4.9.2010 pidettävän Leimailutaivaan
paikka on muuttunut. Lue lisää Leimailutaivaan blogista.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Postia ja uusi perheenjäsen
Haettiin tänään postista tilaamani salkku musteille. Lauantaina jo tuota ihailin Taavalla, mutta on se oma vaan upea. Ei kyllä raaski maalatakaan.
Naapurikin yritti meidät savustaa tänään. Kävin kyllä huomauttamassa, ettei tarviisi noin kamalasti savuttaa, kuva ei anna todellista kuvaa tilanteesta. "En tiennyt että teillä on lapsi!" No joo, muuten vaan kurkki sieltä aidan ali kun istuttiin takapihalla.
Onnistuin kuvaamaan Nokkosperhosen tänään. En ole siinä kyllä aiemmin onnistunut näin hyvin.
Lisäksi meille muutti Ossi-kissa äidiltäni. Periaatteessa kyseessä on minun kissa, joka vain jäi vanhempieni hoitoon kun muutin kotoa 2002. Mutta nyt pääsi sitten "maalle" ja pois toisten kissojen kiusaamiselta. Hyvin on sopeutunut ensimmäisen päivän aikana.
Naapurikin yritti meidät savustaa tänään. Kävin kyllä huomauttamassa, ettei tarviisi noin kamalasti savuttaa, kuva ei anna todellista kuvaa tilanteesta. "En tiennyt että teillä on lapsi!" No joo, muuten vaan kurkki sieltä aidan ali kun istuttiin takapihalla.
Onnistuin kuvaamaan Nokkosperhosen tänään. En ole siinä kyllä aiemmin onnistunut näin hyvin.
Lisäksi meille muutti Ossi-kissa äidiltäni. Periaatteessa kyseessä on minun kissa, joka vain jäi vanhempieni hoitoon kun muutin kotoa 2002. Mutta nyt pääsi sitten "maalle" ja pois toisten kissojen kiusaamiselta. Hyvin on sopeutunut ensimmäisen päivän aikana.
Alakuvassa Ossin ensimmäinen ulkoilu tänään.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Aika rientää
Kävin eilen Taavan vempainkurssilla. Oli oikein mukavaa, vaikka jäinkin väärällä pysäkillä (edellisellä) pois, ja sitten kun kysyin tietä, niin yksi mies sanoi, että toiseen suuntaan, jossa sitten eräs ulkomaalainen henkilö kaivoi GPS-laitteensa ja sitten löytyi. Perille pääsin ja Kurssi oli oikein antoisa. Paitsi että... Nyt haluaa sitten ostaa enemmän. Tehtiin raasiat ja BIA-kirjaset. Oman BIA-kirjan sainkin jo koristeltua kotona. Laatikkoa en. Kirjasta en vielä julkista kuvaa, kun täällä voitte käydä arvaamassa mikä näistä on Taavan.
Kotiin tullessa odotti isäntä sitten ruoan kanssa. Mikä ihanuus päästä valmiiseen ruokapöytään. Taavalle lähtiessä fiilis oli samanlainen kuin ennen muuttoa. Ei oo montaa kertaa jäänyt isäntä kotiin niin, että olen/olemme Pirpanan kanssa lähteneet johonkin pidemmälle. Oli oikeastaan tosi haikeaa. Ainut ero tietysti, että kotiinhan sitä illalla palaa.
Kävellessä seisakkeelle kuuntelin lintujen laulua. Oikeastaan oli tosi rauhallista, tuntui ettei liikennettäkään ole pahemmin. Isä oli aika vahvasti mielessä. Illalla klo 22.30 oli sellainen hetki, kun ajattelin lokakuusta olevan vasta ihan pienen hetken. Asemalla yritin ottaa puun oksalta vesipisara-kuvaa. Ei tietenkään onnistunut.
Ajattelin isän varmasti ajattelevan "ei noin." Välillä tulee sellaisia fiiliksiä, että miten mä oikein yritän kuvata jotain, kun isä aina oli neuvomassa mitenkä kuvata. Nyt niistä neuvoista osaa olla kiitollisia.
Vieläkin on isän puhelinnumero puhelimessa. Ei ole tullut poistettua sitä, enkä tiedä hyödyttääkö se, kun ulkoakin sen osaan. Loka-marraskuussa oli montakin kertaa sellaisia tilanteita, että teki mieli isälle soittaa. Iku seb höjeebjub nytta harvemmin ja vähemmän.
