut kommentoineet anonyymina, ettei tekstiä pystynyt lukemaan edellisellä pohjalla. Minun näytölläni ainakin toimi moitteettomasti. Mutta nyt on vaihdettu ja toivottavasti myös näkyy paremmin.
Anonyymille tiedoksi, että olisi erittäin mukavaa, jos kommentoisit omalla nimelläsi!
maanantai 24. toukokuuta 2010
lauantai 22. toukokuuta 2010
"Äiti, voiko isän vaihtaa vielä?"
Blogi on ollut monestakin syystä hiljaiselolla. Sanotaan vaikka ensimmäisenä terveydellisistä syistä, toisekseen ilmat ovat olleet niin hyvät, että ei olla maltettu olla sisällä.
Kuvia on julkaisematta, mm. Koukussa kortteihin sivuston materiaalikuoren kortit... Magnoliahaaste ja P*skarteluhaaste ovat jääneet todella heitteille.
Mutta tuohon otsikkoon. Neiti 5-vee kysyi eräs aamu minulta tuon kysymyksen. Johon sitten kysyin, että mitä oikein tarkoitti. Meillä nämä iskätapaamiset eivät ole olleet taas pitkään aikaan suosiossa lähdön hetkellä. Välillä tuntuu, että pitäisi luvata puoli kauppaa, jotta lähtee hyvällä mielellä. Minä en taas tykkää lahjomisesta tuossa asiassa, koska jos saisin päättää niin nykypäivänä en välttämättä edes laittaisi biologiselle isälle. En voi olla varma lapsen henkisestä ja fyysisestä hyvästä olosta. Varsinkaan torstain jäljiltä. Isänsä oli kuvitellut, että lapsi toimii viestinviejänä, mitä seuraavalla tapaamiskerralla tapahutvat (lähtevät mökille tod.näk.) kyllä hän ilmoittaa minulle asiasta. Sanoi sitten, ettei vielä infonnut, kun ei tiedä menevätkö, ja lapselleen oli antanut sen kuvan, että menevät.
Kävimme sitten keskustelua tuosta isän vaihdosta. Totesi minulle "äiti, Pasi on parempi isä, kuin minun oikea isä". Ajattelin hiljaa: Nyktö se alkaa. Onhan heissä eroa ja paljon. Toinen on valmiiksi äkäinen kun tulee hakemaan lasta luokseen ja Pasi taas voi olla väsynyt ja kiukkuinen työasioista, mutta kun hetken rauhoittuu, niin on taas oma itsensä. Välillä tuntuu, että miten paljon yksi iso laitos kuvittelee yhden ihmisen tekevän. Ajan myötä oppinut tässäkin asiassa Pasia ymmärtämään.
Tuli sitten Pirpanalla puheeksi, että voihan Pasi olla hänen isänsä, ja hänen oikea isä on sitten vain viikonloppuisä. Näinhän se voi olla, jos hän itse näin ajattelee. Näinhän se menee myös arjessa. Enkä toisaalta ihmettelekään, että Pirpana noin ajattelee. Vaikka välillä tuntuu testaavan Pasia, niin niillä menee keskenään tosi hyvin. Ja Pirpana on myös huomannut, että Pasi on se, joka pitää meistä huolta kaikin keinoin. Tiedä sitten millainen mekkala syntyy, kun oma isänsä kuulee tai tajuaa lapsen ajatusmaailman.
Aika paljon on avoliiton myötä asiat muuttuneet. Ikinä ei Pirpana isänsä avustuksella reagoinut äitienpäivään (no en sitä odottanukaan koskaan...) Nyt sitten olin vähän yllättynyt, kun Pirpana kysyi jo syntymäpäivänäni puhelimessa huhtikuussa, mitä haluan lahjaksi. Olin vähän huuli pyöreänä. Sähköpostissa sain selitykseksi "halusi ostaa sulle lahjan". On pitänyt isänsä sanoa, että äidillä on syntymäpäivä. Ennen äitienpäiväviikon perjantaina alkanutta tapaamista isänsä kanssa olivat ilmeisesti sopineet, että ostaa jotain minulle. No sitten sanoin, että tuo kesän 2010 muumimuki vois olla kiva. No sen sitten sanin. Mutta miksi nyt? Tässä on vierähtänyt jo neljä äitienpäivää ennen tätä. Jos tämä on avoliiton seurausta, niin ohhoh.
