Kiitos työpanoksesta ja näkemiin

Olen tehnyt lokakuun 13. päivästä asti töitä ylläpitokorvauksella (= Työttömyysmarkkinatuki+ylläpiokorvaus 8e/arkipäivä), yp on verotonta tuloa.

Vuoden alusta piti alkaa palkalla sitten. Mutta eipä ollu tiedossa vielä mitään olennaisia tietoja, jotka venyttivät sitten yp:llä tehtäviä päiviä maaliskuun alkuun asti.

1.3.2009 piti tehdä sitten työsopimus vuoden loppuun palkalla. Tiistaina juttelin TYPin palvelupäällikön kanssa asiasta, hän sanoi että sopmimus tehdään mikäli se on työpaikalle ok. Eilen torstaina oli esimieheni vastannut "kaikki on mennyt hyvin, jotenka niin kauan kun on mahdollista." Ja 10 kk on maksimi mitä voi saada. Tänään on kuitenkin vuorokaudessa asiat muuttuneet. Voinkin saada työsopimuksen maksimissaan kesäkuun loppuun. Ja bye bye!

no syyhän on yksinkertainen. Taantuma on tehnyt tuloaan ja säästetään joka paikassa. Mutta se ei ole ainut asia mikä potuttaa. Henkilö jonka kanssa alkuun sovin asiasta lupasi n. 1900 euron kuukausipalkan. Wow ajattelin. Unelmatyö unelmapaikalla, ihan hyvällä palkallakin... Verrattuna ainakin lähtökohtiin. Työ on ollut itselleni terapiaa sitten heinäkuun, viime viikkoina olen saanut todella paljon positiivista palautetta. Olen onnistunut työssä. Toki jokainen tekee joskus virheitä, mutta kaikki ovat olleet tähän asti korjattavissa. Eikä niitä ole edes montaa ollut. Todella mitättömiä sanoisin. Mutta miten käykään palkassa? Romahtaa totaallisesti paljon pienemmäksi. Nyt vielä tämä päälle.

5,5kk ylläpitokorvauksella 880euroa 510 tehtyä työtuntia + 40 menetettyä ylityötuntia talolle. Tuntipalkka noin 1,60 euroa. Ei lohduta. Mutta ajattelin työkokemuksen kannalta. Miten ollakaan nyt en ajattele enää näin. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Luvataan sitä ja luvataan tätä. Vaikka kaikkiallahan tämä on näin. Mutta ison työn sain tehdä jotta olen työyhteisössä saman arvoinen kuin muut. En olekaan enää harjoittelija mitäänsanomaton.

Vielä on harjoittelijana tunteja jäljellä. Tulipahan tehtyä hyväntekeväisyyttä reippaasti, vähemmän tulee tehtyjä työtunteja palkalla. No tuntipalkka ainakin viisinkertaistuu loppuajaksi.

Miten sattuikin, että tämä tuli tietoon keskiviikon ja torstain aikana, kun tiistaina kaikki oli niin miten on puhuttu vuoden vaihteessa ja tiistaina.

Ainut lohtu tässä on se, että pääsen tästä kylänpahasesta nopeammin eroon. Täällä on enää pidätellyt oikeastaan oikeudenkäynti ja työ. Oikeudenkäynnissä olosuhdeselvityksen viimeinen antopäivä on 13.3.3009. Jotenka se on valmis kesäkuun loppuun mennessä. Sovintoa en isän kanssa tee kuin en suostu hänen vaatimuksiin yksinomaan hänen aikataulujen ja mielitekojen mukaan.

Kysyykö joku olenko vielä väsynyt? Älä suotta! Ei tässä mitään. Hetken se sattuu mutta tästähän tää lähtee.. Ehkä heinäkuussa on paremmat sivut elämässä. Onneksi on jotain... positiivistakin!

Eilinen kotikäynti meni ihan ok. Prinssi tosin on kuumeessa, meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Pirpana on huomenna isällään ensimmäiset 10h. Ehkä hyvä nyt näin, saan hetken miettiä ja purkaa asiaa mielessäni. Maanantaina on onneksi kallonkutistaja. Pirpanalla kasvukontrolli päin puuta. Paino laskusuunnassa. Liikaa laskenut. Ensiviikolla palaveri päiväkodilla. Luottamus päivkodin henkilökuntaan pakkasen puolella. Kirjoitan siitä joskus lisää...

Seuraavat postaukset eivät tule olemaan mitenkään positiivisia. Luulisin. Mutta kyllä tästä...

Ainut mikä voi vielä pelastaa... Jos esimiehellä olis ässä hihassaan..

Pirpanan odotus palkittiin

Eilen ei toiminut tietokoneen "irtohiiri", kun Pirpana heitti sen seinään. Koko koneeseen ei koskettu eilen, ja kas yks kaks kipusi penkille ja kräts. Ei tuo nytkään toimi kovinkaan kummoisesti mutta vähän paremmin kuitenkin.