Eilen olisi ollut muuten äidin ja isän 40-vuotis hääpäiväkin. Hassua ajatella, että vanhin veljeni täyttää vuoden päästä 40. Mutta näin se vaan on. 14-vuoden ikäero tekee tehtäviään, ja kuljetaan niin eri polkuja, ihan kun ei oltaisi edes sukulaisia. Toiseksi vanhin taas, ollaan hyvissä väleissä, vaikkakaan ei keskenään soitella, mutta kälyn kanssa soitellaan ja viestitellään. Olen odottanut koska veli tulis junassa vastaan, kun on konduktöörina. .
Kotiin tullessa odotti isäntä sitten ruoan kanssa. Mikä ihanuus päästä valmiiseen ruokapöytään. Taavalle lähtiessä fiilis oli samanlainen kuin ennen muuttoa. Ei oo montaa kertaa jäänyt isäntä kotiin niin, että olen/olemme Pirpanan kanssa lähteneet johonkin pidemmälle. Oli oikeastaan tosi haikeaa. Ainut ero tietysti, että kotiinhan sitä illalla palaa.
Kävellessä seisakkeelle kuuntelin lintujen laulua. Oikeastaan oli tosi rauhallista, tuntui ettei liikennettäkään ole pahemmin. Isä oli aika vahvasti mielessä. Illalla klo 22.30 oli sellainen hetki, kun ajattelin lokakuusta olevan vasta ihan pienen hetken. Asemalla yritin ottaa puun oksalta vesipisara-kuvaa. Ei tietenkään onnistunut.
Ajattelin isän varmasti ajattelevan "ei noin." Välillä tulee sellaisia fiiliksiä, että miten mä oikein yritän kuvata jotain, kun isä aina oli neuvomassa mitenkä kuvata. Nyt niistä neuvoista osaa olla kiitollisia.
Tämä kuva on yksi hyvä esimerkki... Tarkennus piti osua käpyyn, mutta eipä osunut.
Omasta mielestäni automaattitarkennukset eivät ole niitä parhaimpia aina. Tällaisessa tilanteessa
manuaali olisi parepi. Manuaali vie taas aikaa, jotta oppii ihmisen kasvot esim. tarkentamaan teräviksi.
Omasta mielestäni automaattitarkennukset eivät ole niitä parhaimpia aina. Tällaisessa tilanteessa
manuaali olisi parepi. Manuaali vie taas aikaa, jotta oppii ihmisen kasvot esim. tarkentamaan teräviksi.
Vieläkin on isän puhelinnumero puhelimessa. Ei ole tullut poistettua sitä, enkä tiedä hyödyttääkö se, kun ulkoakin sen osaan. Loka-marraskuussa oli montakin kertaa sellaisia tilanteita, että teki mieli isälle soittaa. Iku seb höjeebjub nytta harvemmin ja vähemmän.
Eilen olisi ollut muuten äidin ja isän 40-vuotis hääpäiväkin. Hassua ajatella, että vanhin veljeni täyttää vuoden päästä 40. Mutta näin se vaan on. 14-vuoden ikäero tekee tehtäviään, ja kuljetaan niin eri polkuja, ihan kun ei oltaisi edes sukulaisia. Toiseksi vanhin taas, ollaan hyvissä väleissä, vaikkakaan ei keskenään soitella, mutta kälyn kanssa soitellaan ja viestitellään. Olen odottanut koska veli tulis junassa vastaan, kun on konduktöörina. .
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Namua tarjolla
Sande tarjoaa upeaa blogi-namua. Aikaa osallistua 30.4.2010 asti.
Postaukseen pääset kuvaa napsauttamalla.
Postaukseen pääset kuvaa napsauttamalla.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Pirpanan taideteos äidistä
Tällaisen Pirpana teki tänään. Muotokuva minusta :)
Lopuksi vähän hempeyttä, vaikka tykkään enemmän Jyrki Anttilan versiosta.
torstai 22. huhtikuuta 2010
P*skarteluhaaste #36
Raavin jälleen päätä korttini kanssa. Retrokukkaleikkurini myin pari viikkoa sitten, kun käytännössä 1,5 vuotta vain lojuivat laatikon pohjalla. Enemmän tuli leikattua Pirpanan käyttöön kukkia.
Löysin tuon Sinellistä ostetun tarran. Harmitti sitä ostaessa, että kotiin pästyessa oli tuosta vasemmasta reunasta repeytynyt pakkausvaiheessa mitä ilmeisemmin, koska oli ihan ehjä sitä ostaessani. Pienet kosmeettiset haitat saatiin kuitenkin piiloo. Tyytyväinen en kuitenkaan korttiin ole, sillä vaaleanpunainen kartonki päätti liimautua vinoon. Mutta tulipahan tehtyä ja hyvä niin.
