Itellaa kannatettu, kaupassa käyty, juustokakku hyytymässä...

Aamulla lämmitettiin sauna. Isäntä kävi lenkillä ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä lämpimään saunaan suoraan. Kävin siinä itsekin sitten samalla. Illalla on kuitenkin ihan väsy edes ajattelemaan saunaa.

Sain autokyydin, kauppalistan ja toiveen, että kävisin kaupassa sillä välin kun käy parturissa. Mikäs siinä. Otin postit mukaan ja niiden kanssa tuntui menevän ikuisuus. En oikein tykännyt postin summasta, mutta minkäs tekee. Kiskontaa melkeimpä. Sain kuitenkin tavaraa liikenteeseen ja hyvä niin. Kauppalasku oli meidän taloudessa nyt ennätyksellinen. Huomaa, että on pyhiä monia ja haluaa syödä kenties vähän paremmin. Ei ostettu edes montaa suklaamunaa. Pirpanalle vain. Tiistaina saa kuitenkin halvemmalla niitä. Fazerin pääsiäispatukoita en oo täällä nyt nähnyt ollenkaan. Viime vuonna ne oli... tosi hyviä.

Otin tarpeet yhteen mango-passion juustokakkuun. Ja mahdollisesti jos tulee vieraita vkl:n aikana tarpeet sitruuna-lime-kakkuun. Tuosta mango-passionista ei kuitenkaan riitä maanantaihin asti. Ja jos riittäisi olisin enemmän kuin yllättynyt. Pettymys oli äsken pieni kun katsoin kakkua; mango ei ollut pahemmin hyytynyt, mutta en jaksa pienestä välittää. Kertoo paljon, jos Prinssi pyytää lisää. Kauppareissusta selvittiin, vaikka lasku olikin pöyristyttävä jos niin voisi sanoa, kotimatkalla sitten iski vesisade, joka on jatkunut näille minuuteille saakka. Kiva oli syödessä katsoa ikkunasta ulos, kun ikkuna ihan märkänä.

Kotona sitten pohdin mihin kaiken saan mahtumaan, kun pitäisi saada tilaa kakullekin? Jääkaappi ei oo sellainen täyskorkea, hyvä niin! pakastimeen saa kuitenkin tarvittaessa laitettua.  Kyllä ne sinne jotenkin sitten sopi. Ja ovikin pysyy kiinni. Huomenna helpottaa kun pääsee syömään grillatut kananrinnat pois. Me käydään ainoastaan kerran viikossa kaupassa. Ellei nyt joku ihan akuutti tarve tule.

Postit haettuani odotti positiivinen yllätys. Maksoin perjantaina hÄnglarin tilauksen ja tänään tulivat postissa. Tosi nopeaa toimintaa, vaikkakin aikaisintaan maanantaina on rahat näkyneet heidän tilillään.

Klemmarikellarista tilasin chalksit ja uudet stanssit cuttikseeni. Niitä odotellessa :) Jonnalta sain äsken viestiä, etteivät välttämättä tämän päivän postiin ehdi, mutta onpahan ensiviikollakin jotain odotettavaa.

Lisäksi odottelen suomenkielisiä aforismileimasimia Saksasta.

Eräs ystäväni kysyi miksi luovun leimasimista (en kaikista, mutta osasta). Olin hetken hiljaa ja mietin. Ehkä syy on pitkälti henkisellä puolella. Olen saanut ne henkilöltä (tosin olen itse ne saanut valita), joka sitten olikin kaikkea muuta mitä ensin näytti. Varasti 14 kpl (ainakin) Pirpanan muumilusikoita, sekä muutenkin käyttäytyi tosi oudosti. Luki taannoin kaikki sähköpostini yms. Joista sitten veteli omia johtopäätöksiään. Ei sille leimasimet takas kelvannut, vaikka tarjosin. Ostamisella yritti peittää ilmeisesti omaa luonnettaan. Onneksi siitä pääsin eroon, vieläpä aika kevyesti. Prinssi on ihan erilainen. Vaikka on nyt meitä elättänytkin, mutta osaa arvostaa sitä mitä teen kotona. Kaikkea ei voi rahassa mitata.

Pari tuntia oon tätä postausta välillä kirjoittanut ja äskenkin tuli yksi keskeytys; Prinssi tuli kysymään ottaisinko vastaan yhden lahjoista; niitä on siis monta. Hmm. Toki, kun niin kauniisti asian esitteli. Olin kyllä jo vihjaissut asiasta kun ostettiin kunnon lenkkarit... Eteisessä odotti kävelysauvat. Eli sinne lenkille on tänäänkin vaan lähdettävä.

Meinasi aamuteet mennä väärään kurkkuun

Ensinäkin ihmettelin miten ihmeessä on sähkpostia taas tullut. Ensimmäinen viesti oli Maaretin kommentti edellisessä postauksessa. Piti käydä kurkkaamassa hänen blogiaan, ja sieltä löytyi tadaa...

Olin kyllä ihan että täh. Mutta kiitos, tämä oli iso piriste. Eteenpäinkin tätä tietysti voisi jakaa...

Tupun tarinoille

Tanjuskan kammarille

Cards By Carola

Nurkkaanajettu
Taavanainen ja Riiviö

Viipulan elämää

Laittelen kommentteja jahka kotiudutaan kaupunkikierrokselta.

