Ei sitten mennyt niin miten ajateltiin

Tässä sitä on odotettu perheen pienimmän syntymää viimeiset kaksi viikkoa. Yritystä on ollut, mutta eipä vain edisty. Tänään sitten meni suunnitelmat totaalisen uusiksi. Tässä sitä sitten odotellaan mitä ensi viikko tuo mukanaan.
Hengissä siis ollaan ja rauha maassa säilynyt  :)

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Välineillä on todellakin väliä.

Otsikko taitaa osua kohdallani niin lastenvaatteisiin, -tarvikkeisiin ja askarteluvälineisiin.

Leimailutaivaasta ostin Klemmarikellarin myyntipöydästä kolme säiliösivellintä 5,20 euron hintaan. Sen sijaan, että olisin ostanut yhden hintaan 4,00e. Kuuntelin koko junamatkan kotiin Masalasta (n. 5minuuttia) mitenkä minun ostopäätöstäni ei ymmärretty ja kyllä nyt tein tyhmästi. Teki mieli sanoa lapselle, ettei saa näsäviisastella.

Hommasin Villakeijusta myös akvarellitussit, vaihtelua väritykseen ajattelin. Muistan myös kysyneeni onko paperilla (akvarelli) suurta merkitystä. Vastaukseksi sain epämääräisen ei. Paperia oli kotona oikein kiitettävästi, joten ne pitäisi ensin käyttää pois.

Kotona menetin hermoni totaalisesti. Raskaus ja leimailu, jossa kärsivällisyyttä pitäisi löytyä ei ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Ainakaan tällä hetkellä, kun tuntuu jo niin pienestä kiihtyvän nollasta sataan hetkessä.

Kynät eivät todellakaan toimineet  niin miten demopisteellä kokeiltiin. Säiliösiveltimet fuskasivat, no eivät olleetkaan lähelläkään sellaisia, mitä olen ennen käyttänyt. Tässä tilanteessa se lapsen näsäviisaus osui oikeaan.

Sunnuntaina testasin muutaman kerran ja manasin paperia ja manasin kaikkea. Pasi totesi moneen kertaan, että paperia saa uutta. Miten se jaksaakin tyynnytellä silloin, kun käyn ylikierroksilla. Mutta ehkä se onkin hänessä parasta, minun ollessa heikkona hän jaksaa pitää pinnalla. Mutta ei hän yritä työntää veden allekaan pinnalla ollessa.

Maanantaina laitoin vähän kyselyä molempaan firmaan. Olin jo sen verta tyyntynyt, että uskalsin ryhtyä kirjoittamaan. En niinkään ollut myyjille kiukkuinen vaan itselleni. Olisihan esim. noiden siveltimien kohdalla pitänyt tajuta, kun juuri testannut tuota 4e:n sivellintä, että se oli käytössä hyvä, eikä ostaa haamuna tuota 5,20e:n settiä.

Enkä todellisuudessa tuhlannut montaakaan paperipalaa tusseja testatessa. Älysin hyvin pian kokeilla ensin kynää pienelle alueelle leviääkö. Toki se harmitti, sillä siinä ajassa ennen kun on tilannut kaiken toimivan olisi  jo saanut aikaan vaikka mitä.

Klemmarikellarista olen saanut aina todella loistavaa palvelua, postitukset pelaavat todella nopeasti ja nytkin Jonna vastasi nopeasti viestiini. Näistä kolmesta puuttui nimittäin sellainen musta tuppi, mikä on ainakin monen käyttämässä keltaisessa siveltimessä. Mutta eipä niissä kuulukaan sitä olla. Eli vika oli käyttäjässä. Pienin koko alkoikin pelaamaamaan hyvin, kun testasin Jonnan ohjeilla, joten ainakin itse sitä pystyn hyvin käyttämään. Tänään Pirpana kokeili sitten niin, että kasteli sivellintä vesikippoon ja hän pystyi näin käyttämään. Isompien kanssa vielä harjoitellaan, koska en ole tottunut, että vesi valuu käytännössä automaattisesti läpi. Mutta ennakoidessa siihenkin pystyy vaikuttamaan. Näin ollen ei nyt ihan hukkaan mennyt tuo ostos, mutta ei silti sellainen kun ajattelin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Villakeijun Johanna sitten vastasi myös viestiini ja sain tänään postissa pari leimakuvaa samalla paperilla, jolla testattiin ja tussit toimivat taas niin miten messuilla testatessa. Vika oli siis paperissani. Jälkiviisaana olisi pitänyt siis ostaa samantien paperia, jota messuillakin oli käytössä.  Posti sentään kulkee. Täytyy samaan pakettiin sitten tilata myös toisen sävyiset tussit. Mutta mitä tästä opimme? Messuilla on melkeinpä ostettava juuri ne mitä testaa, jotta kotonakin hommat toimivat.

Kotona kun on kartonkia/paperia 120g:sta ja 300g:sen välillä, joten luulis aina jonkun kelpaavan, mutta taitolaji tämäkin. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kummastakin firmasta sai mahtavaa palvelua. Ja vaikka firmojen nimet tuohon laitoinkin, niin ei kyseessä ollut heidän toimintansa vaan oma tyhmyys.

Alla Pirpanan taidenäytös uusilla tusseilla. Kuva leikattiin jo ääriviivoja myöden, jotta saadaan korttiin asti. Kotoa tällä hetkellä löytyy nuo pastellisävyt, mutta perus- ja vintage-sävyt ovat haaveissa vielä. Tuohon kuvaan vielä neiti laittoi kimalleliimaa.

