Postia ja uusi perheenjäsen

Haettiin tänään postista tilaamani salkku musteille. Lauantaina jo tuota ihailin Taavalla, mutta on se oma vaan upea. Ei kyllä raaski maalatakaan.

Naapurikin yritti meidät savustaa tänään. Kävin kyllä huomauttamassa, ettei tarviisi noin kamalasti savuttaa, kuva ei anna todellista kuvaa tilanteesta. "En tiennyt että teillä on lapsi!" No joo, muuten vaan kurkki sieltä aidan ali kun istuttiin takapihalla.

Onnistuin kuvaamaan Nokkosperhosen tänään. En ole siinä kyllä aiemmin onnistunut näin hyvin.

Lisäksi meille muutti Ossi-kissa äidiltäni. Periaatteessa kyseessä on minun kissa, joka vain jäi vanhempieni hoitoon kun muutin kotoa 2002. Mutta nyt pääsi sitten "maalle" ja pois toisten kissojen kiusaamiselta. Hyvin on sopeutunut ensimmäisen päivän aikana.

Alakuvassa Ossin ensimmäinen ulkoilu tänään.

Hiljaisuus laskeutui eilen taloon

Piti eilen osallistua P*skarteluhaasteeseen, mutta en saanut kortista mieleistä, sitten jäi julkaisematta.

Yllätyin postia hakiessani. Postiläjä oli valtava.

Kela muisti minua peräti kolmella kirjeellä, vihdoinkin ovat lakkauttaneet yksityisen lastenhoidontuen. Kauanpa sitä piti odottaa. Huoh.

Huuto.netistä huusin Pirpanalle muutamia paitoja. Eilen tuli neljä, tänään yksi. Yksi on vielä tulematta. H&M:ltä ostin myös pari tunikaa.  110-116 cm paitoja ei ollutkaan kuin pari, ja 104cm alkaa olemaan napapaitoja.

Osasin jo odottaa Heinikasta postia. Tilasin tällaiset. Lisään kuvan myöhemmin, kun oon testannut.

Iso kiitos myös Tanjuskalle. Olen ihan sanaton. Huoh.

Pirpana lähti isälleen eilen puoli neljän aikaan. Sitten olikin hiljaista. Mutta kyllä sitä tulikin jo ikävä. Illalla kuunneltiin sitten hiljaisuutta. Ihmettelin kun ei Pirpana soittanut illalla edes hyvää yötä, mutten viitsi taas minä soitella, koska tiedän miten isänsä siihen reagoi.

Ensi viikolla voi olla jo sitten vähän vaikeampaa. Pirpana on viikon pois. Siinä sitä sitten onkin miettimistä äidillä, mitenkä äiti pärjää. Kieltämättä vähän stressaa kun Pirpana puhui, ettei isillä ole hänelle leluja (isän mukaan niitä on 3 laatikkoa). Ehkä ne ei sitten ole sellaisia millä tykkää leikkiä. Ja minäkin olen sitten niin jääräpää, etten antaisi kotoa taas viedä pikkuosia sisältäviä leluja, koska jos jokin osa sitten jää isille, on viikon-kahden huuto mahdoton. Ja hyvin on lapselle taottu, että kotiin ei saa viedä isiltä edes kirjaa, niin ei halua sitten omiakaan leluja kotoa sinne viedä. Jahka neiti kotiutuu katsotaan mikä on ollut tilanne.

Iskä-viikkona lähtevät jonnekin Tampereen lähistölle mökille. Mukaan lähtee täti ja isomummi, varmasti on tiedossa mukava reissu. Tykkää niin kovin olla isomummin kanssa, ja varmasti isomummi tykkää myös. Ja jottei minun tarvisisi yksikseni kotona olla, osuu Prinssin lomaviikko siihen samaan. Olisi tietysti ollu mukava olla koko porukalla lomalla. Ajattelin sen kuitenkin itseni kannalta positiivisena; jos sais kuntoilun aloitettua ja lenkille kerran päivässä.

Lumivallien rinsessa valmiina loikkaan

ja sitten mentiin mukkelismakkelis

Postiauto kävi taas

Mukavaa postia tuli tänään.

Tiesin kyllä odottaa Taitopuoti Paperinauhasta postia, mutten arvannut sen tulevan näin nopeaa. Tietysti aina kun olen tehnyt sieltä tilauksia, olen saanut ne todella nopeasti, mutta, että seuraavana päivänä kotona. Wau. Kiitos!

