Hengissä ollaan

Täällä sitä taas... Kone kotona edelleen tiltissä. Huollosta tosin sain positiivisia yllätyksiä kustannusarviosta jne. Mutta se nyt saa odotella vielä hetken. Tässä on pari tärkeämpää bisnestä ensin hoidettavana. Ja toisekseen, vaikka huoltaisikin sen, ei voida taata mitenkä se kestää. Jotenka tiedostot kun saadaan ulos, niin varmempi on ostaa kone joka kestää sitten. Siinä asiassa on prinssini luvannut jelpata. Koneet kun ovat enemmän hänen alaansa.

Kun aloitin valituslinjalla niin jatketaan sillä myös. Paikallinen posti on hukannut neljä kirjettäni. yhden sain repaleisena takaisin. Onneksi olen laittanut jokaiseen sisäpuolellekin lähettäjän tiedot, mutta harmittaa todellakin...

Käräjöinnit on nyt takana. Pirpana on yötä isällään jonkinlaisen kompromissin myötä. Heinäkuussa on kokonaisen viikon siellä. Syksymmällä toisen viikon. Joulu ja pääsiäinen jaettiin vuosittain, eikä vuorovuosin. Elatuksestakin päästiin kompromissiin kun käytin uhkailua ja kiristystä. Hitsiläinen äijä ei tajunnut että laki sanoo mitä sanoo.

Näin tiedoksi, jotka elatusmaksua saavat, indeksikorotus tulee jatkossa joka vuosi.

Töitä on piisannut, vielä 2,5 viikkoa lomaan. Viikon loma tiedossa ja sitten toinen puolisko osissa jossian vaiheessa elo-joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta/en halua ottaa kerralla, koska tietää taas töiden kasaantumista loman aikana himputisti. Helpompi ottaa esim. pidennettyinä viikonloppuina.

On meillä paljon positiivistakin tapahtunut. Prinssin kanssa elämä luistaa oikeastaan mainiosti. Mainioimmin ei voi enää mennä. Pirpana ennätti jo häneltä viikko sitten kysymään "Menetkö sä äidin kanssa naimisiin?" Perjantaina ostatutti itselleen jo morsiustytön mekon. Tosin hänen makunsa ehtii muuttumaan monesti ennen mekon käyttöpäivää. Eipä Prinssi nyt tyrmännyt pienen kysymystä. Toinen niin hellyttävästi kysyi. Prinssi saikin ansioituneen "maailman parhaan poikakaverin"-mitalin nimpparilahjaksi. Oli Pirpanan valinta. Yhteiskuvia ei sentään ole vielä odotettavissa...

Pirpanalla on tätä hääbuumia enemmänkin ja selvisi nyt sitten mistä se johtui. Päiväkodin kevätesityksessä oli prinsessa Ruusunen - lasten kertomassa sadussa. Ja sai sitten Filipin puolisokseen. >Huoh millainen tarina se olikin. Naurua riitti.

Täällä siis vielä hengissä, enkä askartelujakaan ole unohtanut. Kuvaus on toiminut toisinaan, mutta koneongelma on yhä päällä. jotenka joskus tämä toivottavasti taas tästä vilkastuu. Yritän kuvia vielä lisätä tänään jahka pappa kotiutuu ja saan hänen kamerastaan muutaman kuvan laitettua.

Pirpanan riemua altaassa... Prinssin ostama tuhkimo-uikkari päällä... Prinsessabuumi siis jatkuu

alla kuva itsestään uivasta baby born-nukesta... Aika veikeää menoa.

Äitienpäivän yllätyksiä

¨
Valkovuokkojen kerääminen on tarkkaa puuhaa kun saajana on mummi.

Näin sitä elämä jatkuu koneettomana ainakin toistaiseksi. Enää en osta sutta säkissä. Prinssin kanssa eilen kierreltiin katsomassa koneita, mutta pah, ei yksikään ollut tämän it-ihmisen mieleen, joten uskotaan häntä sitten. Taidan luovuttaa muutenkin kannettavien suhteen ja hommata pöytäkoneen.

Pirpana oli tehnyt päiväkodissa ihanan äitienpäiväyllätyksen. Kortissa oli ihana todenmukainen kertomus äidistä. Täytyy se tänne joskus kirjoittaa, kunhan muistan sen ottaa joskus mummolaan mukaan.

Oikeastaan elämä on jatkunut samaa rataa. 18.5 on Pirpanan isän kanssa käräjät, tarkoitus olisi saada päätökseen huolto ja tapaamiskiista, mutta en tiedä miten sen kanssa käy, kun olosuhdeselvityksessä on niin paljon virheitä ja niistä olen nyt koonnut asianajajalleni kattavan (n. 10 sivua) tekstiä, mm. valvottujen tapaamisten valvoja on kirjoittanut lausella minun olevan järkyttnyt enkä ole toipunut hetkessä. Mutta jätti kirjoittamatta miksi olin järkyttynyt. Hänhän jätti ilman minun lupaani - minulle kertomatta - minun seläntakana - minunlle ilmoittamatta lapseni toiselle ihmiselle, joka oli onneksi äitini, mutta jätti kuitenkin, kun minä odotan lasta oven takana eikä kukaan vastaa kymmeneen minuuttiin puhelimeen, kun yritän soittaa. Ehtipähän pelkoni toteutua, että isä olisi listinyt valvojan ja paennut lapsen kanssa. Eikä ollut ollenkaan liioiteltua pelkoani. Niin paljon kun isä on uhannut minut nirhata ja sitä kautta saada lapsen täysin itselleen. En voi antaa tuollaisten lausuntojen antaa vaikuttaa päätökseen.

Se siitä istunnosta, töissä on käyty, hamsterit ovat sopeutuneet ihan hyvin, jotenka suhteellisen normaalia elämää?

Mummille tuotiin liljan sipuleita, Pirpanan valitsemia nekin, lisäksi keräsi valkovuokkoja ison kimpun.

Pääsi ihastelemaan neiti myös kummisedän moottoripyörää. Hui kun oli iso.

En ole askarteluja unohtanut, mutta tuo tietokoneen puuttuminen aiheuttaa kuvaamatta jättämisisä ihan reippaamman puoleisesti. Laitan loppuun vielä kuvan Pirpanan taidonnäytteestä äitienpäiväkortin tekstistä.