Joulukalenterin luukku nro 1, postia ja kuoroa

Pirpanan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastui seuraava yllätys. Kiitos Täti Punaiselle! Oli kovasti mieluinen, kuori jäi kuvaamatta, mutta leimakuvat tulevat pienelle uusiokäyttöön :)

Postikin toi tänään paketin, mitä pieni on odottanut yli 4,5kk! Iskänsä lähetti uuden nukkekodin akvaarion ja prinsessa-kruunun. Pitkäänpä meni ja sain vielä muistuttaa pari kertaa, mitenkä vaikeaa toiselle on leikkiä koko nukkekodilla kun aina tulee mieleen mitä iskä teki vanhalle akvaariolle ja koska iskä lähettää uuden. Odotti saavansa sen jo lauantaina mutta ei. Onneksi sentään tänään tuli. Kyllä koko postitoimisto kuuli, että on tulossa paketti iskältä. En olis ollu ollenkaan varma sisällöstä, jos ei olisi tullu suoraan eräästä nettifirmasta. Noh pukille tuli heti toive, että saisi nyt muuntajan tuohon nukkekotiin, kun on jo tuolla wc:ssä yksi valo, nyt akvaario... Olishan se aattona aika tunnelmallista. Laatikossa oli myös sitten esite mitä kaikkea aitoa Lundby:n nukkekotiin on saatavilla "äiti tuon mä tahtoisin, ja tuon ja tuon ja tuon, äiti tuo olisi tosi kiva. Äiti mä olen ollu niin kiltti saisinko vielä tuon?" Kävin sitten katsomassa kaupan sivuilla... joo-o. Missä on meidän pelastava ritari kultaisen visakorttinsa kanssa? huhuu?! Eihän tuolle voi sanoa "kerro isälles!", eikä "katsotaan", sovittiin, että taas kun saa taskurahaa niin säästetään ja katsotaan mitä voi pikkuhiljaa sitten ostella. Kun oliskin hyvät välit toiseen sukuun niin vois vihjata jouluksi ja synttäriksi, mutta kun sitä nyt minulle niskotellaan väliaikaismääräyksestä kun ei mennyt niin miten halusivat. Olkoot. Omapahan on asiansa.

Pirpanan kommentti olikin "iskä nyt ymmärsi ettei saa melskata ja rikkoa minun lelujani!"

Kuorossakin käytiin. Esiintymässä siis,
ensin näin iloissaan,
mutta Pirpanalle kävi näin...
Tuttuun ja turvalliseen mummin syliin

Kuka kävi syömässä...

...kermat kakusta muiden istuessa olohuoneessa?

Taisi olla Pirpana. Mummin kanssa teki papalle isänpäiväkakun.

Kuoron esiintyminenkin on takana ja hienosti meni.

Kuororetkellä

Et voi päättää elämän pituudesta,
mutta voit vaikuttaa sen sisältöön.
Et voi päättää ihosi rypyistä,
mutta voit vaikuttaa kasvojesi ilmeisiin.
Et voi päättää toisten mahdollisuuksista,
mutta omiisi voit tarttua.
Et voi vaikuttaa siihen kuinka korkealla pääsi keikkuu,
mutta sinä päätät mitä ajatuksia mukanasi kuljetat.
Et voi päättää kovista ajoista ja sateisista päivistä,
mutta voit varautua siihen, että tulet niistä selviämään.

Olimme Sääksin leirikeskuksesassa viikko sitten Pirpanan kuoron kanssa retkellä. Päivä oli mahtava. Vaikka ensin tuntui jaksammeko lähteä vai emme. Seurakunta tarjosi bussikyydin, sekä kuorolaisten ateriat. Muut perheenjäsenet maksoivat todella minimaallisen summan kahdesta ruoasta. Sillä summalla en osta edes töihin eväitä, joten oli tosi mahtava fiilis. Maisemat olivat mahtavat, sekä tekemistä riitti. Saunomassakin sai käydä. Uimaan emme uskaltaneet.

Pieni tyttö ja suuri järvi
Barbi-nukkekin piti viedä järvelle.

Kuorossa

Eilen oli Pirpanan ensimmäiset kuoroharjoitukset. Lähinnä ensimmäinen kerta meni ihmetellessä ja kuunnellessa. Osa lauluista oli tuttuja, osa uusia. ihan samaa mieltä minun kanssa ei heti alussa ollut ja osoitti myös oman tahtonsa. Mutta loppua kohden helpotti ja alkoi laulukin luistamaan. Saivat hienot esiintymispuvutkin. Tänään pesen ja silitän sen. Ensimmäiset kuoroesityskin on jo sovittuna. Onneksi ostin keväällä vaaleat kengät. Ei tarvitse nyt sitten lähteä ostamaan. Mustat lekerikengät olisi myös mutta valkoiset on vain nätimmät puvun kanssa.

Työhaastattelukin meni ihan ok. Torstaina ratkeaa lopullisesti mitenkä ne sitten menee. Ainut että on tää kunta ihan sekasin. Toinen sanoo, että työt alkaa maanantaina, toinen sanoo, että työt alkaa vasta 1.10. Minä jo mietin maanantaita siinäkin määrin kun 17.7 joutuisin tekemään lyhennetyn päivän ja ylimääräisiä poissaoloja ei kateltu vaan se on sitten seuraavan sopimuksen este saman tien. Noh minkäs mä voin. Muuttaakaan en sitä päivää lähde. Saa nähdä nyt sitten onko vastaaja saanut tiedon jo. Enpä murehdi moista. Jos ei tule paikalle niin omahan on ongelmansa.

Nyt voisi ottaa pienet unet vaikka. Ilta meni keikkuessa. Hattua nostan niille äideille, jotka pystyvät saamaan muksun unille viimeistään klo 21. Minusta ei ole siihen, että suljen lapsen sänkyyn ja ovi kiinni. Mikäli hän nousee kolmella ensimmäisellä kerralla pitäisi sanoa vain "nyt nukkumaan" ja neljännellä kantaa sänkyyn. Tietysti ehkä lapsi jossain vaiheessa oppii nukahtamaan kun sänkyyn mennään. Mutta nythän lapseni on pieni ja minulla on vain hänet. Miksi en siis antaisi aikaani hänelle ja lopeta edes väsymys-ajattelua, jos on keikuttu. En vain pysty olemaan noin tiukka.

Takapakkia otettiin nukkumisessa ja kakan teossa kun puhuttiin, mitä tapahtuu kuun vaihteessa. Mutta onneksi sitä kesti vain sen pari päivää. Eilen istui potalla hienosti ja nukkuikin omassa sängyssä. Tosin nukahti sitten lattialle väsy pieni. Taisi kuorossa alkukiukku olla myös osittain väsymystä. Tiukalle kyllä ottaa sinne meneminen, jos neljältä pääsen itse töistä, ei siinä ehdi kun hakea hoidosta ja pikasyöntiä ja kuoroon. Mutta ei hassumpaa kuitenkaan olisi, koska tänä aamuna oli jo innolla odottamassa seuraavaa kuoroa ja laskettiin yöt montako yötä on, että pääsee taas sinne.