Viimeaikoina on ollut aikamoista menoa ja meininkiä kohdussa. Istukka on takaseinämässä, jotenka liikkeet tuntuvat paljon paremmin kun Pirpanan odotusaikana, jolloin istukka oli etuseinämssä.  Vielä pitäisi tilata pinnasänky, auton turvakaukalo ja hommata citykoppa vaunuihin. Vaatteita on jo riittämiin, lisää sitten kun vauva on syntynyt, ei kaikki ole tylsän beigeä, valkoista, keltaista tai vihreää. Muutama pienenpieni mekkokin jo löytyy, ja muutama selvästi poikien vaate. 62cm toppahaalari/puku on hankintalistalla myös. Huuto.netissä kun katselin, niin oli hienoja reimantecin haalareita tarjolla. Mitä tuollainen pieni "rääpäle" tekee oikeasti  reimatecin tai jonkun muun hienolla haalarilla, kun ei möyri edes maassa. No mielipiteitä on monia. Toki ensisijainen asia on, että on lämmin päällä. Reimasta ei meillä kyllä ole yhtäkään hyvää sanaa sanottavana. Ei toppapuvussa eikä pipoissa. Kahdet hanskat ovat olleet käytössä, mutta ei nekään lämpöä pidä, vaan alle laitettava tumputkin jos pakkasta on -10 tai enemmän. Maanantaikappaleita olleet nuo?

Äitiyspakkauskin on pikkuhiljaa tuloillaan. Kelassa taas kun hommat osataan niin... pirullisen hyvin nätisti sanottuna.

Vaunukaupat tehty

Käytiin tänään Pasin kanssa vaunukaupoilla. Automatkoilla riitti draamaa hieman. Varsinkin kun kehä kolmelta lännestä päin tultaessa oli liittymä Hämeenlinnanväylälle muuttunut ja ajettiin puhtaasti ohi. Tulomatkalla auton takaluukun ikkuna lävähti auki. Nopea pysähdys seuraavalle bussipysäkille ja luukku pamahti itsestään taas kiinni.

Löysin käytettynä huuto.netistä aivan mahtavat vaunut. Väri hämäsi hieman kuvassa, mutta luonnossa oli aivan passeli. Kuvassa näyttää enemmän harmahtavalta. Suoranaisen ihana. Pasikin oli tyytyväinen. Ensimmäinen ns. isompi hankinta yhdessä ja makumieltymykset meni yksiin. Jes!

Vaunujen hinta ei ollut ollenkaan paha. Tai riippuu mikä on paha itsekullekkin. Olisi tuolla hinnalla saanut Carenat ainakin uutena, mutta niissä on huono takuu ainakin, taitaa olla vain 6kk, ellei ole sitten muuttuunut viimeisen ostoksen myötä.  Noissa on vielä koko ensi vuosi takuuta jäljellä. Kuvasta puuttuu jalkapeite. Kuva ei ole minun ottama, mutten nyt jaksanut enää alkaa kuvaamaankaan.

Laskin aiemmin ja kyselin Lastentarvikkeesta tietylle setille hintaa. Reilusti yli 900e olisi palanut siihen mitä oli ajatuksissani. Pasilta taas en kysynyt kuin väriä, koska hänellä ei ole mitään hajua rattaista, Papu kun on hänen ensimmäisensä. Lisäksi minä käytän niitä enimmäkseen. Jokusen kerran Pasi Pirpanaa työnsi ABC:n kuomurattaissa vuoden aikana, kun vielä nukkui päikkäreitä. Lisäksi meillä piti olla sellaiset, joista lähtee pelkkä runko-osa irti, ei riittänyt pelkkä kopan irtisaaminen. Lähinnä matkustusturvallisuuden vuoksi autossa.

Lisäksi kaikkien renkaiden piti olla samassa linjassa, jo helpottamaan juna-asemalle/seisakkeelle pääsyä, koska ei ole yhtenäistä siltaa vielä, ainoastaan rappurallit.

Yllättävän kevyt on tuo pelkkä runko kun minäkin sain sen yksin nostettua auton takakonttiin niin, ettei tarvinnut avata kuin takaluukun ikkuna. Näyttää ainakin citykopan kanssa menevän hyvin perälle, mutta ei sinne juurikaan muuta sitten sovi. Täytyy hommata ilmeisesti suksiboxi katolle ensi kesää varten, jos ei auto vaihdu.

Tietysti meillä on meri aika lähellä, josta johtuen tuulee välillä voimakkaasti. Heittoaisa olisi ollut silloin aika etevä, mutta kaikkea ei voi vain saada. Emmaljungan Ceroxeissa taas olisi ollut heittoaisa, mutta istuinosa ei lähde irti. Tästä johtuen on ostettava talveksi City-koppa, ei riitä pelkkä pehmeä/kova kantokassi, koska tutkimusteni mukaan tuo aukko vaunuissa jää liian suureksi. Se olisi hyvä saada mahdollisimman pieneksi. Citykoppa on myös jonkinverran korkeammalla, joten saa jonkinmoisen kassin (lähinnä Pirpanan kerhorepun tms. pientä) alas paremmin.

Kaupanpäälle saatiin Ikean itkuhälyytinkin on ihan jees, kun testattiin mitenkä toimii meillä, jos itkuhälytin ylhäällä/alhaalla ja itse toisessa kerroksessa. Ossi on ollut muutamana aamuna vähän vihainen kun ilmeisesti joutunut olemaan liian pitkään ulkona, mutta ei viitsi kyllä pattereita siihen kuluttaa, että jättää yöksi partsille, kun kuuluu kaikki muukin meteli sitten.