Banoffeen tekossa sattuu ja tapahtuu

Eilen ostettiin kondensoitua maitoa, josta tarkoitukseni oli tehdä banoffeeta. Ohjeen olin joskus ottanut talteen Hellapoliisin sivuilta.

Keittelin maitoa kortinteon rinnalla. Ihmettelin, mitenkä purkki pysyy kiinni, ettei posahda auki. Tunnin kiehuttuaan tajusin ettei ole kermaa. Olin jo jättämässä Prinssiä hellavahdiksi, mutta kieltäytyi kunniasta, ei jälkiruoan takia lähdetä kauppaan. No ei sitten. Sovelsin ohjetta; vatkasin Flora Vanillan vaahdoksi, sekä lisäsin purkin maitorahkavalmistetta.

Maito oli kiehunut kolme tuntia, pohja ollut jääkaapissa, banaanit pilkottuna, kaikki oli valmiina. Niinpä aloin kasaamaan tätä "hökötystä". Purkkia en kattilasta suoraan avannut, vaan sai muutaman minuutin olla. Kun sitten veitsen avulla avasin kannen kuului poks ja äkkiä poltti. Pienestä reiästä oli yllättävän paljon pursunnut toffeeta. Sitä oli ranteessani, silmäkulmassani ja otsassani. Hiuksiinkin meni. Sitten alkoi polttamaan. Voihkaisin (mielestäni hiljaa), mutta kuului se alas Prinssin korviin. Yritin sitten ettei mitään tapahtunut. Mutta jälkiä en voinut peittää, joten oli tunnustettava mitä kävi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuvat on vielä siinä vaiheessa, ennen kuin iho kuoriutui. Silmä ei ollut kaukana, olis varmasti sattunut vielä enemmän, jos olis silmille räsähtänyt. Himputin kondensoitu maito! Mutta olen kokemusta rikkaampi. Kun tätä torttua sitten maisteltiin oli ihan hyvää. Parempi oli ollakin näiden vammojen jälkeen. Liminenttivoidetta on palanut, Pingviini-kylmäkalle ollut käytössä.

Suo minulle tyyneyttä...

Tein pikapikaa yksinkertaisen kortin tämän päivän ostoksilla. Oli vaihteeksi ihan mukavaa tehdä A5-pohjalle. Akvarellipaperi ei ole sileäpintaista, joten värit eivät ihan tasaisesti levity.

Musteet Mementon sävyt Pear Tart 703, Bamboo leaves 707, Summer Sky 604 ja Tangelo 200. Musta Versa Finen Onyx Black

Ostoksilla aamupäivä

Käytiin kahdestaan ostoksilla tänään. Toivottavasti loppuloman voi sitten levätä. Monestakin syystää. Itselläni on takaraivoa kiristänyt nyt viimeisen neljän päivän aikana. Tykkäsin pitkään laittaa hauenleualla hiukset kiinni, muttei sekään nyt onnistu oikein, kuin sattuu/painaa. Päätin silti tänään kestää sen kärsimyksen, kun ihmistenilmoille lähdettiin.

Käytiin Jumbossa. Kierreltiin ja kaarreltiin. Totta kai Pirpanalle tuli ostettua jotain, mm. uusin Barbie dvd Anttilasta. Legginsit, sukkia 7 paria  ja Hello Kitty t-paita H&M:ltä. Omat ostokset painottui yllätys yllätys Tiimariin ja Sinelliin. Tiimarista otin vain kartonkeja ja silkkipaperia. Sinellistä sitten hieman enemmän.

Olin jo pitkään haaveillut tuosta leimasimesta, jossa lukee: Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan... Inkadinkadon leimasimet on myös ihania. Kiiltokuva-arkin sai kaupanpäälle, meillä on talossa kaksi kissa-kuumeista, joten mitäpä muuta sitä lievittämään. Mementon musteita tarvitsee aina :) Taustapapereita tuli matkaan 20, korttipohjia 26.

Taustapapereista löytyi paljon ihania. Parhaat kuitenkin oli nämä, mitkä päätyy Projektiin "Simo 1950-2009". Isälle niin rakkaita luonnonkuvia, vaikka parhaat sivut sais isän luontokuvista. Tiedä sitten jos innostuisin niitä tulostamaan niin, että ensin himmentää kuvaa, jonka jälkeen sen tulostaa, johon kirjoittaa/kirjoittaa koneella kuvan päälle. Tietysti ei saa koko sivun peittäviä, mutta mulla on omat suunnitelmani sen varalle.

Suomalaisesta kirjakaupasta tarttui matkaan Cansonin Montval-akvarellipaperia. Kaupanpäälle sai yhden pakkauksen, jos oli kanta-asiakas. Ainahan tällaisessa tarjouksessa sopii yksi kortti lisää lompakkoon. Niinpä täytin paperin ja sain haluamani. Aqua Promarkereitakin oli tarjouksessa, mutten oikein aikoinaan osannut niillä tehdä mitään. Ehkä nyt... Katsotaan. Tuo paperi on 300g:sta. Ei siis mitään edullista.
 
No tunnustetaan nyt, etten suinkaan maksanut itse kuin Suomalaisen Kirjakaupan, H&M:n ja Tiimarin ostokset. Mutta pahasti ne jäi jälkeen tuosta Sinellin loppusummasta. Heitin huumorilla Prinssille eilen, että ilmankos haluaa tänään Sinelliin, jotta oon omissa oloissani ja teen kortteja yms. Ja hän voi nukkua tms. No eihän se nyt näin oo, sen tiedän itsekin. Tää on osa ensiviikkoa :) Meillä onneksi riittää huumoria ja nauretaan. Ei oo montaa kertaa tarvinnut murehtia toisen vuoksi.