Magnolian Edwin-leimasimia mulla ei ollutkaan entuudestaan kuin yksi. Postiivista tässä leimassa on, ettei Edvinillä ole siipiä. Joillekin Magnolian leimasimille ne sopii, muttei kaikille. Tuo lisko on lisäksi tosi suloinen tuossa olalla. 

Motiivi on JHL:n jäsenlehti.

Lisäksi sain postia kunnalta. Postiivista sellaista. Tosin ne rahat on jo tuhlattu kahteen-kolmeen kertaan, ennen kuin tulevat tililleni.

Ensimmäinen kokeilu tuosta leimasimesta tuli jo tehtyä. 

Joulukalenterin luukku nro 1, postia ja kuoroa

Pirpanan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastui seuraava yllätys. Kiitos Täti Punaiselle! Oli kovasti mieluinen, kuori jäi kuvaamatta, mutta leimakuvat tulevat pienelle uusiokäyttöön :)

Postikin toi tänään paketin, mitä pieni on odottanut yli 4,5kk! Iskänsä lähetti uuden nukkekodin akvaarion ja prinsessa-kruunun. Pitkäänpä meni ja sain vielä muistuttaa pari kertaa, mitenkä vaikeaa toiselle on leikkiä koko nukkekodilla kun aina tulee mieleen mitä iskä teki vanhalle akvaariolle ja koska iskä lähettää uuden. Odotti saavansa sen jo lauantaina mutta ei. Onneksi sentään tänään tuli. Kyllä koko postitoimisto kuuli, että on tulossa paketti iskältä. En olis ollu ollenkaan varma sisällöstä, jos ei olisi tullu suoraan eräästä nettifirmasta. Noh pukille tuli heti toive, että saisi nyt muuntajan tuohon nukkekotiin, kun on jo tuolla wc:ssä yksi valo, nyt akvaario... Olishan se aattona aika tunnelmallista. Laatikossa oli myös sitten esite mitä kaikkea aitoa Lundby:n nukkekotiin on saatavilla "äiti tuon mä tahtoisin, ja tuon ja tuon ja tuon, äiti tuo olisi tosi kiva. Äiti mä olen ollu niin kiltti saisinko vielä tuon?" Kävin sitten katsomassa kaupan sivuilla... joo-o. Missä on meidän pelastava ritari kultaisen visakorttinsa kanssa? huhuu?! Eihän tuolle voi sanoa "kerro isälles!", eikä "katsotaan", sovittiin, että taas kun saa taskurahaa niin säästetään ja katsotaan mitä voi pikkuhiljaa sitten ostella. Kun oliskin hyvät välit toiseen sukuun niin vois vihjata jouluksi ja synttäriksi, mutta kun sitä nyt minulle niskotellaan väliaikaismääräyksestä kun ei mennyt niin miten halusivat. Olkoot. Omapahan on asiansa.

Pirpanan kommentti olikin "iskä nyt ymmärsi ettei saa melskata ja rikkoa minun lelujani!"

Kuorossakin käytiin. Esiintymässä siis,
ensin näin iloissaan,
mutta Pirpanalle kävi näin...
Tuttuun ja turvalliseen mummin syliin

Taas postia

Olen hidas nykyään hakemaan kotoa postia. En ole jaksanut tehdä osoitteenmuutosta kun tuntui postissa niin vaikealle. Tänään lähdettiin vajaa tunti sitten kipittää kotiin ja mikä röykkiö. Tietysti oli mainokset yms. turhanpäiväinen. Joukosta löytyi kuitenkin Pirpanan kirjakerhon kuukauden kirjat. On jäsenenä Tammen kultaisten kirjojen kerhossa. Tällä kertaa tulivat: Me autamme äitiä ja Lassi Lentäjä.

Itsekin sain postia. Malwiksen blogivoitto tuli. Ja kuoressa oli taas paljon kivaa. Lisäksi tuli leimakuvia Täti Punaiselta, teimme pienimuotoisen vaihdon aikoinaan. Kiitos Malwis ja Täti Punainen.