Löysin tuon Sinellistä ostetun tarran. Harmitti sitä ostaessa, että kotiin pästyessa oli tuosta vasemmasta reunasta repeytynyt pakkausvaiheessa mitä ilmeisemmin, koska oli ihan ehjä sitä ostaessani. Pienet kosmeettiset haitat saatiin kuitenkin piiloo. Tyytyväinen en kuitenkaan korttiin ole, sillä vaaleanpunainen kartonki päätti liimautua vinoon. Mutta tulipahan tehtyä ja hyvä niin.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Erinäisiä kuvatuksia
tiistaina 19.4.2010
Pieni kotilonpoikanen löytyi pihalta maanantaina 19.4.2010
Lasten muotia 2010
Magnoliahaaste #12
Kylläpä tuli taas vaikeuksia tehdä korttia Magnoliahaasteeseen. Ensinäkin tuo keskiosa jää tuonne kortin taakse, väritys on värien sekamelskaa. Kasvoissa ja käsissä on Promarkerin Ivorya, housuissa, paidassa, kravatissa ja hiuksissa on vesivärikyniä. Ruusussa ja kengissä Distress Inkin sävyt. Ruusussa on myös kimalletta, joka ei nyt näy kuvassa.Kuva ei ole myöskään neliönä...
Valokuvausta olen harrastanut lähes 15-vuotta, mutta nää korttien kuvaamiset on aina yhtä haastavia. Luonnosta taasen saan loistavia kuvia.
Kortti matkaa Pirpanan kaverille synttärikortiksi. Sisäpuolelle Pirpana tekee oman teoksensa, tahtoi minun tekevän ensin.. Tällainen siitä sitten tuli:
Valokuvausta olen harrastanut lähes 15-vuotta, mutta nää korttien kuvaamiset on aina yhtä haastavia. Luonnosta taasen saan loistavia kuvia.
Kortti matkaa Pirpanan kaverille synttärikortiksi. Sisäpuolelle Pirpana tekee oman teoksensa, tahtoi minun tekevän ensin.. Tällainen siitä sitten tuli:
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.
- Tommy Tabermann -
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.
- Tommy Tabermann -
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Magnoliahaaste # 11 ja kuraleikkejä
Osallistuin ensimmäistä kertaa Magnolia-hasteeseen. Värittelin kuvaa, jonka sain vaihdossa, Kiitos Viipula, ulkona, kun Pirpana leikki pihalla kuralätäkössä. Teksti tilattu Stempkelleriltä.
Tällainen kortista sitten tuli.
Viikonloppuna ihmettelin kun alkoi kalliota tulemaan esiin lumen alta. Prinssi siteen siihen totesi, että kallion päällä talo osittain onkin. Tuli sitten mieleen aiheeseen sopiva laulu. Monta sovitusta näköjään tehty asiasta.
Tällainen kortista sitten tuli.
Nyt tuli tauon paikka.
Viikonloppuna ihmettelin kun alkoi kalliota tulemaan esiin lumen alta. Prinssi siteen siihen totesi, että kallion päällä talo osittain onkin. Tuli sitten mieleen aiheeseen sopiva laulu. Monta sovitusta näköjään tehty asiasta.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Meni hermot ihmisiin, postiin ja VR:ään
On mennyt hermot totaalisesti tuohon lähimpään Postin/Itellan postilaatikkoon. Tyhjennetään miten sattuu jne... No minä olen TYHMÄNÄ siihen jättänyt postia, jotka olen Huuto.netissä tehtyjen kauppojen perusteella myynyt. Muistutetaan tässä siitä, että en lähetä mitään tositettakaan vastaan, ennen kuin raha näkyy tililläni.
Oli nyt yksi tapaus jonka suoritus näkyi minulla keskiviikkona, lähetti kyllä viestin, että on sen maksanut, mutta en silti lähetä sen perusteella, kuten äsken totesin. Torstain postiin (aamulla tyhjennetään laatikko klo 8) ei ehtinyt, illalla kun tilin katson, niin en todellakaan lähde kymmenen aikaan kävelemään postilaatikolle. En jotenkin tohdi jättää nukkuvaa lasta ja Prinssiä kahden, vaikkei kävellen mene kuin vajaa 20 minuuttia, enkä laita kyllä Prinssiäkään kävelemään.
Voisin tietysti viedä keskustaan, jos olisi muutakin asiaa, mutten yhden kirjeen takia lähde, varsinkaan kun postin arvo on alle junalippujen (2x matkakortin arvo kaupungin sisäinen 1,70=3,40e, en osta kautta, koska ei käydä päivittäin keskustassa). Nyt kun leimasin ei olekaan heti perjantaina vastaanottajalla niin... No laittakoot neutraalia, voihan siihen aina vastata sitten. Leimasin on nyt kuitenkin onnellisena menossa.