En oo kyllä nähnyt Pasia koskaan noin tyytyväisenä kun on rahaa palanut enemmänkin. Oli ihan haltioissan kun se myyjät selittivät kaikki jousituksen säädöt yms. Ei siinä olen itsekin enemmän kuin tyytyväinen.

Enää muutama juttu noihin vaunuihin, niin ovat valmiit. Kyllähän ne nyt joutuu vähän aikaa seisomaan, mutta onpahan valmiina, eikä tarvinnut kärsiä ihan kokoaan uuden hintaa. Eikä jää mikään viimetinkaan. Lisäksi ei ole kaikkea ostettava kertarytäkässä. Rahanmenoa ei voi siis estää.

92 yötä enää äitiysloman alkuun. Aloitan äitiysloman varhennettuna 1.11.2010 koska en saa enää marraskuulta kuntalisää Pirpanasta, ja ero on loppujenlopuksi hyvin pieni siihen, mitä virallisesti alkaisi.

Saa nähdä mitenkä maanantaina sopeutuu, kun Pirpana ei ole kotona. Tosin lähden hakemaan pieniä vauvanvaatteita iltapäivästä. Nyt kun on pahimmat aamuväsymykset pois, niin tuntuu että saa enemmän aikaan. Vaikkei aina Pirpanan kanssa ole onnistunut, hänellä kun on vähän vaikea kausi ollut vaihteeksi. Onhan se tietysti raskasta taistella jälleen isälle menosta, kun siellä tahtoo olla tylsää ja kun alkaa aavistamaan, että kohta äiti ei olekaan enää häntä varten olemassa. Onneksi on sen verta iso jo sitten, että helppo ottaa mukaan vauvanhoitoon ja on meillä omia suunnitelmia Pirpanan kanssa, saa Pasi jäädä n. 2krt/kk vauvan kanssa kahden muutamaksi tunniksi. Riippuu tietysti mitenkä ensin menee lyhyempi aika.

Itellaa kannatettu, kaupassa käyty, juustokakku hyytymässä...

Aamulla lämmitettiin sauna. Isäntä kävi lenkillä ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä lämpimään saunaan suoraan. Kävin siinä itsekin sitten samalla. Illalla on kuitenkin ihan väsy edes ajattelemaan saunaa.

Sain autokyydin, kauppalistan ja toiveen, että kävisin kaupassa sillä välin kun käy parturissa. Mikäs siinä. Otin postit mukaan ja niiden kanssa tuntui menevän ikuisuus. En oikein tykännyt postin summasta, mutta minkäs tekee. Kiskontaa melkeimpä. Sain kuitenkin tavaraa liikenteeseen ja hyvä niin. Kauppalasku oli meidän taloudessa nyt ennätyksellinen. Huomaa, että on pyhiä monia ja haluaa syödä kenties vähän paremmin. Ei ostettu edes montaa suklaamunaa. Pirpanalle vain. Tiistaina saa kuitenkin halvemmalla niitä. Fazerin pääsiäispatukoita en oo täällä nyt nähnyt ollenkaan. Viime vuonna ne oli... tosi hyviä.

Otin tarpeet yhteen mango-passion juustokakkuun. Ja mahdollisesti jos tulee vieraita vkl:n aikana tarpeet sitruuna-lime-kakkuun. Tuosta mango-passionista ei kuitenkaan riitä maanantaihin asti. Ja jos riittäisi olisin enemmän kuin yllättynyt. Pettymys oli äsken pieni kun katsoin kakkua; mango ei ollut pahemmin hyytynyt, mutta en jaksa pienestä välittää. Kertoo paljon, jos Prinssi pyytää lisää. Kauppareissusta selvittiin, vaikka lasku olikin pöyristyttävä jos niin voisi sanoa, kotimatkalla sitten iski vesisade, joka on jatkunut näille minuuteille saakka. Kiva oli syödessä katsoa ikkunasta ulos, kun ikkuna ihan märkänä.

Kotona sitten pohdin mihin kaiken saan mahtumaan, kun pitäisi saada tilaa kakullekin? Jääkaappi ei oo sellainen täyskorkea, hyvä niin! pakastimeen saa kuitenkin tarvittaessa laitettua.  Kyllä ne sinne jotenkin sitten sopi. Ja ovikin pysyy kiinni. Huomenna helpottaa kun pääsee syömään grillatut kananrinnat pois. Me käydään ainoastaan kerran viikossa kaupassa. Ellei nyt joku ihan akuutti tarve tule.

Postit haettuani odotti positiivinen yllätys. Maksoin perjantaina hÄnglarin tilauksen ja tänään tulivat postissa. Tosi nopeaa toimintaa, vaikkakin aikaisintaan maanantaina on rahat näkyneet heidän tilillään.

Klemmarikellarista tilasin chalksit ja uudet stanssit cuttikseeni. Niitä odotellessa :) Jonnalta sain äsken viestiä, etteivät välttämättä tämän päivän postiin ehdi, mutta onpahan ensiviikollakin jotain odotettavaa.

Lisäksi odottelen suomenkielisiä aforismileimasimia Saksasta.