Eilen yritin sitten kirjoittaa blogiin kun nukahti mutta en saanut sitten tallennettua. Leikkaa-liitä toiminnolla onneksi sain tekstin liitettyä wordiin ja sitä kautta sitten tallennettua.

lähtövalmiina iskää katsomaan.
Pinnit päästä puuttuvat.

Tässä sitten eilinen postaus

Pirpanan odotus vihdoinkin palkittiin. Näki vihdoinkin isäänsä sitten heinäkuun. En tiedä muuta kuin hyvin oli mennyt, ja siellä isi pukikin toista kun menin hakemaan. Tapaamisethan on siis valvottuja tammikuun loppuun asti. Sai isin kanssa touhuta ja jutella. En tiedä kaikkea vielä enkä tiedä tarvitseeko minun tietääkään. Ei Pirpana ole reagoinut ainakaan negatiivisesti, muttei ole ollu riemu ylimmilläänkään. Ehkä se tärkein "isi pyysi minulta anteeksi" on nyt toteutunut. Isänsä kanssa ulkona kohdattiin, kun takin vetoketju oli pienellä auennut alhaalta. Piti laittaa sitten uudestaan, ja isi ehti sitten tulla "perään". Siitä se episodi sitten alkoikin.

Lupasi ensin tuoda nukkekodin akvaarion toiselle rikkomansa tilalle. Pyh vielä mitään tuonut. Lupasi tuoda Prinsessa-joulukalenterin. Ei tuonut sitäkään. Siitä repesin. Olisi voinut nostaa edes rahaa, että pieni saa käydä itse ostamassa. Siitäkös se paha mieli tuli kun jäätiin kahden. Noh minähän siitä sitten isälle, että et todellakaan nostanut rahaa "ei ole tapana käyttää käteistä" oli hänen vastauksensa. Niimpä niin. Noh minä sitten, että on sinulla ylimääräistä maksella isoja pk-kuluja (ei tule edes maksikirjeenä, kun pituutta piisaa kalenterilla) mutta ylimääräisiin kuluihin et sitten ota osaa kun vitkastelemalla ja sit kun häntä huvittaa. Minä siis joudun ensin ostamaan, ja odottelen sitten siltä parhaimmillaan kuukauden koska herralle sopii maksaa n 200 euroa takaisin. En valittaisi, jos talous olisi vähän helpompaa itsellä. Toisekseen saako niitä enää sitten kun viitsii hakea, ja koska se on meillä. Taisi tajuta, kun sanoi että laittaa rahat mun tilille. Pienelle sitten selitin kuinka isi laittoi äidin tilille rahaa ja saat käydä itse ostamassa ja maksamassa sen kalenterin. Pienelle tuollainen odotus (lähes kuukauden kun ensimmäiset ovat olleet kaupassa) ja sitten kun ensin toinen lupaa ja sitten ei tuokaan on pettymys kova. Eilen sanoin isälleen sitten ihan suoraan, että kahden neljä vuotiaan asioitako tässä hoidan?

Kaiken raivostuttavinta kuitenkin , valvojalle ei sovi näköjään kaksi aikaa noista, mitkä väliaikaismääräyksessä on määrätty.Joulukuun toista aikaa on myöhäistetty 2h, tammikuun ensimmäinen aika meni kokonaan uusiksi. Saa nähdä, jos oon silloin töissä niin ei onnistu keskellä päivää. Asianajajalle ja lastenvalvojalle taas asiaa.

Noh loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on sitten neidillä pari kalenteria. Ensinhän piti riittää pelkästään tuo mitä blogissani hälle kokosin. Mutta isälleen sai näköjään viestin perille. Hyvä kun lasta kuuntelee!

Voi sitä riemua!
Kalenterissa näköjään viisi isompaa yllätystä.

Menneestä viikosta

Toinen työviikko on takana. Tuo sopimushan ei ole voimassa, kuin vuoden loppun. Saa nähdä tuleeko sille jatkoa ja haluanko kyseisessä pisteessä edes jatkoa. Sisäistä siirtoa voisin ajatella.

***************************************
Teenpähän tähän nyt gallupin.
Ajattele kotipaikkakuntasi sairaalaa, terveyskeskusta tai hammaslääkäriä, tai mitä tahansa oman kuntasi julkista terveydenhoitoa.

Kuvitelman mukaan olisit joutunut asioimaan vaikkapa hammaslääkärissä, päivystyksessä, omalla lääkärillä ja vaikkapa käynyt synnärilläkin sitten. Eli olisit joutunut käyttämään kuntasi (tai sairaanhoidon kuntayhtymän) terveyspalveluita.