Mutta suurempi murhe on se, että tuon postilaatikon tyhjennys ei toimi! Kaikki huuto.netin kohteet eivät ole mennyt perille, nekään mitkä olen jättänyt ennen pääsiäistä. Täytyy tässä viikonloppuna tehdä katoamisilmoituksia sitten enemmänkin. Että ottaa päähän. Ei ole mennyt sellaisetkaan mitkä laitoin tiistaina ja keskiviikkona (tiistaina laitoin keskustan postista). Lähtee viikonloppuna hyvin äkäistä palautetta!
Tänään vein sitten Espoon Selloon postia, katsotaan löytääkö sekään edes perille.
No ei tuo ole ainut, toisaalta ymmärrän, mutta ihmiset eivät aina muista, että eri pankkien välillä kun maksaa, voi viipyä ennen kuin raha on perillä kolmekin päivää. (Varsinkin Nordea-Sampo väli on tosi hidas!)
Tänään junassa menomatkalla sitten Pirpana oli tosi innoissaan, kun lähdettiin erästä valmiiksi naarmuista Barbie-dvd:tä vaihtamaan. Junassa sitten pari naista totesi kovaan ääneen: Voisi tuo tyttökin pitää turpansa kiinni eikä koko ajan puhua. No ensinäkin oli pitkästä aikaa pidempi junamatka (27min jos kulkee aikataulun mukaan, eikä myöhässä). En reagoinut siihen, varmasti olisi tullut noottia, mikäli olisi itkenyt, eikä nyt kovinkaan kovaäänisesti puhunut. Ja kello oli kuitenkin jo kymmenen aamulla, eikä suinkaan enää työmatkalaisia. Jotenkin pisti niin vihaksi, että kerrankin kun meillä oli ollut hyvä aamu, niin sitten joku tuollainen viitsii kommentoida lapsen normaalia puhumista, ei häntä häirinnyt se, että vähän kauempana eräs henkilö puhui kovaäänisesti puhelimeen.
Levyn vaihto onnistui, vaikka kyllä ne vähän motkottikin, että onko nyt varmasti ollut sellainen. Uusi jumittaa vielä pahemmin; 10 minuutin välein tasasesti. Vika on ilmeisesti yleisempikin. Ei kokeiltu alakerran Blue-ray soittimella kuitenkaan vielä, että onko vika tuossa soittimessa (joka kyllä pyörittää kaikki muut ehjät oikein loistavasti). Ensin sanottiin Jumbosta, että pitää mennä sinne vaihtamaan! julkisilla maksaa yhtä paljon, kuin uusi! Selloon lupasin mennä heti kun on muutakin asiaa. Matka puolet halvempi.
Kotiin tullessa oli sitten turvalaitevian vuoksi jäänyt yksi u-juna välistä. Mutta ei siitä kuulutuksia tullut, ainoastaan Helsinkiin päin olevista junista tuli, että ovat myöhässä. Taululla vaihteli E-, S-, ja U-juna. Jouduin toteamaan Pirpanalle, että juna on vain myöhässä, mutta huomasi itsekin, että tunnukset vaihtuivat. Yksi E-juna kulki 53 minuutin aikana ohi. Mutten silläkään viitsinyt lähteä, kun haluaisin mieluummin matkustaa yhdellä junalla. S-juna vaihtui sitten U-junaksi ja junassa tuli kyllä kuulutukset ja moneen kertaan. Junaa odotellessa eräs mieshenkilö sitten kyllästyi Pirpanan kyselyihin (no joo kysyi kyllä varmasti 10 minuutin välein, ellei jopa 5:n minuutin välein välillä). Toki kaikkien hermoja riisti se epätietoisuus. Mutta onko siitä sitten valittamista lapselle? Lapsi siihen viimeisenä on syyllinen. Juna tuli kuitenkin ja päästiin kotiin.
JÄkäti jäkäti jäk taas. Takaraivoon taas on särkenyt myös koko päivän. Että odotan Taavan vempainkurssia, pääsee vähän nollaamaan :) Toivottavasti.
Viikonloppuna teen muutaman kortin, kun Serkku teki tilaustyön.
Oli nyt yksi tapaus jonka suoritus näkyi minulla keskiviikkona, lähetti kyllä viestin, että on sen maksanut, mutta en silti lähetä sen perusteella, kuten äsken totesin. Torstain postiin (aamulla tyhjennetään laatikko klo 8) ei ehtinyt, illalla kun tilin katson, niin en todellakaan lähde kymmenen aikaan kävelemään postilaatikolle. En jotenkin tohdi jättää nukkuvaa lasta ja Prinssiä kahden, vaikkei kävellen mene kuin vajaa 20 minuuttia, enkä laita kyllä Prinssiäkään kävelemään.