Eräs ystäväni kysyi miksi luovun leimasimista (en kaikista, mutta osasta). Olin hetken hiljaa ja mietin. Ehkä syy on pitkälti henkisellä puolella. Olen saanut ne henkilöltä (tosin olen itse ne saanut valita), joka sitten olikin kaikkea muuta mitä ensin näytti. Varasti 14 kpl (ainakin) Pirpanan muumilusikoita, sekä muutenkin käyttäytyi tosi oudosti. Luki taannoin kaikki sähköpostini yms. Joista sitten veteli omia johtopäätöksiään. Ei sille leimasimet takas kelvannut, vaikka tarjosin. Ostamisella yritti peittää ilmeisesti omaa luonnettaan. Onneksi siitä pääsin eroon, vieläpä aika kevyesti. Prinssi on ihan erilainen. Vaikka on nyt meitä elättänytkin, mutta osaa arvostaa sitä mitä teen kotona. Kaikkea ei voi rahassa mitata.

Pari tuntia oon tätä postausta välillä kirjoittanut ja äskenkin tuli yksi keskeytys; Prinssi tuli kysymään ottaisinko vastaan yhden lahjoista; niitä on siis monta. Hmm. Toki, kun niin kauniisti asian esitteli. Olin kyllä jo vihjaissut asiasta kun ostettiin kunnon lenkkarit... Eteisessä odotti kävelysauvat. Eli sinne lenkille on tänäänkin vaan lähdettävä.

Ystävänpäivätunnelmia

 

Meillä oli Pasin kanssa sopimus, ettei mitenkään muisteta ystävänpäivänä. Kuinkas kävikään...

Tein äkkipäähänpistoksena juustokakun (johon kyllä sai tuoda perjantaina kaupasta muutamia tarvikkeita). Muttei ymmärtänyt varmaan mitä niistä teen. 

Kortinhan tein, joka oli edellisessä postauksessa. Ja olin ostanut suklaisen tikkarin, sydämenmuotoisen tietysti. 

Kakku onnistui ihan hyvin. Pohjalla on tavallisia Digestive-keksejä, ripaus kanelia+75g sulatettua voita. Täytteenä; Maustamaton tuorejuusto-rasia+2,5dl kuohukermaa+Pirkan parhaat päärynäkuutioita (joita ostin Knummen cittarista extraedullisesti) sekä 5 liivate-lehteä liotettuna omenamehutilkkaan.  Päällä 7up free-limua 2,5dl+4 liivatetta sulatettuna omenamehutilkkaan.

Pohjasta ei tullut ihan tasainen, mutta oli kyllä syötävän hyvää. Suklaatkin vähän meni miten sattui, mutta makuasiahan on nyt tärkeämpi. 

Ja aamulla sain paketin sänkyyn; 

Pitäis oppia pitämään sovituista kiinni x)

Ja lopuksi: Kaktus  kukkii...

Ja ehkäpä viikon positiivinen tapahtuma; Perjantaina on iltapäivällä päivittynyt väestörekisteriin meidän uusi osoite, vaikka osoitteenmuutoksen tein tammikuun alusta. Kauanpa kesti!

Muutto ohi vihdoinkin

Monta kyyneltä on saanut tämän muuton aikana vuodattaa, verenpaineet ovat päässeet kohoamaan, mieli on tehnyt heittää hanskat naulaan, hermot olleet riekaileina. Jatkuvaa pomppoilua edes takas. Ja ns. perähuoneessa saa varoa tällä hetkellä nilkkoja, ettei nyrjäytä kun suunnistaa edes omalle vaatekaapille.

Niin siinä oli ne huonot kohdat, kun päättää kerätä kimpsut ja kampsut muuttokuormaan (meidän tapauksissa useisiin sellaisiin) ja ottaa suunnaksi miehen kodin, jossa on jo tavaraa entuudestaan. Nyt on enää purkamista.

Olin tilannut muuttoauton perjantaille klo 14. Pirpanan piti lähteä famulle klo 13. Famu olikin pihassa klo 12.30. Muuttomiehet soittivat samassa rytäkässä, että ovat vartin päästä pihassa. Voi oivariini! No tavarat autoon, (kantoivat käytännössä huonekalut, ne vähäiset, mitä oli) minä hyppäsin kaverin kyytiin ja kohti Kirkkonummea. Oltiin 15 minuuttia aiemmin kuin ne. Olivat tietävinään paikan, mutta silti jouduin niille neuvomaan mistä käännytään mihinkin. Tavarat saatiin ulos autosta, varmistin, että lasku tulisi tosiaan Kirkkonummelle, vaikka virallisesti ollaan täällä kirjoilla 1.2.2010. Äijä sitten sanoi, että ei kun sä maksat sen nyt. 360,00 euroa käteen kiitos. Ja piti mennä toisin. Voi elämä! Ei mulla tuollaista summaa ollu tilillä. Äkkiä Prinssille soitto. no 2 minuuttia se vei, ja tavarat, jotka oli pihassa, jäi siihen odottamaan. Hyppy kaverin kyytiin ja nostamaan rahaa. Täällä kun etäisyydet on vielä vähän toista luokkaa, kuin Hyvinkäällä. Lisäksi tuosta pienemmältä tielle valtatielle oli ihan tuskaa. 6 minuuttia seisottiin ja odotettiin. Siinä vaiheessa jäi muuttoautokin odottamaan info-paikalle. Prisman otto-automaatilla oli sitten älytön jono. Manasin siinä rahojenkin loppuvan, ennen minun vuoroani.