Tällaisilla meillä herkutellaan viikonloppu-aamuisin.

Äidin tuska, Pirpanan riemu

Pirpana lähti juuri mummin mukaan yöksi. Harva lapsi sitä pääsee edes vanhempien työpaikalle, saati yöksi. Vielä harvempi lapsenlapsi pääsee isovanhemman työpaikalle yöksi :)

Huomenna matkaa isänsä kanssa viikoksi mökille, jonnekin Tampereen kupeeseen. Vähän on outo olo, kun ensimmäisen kerran en tiedä tarkalleen missä lapseni on. Tuli mieleen sitten vanha työkaveri mikä jäi eläkkeelle... Niin ison avun sain taistelussani.

Luotan siihen, että Pirpana kuitenkin soittaa ja monta kertaa, tahto oli ainakin kova. Puhui kyllä, ettei isi anna soittaa, vaikka haluaisi. Tämän taas kiistää isä. Ihme ja kumma, ei olla riidelty, sanamuodot ovat vähän vaihtuneet. Ehkä havahtui avoliiton myötä, että mulla on tuki ja turva takana ja uhoamisella ei pitkälle pääse. Toki olen käyttänyt kovia aseita, kun hyökätään päälle.

Nyt sitten yritetään sopeutua Prinssin kanssa yli viikon kestävään kahdenoloon. Prinssillä on lomaa pääsiäiseen asti. Tämä on tavallaan avoliiton kunnollinen koetus. Eilen just puhuttiin, että ei oo kahteen kuukauteen tullut mitään uutta pintaan toisesta. Ei siis valittamista. Ehkä on unenlaatu Prinssillä muuttunut, kyllä se havahtuu, kun Pirpana kömpii meidän viereen, mutta sellaistahan se on kaikilla alkuun.

Huomenna on jännä päivä. Lähdetään Jumboon kahdestaan. Käydään myös Sinellissä. Hmm. Ilmankos hän sinne lähti niin mielellään; Minä istun tyytyväisenä omassa nurkkauksessani kutakuinkin hiljaa... Miehet on ovelia.

P*skarteluhaaste #32

Ehdinpäs mukaan haasteeseen :) Eilen värittelin tuota Magnolian leimakuvaa ja ajattelin mielessäni, että varmasti on jokin pääsiäiseen liittyvä haaste.

Sitten loppuivatkin inspiraatiot. Olisin halunnut oranssit kukat, mutta ei niitä tietenkään tähän hätään ollut, enkä ai odottaa lauantaita, että pääsen sellaisia ostamaan.

Mennään nyt sitten virheillä. Pirpana halusi valita vaalenapunaiset helmet kukkien keskustoihin. Paperi on Kirkkonummen infosta, jossa oli myynnissä pläjä 12" papereita irtona. Oli siellä muutakin korttiaskarteluun liittyvää. Mm. yksittäin myytäviä neliökorttipohjia. Mikä tietysti oli minulle iloinen asia, ei tarvitse lähteä sen kauempaa hakemaan, jos sattuvat loppumaan.

Lauantaina on Taavan järjestämä askartelukirppis Variston Sinellissä. Sinne olisi suunta meillä. Ollaan viikko Prinssin kanssa kahden. Ja heti minä menin laittamaan aktivitettia toiselle. Kysyin kyllä nätisti haluaako lähteä mulle kuskiksi, ei millään innosta nyt noi junat taas. Tosin kerroin aikaisesta lähdöstä. Lisäksi saa toimia minun laukun kantajanani :) Ihan mielellään se lähtee mukaan. Hmm. Mitä se ei tekisi, mitä mä pyydän. Tai sitten mä oon pyytänyt vasta liian pieniä asioita :)

Mutta se kortti...

P*skarteluhaaste #31

Ehdinpäs tekemään haasteeseen kortin, jossa piti olla pilkkuja/palloja.

Näitä ei nyt sitten jäänyt esiin kuin taustapaperiin, ensin ajattelin yhdistää pilkullista nauhaa, mutta se jäi pois. Ehkä sen vielä tuonne vasempaan kulmaan lisään rusettina tai liitän tekstin, jahka olen tarpeeksi pohtinut asiaa.

Pilkullisen paperin reunat on ressattu saksilla. Säästyin siis ostamasta siihen tarkoitettua työvälinettä - vielä. Ei ehkä aja ihan samaa asiaa, mutta yllättävän hyvän lopputloksen saa. Soikeat pohjat ovat leikattu vapaalla kädellä, en ole vielä innostunut ostamaan soikeita stansseja.

Leimasin on Paperinauhan uutuuksia.

Hmm... kuva on vähän vino, tai sitten mä katson vinoon :)

Lisäsin Heinikasta ostetut kulmakorsteet korttiin, parani hieman :) 

sen vanhana taitaa, minkä nuorena oppii

Vai miten se nyt menikään? Joka tapauksessa; Pirpana päätti sitten lainata äidin Promarkereita ja hyvinhän tuo näytti sujuvan. Osasta tuli niin tarkasti tehtyä, ettei voi kuin ihailla. Pääsee vielä tekemään kortiksi asti pian muutaman, kunhan malttaa.

Ja sitten Galluppia, mitä neiti kasvattaa tässä ruukussa? Ruukku tosin päätyy äidin kynäpurkiksi jossain vaiheessa.