Voisin tietysti viedä keskustaan, jos olisi muutakin asiaa, mutten yhden kirjeen takia lähde, varsinkaan kun postin arvo on alle junalippujen (2x matkakortin arvo kaupungin sisäinen 1,70=3,40e, en osta kautta, koska ei käydä päivittäin keskustassa). Nyt kun leimasin ei olekaan heti perjantaina vastaanottajalla niin... No laittakoot neutraalia, voihan siihen aina vastata sitten. Leimasin on nyt kuitenkin onnellisena menossa.
Mutta suurempi murhe on se, että tuon postilaatikon tyhjennys ei toimi! Kaikki huuto.netin kohteet eivät ole mennyt perille, nekään mitkä olen jättänyt ennen pääsiäistä. Täytyy tässä viikonloppuna tehdä katoamisilmoituksia sitten enemmänkin. Että ottaa päähän. Ei ole mennyt sellaisetkaan mitkä laitoin tiistaina ja keskiviikkona (tiistaina laitoin keskustan postista). Lähtee viikonloppuna hyvin äkäistä palautetta!
Tänään vein sitten Espoon Selloon postia, katsotaan löytääkö sekään edes perille.
No ei tuo ole ainut, toisaalta ymmärrän, mutta ihmiset eivät aina muista, että eri pankkien välillä kun maksaa, voi viipyä ennen kuin raha on perillä kolmekin päivää. (Varsinkin Nordea-Sampo väli on tosi hidas!)
Tänään junassa menomatkalla sitten Pirpana oli tosi innoissaan, kun lähdettiin erästä valmiiksi naarmuista Barbie-dvd:tä vaihtamaan. Junassa sitten pari naista totesi kovaan ääneen: Voisi tuo tyttökin pitää turpansa kiinni eikä koko ajan puhua. No ensinäkin oli pitkästä aikaa pidempi junamatka (27min jos kulkee aikataulun mukaan, eikä myöhässä). En reagoinut siihen, varmasti olisi tullut noottia, mikäli olisi itkenyt, eikä nyt kovinkaan kovaäänisesti puhunut. Ja kello oli kuitenkin jo kymmenen aamulla, eikä suinkaan enää työmatkalaisia. Jotenkin pisti niin vihaksi, että kerrankin kun meillä oli ollut hyvä aamu, niin sitten joku tuollainen viitsii kommentoida lapsen normaalia puhumista, ei häntä häirinnyt se, että vähän kauempana eräs henkilö puhui kovaäänisesti puhelimeen.
Levyn vaihto onnistui, vaikka kyllä ne vähän motkottikin, että onko nyt varmasti ollut sellainen. Uusi jumittaa vielä pahemmin; 10 minuutin välein tasasesti. Vika on ilmeisesti yleisempikin. Ei kokeiltu alakerran Blue-ray soittimella kuitenkaan vielä, että onko vika tuossa soittimessa (joka kyllä pyörittää kaikki muut ehjät oikein loistavasti). Ensin sanottiin Jumbosta, että pitää mennä sinne vaihtamaan! julkisilla maksaa yhtä paljon, kuin uusi! Selloon lupasin mennä heti kun on muutakin asiaa. Matka puolet halvempi.
Kotiin tullessa oli sitten turvalaitevian vuoksi jäänyt yksi u-juna välistä. Mutta ei siitä kuulutuksia tullut, ainoastaan Helsinkiin päin olevista junista tuli, että ovat myöhässä. Taululla vaihteli E-, S-, ja U-juna. Jouduin toteamaan Pirpanalle, että juna on vain myöhässä, mutta huomasi itsekin, että tunnukset vaihtuivat. Yksi E-juna kulki 53 minuutin aikana ohi. Mutten silläkään viitsinyt lähteä, kun haluaisin mieluummin matkustaa yhdellä junalla. S-juna vaihtui sitten U-junaksi ja junassa tuli kyllä kuulutukset ja moneen kertaan. Junaa odotellessa eräs mieshenkilö sitten kyllästyi Pirpanan kyselyihin (no joo kysyi kyllä varmasti 10 minuutin välein, ellei jopa 5:n minuutin välein välillä). Toki kaikkien hermoja riisti se epätietoisuus. Mutta onko siitä sitten valittamista lapselle? Lapsi siihen viimeisenä on syyllinen. Juna tuli kuitenkin ja päästiin kotiin.
JÄkäti jäkäti jäk taas. Takaraivoon taas on särkenyt myös koko päivän. Että odotan Taavan vempainkurssia, pääsee vähän nollaamaan :) Toivottavasti.
