"Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu,
yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa,
se olethan sinä siellä kuiskaten:
"Enhän mennyt minnekään,
nyt seuraan täältä teidän elämää".
***
yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa,
se olethan sinä siellä kuiskaten:
"Enhän mennyt minnekään,
nyt seuraan täältä teidän elämää".
***
Tuo kuva on otettu tänä aamuna Kirkkonummen Tolsassa, kun käveltiin asemalle päin. Jotenkin siinä kävellessä tuli isä mieleen. Tiedä sitten mistä syystä.Ehkä käyn vieläkin läpi isän kuolemaa. Vaikka luonnollista se onkin. Mutta silti se vaan raastaa jotenkin niin syvältä. Tunnetilassa on vaikuttamassa kuitenkin lapsi, joka oli isälleni tärkeä. Pirpana joka päivä ajattelee pappaa, ääneen hänestä puhutaan.
Toisinaan on sellainen tunne, että haluan isälle soittaa. Tyhmäkö olen? Koko ajan on kuitenkin se fiilis, että isällä on nyt kaikki hyvin ja kuoleman on oppinut hyväksymään. Ehkä tässä on päällimmäisenä se, että silti jäi paljon sanomatta. Ei siinä viimeisen päivän aikana, niiden tuntien, mitä olin isän kanssa kahden ehtinyt sanoa kaikkea, mitä halusi.
Lumitöitä tehdessä ajattelin isällä ehkä olevan naurussa pitelemistä. Isä oli tarkka aina siitä, miten lumityöt tehdään. Nousi aamulla aikaisin, ennen kuin auratkaan liikkuivat. No täällä ne käy silloin kun ehtivät.
Joskus jotain surullistakin siis.
Mutta on meillä ollut paljon ilojakin.
Mutta on meillä ollut paljon ilojakin.
1 kommentti:
Kiva kun seurailet blogiani ja osallistut bloginamun arvontaan :)
En tiedä milloin sulla Isä on lähtenyt, mulla kesällä ja aika yllättäin. Käy tosi usein mulla mielessä, varsinkin kun olen työttömänä kotosalla ja aikaa katsella nurkkia mitä siä ollut remppaamassa.
On hyviä ja on huonoja hetkiä, näin se vissiin kuuluukin mennä :)
Aikas jännää että olet muuttanut kirkkonummelle.
Ollaan sieltä muutettu tänne Turkuun muutama vuosi sitten. Meillä miehen työ siirty tänne ja mä sitten sanoin itseni irti virasta kun en jaksanut kulkea näitä matkoja.
Mukavaa loppuviikkoa sinne :)
Lähetä kommentti