Paljon on tapahtunut myös Ossin kanssa. Vaikka kissojen pitäisi olla kytkettynä, niin on nyt saanut olla vapaana. Naapurin kissa kulkee myös vapaana, ja jos Ossi on kytkettynä, niin jää helposti alakynteen. Toisten tonteilla ei oo edes pahemmin käynyt, pääosin nukkuu parvekkeen tuolilla ulko-oven vieressä. Nyt on kuitenkin innostunut näyttämään pyydystystaitojaan. Neljänä aamuna sain lähemmäs 10 päästäistä ties miten paloiteltuna. Siinä hän sitten ylpeänä niitä esitteli. Pitäisikö kissaa kehua vai torua? Äiti sitten kertoi, että oli narussa ollessaankin saanut niitä kiinni, joten älkää antako isohkon koon hämätä.
Eilen pistin pihalle Pirpanalle altaan, johon pääsi uimaan. Aikamoista vedenkantoa oli, mutta täytyy tutkia parempi systeemi tuolle, jos vaikka pihaletkulla sais kylmän veden, ja kantaisi vain kuumaa vettä.
On tässä tapahtunut muitakin iloisia asioita, mutta niistä myöhemmin. Nyt pitäis löytää Turusta mieluinen hotelli, jossa ollaan yö kesälomalla, ennen kuin jatketaan matkaa Kristiinankaupunkiin. Sukulaisiakin asuu turussa näköjään - mutta ei kiitos, en yövy heillä.
Kuvia on julkaisematta, mm. Koukussa kortteihin sivuston materiaalikuoren kortit... Magnoliahaaste ja P*skarteluhaaste ovat jääneet todella heitteille.
Mutta tuohon otsikkoon. Neiti 5-vee kysyi eräs aamu minulta tuon kysymyksen. Johon sitten kysyin, että mitä oikein tarkoitti. Meillä nämä iskätapaamiset eivät ole olleet taas pitkään aikaan suosiossa lähdön hetkellä. Välillä tuntuu, että pitäisi luvata puoli kauppaa, jotta lähtee hyvällä mielellä. Minä en taas tykkää lahjomisesta tuossa asiassa, koska jos saisin päättää niin nykypäivänä en välttämättä edes laittaisi biologiselle isälle. En voi olla varma lapsen henkisestä ja fyysisestä hyvästä olosta. Varsinkaan torstain jäljiltä. Isänsä oli kuvitellut, että lapsi toimii viestinviejänä, mitä seuraavalla tapaamiskerralla tapahutvat (lähtevät mökille tod.näk.) kyllä hän ilmoittaa minulle asiasta. Sanoi sitten, ettei vielä infonnut, kun ei tiedä menevätkö, ja lapselleen oli antanut sen kuvan, että menevät.
Kävimme sitten keskustelua tuosta isän vaihdosta. Totesi minulle "äiti, Pasi on parempi isä, kuin minun oikea isä". Ajattelin hiljaa: Nyktö se alkaa. Onhan heissä eroa ja paljon. Toinen on valmiiksi äkäinen kun tulee hakemaan lasta luokseen ja Pasi taas voi olla väsynyt ja kiukkuinen työasioista, mutta kun hetken rauhoittuu, niin on taas oma itsensä. Välillä tuntuu, että miten paljon yksi iso laitos kuvittelee yhden ihmisen tekevän. Ajan myötä oppinut tässäkin asiassa Pasia ymmärtämään.
Tuli sitten Pirpanalla puheeksi, että voihan Pasi olla hänen isänsä, ja hänen oikea isä on sitten vain viikonloppuisä. Näinhän se voi olla, jos hän itse näin ajattelee. Näinhän se menee myös arjessa. Enkä toisaalta ihmettelekään, että Pirpana noin ajattelee. Vaikka välillä tuntuu testaavan Pasia, niin niillä menee keskenään tosi hyvin. Ja Pirpana on myös huomannut, että Pasi on se, joka pitää meistä huolta kaikin keinoin. Tiedä sitten millainen mekkala syntyy, kun oma isänsä kuulee tai tajuaa lapsen ajatusmaailman.