Rahat pojille kouraan. Kuitinkin sain, kun vaadin. Tavaroita oli sitten alakerta täynnä. Jätesäkit täynnä vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä. Pahvilaatikoissa jotain aivan muuta. Eikä tilannetta helpottanut se, että puoli seiskan aikaan Prinssi laittoi viestin "laitatko saunan lämpenee?" Nii-in. Odotas tuota, kun katsos siellä on jätesäkkejä. No minä sitten viskelin niitä yhdelle sängylle. ja auts. Eihän se pohja tietenkään olisi kestänyt. Lauantaina oli "hanskat naulaan"- tunne, molemmat kärttyisiä, mikään ei ollut hyvä. kunnes oli pakko syödä, ja sitten löytyikin puhtia. Ja saatiin paljon aikaiseksi.  Pirpanan huoneessa on huonekalut kutakuinkin paikoillaan, osa leluista. Vaatteet seuraavaksi laatikkoihin, ja lelut paikoilleen.
Huoh. se on käytännössä ohi. Mutta on se näköjään sen arvoista.

Eilen sain Pirpanan unille vielä klo 21 mennessä, kun ei ollut nukkunut päiväunia.

Mainitsinko, että puhelimenikin tuli pestyä minun ja pirpanan huonon yhteistyön tuloksena pesukoneessa ennen muuttoauton tuloa? Onneksi toimi yksi varapuhelin. En tainnut mainita. Se oli vain puhelin.

Täytyy lähteä laittamaan Pirpanan huoneetta jotta sais sen kuvattua ja laitettua tännekin kuvia.


hioiiissssssxxxxxoooooooooooooooooooooooooooookkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkääääääääääääuuuuuuu
Yllä siis Pirpanan terveiset

Tarinatuokio(ko)?

Hanna kyseli edellisen kirjoitukseni kommentissa joko oon kihloissa/aviossa Prinssini kanssa. No en sentään. Pitkää ja romanttista tarinaa ei - ainakaan vielä ole julkaistavissa Prinssin ja meidän yhteisestä taipaleesta.

Lyhyesti sanottuna ollaan oltu sen verran hitaita - jos ajattelee nykytrendejä että...

Tarvittiin alkuun pari tapaamista, 7 viikon "miettimistauko", ts.Prinssin työpaikka, flunssat sun muut veti pidemmän korren aina, yksi Disneyn Ice Show, retki Naantalin Muumimaailmaan, tuhansia (no ei monia tuhansia, mutta kyllä tonni on täynnä) tekstiviestejä, muutama kymmenen puhelua ja palatsin valtaus, jotta ollaan tässä pisteessä.Niin ja treffattiinhan me monta monituisen kertaan.  Koti on Hyvinkäällä aika autio, ensi viikon perjantaina tulee muuttokuorma ja sitten enää loppusiivous.Katsotaan millainen sekametelisoppa saadaan aikaiseksi. Aika hyvin on tuo elo saman katon alla luonnistunut Prinssiltä tällaisen sottapytyn kanssa...

Ja lopuksi Pirpanan taidonnäyte luistelusta. Huomenna jos ei oo pakkasta tarkoitus olis taas mennä jäälle.

Ensimmäinen perheloma takana

Tehtiin viime viikonloppuna perhematka Naantaliin muumimaailmaan. Oli todella hieno reissu. Prinssimme sai pikaopetuksen muumeihin, eikä Pirpanakaan pahemmin tuntunut niitä pelkäävän. Noita oli ainut, jota vähän ujosteli. Täytyy todeta, että Pirinssi kyllä tulee Pirpanan kanssa todella hyvin toimeen. Ja luottamus pelaa minulla hänen arviointikykyynsä pienen kanssa.

Kuvia tuli kaikkiaan 280, mutta ei jaksa tänne ladata nyt enempää. Täytyy katsoa kun tilanne taas Papan kanssa helpottaa jos jaksais ja ehtis muutaman laittamaan..

Taistelua välillä muustakin kuin lapsesta

Pitkään on käyty taistoa lapsesta mutta nyt käy pappa taistoa syöpää vastaan.

Viikossa meni olotila huonoksi. Terveydenhuollon pompotusta puolelta toiselle.

Pappa on yrittänyt nyt olla kotona sen minkä pystyy, mutta on toisaalta valmis lähtemään sairaalaan.

Toki vuosi sitten toukokouussa aavisteltiin pahinta, on jo aavisteltu jonkin aikaa. Papan sydänkohtauksen jälkeen puhuttiin joulusta ja vuodesta. Joulu tuli ja meni, vuosikin meni. Mutta nyt kuitenkin tuli tilanne kuin puun takaa. Kaikki on shokissa, järkyttyneitä.

Kyseessä on eturauhassyövän leviäminen. Muuta ei voida kuin kipulääkettä syöttää ja tehdä kaikki voitavamme.

Taas hetki kerrallaan...

Ensi lauantaina lähdetään Pasin kanssa Naantaliin muumimaailmaan... Ja maanantaina alkaa päiväkoti pitkästä aikaa...

Piiiiitkä tauko...

...Oon ollut todella laiska huoltamaan konetta, niinkään se ei olis rahakysymys, vaan motivaatio. Tässä nyt on pärjännyt ilmankin. Vaikka onhan se yksi sosiaalisten kanssakäymisten väline tänä päivänä. Mutta....

Kesäkuussa en näköjään kirjoittanut lainkaan. Se meni miten meni. Töitä on vielä vuoden loppuun ja sitten kaikki onkin vielä auki. Suuntia on monia.

