Joulukuun 23.päivä, päivää ennen laskettua aikaa neuvolassa terveydenhoitaja alkoi epäilemään "Papun" tarjontaa, oliskohan sittenkin perätilassa. Perätilassa hän oli jo kertaalleen ollut, mutta mukamas kääntynyt. Neuvolan lääkärikin oli sitä mieltä, että kyllä tuntuu olevan raivotarjonnassa, mutta en tiedä onko vauvalla hiuksia.
Jorvissa sitten todettiin täydellinen perätila. Niinpä niin! Siinä se viikkojen supisteluyritykset sitten oli. Mitään kun ei tuntunut tapahtuvan. Suostuin kääntöyritykseen, mutta ei siitä mitään enää tullut, painoarvioksi saatiin vauvalle 3,6kg. Sukupuolta ei vielä saatu ultrassa selville, mutta eipä sillä väliä :) KTG-käyrässä piti sitten olla tovi. Isäntä lähti sitten viimeisille jouluostoksille kun jäin käyrille. Halusin vain nukkua, kun edellinen yö mennyt valvoessa. Sektio sovittiin 27.12. Yrittivät toki kätilöt suostutella perätilasynnytykseen, mutta kieltäydyin. Minusta vauvan jalat näyttivät ultrassa siltä, että vaikeuksia olisi varmasti ja painoarvio oli myös sen verta "iso", etten suostunut edes harkitsemaan. Isäntä oli samaa mieltä, että sektioon.
27.12. Jorvissa oltiin ensin ettei sektiopäivä ole. Ennen kuin tajusivat, että kyseessä päivystyssektio. 8.10 olivat vielä käännyttämässä kotiin, mutta 8.30 olin jo leikkaussalissa. Aikamoista häslinkiä sanoisin. Onneksi isäntä oli mukana koko ajan. Paitsi kun mentiin saliin valmistelemaan ja isäntä jäi vielä osastolle. Spinaalipuudutus ei onneksi tuntunut niin kurjalle kun alkuun pelkäsin. Epiduraali oli kyllä pahempi, mitä sain esikoisesta.
klo 9 pintaan ilmoittivat sitten, että aloitellaan sektiota. Siinä koitettiin sitten naureskella maailmanmenoa ja mitenkä kaikki loppujen lopuksi meni. Hattua täytyy nostaa isännälle, joka pysyi tyynen rauhallisena koko ajan siitä huolimatta, että hänen sairaalakokemukset ovat todella minimaalisia oman syntymänsä jälkeen.
9.13 kuului komea rääkäisy. Ei siitä kyllä voitu vielä veikata kumpiko syntyi. Oltiin aivan "varmoja" pojasta, sykkeen sun muun perusteella. Mutta ehei veikkaukset meni pieleen ja pienen pieni tyttö syntyi.
Painoa neidillä oli 3230g, se siitä ultran 3,6kg:sta Syntymäpituudesta ei ole havaintoa, koska täydellisen perätilan vuoksi jalkoja ei venytetty sairaalassa ollenkaan. N. 48-50cm kuitenkin ollut.
-vauvalla ikää vajaa vuorokausi
Jäin sitten tikattavaksi isännän lähtiessä vauvaa pesemään ja punnitsemaan. Eikä mennyt kauaa, kun lääkäri tuli sanomaan, että on vähän ikäviä uutisia. Vauvan huuto kyllä kuului, joten hengissä pieni siellä oli. Siinä ehti käydä kaikki mahdollinen mielessä muutaman sekunin aikana, kunnes lääkäri sanoi epäilevänsä vauvan kallossa olevan luutumishäiriö, toisinsanoen kallon korva-korvasauma on kiinni, isoin ja tärkein aukile kuitenkin on auki. Meillä tuota nyt on suvussa sitten 5 jäsennellä. Kyllä siinä itku tuli. Ultran mukaan kaiken piti olla päässä ok.
Toisaalta kasattiin itsemme aika nopeasti. Kyseessä on kuitenkin pieni murhe verrattuna johonkin kehitysvammaan tms. Ja tuo on korjattavissa oleva asia.
Kotiin päästiin pienen nyytin kanssa 30.12. Tosin sunnuntaina 2.1 piti käydä osastolla painokontrollissa, kun paino lähti liikaa laskemaan. Sektiosta koko ajan puhuivat ettei maito nouse niin nopeasti, mutta pienellä oli nälkä, eikä se mitä rinnasta sai riittänyt. Muttei sitä lisämaitoakaan herunut, ennen kuin lääkäri sitä määräsi. En suostunut jäämään osastolle, kun syy oli kuitenkin osittain heidän. Lisämaitoa kun oltaisi saatu pari ensimmäistä päivää hieman, ei olisi laskenut niin paljoa. Tiistaina 4.1. käytiin poistattamassa tikit ja ensimmäisessä neuvolassa vauvan kanssa. Ja jälleen sama juttu, ei paino nouse tarpeeksi. Siitä alkoi sitten painokontrolleissa ravaaminen. Pari viikkoa sitä kestikin, vaikka periaatteessa paino nousi sopivasti koko ajan.
Aika meni pitkälti arjen pyörityksessä. Vauvan diagnoosista puhuttiin kotona ja omassa kaveripiirissämme, mutta jotenkin sen julki tuominen oli aika raskasta. Ennen kuin tiesi pidempiä suunnitelmia.
Vauvan kanssa on käyty 3:n viikon iässä Töölön Husukessa, jossa leikataan. Lastenlinnan unitutkimuksissa anestesiaa varten. Ja eilen tuli tieto, että elokuussa leikataan. Yritetään saada onnistumaan ennen kuin isosisko aloittaa eskarin. Muttei selvitäkään mahdollisesti yhdellä leikkauksella. Ensin täytyy takaraivoon tehdä laajennus, jotta aivot saavat lisää kasvutilaa. Jos tuon yhteydessä ei onnistu tuon sauman aukaiseminen, niin toinen leikkaus heti perään, kun ensimmäisestä on toivuttu. Huhtikuussa käydään röntgenissä katsomassa mikä on sitten kallon kokonaistilanne.
20.2. vietettiin ristiäisiä Masalan kirkossa ja pieni prinsessa sai nimekseen Anni Helena Eveliina. Nimet kulkevat molempien suvussa, mutta isä nimet valitsi. 28.12. JOrvissa sanoi tietävänsä hyvän nimen ja ei siinä sitten pysyttiin. Helena on anoppivainaan toinen nimi. Annin ja Ainon kanssa käytiin vääntöä, mutta Anniin päädyttiin. Onhan muutama sanonut, että on olemassa Anni-Helenan erikoisvehnäjauhoja, mutta kun on kutsumanimenä pelkkä Anni niin harva loppujen lopuksi kiinnittää edes asiaan huomiota. Eikä meillä ole viivaa nimien välissä :)
-siskokset
Arki sujuu muuten mukavasti, vielä ei ole sisaruskateutta, ja Anni on hyvin helppo lapsi. Yöt nukutaan ja päivällä tankataan useammin. Onneksi noin pienet eivät osaa murehtia elämää. Suuri lohtu on, että leikkaukset tehdään Suomessa, vielä 90-lopussa potilaat lennätettiin Ruotsiin.