Aika paljon on avoliiton myötä asiat muuttuneet. Ikinä ei Pirpana isänsä avustuksella reagoinut äitienpäivään (no en sitä odottanukaan koskaan...) Nyt sitten olin vähän yllättynyt, kun Pirpana kysyi jo syntymäpäivänäni puhelimessa huhtikuussa, mitä haluan lahjaksi. Olin vähän huuli pyöreänä. Sähköpostissa sain selitykseksi "halusi ostaa sulle lahjan". On pitänyt isänsä sanoa, että äidillä on syntymäpäivä. Ennen äitienpäiväviikon perjantaina alkanutta tapaamista isänsä kanssa olivat ilmeisesti sopineet, että ostaa jotain minulle. No sitten sanoin, että tuo kesän 2010 muumimuki vois olla kiva. No sen sitten sanin. Mutta miksi nyt? Tässä on vierähtänyt jo neljä äitienpäivää ennen tätä. Jos tämä on avoliiton seurausta, niin ohhoh.
Paljon on tapahtunut myös Ossin kanssa. Vaikka kissojen pitäisi olla kytkettynä, niin on nyt saanut olla vapaana. Naapurin kissa kulkee myös vapaana, ja jos Ossi on kytkettynä, niin jää helposti alakynteen. Toisten tonteilla ei oo edes pahemmin käynyt, pääosin nukkuu parvekkeen tuolilla ulko-oven vieressä. Nyt on kuitenkin innostunut näyttämään pyydystystaitojaan. Neljänä aamuna sain lähemmäs 10 päästäistä ties miten paloiteltuna. Siinä hän sitten ylpeänä niitä esitteli. Pitäisikö kissaa kehua vai torua? Äiti sitten kertoi, että oli narussa ollessaankin saanut niitä kiinni, joten älkää antako isohkon koon hämätä.
Heeeei! mä oon puussa! Ja mummun enkeli myös!
Eilen pistin pihalle Pirpanalle altaan, johon pääsi uimaan. Aikamoista vedenkantoa oli, mutta täytyy tutkia parempi systeemi tuolle, jos vaikka pihaletkulla sais kylmän veden, ja kantaisi vain kuumaa vettä.
On tässä tapahtunut muitakin iloisia asioita, mutta niistä myöhemmin. Nyt pitäis löytää Turusta mieluinen hotelli, jossa ollaan yö kesälomalla, ennen kuin jatketaan matkaa Kristiinankaupunkiin. Sukulaisiakin asuu turussa näköjään - mutta ei kiitos, en yövy heillä.
Valkovuokkoja kasvoi muutamia omalla pihalla.
perjantai 7. toukokuuta 2010
tasan kaksi vuotta sitten...
Puhuin erään ystäväni kanssa maratonpuhelua illalla, tiedostettiin että puhelimestani saattaisi akku loppua. Puhelu oli kestänyt kolme tuntia. Oli terapiaa molemmille.
Kun sain puhelimen lataukseen ei mennyt kauaa kun jo piipitti viestiä äidiltä. Käski soittamaan heti kun avaan puheilmen. Isä oli saanut sydänkohtauksen. Itkin ja syytin koko yön itseäni. Miksi ihmeessä annoin sen kantaa kauppakassit, kun käytiin ostamassa voileipäkakkutarpeita äitienpäiväksi. En tiedä oliko hetkellisesti suurin vihatunne itseäni kohtaan. Mietin jos isä ei selviäisikään.
Aamulla lähdettiin ajamaan Meilahteen. Haettiin Pirpana isältään ensin. Taavalta hain Korson markkinoilta elämäni ensimmäiset chalksit. Teholla odotti jokseenkin järkyttvä näky..
Mutta.. Isä selvisi siitä. Jossakin asiassa olen siskon kanssa samaa mieltä - isälle pallolaajennuksen tehnyt lääkäri teki erinomaista työtä.
Pirpana lähti tänään isälleen - niin lähti silloin kaksi vuotta sittenkin. Tuossa jo tein korttia vähän ajatuksella "Isi, ajattelen Sinua!" julkaisen sen myöhemmin illalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)