Viikonloppuna teen muutaman kortin, kun Serkku teki tilaustyön.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
P*skarteluhaaste #34
Jäi taas yksi haaste väliin, oli aina mukamas niin kiire, mutta käytännössä selvä visio siitä mitä teen. Mutta nyt ehdin mukaan, ja ihme kylläkin - korttini on sininen. Tuohon Sinellin leimasimeen olen nyt hurahtanut enemmänkin. Ruusuissa on kimalleliimaa, joka ei tietenkään näy kuvassa tähän aikaan kuvatessa.
Koukussa kortteihin haaste nro 1
Korttipohja, nauha, pikkukukat Sinellistä
Lehtileikkuri Paperinauhasta
Pienet timantit ja helmitarrat, taustapaperi, sekä Prima Country-kukat Klemmarikellarista
Perhonen stanssattu Sizzixin Butterfly #9 stanssilla, jonka ostin Taavalta
Tekstileimasin tilattu Saksasta.
Teksti leimattu Versafinen Onyx Blackilla
Lehtiin käytetty Mementon sävy 707 Bamboo Leaves
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Pirpana kotiutui
Kyllä meni viikko äkkiä. Lauantaina sitten neiti kotiutui pääosin hyvillä mielin. Olihan tietysti sellaista pientä äidin kokeilua, mikä johtui varmasti ikävästä. Jotain Pirpana toi mukanaankin. Kasan suklaamunia/kolikoita. Raavin taas päätäni. Papereikääreistä päätellen mitä toi mukanaan oli isänsä syöttänyt niitä jo monta (Leafin isompia munia kuten bambi, cars...) lisäksi osa kääreistä oli heitetty pois. Nyt sitten oli antanut Famu kotiin ison läjän suklaata. Olisivat laittaneet reppuun tms. Tietysti en anna kaikkia todellakaan edes nyt pääsiäisenä, mutta lapselle kova pala, kun ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Häviäisivät muuten aika nopeaan. Toki pitää sitä joskus herkutella, mutta ei tällaisella määrällä edes pääsiäisenä 5-vuotiaan. Mielipiteitä tietysti on monta.
Kävelin maaliskuun viimeisenä päivänä lenkin keskustaan, kävin kaupasta hakee pari asiaa ja tulin junalla takasin, lenkkiä tuli reilu 4km, valtatietä pitkin olisi vain n. 2km. Valtatietä pitkin en vaan uskalla lähteä kävellen, vaikka siinä ihan hyvä pientare onkin. Kiusaus oli kova lähteä takaisin myös kävellen, mutta olen saanut noottia etten saa olla liian ahne, vaan aloittaa rauhallisesti.
Sen jälkeen on tullu käveltyä tuossa Vanhan ja Uuden Porkkalan tien väliä, lenkkiä tulee n. 3km. Prinssi lähtee aaumisin sen juoksemaan pariin-kolmeen kertaan ja itse lähden jossain vaiheessa kävellen, en oo kyllä vielä vetänyt kuin päivittäin reipasta vauhtia kerran ympäri kävelysauvojen kanssa.
Aina jäi lenkille lähltemättä, kun ajattelin, ettei Pirpana jaksa kävellä lenkkiä ja sitten taas haluan tehoa enemmän. Nyt on tiet sulat ja pystyy pyöräilemään samalla, kun minä kävelen. Eilen kuitenkin meni lenkkini niin myöhään, että kokeiltiin jääkö Prinssin kanssa kahden. Hyvin jäi ja hyvin oli mennyt. Ei minulla mennyt kuin vajaa 40 minuuttia. Lupasi jäädä tänäänkin kahden. Iso helpotus kyllä. Toki kun haluaa lähteä pyöräilemään mukaan niin pääsee. Vaikkakin on mäkiä välillä, joissa täytyy äidin vähän auttaa.
Tuo lenkki keskustaankin on ihan hyvä, siinä on hyvät pätkät missä pystyy lapsi pyöräilemään, pari haastavampaa kohtaa kylläkin. Mutta muuten oikein hyvät tiet, vaikkeivät ole varsinaisesti kävelyteitä osassa matkaa.
Kävelyteitä täällä on aika huonosti, mutten nyt valita.
Yöllä ihmettelin mikä pitää ääntä. Kaikki sähkövempaimet olivat kiinni, joten oli ihan outoa. En jaksanut enempää tonkia asiaa, huomasin siinä Pirpanankin kömpineen vieren, muttei hän pitänyt meteliä eikä Prinssikään. Yritin jatkaa unia. Kello oli kutakuinkin neljä aamuyöllä.
Aamulla sitten Prinssi sanoi minulle lintujen laulaneen. Ja minä kun mietin mitä ne oli. Ei oo ennen lintujen laulu kuulunut niin voimakkaasti sisälle saati unenläpi.