Heinäkuu onkin sitten ollut aikamoista. Pirpanalla on vähän vaikeampaa, sanotaan ettei tapaamisista olisi kannattanut käräjöidä, kun eivät ne kuitenkaan toimi.

Mutta on Pirpana kehittynyt huimasti, oppi ajamaan kesäkuussa pyörällä (se vähän takelteli vielä viimekesänä), on oppinut kirjaimet lähestulkoon kaikki, osaa lukea pieniä sanoja. Ikää siis 4,5v! Kasvupyrähdyksenkin on ottanut.

Mutta onhan meillä ollut jotain hyvääkin. Prinssi on yhä meidän elämässä ja ehkä tiiviimmin kuin koskaan. Ainakin on tuossa ravannut meillä tiuhaan. Vaikkakin ovat olleen pikavisiittejä, mutta kuitenkin käynyt. Eikös se ole pääasia? Mutta hengissä ollaan ja hegissä meinataan pysyä.
Kamera pitäisi tulla mummolaan tyhjentämään, joten jospa sitten saisin aikaiseksi myös kuvia lisätä...

Sitä odotellessa; Tunnelmaa...

Hengissä ollaan

Täällä sitä taas... Kone kotona edelleen tiltissä. Huollosta tosin sain positiivisia yllätyksiä kustannusarviosta jne. Mutta se nyt saa odotella vielä hetken. Tässä on pari tärkeämpää bisnestä ensin hoidettavana. Ja toisekseen, vaikka huoltaisikin sen, ei voida taata mitenkä se kestää. Jotenka tiedostot kun saadaan ulos, niin varmempi on ostaa kone joka kestää sitten. Siinä asiassa on prinssini luvannut jelpata. Koneet kun ovat enemmän hänen alaansa.

Kun aloitin valituslinjalla niin jatketaan sillä myös. Paikallinen posti on hukannut neljä kirjettäni. yhden sain repaleisena takaisin. Onneksi olen laittanut jokaiseen sisäpuolellekin lähettäjän tiedot, mutta harmittaa todellakin...

Käräjöinnit on nyt takana. Pirpana on yötä isällään jonkinlaisen kompromissin myötä. Heinäkuussa on kokonaisen viikon siellä. Syksymmällä toisen viikon. Joulu ja pääsiäinen jaettiin vuosittain, eikä vuorovuosin. Elatuksestakin päästiin kompromissiin kun käytin uhkailua ja kiristystä. Hitsiläinen äijä ei tajunnut että laki sanoo mitä sanoo.

Näin tiedoksi, jotka elatusmaksua saavat, indeksikorotus tulee jatkossa joka vuosi.

Töitä on piisannut, vielä 2,5 viikkoa lomaan. Viikon loma tiedossa ja sitten toinen puolisko osissa jossian vaiheessa elo-joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta/en halua ottaa kerralla, koska tietää taas töiden kasaantumista loman aikana himputisti. Helpompi ottaa esim. pidennettyinä viikonloppuina.

On meillä paljon positiivistakin tapahtunut. Prinssin kanssa elämä luistaa oikeastaan mainiosti. Mainioimmin ei voi enää mennä. Pirpana ennätti jo häneltä viikko sitten kysymään "Menetkö sä äidin kanssa naimisiin?" Perjantaina ostatutti itselleen jo morsiustytön mekon. Tosin hänen makunsa ehtii muuttumaan monesti ennen mekon käyttöpäivää. Eipä Prinssi nyt tyrmännyt pienen kysymystä. Toinen niin hellyttävästi kysyi. Prinssi saikin ansioituneen "maailman parhaan poikakaverin"-mitalin nimpparilahjaksi. Oli Pirpanan valinta. Yhteiskuvia ei sentään ole vielä odotettavissa...

Pirpanalla on tätä hääbuumia enemmänkin ja selvisi nyt sitten mistä se johtui. Päiväkodin kevätesityksessä oli prinsessa Ruusunen - lasten kertomassa sadussa. Ja sai sitten Filipin puolisokseen. >Huoh millainen tarina se olikin. Naurua riitti.

Täällä siis vielä hengissä, enkä askartelujakaan ole unohtanut. Kuvaus on toiminut toisinaan, mutta koneongelma on yhä päällä. jotenka joskus tämä toivottavasti taas tästä vilkastuu. Yritän kuvia vielä lisätä tänään jahka pappa kotiutuu ja saan hänen kamerastaan muutaman kuvan laitettua.

Pirpanan riemua altaassa... Prinssin ostama tuhkimo-uikkari päällä... Prinsessabuumi siis jatkuu

alla kuva itsestään uivasta baby born-nukesta... Aika veikeää menoa.

Kiitos työpanoksesta ja näkemiin

Olen tehnyt lokakuun 13. päivästä asti töitä ylläpitokorvauksella (= Työttömyysmarkkinatuki+ylläpiokorvaus 8e/arkipäivä), yp on verotonta tuloa.

Vuoden alusta piti alkaa palkalla sitten. Mutta eipä ollu tiedossa vielä mitään olennaisia tietoja, jotka venyttivät sitten yp:llä tehtäviä päiviä maaliskuun alkuun asti.