Vuoden päästä sinulla olisi pätevyys hakea jotakin avoinna olevaa, vaikkapa lähihoitajana, lääkärinä, hammaslääkärinä, kätilönä, osastonhoitajana, sihteerinä, kirurgina ja mitä ikinä niitä virkoja noissa taloissa onkaan

Mitäpä luulet, voidaanko sinut hylätä työnhakijana sen perusteella, että olet joutunt käyttämään kuntasi terveyspalveluita? Ja voitko jatkossa käyttää niitä, kun olet kunnalla/yhtymässä töissä?

************************

Muuten on ollut tosi mielenkiintoinen viikko takana. Töissä käskettiin eilen löysentää tahtia. Siis että mitä? Jos mä teen töitä liian hitaasti, tai joudun selvittämään jotakin asiaa pidemmän kautta, (ihan sen takia, että opin samalla kuitenkin jotain uutta, enkä ryntää kysymään mitenkä tää menee nyt) niin kyllä siitäkin tulee sanomista. Jos taas teen työt liian ripeästi niin siitäkin tulee sanomista! Olen sisäistänyt ohjelmistot hyvin, ja työn laatu on hyvää, mmutta mä vaan teen työt liian nopeasti. Vai miten se nyt menee? Teenkö minä töitä, enkä keskity työaikana pahemmin mihinkään muuhun? Eilen meinasi työt loppua paria tuntia ennen työajan päättymistä. Reilut 30 minuuttia pyörittelin peukaloita, silloin tuli tunne, että jatkossa minäkin juon ainakin neljä aamukahvikuppia, lampsin hitaammin pisteestä a pisteeseen b ja suurin osa työajastani menee kolmen pisteen välillä ravaamiseen, koska vasta marraskuun puolivälissä saan oman työpisteen ja siinä on kaikki mapit yms. olennainen vieressä.

Noh. Asian positiivisin on tietysti se, että töitä on. Onneksi olen jo oppinut tuon, että niin tai näin, aina väärin väärinpäin.

Mietin kolmesti...

...Kirjoitanko vai en. Mutta Kirjoitan nyt vain lyhyesti. Säästän lukijoideni hermoja. Niin. Mistä sitä aloittaisi? Kurjimmat ensin ja sitten on kiva päättää johonkin positiiviseen? Noh minäpä aloitan.

Työpaiksta... Ei. En sannut työtä. Minulla oli kuitenkin kuulemma parhaimmat paperit. Mutta pärstäkerroin ja Pirpanasta ja isästään tehty lastensuojeluilmoitus vei ne viimeisetkin rippeet. En ole kuulemma työkykyinen Exän pahoinpitelyn jälkeen.

En jaksa tuota jäädä murehtimaan. Ihmettelen vain voiko tuollaiseen asiaan vaikuttaa ilmoitus, jos kerta on kuulemma parhaimmat paperit. menikö sittenkin pärstäkertoimen mukaan..

Tuttu sanoikin minulle, että olisin ollu liian löysä siihen työhön, olisivat käyttäneet vain rumasti sanottuna pskarättinään, kahvinkeittäjänä ja siivoajana. Käski pysyä kaukana suklaasta vaikka ensimmäisen kerran dietin alkamisen jälkeen teki mieli lähteä kauppaan. Niin lähellä kun kauppa onkin niin kaukana se sillä hetkellä tuntui olevan.

Sen jälkeen on tuota exän päästärepimis-kohtaa jomottanut. Pari burana 600mg:ta olen ottanut. 800kin olisi mutta ne vie jotenkin tokkuraiseksi, ei tajua mistään mitään. Yötä vasten vois ottaa.

Joo mutta kyllä tästä taas noustaan.

Edit klo 22.22 Ai niin.. jotain naurettavaakin tapahtui tänään. Aloitimpa muuten muokkauksen hyvin romanttiseen aikaan. Kuka tietää, että raamatussa sana rakkaus esiintyy kaksisataakaksikymmentäkaksi kertaa? En minäkään tiennyt sitä aiemmin, ennen kuin siskon vihkipappi siitä mainitsi. Mutta siihen asiaan...

Soitin alkuillasta kasin jälkeen eräälle läheiselle ihmiselle. Hän vastasi jotenkin "huomenta". Olin hetken että täh! No raukka pieni ollu unten mailla kun töissä projekti puolen yön jälkeen alkamassa. Ja me ihmiset emme tykkäisi, mikäli tekisivät sitä päivällä. Minä siis onnistuin herättämään toisen sikeistä unistaan. No totesi itsekin "mitäpä pidin puhelinta päällä." Kerrankin osuvasti sanottu. Heti sai kyllä hymyn huulille kun pääsi ajatukset ihan muualle tylsistä asioita. Mutta parempaa oli luvassa. Tämä ihminen nukahti kesken puhelun. Hei, enhän mä voi niin tylsä olla? Enhän? Ei. Toinen oli vain väsynyt. Mutta siinä vaiheessa jo alkoi hymyilyttämään että minäkin voin saada toisen nukahtamaan. Kiitos sinulle JJS.