Joskus on vain kiva kierrellä kaupoissa

Käytiin postissa viemässä postit. Tarvittiin isompia kirjekuoria, jotka ovat cittarissa paljon halvempia kuin postissa. Siinä sitten kierreltiin ja eteen sattui jotain uusia pesuaineita. Tiskiainekin oli jännässä suihkupullossa. Ei muuten ollenkaan hassumpi, tuoksu oli myös hyvä, en nyt enää muista mikä. Hintaa tietysti oli paljon enemmän.

Samaisessa hyllyssä oli vielä jäljellä kolme erilaista pientä pulloa, jossa luki "Tuoksunäyte". No minähän ne koppasin, kun ei missään lukenut, että pitäisi normihintainen tuote ostaa, jotta sellaisen sain. Kassalla sitten kysyin ja kassan mielestä oli ok ottaa ne. En siten tarvinnut edes yleispuhdistusainetta. Pullot ovat lisäksi tosi kätevän kokoisia pieneen säilytykseen.

Omena-Timjami on kohta testauksessa, katsotaan huomaako isäntä eroa, kun tulee kotiin. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Perjantaina riitti vauhtia. Tiedettiin, että Hyvinkäältä tulee Pirpanalle leikkikaveri. Aamu oli alkanut ihan normaalisti, kunnes neiti kävelee luokseni ja sanoo: Äiti, mä laitoin helmen nenääni. What!?!


Tälläinen on tapahtunut ennenkin, toissa vuoden kesällä ja silloin sen nyt vielä jotenkin ymmärsi. Muttei enää, varsinkin kun hänelle on luettu minun vanhaa kirjaa "Liisan hassu hernetemppu". Yritin sitä omin konstein saada, mutta ei. Huoh. Just silloin draamaa, kun vieraita on tulossa. Kirkkonummen yö-päivystys on Jorvissa, sekin vielä tähän hätään. Kello onneksi lähenteli jo kasia, joten päästiin keskustaan arvauskeskukseen. Prinssi tarjoutui viemään Jorviin, jos pakko. Tekee meidän eteen näköjään mitä vain.

Junalle juostiin ja justiinsa ehdittiin, vaikka pitikin muistuttaa monta kertaa, ettei juna odota. Ruuhka-aikana onneksi menee pari junaa tunnissa keskustaan päin. Päivystyksessä ei ollut jonoa - tai no oli, mutta me mentiin kaiken ohi. Pisteet Kirkkonummelle siitä. Hoitaja yritti ensin, muttei saanut, sitten tuli lääkäri, eikä hänkään saanut. Sitten puhuttiin jo yksityisestä korvalääkäristä. Siinä vaiheessa raavin päätäni. Ettei oo totta, eihän? Itseäni voin syyttää siitä, että ostin helmet, joista pystyi tekemään kaulanauhan. Neiti kuitenkin keksi, että ovat hyviä hedelmiä, vihanneksia ja mausteita nuken ruoassa. En kuitenkaan lähtenyt yksityiselle heti vaan mentiin kotiin. Matkalla sitten kerroin parhaani mukaan, että kotona äiti ottaa helmet pois. Mekkalahan siitä tuli. Mutta taisi ymmärtää.

Juna lähti kotiin tietysti juuri kun oltiin aseman kohdalla. Kaupan kautta ja uusi yritys tunnin päästä. Tuotti tulosta.

Kotona valui sitte nenä ja niistettiin oikein kovaa. Sieltähän se helmi sitten tulla tupsahti itsekseen. Kaikki päättyi siten onnellisesti. Vieraat kävivät ja neiti nukahti ennen aikojaan. Väsy kun oli.


Lauantai olikin sitten omanlaisensa päivä. Yllätyin kuitenkin, että jos minä olen heikoimmillani saan Prinssiltä tukea... Eilen oli sama juttu, kun olo ei ollut mitenkään hehkeä, oma lämpötalous reistaili sekä päätä särki kamalasti. Vielä kun sais Pirpanalle opetettua, että joskus voi äitikin olla puolikuntoinen. Pari tuntia kun sai nukuttua koiranunta olo parani kummasti.

Eilen käytiin myös naapurin pihalla leikkimässä. Niillä oli hienot omarakenteiset kiipeilytelineet pihassa. Kyllä sitä kesää täällä odottelee, että pääsee laittamaan omaa pihaa :) Yöllä on taas satanut lunta, joten lumitöitäkin olisi. Talon vierustat pitäis myös kaivaa lumesta.

Muutat leimat, mitä tuli alkuaikoina ostettua olen myynyt. Mutta kun saa vanhoja pois, tekee mieli ostaa uusia, vai miten se nyt menikään. Niinpä tilasin vain yhden(!) eilen Paperinauhasta, ja tänään tuli viesti, että on toimitettu. Wow.  Nopeaa toimintaa. On taas postia odotettavissa. Samoilla postareilla olisi tietysti tullut toinenkin, mutten nyt ihan ahneeksi viitsinyt ryhtyä.

Hiljaisuus laskeutui eilen taloon

Piti eilen osallistua P*skarteluhaasteeseen, mutta en saanut kortista mieleistä, sitten jäi julkaisematta.

Yllätyin postia hakiessani. Postiläjä oli valtava.

Kela muisti minua peräti kolmella kirjeellä, vihdoinkin ovat lakkauttaneet yksityisen lastenhoidontuen. Kauanpa sitä piti odottaa. Huoh.