1.3.2009 piti tehdä sitten työsopimus vuoden loppuun palkalla. Tiistaina juttelin TYPin palvelupäällikön kanssa asiasta, hän sanoi että sopmimus tehdään mikäli se on työpaikalle ok. Eilen torstaina oli esimieheni vastannut "kaikki on mennyt hyvin, jotenka niin kauan kun on mahdollista." Ja 10 kk on maksimi mitä voi saada. Tänään on kuitenkin vuorokaudessa asiat muuttuneet. Voinkin saada työsopimuksen maksimissaan kesäkuun loppuun. Ja bye bye!

no syyhän on yksinkertainen. Taantuma on tehnyt tuloaan ja säästetään joka paikassa. Mutta se ei ole ainut asia mikä potuttaa. Henkilö jonka kanssa alkuun sovin asiasta lupasi n. 1900 euron kuukausipalkan. Wow ajattelin. Unelmatyö unelmapaikalla, ihan hyvällä palkallakin... Verrattuna ainakin lähtökohtiin. Työ on ollut itselleni terapiaa sitten heinäkuun, viime viikkoina olen saanut todella paljon positiivista palautetta. Olen onnistunut työssä. Toki jokainen tekee joskus virheitä, mutta kaikki ovat olleet tähän asti korjattavissa. Eikä niitä ole edes montaa ollut. Todella mitättömiä sanoisin. Mutta miten käykään palkassa? Romahtaa totaallisesti paljon pienemmäksi. Nyt vielä tämä päälle.

5,5kk ylläpitokorvauksella 880euroa 510 tehtyä työtuntia + 40 menetettyä ylityötuntia talolle. Tuntipalkka noin 1,60 euroa. Ei lohduta. Mutta ajattelin työkokemuksen kannalta. Miten ollakaan nyt en ajattele enää näin. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Luvataan sitä ja luvataan tätä. Vaikka kaikkiallahan tämä on näin. Mutta ison työn sain tehdä jotta olen työyhteisössä saman arvoinen kuin muut. En olekaan enää harjoittelija mitäänsanomaton.

Vielä on harjoittelijana tunteja jäljellä. Tulipahan tehtyä hyväntekeväisyyttä reippaasti, vähemmän tulee tehtyjä työtunteja palkalla. No tuntipalkka ainakin viisinkertaistuu loppuajaksi.

Miten sattuikin, että tämä tuli tietoon keskiviikon ja torstain aikana, kun tiistaina kaikki oli niin miten on puhuttu vuoden vaihteessa ja tiistaina.

Ainut lohtu tässä on se, että pääsen tästä kylänpahasesta nopeammin eroon. Täällä on enää pidätellyt oikeastaan oikeudenkäynti ja työ. Oikeudenkäynnissä olosuhdeselvityksen viimeinen antopäivä on 13.3.3009. Jotenka se on valmis kesäkuun loppuun mennessä. Sovintoa en isän kanssa tee kuin en suostu hänen vaatimuksiin yksinomaan hänen aikataulujen ja mielitekojen mukaan.

Kysyykö joku olenko vielä väsynyt? Älä suotta! Ei tässä mitään. Hetken se sattuu mutta tästähän tää lähtee.. Ehkä heinäkuussa on paremmat sivut elämässä. Onneksi on jotain... positiivistakin!

Eilinen kotikäynti meni ihan ok. Prinssi tosin on kuumeessa, meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Pirpana on huomenna isällään ensimmäiset 10h. Ehkä hyvä nyt näin, saan hetken miettiä ja purkaa asiaa mielessäni. Maanantaina on onneksi kallonkutistaja. Pirpanalla kasvukontrolli päin puuta. Paino laskusuunnassa. Liikaa laskenut. Ensiviikolla palaveri päiväkodilla. Luottamus päivkodin henkilökuntaan pakkasen puolella. Kirjoitan siitä joskus lisää...

Seuraavat postaukset eivät tule olemaan mitenkään positiivisia. Luulisin. Mutta kyllä tästä...

Ainut mikä voi vielä pelastaa... Jos esimiehellä olis ässä hihassaan..

Äidin rakkaan Pikku Prinsessan syntymästä tuli aamuyöllä viiden jälkeen kuluneeksi neljä vuotta. Vastahan hän oli hyvin pieni käärö. Nyt en koneelta löytänyt enää vauva-kuvia, olen ne levylle polttanut näköjään. Täytyy jossain vaiheessa etsiä ja laittaa kuva, missä on vauvana ja nyt neljä vuotiaana.

Aika on rientänyt, paljon on tapahtunut, mutta vihdoinkin aurinko tuntuu paistavan meidän elämään. Pirpana sanoi eilen kun hänen kanssaan illalla sängyssä makasin "Prinssi on äiti parasta mitä meille on tapahtunut!" Puhuu Prinssistä ihan oikealla nimellä mutta tähän sen muutin. Prinssikin tuntuu olevan samaa mieltä asiasta. Tietyn yksityisyyden säilyttämisen vuoksi ei Prinssistä ole tulossa ainakaan vielä enempää tietoa. Ei ikää, pituutta, koulutusta tms. Hän vain on Prinssi. Pirpanakin sanoi sen hänelle ja toisen ilme oli kyllä suloinen. Totuus tulee lapsen suusta! Siihen saa tottua itse kukin, myös minä!