Jaahasta, pitäisi varmaan saada taas pari korttia tehtyä. Niitä odotellessa, meillä maalattiin eilen munia.
Kävelin maaliskuun viimeisenä päivänä lenkin keskustaan, kävin kaupasta hakee pari asiaa ja tulin junalla takasin, lenkkiä tuli reilu 4km, valtatietä pitkin olisi vain n. 2km. Valtatietä pitkin en vaan uskalla lähteä kävellen, vaikka siinä ihan hyvä pientare onkin. Kiusaus oli kova lähteä takaisin myös kävellen, mutta olen saanut noottia etten saa olla liian ahne, vaan aloittaa rauhallisesti.
Sen jälkeen on tullu käveltyä tuossa Vanhan ja Uuden Porkkalan tien väliä, lenkkiä tulee n. 3km. Prinssi lähtee aaumisin sen juoksemaan pariin-kolmeen kertaan ja itse lähden jossain vaiheessa kävellen, en oo kyllä vielä vetänyt kuin päivittäin reipasta vauhtia kerran ympäri kävelysauvojen kanssa.
Aina jäi lenkille lähltemättä, kun ajattelin, ettei Pirpana jaksa kävellä lenkkiä ja sitten taas haluan tehoa enemmän. Nyt on tiet sulat ja pystyy pyöräilemään samalla, kun minä kävelen. Eilen kuitenkin meni lenkkini niin myöhään, että kokeiltiin jääkö Prinssin kanssa kahden. Hyvin jäi ja hyvin oli mennyt. Ei minulla mennyt kuin vajaa 40 minuuttia. Lupasi jäädä tänäänkin kahden. Iso helpotus kyllä. Toki kun haluaa lähteä pyöräilemään mukaan niin pääsee. Vaikkakin on mäkiä välillä, joissa täytyy äidin vähän auttaa.
Tuo lenkki keskustaankin on ihan hyvä, siinä on hyvät pätkät missä pystyy lapsi pyöräilemään, pari haastavampaa kohtaa kylläkin. Mutta muuten oikein hyvät tiet, vaikkeivät ole varsinaisesti kävelyteitä osassa matkaa.
Kävelyteitä täällä on aika huonosti, mutten nyt valita.
Yöllä ihmettelin mikä pitää ääntä. Kaikki sähkövempaimet olivat kiinni, joten oli ihan outoa. En jaksanut enempää tonkia asiaa, huomasin siinä Pirpanankin kömpineen vieren, muttei hän pitänyt meteliä eikä Prinssikään. Yritin jatkaa unia. Kello oli kutakuinkin neljä aamuyöllä.
Aamulla sitten Prinssi sanoi minulle lintujen laulaneen. Ja minä kun mietin mitä ne oli. Ei oo ennen lintujen laulu kuulunut niin voimakkaasti sisälle saati unenläpi.
Jaahasta, pitäisi varmaan saada taas pari korttia tehtyä. Niitä odotellessa, meillä maalattiin eilen munia.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Projekti Simo 1950-2009
Olen jo aiemmin maininnut tilanneeni Taavalta 12" skärppikirjan.
Takoitus oli siihen tehdä tiivis paketti isästä. Kun sain albumin käteeni tunti etten saakaan aikaiseksi. Ei pystykään... Annoin asian hautua, eihän tuo mätäne mihinkään.
Olen nyt innostunut parina iltana kokoamaan albumia. Oikeastaan tulee parempi mitä odotin. Ensin ajattelin tilata 20 sivua, mutta päädyin sitten mutkien kautta vain 10 sivuun. Tekstiä ja kuvia saa kuitenkin molemmin puolin.
On kuitenkin työstäminen ottanut koville, moneen kuvaan liittyy paljon muistoja. Albumissa on onneksi myös kuvia, mihin liittyi iloiset ja hyvät muistot.
Kaiken läpi kuitenkin nousee ajatus; Isällä on nyt hyvä olla.
Enää puuttuu hautajaiskuvat tuosta albumista. Mutta jotenkin mietityttää ne, kun tietää, että sukulaiseen ei voi enää luottaa. Tiedä saako mitään kuvia vai ei. Vai onko tässä sisarusten sabotaasi; Maaritille ei yhtään kuvaa... No en oo ainut meidän sisarussarjassa, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi. Sitten muutama teksti ja valmista. Toiseen albumiin laitoin - tai tavote on laittaa kaikki hautajaiskuvat. Ajattelin ensin jättää sisarusteni kukkienlaskuista otetut kuvat kokonaan pois. En tiedä olenko niin pitkävihainen ihminen, mutta en helposti enää heille sano sanaakaan.