Huuto.netistä huusin Pirpanalle muutamia paitoja. Eilen tuli neljä, tänään yksi. Yksi on vielä tulematta. H&M:ltä ostin myös pari tunikaa.  110-116 cm paitoja ei ollutkaan kuin pari, ja 104cm alkaa olemaan napapaitoja.

Osasin jo odottaa Heinikasta postia. Tilasin tällaiset. Lisään kuvan myöhemmin, kun oon testannut.

Iso kiitos myös Tanjuskalle. Olen ihan sanaton. Huoh.

Pirpana lähti isälleen eilen puoli neljän aikaan. Sitten olikin hiljaista. Mutta kyllä sitä tulikin jo ikävä. Illalla kuunneltiin sitten hiljaisuutta. Ihmettelin kun ei Pirpana soittanut illalla edes hyvää yötä, mutten viitsi taas minä soitella, koska tiedän miten isänsä siihen reagoi.

Ensi viikolla voi olla jo sitten vähän vaikeampaa. Pirpana on viikon pois. Siinä sitä sitten onkin miettimistä äidillä, mitenkä äiti pärjää. Kieltämättä vähän stressaa kun Pirpana puhui, ettei isillä ole hänelle leluja (isän mukaan niitä on 3 laatikkoa). Ehkä ne ei sitten ole sellaisia millä tykkää leikkiä. Ja minäkin olen sitten niin jääräpää, etten antaisi kotoa taas viedä pikkuosia sisältäviä leluja, koska jos jokin osa sitten jää isille, on viikon-kahden huuto mahdoton. Ja hyvin on lapselle taottu, että kotiin ei saa viedä isiltä edes kirjaa, niin ei halua sitten omiakaan leluja kotoa sinne viedä. Jahka neiti kotiutuu katsotaan mikä on ollut tilanne.

Iskä-viikkona lähtevät jonnekin Tampereen lähistölle mökille. Mukaan lähtee täti ja isomummi, varmasti on tiedossa mukava reissu. Tykkää niin kovin olla isomummin kanssa, ja varmasti isomummi tykkää myös. Ja jottei minun tarvisisi yksikseni kotona olla, osuu Prinssin lomaviikko siihen samaan. Olisi tietysti ollu mukava olla koko porukalla lomalla. Ajattelin sen kuitenkin itseni kannalta positiivisena; jos sais kuntoilun aloitettua ja lenkille kerran päivässä.

Lumivallien rinsessa valmiina loikkaan

ja sitten mentiin mukkelismakkelis

Leimailutaivas 4.9.2010

Taava on päättänyt järjestää uuden Leimailutaivaan 4.9.2010. Paikkaa ei vielä ole paljastanut.

Tein Prinssin kanssa suunnitelman. Hänellä kun on enemmän tuota päättäväisyyttä kuin minulla;
Siirrän joka kk summan x  hänen tililleen, ja hän antaa keräämäni summan 3.9.2010 käyttööni Leimailutaivaaseen. Tilit ovat tätä nykyä hyvin hupenevaa sorttia, ja tiedän, ettei hyödyttäisi laittaa omalle toisellekaan tilille, kun olisi äkkiä käytetty.

Lunta sataa, vaikka on maaliskuu

Voihan lunta sataa vaikka juhannuksenakin. mutta juuri kun ajattelin tuon  kevään tulevan.

Kela on vihdoinkin saanut päätettyä tammikuun asumistukeni. Oi että olin riemuissani tänään. Hakemus oli ensin Järvenpään toimistossa, vein lisäselvitykset Kirkkonummen toimistoon (lähimpänä) ja päätös tuli sitten Hyvinkään toimistosta. Hienoa pompotusta puolelta toiselle.

Minun piti moneen kertaan toimittaa heille selvitystä siitä, miksi olen muuttanut tammikuussa pois asunnosta, sekä 1,21 euron osingoista, jotka olen saanut Nordeasta, kummisetäni ostamista osakkeista, ollessani pikkuinen tytöntyllerö. Nyt sitten päätöksessä lukee "Ilmoittamanne omaisuus ei vaikuta asumistukenne määrään." Olivat nähneet  nuo vuoden 2008 verotuksesta. Ja sanon rehellisesti, että niitä on ollut joka vuosi, muttei kela ole niihin ennen puuttunut. Nyt sitten puututtiin. Viimeisempään kirjeeseen laitoin, että tuo 1,21 euro on tullut maksamaan niille ja minulle. Lisäksi kun hakemus oli vasta helmikuussa heillä käsittelyssä, jouduin vääntämään ruokakuntaa heille. Eivät ymmärtäneet, että avomieheni ei ole muuttanut Hyvinkäälle, vaan minä olen muuttanut Hyvinkäältä Kirkkonummelle. Tammikuussa ruokakuntamme  jäseniä oli tasan kaksi, helmikuussa (johon en edes hakenut asumistukea) on kolme. Tietysti tuloni on voinut tuon 1,21 euron vuoksi ylittää Kelan marginaalisen rajan, jonka vuoksi olisin saanut sitten vähemmän asumistukea. Jotenkin se vaan tuntuu niin hassulta höykytykseltä.