Joutui Prinssikin taipumaan Pirpanan muistille
Rölli-muistipelissä. On hieman erilainen kuin tavanomainen.
Takana näkyy Prinssin lahja Pirpanalle. Hevonen ja prinsessa-vaunut.
Niihin liittyy oma tarinansa.

edit 18:40 Nyt on juhlat juhlittu ja aika kiitoksen. Heijaa, heipä hei ja aika kiitoksen. Näin lauleskeli Pirpana kun juhlat ovat ohi tältä erää. Lahjoja tuli monenmoisia, paljon oli Prinsessa-teemaa. Nukkekodin piha oli mieluinen. Ja sitä onkin jaksanut tänään puhua mitenkä mummi ja pappa osasivat sellaisen ostaa?!? Kaverisynttärit meni tosi pienesti. Alas laitan kuvan kakusta, kuvassa ei kakku ole kokonainen tietysitä syistä. Joku unohti sen kuvata ennen ensimmäistä leikkuukertaa. mutta Ullanunelmasta tilasin tuollaisia kakkukuvia 3kpl, ja pursotin reunoille mansikkakermaa sekä tavallista flora vispiä. Välissä kermaa+mansikkahilloa sekä banaania+vaniljarahkaa.

Tuollaisen kortin Pirpana sai minulta ja Prinssiltä.
. Kaikki tarvikkeet paitsi numero neljä ja nauha ovat Paperinauhasta.

Pienet edellä, isot perässä. Pappa otti pienen lepohetken Pirpanan kanssa.

On ollu aika hiljaista blogin päivityksessä. wordiin olen koonnut tekstiä ja jossain vaiheessa sen tännekin länttään... Työt ja arki ovat vieneet kaiken irtoavan energian.

hiljaista, sairastelua ja marmatusta

Blogipostaukset ovat jääneet vähiin viimeaikoina. Pirpanan joulukalenteriakaan ei olla kaikkia luukkuja kuvattu, tai on kuvattu isommissa erissä. Silloin kun kameran paristot antavat periksi, tuntuu näköjään vaikealta saada ne paristot kaupasta. Tietysti voisi ottaa jostain lelusta hetkeksi, mutta... Silloin kun työt eivät paina päälle, niin eiköhän poskiontelontulehdus, kurkunpääntulehus ja keuhkokuumeentapainen hyökkää jostain kulmasta. Voin sanoa, että voimavarojen äärilaitamilla käydään toisinaan. Perjantaina olin valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antaa olla. Mutta jostain kumman syystä ne voimat sai kasattua, maanantaina kävin sitten olosuhdeselvityksessä. Tietyistä syistä en siitä sen enempää kirjoita kun toivottavasti venyy ja venyy ja venyy. Vaika helpompi olisi saada se kerralla kuntoon mutta kun ei tunnu onnistuvan. Sossuntantat kysy miten oon päättänyt pitää Pirpanan, enkä päätyä aborttiin, tenttasivat kaikkea mahdollista. Lastenvalvoja sanoo, ettei mun olis tarvinnut antaa Pirpanaa isälle, huutaa pää punaseaksi oon antanut ja nämä ovat saaneet jostain meille tapaamissopimuksen. Kun ei oo muuta kun elatussopimus ja isyys tunnustettu. Noh annan sen asian olla, todellinen sotku. Eikä tilannetta helpottanut yhtään tämän päivän tiedot toisesta henkilöstä paraskin puhuja!

Kallonkistaja kattoikin heti että taisi olla olosuhdeselvitys muuta kun kevyt. No todellakin! Annoin sitten tulla kaiken. Pidin sitä ensin ihan mänttinä. Kallonkutistajaa siis. Mutta mitä enemmän syvemmälle pääsee niin sen enemmän siltä saa jonkinlaisia vastauksia. Suurin vastaus on ollutkin en voi syyttää itseäni, vaikka olisin tehynt mitä olisi tilaane tämä sama. Jos jotain hyvää on tarkoitettu tämän sotkun keskelle minun on vain se otettava. Siinä piilee salaiset voimavarat. Silti on varottava ottamasta liian suuria askeleita mihinkään suuntaan ja on pysyttävä kovana luovuttamatta ajatuksesta, ettei minun tarvitse tehdä niin, miten toisesta tuntuu hyvältä. Minun on vihdoinkin ajatletava mikä tuntuu myös minusta hyvältä. Haa viimeaikoina olenkin löytänyt salaisia voimavaroja.

Tarjosin maanantaina käytännössä sovintoa, ei tainnut mennä läpi. En uskonutkaan sen menevän, koska sen ehdotuksen perusteella ei enää pysty minun elämää hallitsemaan, Pirpanan isä siis. Tänään jotain tuhahteli mitenkä ei mulle tuu ikinä mitään elämää, eikä minusta ole yhtään mihinkään. Tietäisipä vain! Mitä enemmän se jaksaa minua painaa alaspäin sitä tuplaten jaksaa prinssi nostaa ylöspäin. Mikä prinssi. Nii-in. Mähän sanoin salaisia voimavaroja on ilmaantunut.

Pirpana laittoi Prinssin heti rakennushommiin. Tunnistaako joku kuvasta kuka kyseessä? Yllätyspalkinto tiedossa sitten. Prinssi itse ei saa osallistua kyselyyn. Prinssi ja Pirpana tapasivat Perjantaina (itse oon jo tehnyt parempaa tuttavuutta, tai on tehty) Pirpana odotti tänään jo koska Prinssi oikein tulee, ja ei millään meinannut hyväksyä että vielä muutama yö. Oli ihan käärmeissään. Alkaa äiti jäämään uhkaavasti toiseksi. Miksikä mä Prinssiksi nimitän. Hän nimittää meitä prinsessoiksi. siksipäsiksi.

Töissä menee jo paremmin. Elmässä on vähän enemmän valopilkkuja, viis mistään olosuhdeselvityksestä. En jaksa antaa sen häiritä meidän elämää.

Kiitos kuitenkin kaille Pirpanan joulukalenteriin osallistuneille. Luukuista on ollu tosi paljon iloa pienelle.