Ei saatu käräjillä sovintoa aikaan. Olihan se itsestään selvä asia jo sinne mentäessä. Mutta jäimme odottelemaan väliaikaismääräystä joka annetaan 2 viikon kuluttua. Mutta omasta mielestäni istunto meni meidän osalta loistavasti. Kantaja vihjaili minua mielenvikaiseksi yms. Asianajajani kanssa jo pohdittiin aiemmin, että siihen voimme todeta vain, että kantaja voi mennä itseensä ja miettiä miksi, tämän kaiken edessä ei tarvitse pysyä kasassa täydellisesti. Tuli jopa syyttelyitäkin, mitenkä olen itse omilla toimillani aiheuttanut hänen väkivaltaisen käytöksen ja omat jälkeni. Sentään tunnusti, että ymmärtää jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.
Eli hyvin ristiriitainen lausunto. Ensin kieltää tehneensä mitään, mutta sitten ymmärtää, jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.
Olin jo aiemmin pohtinut millainen oma asianajajani oikein olisi. Mutta kas! Yliveto. Päivo oli sinänsä helpotus. Voin sanoa puhtaasti erävoitot 6-0. Vaikka ikävältä tuntuu lapsen kannalta.
Mutta eipä isä ole yhteyttä häneen ottanut heinäkuun jälkeen. Ei millään tavalla. Hyvin halpamaisestikin mulkaisi kun vein Pirpanan tekemän isänpäivälahjan. Pirpana jo tuossa kyseli eilen kiittääkö isi häntä? Spontaanisti tuli suusta. Kaikkea hänkin pohtii! Niimpä, kiittääkö isi? En todellakaan tiedä. Ja se on hänen asiansa. Asianajajalleen lopussa kyseenalaistan isän rakkauden lastaan kohtaan kun ei yhteyttä ole mitenkään ottanut, enkä ole kieltänyt. Posti kyllä kulkee.
Siinä onkin Pirpanalle selittämistä miksi isi teki niin. Tähän asti olen vain sanonut, äiti ei tiedä, isin täytyy itse kertoa sinulle. Sehän on totuus. Mutta yritäpä siinä vakuutella, että isi rakastaa häntä tähtiin ja tähdistä takaisin, niin miten ennenkin. Ei mene enää läpi.
Isänsä Sukulaiset ovat olleet nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt abortoida koko tyttö, koska hänellä on tällainen äiti joka osaa käyttää häikäilemättömästi lakia edukseen ja valehdella virkavallan ja oikeuslaitoksenkin puolelleen. valitettavasti tänä päivänä virkavalta ei tee lastensuojeluilmoitusta, eikä kriisiasuntoa järjestetä kevyin perustein. Eipä ole suku ottanut yhteyttä lapseen pahemmin.
Tulin erään ihmisen kanssa keskusteltuani tulokseen, että vaikeiden syytösten ja paineiden, uhkailujen ja kiristysten alla olen joutunut taipumaan lapsen isän tahtoon, joka nyt on pettytyt minun saadessani voimat kasaan vastustaa hänen vaatimuksiaan siinä määrin. Tuli hyvä tunne tuosta. Keskustelemassa täytyy vielä käydä, mutta se, että joku täysin sivullinen tuntematta taustoja ja ihmisiä pystyy sanomaan noin ensimmäisen tunnin jälkeen. Voinko olla onnellisempi?
Minulla on ystäviä, minulla on koti, vanhemmat, tukijoukot, työtä, talous jokseenkin tasapainossa, ja maailman ihanin tyttö... Vaikka tuhma hänkin osaa olla. Elämää päivä kerrallaan, suunnittelematta sen enempää.
Näin Auvisten televisiohaastattelun, heitä vanhempia ymmärtää nyt paljon paremmin. Kun äiti totesi syyllistävänsä henkilökohtaisesti itseään ihan kaikesta tuli tunne, niin teen minäkin. Syyllistän mm. isyyden tunnustamisesta, tapaamisten antamisessa ilman sopimusta, elatusmaksuista, muista kustannuksista, siis ihan kaikesta mikä lapseen ja isäänsä liittyy. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Mutta yritäpä sitä takoa omaan päähäsi. Tapahtumat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Itselle anteeksiantaminen on vaikeinta. Miten saatoinkaan uskoa kiiltokuvapojan näköistä miestä, jonka alla onkin väkivaltainen, osaamatta olla oikeudessakaan fiksusti, henkisesti loppuun kuluttava ihminen. Tänään kun eräs ihminen sanoo minusta jotain postiivista, en usko siihen. Hän tietää sen itsekin. Viimeaikoina on tuntunut, etten pysty edes ihmisiä kutsumaan kotiin kylään. Pikkuhiljaa vahvistuu tunne, että kyllä kotia on vaihdettava, mutta päätös käsitellä asia kotona oli kuitenkin paras mahdollinen...