Eilen istuin koneen ääressä tekemässä jotain hyvin tärkeää. Ihmettelin kummaa pärinää mikä kuului. Ei ollu minun puhelimeni. Tuolla papereideni alla sitten oli tavallinen lankapuhelin. Muistin kyllä sen olemassaolon, mutta en sitten ollu siihen enempää reagoinut, lisäksi se oli mielestäni pois seinästä. Erehdyin. Siinä se nyt sitten soi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mietin että mitenkä vastata. Vastasin kuitenkin etu- ja sukunimellä. Hetken oli hiljaista. "Onko tämä x-tiellä?" Juu on. "No x-vaari täällä soittelee". Hahaa Appiukkohan se siellä. No ei siinä mitään, kiva oli rupatella. Kovasti toivoi meitä Kristiinankaupunkiin käymään. Kesällä on tarkoitus mennäkin. Tosin täytyy hänenkin tulla tänne päin tekemään vähän räystäsremonttia. Toissayönä tuli lumet toiselta puolelta taloa, ja totta kai piti vähän räystästä repiä sieltäkin puolelta.

Ennen appiukon soittoa olin käynyt Pirpanan kanssa Variston Sinellissä hakemassa Taavalta vihreän 12 " skräppikirjan. Tuli jotain ostettuakin, myönnän. Skräppikirjaan tulee kuvia isästä, tarinoita jne. Olin ajatellu, miten kiva olis omistaa isot kirjainstanssit cuttlebugiin. Mutten nyt halunnut sellaisia ostaa. Sinellissä sitten ratkaisin ongelman vanerisilla kirjaimilla ja numeroilla. Lisäksi Pirpana löysi ihan sattumalta hirvi-aiheisia nappeja. Pussissa oli kolme hirveä, sekä pari kuusta. Kuin luodut isälle. Mutta kyllä se riipasikin syvältä. Lisäksi löysin pari 12" paperia myös, jotka sopii projektiini. Näkyy hyvin vesi, mikä oli isälle tärkeä elementti.  Ensin ajattelin laittaa tuohon kaikki hautajaiskuvat, mutta sitten olisi vaatinut sivuja sen 20. Joten tuohon ei tule kuin muutama loppuun. Hautajaiskuviin sitten teen oman albumin, mihin mulla jo albumi onkin. Suomalaisesta sattui joskus matkaan n. 6" mustasivuinen albumi.

Pirpana näki matkalla Mäkkärin. Olin luvannut sinne viedä (mutten samalla viikolla, kun mummi oli käyttänyt). Mäkkärissä oli sitten leikkipaikka, missä halusi olla ennen lähtöä. Innostuin pohtimaan albumia enemmänkin. Tässä koevedos.

Hirvet ovat kuvassa vinossa, koska vasta kotona sahasin kanta-osat irti. Kirjaimet malaan vielä. Täytyy hakea vielä toinen nappi-pussi, tai sitten pelkkiä kuusia. Kannet on vihreästä bambu-paperista.

Variston Sinelli on Pirpanalle vaarallinen paikka kaikkien helmien vuoksi. Taava mainisti blogissaan ostaneensa 1,5 kg helmiä, kilohintaan 120e. Huh. Pirpanan mielestä ne helmet ja korukivet tms. olivat niiiiiiiin ihania. Ja ihaniksi saavat jäädäkin. 5-vuotias saa tyytyä 1,50 euroa maksavaan helmipussiin. Tiedän, olen luovuustappaja.

Onneksi olin ottanut rattaat mukaan, vaikka ei enää niitä käytetäkään kuin hyvin hyvin harvoin. Nuokin ovat sellaiset Brion ikivanhat avorattaat. Nyt oli kuitenkin loukannut jalkansa edellisenä päivänä käydessään mummin kanssa hampurilaisella ja ajattelin jos tulee kävelyä tai alkaa särkemään, niin päästään helpommin. Kotimatka alkoi sitten väsymyksellä ja bussissa nukahti päiväunille, mitä ei ollut tehnyt moneen päivään.

Harmittaa vaan ihan älyttömästi kun serkkupoika oli isän hautajaisia kuvaamassa. Kuvat olivat mustavalkoisia, mitkä saatiin ensin. Sanoi, että niitä saa myös värillisenä, mutta ei oo sitten vastannut minunkaan pyyntööni ollenkaan. Itse niitä ei saa värillisiksi muutettua. Lisäks oon pyytänyt vastausta onko äidistä kuvaa, kun on isän arkulla. Kukkienlaskukuvat alkavat vanhimmasta veljestäni. Lisäksi minusta ja Pirpnasta näkyy vaan selät kun ollaan kukkia laskemassa. No joo, on sentään ottanut kuvan kun lasken isän serkun kukkia. Mutta ei oo mulle sama asia. Kuvia hänellä on kuulemma yli 300, mutta ei niistä yli 200 kuvasta sitten oo tietoakaan. Että se siitä ammattikuvaajasta sanon minä. Sanoi vielä äidille tekevänsä albumin kuvista, mutta ei oo vielä kuulunut. Ja aikaa on kuitenkin jo kulunut pian 5kk. Vuosiko tässä pitää odottaa. Mustavalkoiset kuvat ovat toki juhlallisiakin, mutta pitääkö kaikkien olla? Itse otin onneksi muutaman värikuvan hautajaispäivän aamuna, kun tein isälle arkkulaitetta. Mutta se tilanne on erilainen. Tiesin tekeväni skräppikirjan, mikä sitten aikanaan jäisi Pirpanalle. Mutta jäin vähän odottamaan värikuvia. Mutta turhaan. Enää en edes viitsi odotella. Kohteliasta olisi vastata viestiini... Jossain vaiheessa mietin, että olisi sittenkin pitänyt kuvata ne itse, mutta en tiedä olisinko siihen pystynyt, ja olis mennyt niin paljon ohi. Ja jos kuvien luovutuksessa on rahasta kiinni, niin kertokoot hinnan.