Sairaalassa isän edessä näytettiin olevan "yhtä perhettä", mutta isä kun nukkui pois niin sain vanhimmalta veljeltäni 2,5 tunnin puhelun, mikä ei sisältänyt mitään muuta kuin kirosanoja, haukkumisia, pälä pälä pää! Tarjosi jopa rahaa, jotta vien isälle kukat. Kiitos ei, kustannan ne ihan itse, isä ei halunnut mitään isoja kimppuja keneltäkään. Vieläkin pistää vihaksi kun ajattelen koko puhelua. Ehkä yritti saada mut puolelleen, jotta osallistuisin sisarusten järjestämän muistotilaisuuden kustannuksiin. Ehei, jos ei yksi riitä, niin on riittämättä. Kappelissa pisti niin vihaksi, että sinne mentiin kutsumaan ihmisiä, jotka isä viimeisenä hautajaisiinsa halusi. Olkoot miten verisukulaisia tahansa, mutta joku kohtuus siinä mitä isä sai kärsiä. Kyllä sitten esitetään hyvää sukulaista, kun toinen on kuollut, kun sitä ei muuten esitetty, muutoin kuin sai hyödyttyä. Eipä ollu näillä henkilöillä pokkaa katsoa silmiin esim. minua. Johtui vissiin siitä, että tiesin enemmän kuin osa sisaruksista.
No tänään - aprillipäivänä on päivä, jonka toivoin vielä isän näkevän. Tunnekuohuja piisaa. Joskus haluaisin niin vaihtaa Prinssin kanssa paikkaa, minulla kun näitä sisaruksia riittäisi jaettavaksi.
Takoitus oli siihen tehdä tiivis paketti isästä. Kun sain albumin käteeni tunti etten saakaan aikaiseksi. Ei pystykään... Annoin asian hautua, eihän tuo mätäne mihinkään.
Olen nyt innostunut parina iltana kokoamaan albumia. Oikeastaan tulee parempi mitä odotin. Ensin ajattelin tilata 20 sivua, mutta päädyin sitten mutkien kautta vain 10 sivuun. Tekstiä ja kuvia saa kuitenkin molemmin puolin.
On kuitenkin työstäminen ottanut koville, moneen kuvaan liittyy paljon muistoja. Albumissa on onneksi myös kuvia, mihin liittyi iloiset ja hyvät muistot.
Kaiken läpi kuitenkin nousee ajatus; Isällä on nyt hyvä olla.
Enää puuttuu hautajaiskuvat tuosta albumista. Mutta jotenkin mietityttää ne, kun tietää, että sukulaiseen ei voi enää luottaa. Tiedä saako mitään kuvia vai ei. Vai onko tässä sisarusten sabotaasi; Maaritille ei yhtään kuvaa... No en oo ainut meidän sisarussarjassa, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi. Sitten muutama teksti ja valmista. Toiseen albumiin laitoin - tai tavote on laittaa kaikki hautajaiskuvat. Ajattelin ensin jättää sisarusteni kukkienlaskuista otetut kuvat kokonaan pois. En tiedä olenko niin pitkävihainen ihminen, mutta en helposti enää heille sano sanaakaan.
Sairaalassa isän edessä näytettiin olevan "yhtä perhettä", mutta isä kun nukkui pois niin sain vanhimmalta veljeltäni 2,5 tunnin puhelun, mikä ei sisältänyt mitään muuta kuin kirosanoja, haukkumisia, pälä pälä pää! Tarjosi jopa rahaa, jotta vien isälle kukat. Kiitos ei, kustannan ne ihan itse, isä ei halunnut mitään isoja kimppuja keneltäkään. Vieläkin pistää vihaksi kun ajattelen koko puhelua. Ehkä yritti saada mut puolelleen, jotta osallistuisin sisarusten järjestämän muistotilaisuuden kustannuksiin. Ehei, jos ei yksi riitä, niin on riittämättä. Kappelissa pisti niin vihaksi, että sinne mentiin kutsumaan ihmisiä, jotka isä viimeisenä hautajaisiinsa halusi. Olkoot miten verisukulaisia tahansa, mutta joku kohtuus siinä mitä isä sai kärsiä. Kyllä sitten esitetään hyvää sukulaista, kun toinen on kuollut, kun sitä ei muuten esitetty, muutoin kuin sai hyödyttyä. Eipä ollu näillä henkilöillä pokkaa katsoa silmiin esim. minua. Johtui vissiin siitä, että tiesin enemmän kuin osa sisaruksista.
No tänään - aprillipäivänä on päivä, jonka toivoin vielä isän näkevän. Tunnekuohuja piisaa. Joskus haluaisin niin vaihtaa Prinssin kanssa paikkaa, minulla kun näitä sisaruksia riittäisi jaettavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)