Malwiksen blogivoitto näytti tältä:
Suurta ihastusta herätti tuo Kiroileva Siili-kortti. Tiedän jo kenelle sen voi näyttää, tosin toivottavasti tämä henkilö ymmärtää huumoria sen jälkeen. Tähän asti on ainakin ymmärtänyt.
- Leimakuvia, näitä leimakuvia ei itselläni nyt ollutkaan.
- Taustapapereita, ei samanlaisia entuudestaan.
- pientä krääsää (pirpana omi)
- muistikirja
- rintaneulaksi ihana kukkanen
- pari pientä akryylileimasinta
- tarrapaketti
- Tilda-arkki, ihanat nuo lehmät
- puinen sydän
- nauhoja
- kiiltokuvia
- kangasruusuja
- ääriviiva tarroja
- ja tietysti kortti

Kuvata tuli hieman onnettoman pieni. Kuvaa klikkaamalla se suurenee.

Mikä postipäivä!

Tänään tuli iso kasa postia. Ja suurin osa Pirpanalle. Kiitos Arja ja Sayn kummitäti luukuista.
Olipahan famukin lähettänyt isohkon paketin Pirpanalle. Kuvataan sitten pakettia yhdessä ja laitetaan kuvia tännekin mitä sai.

Itse sain työkkäristä postia. jee! Torstaina työhaastatteluun.

Toinen oma postini olikin jo sitten kauan odotettua ja mietitty ja pähkäilty.

Joku tietääkin jo mitä meillä on tapahtunut 17.7. osa ei tiedä. En ole siitä niin julkisesti enää puhunut. Enkä ala tähänkään käymään asiaa läpi juuri lainkaan, mutta Pirpanan isä repi minua tuolloin voimakkaasti hiuksista. Myönnän toki että saatoin häntä sanomisillani ärsyttää jotka liittyivät hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa. Repimisen seurauksena meille kutsuttiin poliisit, tosin en minä itse niitä kutsunut vaan sain hälyytettyä apua. Tästähän lähti ilmoitus lastensuojeluviranomaisille ja minä vaadin Pirpanan isälle rangaistusta lievästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. Mustelma syntyi päähän sekä hiuksia lähti lääkärin lausunnon mukaan.

Uhkailut eivät kuitenkaan edennet pidemmälle vaikka niitä on viesteissäkin. Eikä ensin tuntunut menevän tuo pahoinpitelykään. Mutta nyt sitten... 17.9 2 kk tapahtuneen jälkeen kohtaamme ensimmäisen kerran. Rahallisella korvauksella ei ole väliä, vaan se että hänet saadaan kiinni teoistaan. Toivottavasti tulee lähestymiskieltokin, sillä neljä vuotta uhkailuja kuinka pääsen hengestäni.... Mitta on täysi.

asiasta en ole voinut vanhaan blogiini kirjoittaa, koska tiedän Pirpanan isän sitä seuraavan. Vaikean asiasta tekee, kun Pirpana näki kaiken. Kyllä se on kertonut niin bussikuskeille kuin kaupan kassoillekin mitä meillä on tapahtunut. Toki isästään puhuu, mutta pelottaa myös pientä nähdä.

Voin vain huokasta ettemme ole yhdessä asuneet, eikä meillä ole yhteishuoltoa eikä edes tapaamispaperia. Aika näyttää miten tyttö on valmis isänsä näkemään valvotusti. Paljon on varmasti isille kysymyksiä pienessä päässä, joka muutenkin pohtii asioita paljon. Lastensuojelu sekä -valvoja tosin ovat olleet koko ajan sitä mieltä että tämä asia käsitellän ensin loppuun ja sit vasta mietitään onko tarvetta isän ja tytön näkemiselle. Minä itse en näe siihen tarvetta. Enkä voi lasta pakottaakaan.

Tuon seurauksena nyt sitten olemme tämän kuukauden loppuun asti vielä kunnan tarjoamassa kriisiasunnossa. Pirpanalle ollut helpompi kun ei tarvitse pelätä tuleeko isi ovelle vai ei. Ja myös itsellekin. Tosin nythän tämän asian selvittely vasta käytännössä alkaa. Kyllä sitä saa asianajajan luona vielä ravata ja tehdä selvityksiä ja pohtia vaikka mitä. Mutta arjessa on onneksi pieniä iloja ja ehkä jokunen suurempikin!

Kiitos Teille, jotka olette jo tähän asti jakaneet kokemuksianne perheväkivallasta, väkivallasta yleensä, muistaneet meitä eri tavoin. Joskus pienelläkin sanalla on suuri merkitys.