Carola tarjoaa bloginamia

Oon jo pidemmän aikaa ihaillut Carolan blogista erilaisia kortteja. Nyt hän tarjoaa kiitokseksi ensimmäisestä vuodesta alla olevan huisin hienon bloginamun. En saanut kuvaa linkitettyä, mutta vaikeimman kautta sain sen kuitenkin tähän liitettyä.

Isä, On niin ikävä

"Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu,
yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa,
se olethan sinä siellä kuiskaten:
"Enhän mennyt minnekään,
nyt seuraan täältä teidän elämää".

***

Tuo kuva on otettu tänä aamuna Kirkkonummen Tolsassa, kun käveltiin asemalle päin.  Jotenkin siinä kävellessä tuli isä mieleen. Tiedä sitten mistä syystä.Ehkä käyn vieläkin läpi isän kuolemaa. Vaikka luonnollista se onkin. Mutta silti se vaan raastaa jotenkin niin syvältä. Tunnetilassa on vaikuttamassa kuitenkin lapsi, joka oli isälleni tärkeä. Pirpana joka päivä ajattelee pappaa, ääneen hänestä puhutaan. 

Toisinaan on sellainen tunne, että haluan isälle soittaa. Tyhmäkö olen? Koko ajan on kuitenkin se fiilis, että isällä on nyt kaikki hyvin ja kuoleman on oppinut hyväksymään. Ehkä tässä on päällimmäisenä se, että silti jäi paljon sanomatta. Ei siinä viimeisen päivän aikana, niiden tuntien, mitä olin isän kanssa kahden ehtinyt sanoa kaikkea, mitä halusi. 

Lumitöitä tehdessä ajattelin isällä ehkä olevan naurussa pitelemistä. Isä oli tarkka aina siitä, miten lumityöt tehdään. Nousi aamulla aikaisin, ennen kuin auratkaan liikkuivat. No täällä ne käy silloin kun ehtivät. 

Joskus jotain surullistakin siis.

Mutta on meillä ollut paljon ilojakin.

P*skarteluhaaste # 29

Tällä kertaa haasteena oli pastellivärit. Tuli käyttää yhtä tai useampaa. Minä päädyin yhteen, jotenkin nyt kuva vääristää tuota väriä. Korttia tehtiin Pirpanan kanssa ja tällainen siitä tuli

 

Kortti matkaa huomenna Pirpanan isomummin synttärikortiksi. Isomummi täyttää 85-vuotta.

Herkkuruokaa ja ilmainen kirja

Ollaan etsitty pitkän aikaa kauppojen pakastealtaista (Sello vielä koluamatta) Ranskalaista kalaa, muttei sitä oo löytynyt. Hyvinkäältäkin löysin sitä vain yhdestä kaupasta. Otin sitten Piran lohipaloja 4 x 100g-paketin. Paketin kyljessä oli tosi hyvältä kuulostava resepti. Ei tarvittu kuin Peruna-sipulisekoitusta, suolaa, sitruunanmehua, mustapippurirouhetta, tuorejuustoa, tilliä, maitoa tilkka, kananmuna ja uuniin. Tuoksu oli taivaallinen.

Kaikki söivät sitä hyvällä ruokahalulla, ja jäi vielä meille täksi päiväksi. Kysyi ihan ettei äiti vaan syönyt kaikkea. No en todellakaan.

Aiemmin päivällä vietiin vielä kelaan nippu papereita 1,20 euron osingoista ja 3,5 euron osuuskaupan pääoman koroista, sekä selvitystä millä elän nykyään (en ole työttömänä työnhakijana, koska Prinssin tulot estävät työmarkkinatuet ja päivärahaa en voi saada, koska työssäoloehto ei täyty)? Teki mieli kirjoittaa siihen, että Pyhällä Hengellä tässä mennään, kun niillä on siellä jäissä nelinumeroinen summa tammikuun tuloja. Tammikuussa olin 10pv sairaslomalla, jotka niiden pitäis maksaa kans. Ja hei, nyt on maaliskuu. Eniten mua raivostuttaa, kun ne kyselee tietoja, mitkä näkevät itse koneelta, kuten se, että puhelimessa minulle kerrottiin  "avopuolisonne vuositulot ovat vuonna 2008 olleet (summa) euroa. Entä sitten, mitä mä sillä tiedolla teen? Teki mieli vastata, että avopuolisollani on myös (summa) euron menoja kiinteistöistä. Mutta eihän niitä kiinnosta menot, kuin vaan tulot. Ja toisekseen; emme ole olleet avoliitossa 1.1.2010-31.1.2010 vaan 1.2.2010 alkaen. Siinä on ihan kuukauden ero. Olen nyt tuota toitottanut niille monessa paperissa. Mutta ei tunnu menevän perille.

Paras kysymys oli; Miksi määräaikainen työsuhteeni päättyi? Tarvitseeko sitä edes perustella? Jos  kaupunki työllistää työttömän, määräaikaisesti (tekee tätä muutkin) ja sitten lennät pihalle (tosin mun suunnitelmat oli muuttaa Kirkkonummelle joka tapauksessa), pari vuotta on maksimi minkä voi olla, ja sittenkin pitää olla hyvä perusteltu syy (lääkärintodistus).

Aattelin kuitenkin, että tuo on vaan kela, joka ei kosketa siis Kirkkonummen kuntaa millään tavalla. Ainut miinus tämän kunnan palveluissa on ollut, ettei kuntalisän (täällä maksetaan sitä siihen asti, kun lapsi menee kouluun, jos on kotona hoidettavana, ei tietenkään eskariajalta) päätöksessä näkynyt päivämäärää, koska se maksetaan. Mä aattelin aina, että ne tulee viimeinen päivä. No se selvis puhelimessa, kun sai oikean ihmisen langanpäähän. Maksupäivä onkin aina seuraavan kuukauden 10. päivä.

Eilen käytiin kirjastossa, ja meillä asustaa nyt Pekka Töpöhäntä-Fani. Sai sairaalaan syntyessään isiltä Pekka Töpöhäntä-pehmolelun. Liekö tällä ollut jo jonkinmoista vaikutusta asiaan. Monni, Pilli ja Pulla ovat inhokkihahmoja.

Lainattiin Pekka Töpöhäntä Ameriikassa, Pekka Töpöhäntä Urheilukilpailuissa ja olisi lainattu Pekka Töpöhäntä tivolissa. Lainausautomaatilla tuo Tivolissa-kirja ei halunnut lähteä mukaan. Herjas, ettei nide ole lainattavana. Pirpana oli valmis jättämään sen siihen. Minä kuitenkin kysyin tiskiltä, miksikäs ei lähde. Eivät osanneet sanoa muuta kuin, ettei ole heidän tietokannassaan. Löivät siihen sitten leiman  "poistettu", ja antoivat Pirpanalle omaksi. Huh huh. No ei se mikään uudenveroinen kirja ollut, mutta ei kamalan huonokaan, kun vähän teippiä näyttää parille liitoskohdalle. Kotona tietysti Prinssille esitteli tuota kirjaa innoissaan ja Prinssi huomasi hänelläkin olleen saman kirjan lapsuudessa. Nostalgiaa siis hänelle.

Räystäs (vasta) rojahti alas

 

Siinä se nyt sitten näkyy. Tultiin eilen keskustasta päin ja katselin, että jopas on räystäs oudon näköinen. Mietin sitten uskallanko edes sanoa Prinssille mitään, ennen kuin tulee töistä, mutta kaivoi mieltäni niin, että näin parhaaksi kertoa. Aloitin viestin jotenkin "En haluaisi olla ilonpilaaja..."

Mietittiin asiaa sitten ilta, nukuttiin tosi huonosti. Kokeiltiin jopa kerran sitä heivata toiselta puolelta sähköjohdon (joka päällä siis lepäsi) yli, mutta ei onnistunut (koska olen niin pätkä) ja toisekseen oli hengenvaarallista. Jälkeenpäin ajattelin, että jos olis tullu joku vaurio sen takia niin liemessä oltais oltu.

Fortumilta kävi miehet sitten sen pudottamassa alas. Lasku seuraa siitäkin työstä perästä, mutta ajateltiin nyt päivällä, että se on pientä, kun kyseessä oli kuitenkin molempien henki ja ongelmat sähköjohdon kanssa olis voineet olla tähtitieteellisen suuret jos olis itse rikkonut. Ei mennyt kauaa kun tiesin Fortumin miesten tulosta, kun jo olivat pihalla. Hekottelivat, että lahohan tuo on. Sanoinkin, kun olisi kestänyt edes kesään, niin ei mitään paniikkia.

Viitisen minuuttia ne teki töitä ja homma oli selvä. Kerrankin nopeaa palvelua siitä yhtiöstä. Wow. Naureskelivat siinä sitten, että lahohan tuo oli. Minä naureskelin takasin, etten sano talon kunnosta mitään, kun vaan asun täällä, ei mulla oo osaa eikä arpaa mihinkään. Luntakin kuulemma meillä on vähän, vaikka tuntuu ettei saa sitä enää mihinkään. Tämä oli tätä omakotitalossa asumisen ihanuutta. Mutta siitäkin selvittiin.

Kaakaon tuhousta

Löysin kaapista rasian Fazerin tummaa kaakaota, jossa parasta-ennen päiväys on heinäkuussa. Eikä aikaakaan kun ajattelin alkaa tuhoamaan rasiaa. Olin viikonloppuna etsinyt paria kakkureseptiä ja löysin Ullan Unelman sivuilta Herra Hakkarainen-reseptin. Tein taannoin sillä reseptillä, mikä tuli vuoan mukana pari-kolme kakkua, muttei ne olleet niin mukavia. Pirpana ilmoittautui heti leipojaksi ja aika hyvin tekikin. 

Marianne Crush antoi ihan kivan säväyksen tuohon taikinaan. (Sitä sattui jostain kumman syystä olemaan kaapissa, oliskos juustokakkua varten. Mut kaikki hys hys Prinssille, että avattiin se jo, ostan huomenna uuden...) Nyt Hakkarainen paistuu uunissa. Katsotaan onnistuisiko tällä kertaa. En uskalla edes koemaistaa sitä, ennen iltaa. Siinä on kuitenkin riskinsä.

 

 

ja lopuksi: mihinköhän sitä itse kömpis nukkumaan? 
Oma puoliskoni sängystä on vallattu.
Tuossa vielä nukkuu hyvin kapeasti...
 Lopputulos: Nukkui omassa sängyssä kuitenkin koko yön.