Onneksi elämässä on paljon hyvääkin! Ja sellaista, mitä ei kaikille kerrota :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokemukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokemukset. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. marraskuuta 2008
torstai 11. syyskuuta 2008
Mietin kolmesti...
...Kirjoitanko vai en. Mutta Kirjoitan nyt vain lyhyesti. Säästän lukijoideni hermoja. Niin. Mistä sitä aloittaisi? Kurjimmat ensin ja sitten on kiva päättää johonkin positiiviseen? Noh minäpä aloitan.
Työpaiksta... Ei. En sannut työtä. Minulla oli kuitenkin kuulemma parhaimmat paperit. Mutta pärstäkerroin ja Pirpanasta ja isästään tehty lastensuojeluilmoitus vei ne viimeisetkin rippeet. En ole kuulemma työkykyinen Exän pahoinpitelyn jälkeen.
En jaksa tuota jäädä murehtimaan. Ihmettelen vain voiko tuollaiseen asiaan vaikuttaa ilmoitus, jos kerta on kuulemma parhaimmat paperit. menikö sittenkin pärstäkertoimen mukaan..
Tuttu sanoikin minulle, että olisin ollu liian löysä siihen työhön, olisivat käyttäneet vain rumasti sanottuna pskarättinään, kahvinkeittäjänä ja siivoajana. Käski pysyä kaukana suklaasta vaikka ensimmäisen kerran dietin alkamisen jälkeen teki mieli lähteä kauppaan. Niin lähellä kun kauppa onkin niin kaukana se sillä hetkellä tuntui olevan.
Sen jälkeen on tuota exän päästärepimis-kohtaa jomottanut. Pari burana 600mg:ta olen ottanut. 800kin olisi mutta ne vie jotenkin tokkuraiseksi, ei tajua mistään mitään. Yötä vasten vois ottaa.
Joo mutta kyllä tästä taas noustaan.
Edit klo 22.22 Ai niin.. jotain naurettavaakin tapahtui tänään. Aloitimpa muuten muokkauksen hyvin romanttiseen aikaan. Kuka tietää, että raamatussa sana rakkaus esiintyy kaksisataakaksikymmentäkaksi kertaa? En minäkään tiennyt sitä aiemmin, ennen kuin siskon vihkipappi siitä mainitsi. Mutta siihen asiaan...
Soitin alkuillasta kasin jälkeen eräälle läheiselle ihmiselle. Hän vastasi jotenkin "huomenta". Olin hetken että täh! No raukka pieni ollu unten mailla kun töissä projekti puolen yön jälkeen alkamassa. Ja me ihmiset emme tykkäisi, mikäli tekisivät sitä päivällä. Minä siis onnistuin herättämään toisen sikeistä unistaan. No totesi itsekin "mitäpä pidin puhelinta päällä." Kerrankin osuvasti sanottu. Heti sai kyllä hymyn huulille kun pääsi ajatukset ihan muualle tylsistä asioita. Mutta parempaa oli luvassa. Tämä ihminen nukahti kesken puhelun. Hei, enhän mä voi niin tylsä olla? Enhän? Ei. Toinen oli vain väsynyt. Mutta siinä vaiheessa jo alkoi hymyilyttämään että minäkin voin saada toisen nukahtamaan. Kiitos sinulle JJS.
Työpaiksta... Ei. En sannut työtä. Minulla oli kuitenkin kuulemma parhaimmat paperit. Mutta pärstäkerroin ja Pirpanasta ja isästään tehty lastensuojeluilmoitus vei ne viimeisetkin rippeet. En ole kuulemma työkykyinen Exän pahoinpitelyn jälkeen.
En jaksa tuota jäädä murehtimaan. Ihmettelen vain voiko tuollaiseen asiaan vaikuttaa ilmoitus, jos kerta on kuulemma parhaimmat paperit. menikö sittenkin pärstäkertoimen mukaan..
Tuttu sanoikin minulle, että olisin ollu liian löysä siihen työhön, olisivat käyttäneet vain rumasti sanottuna pskarättinään, kahvinkeittäjänä ja siivoajana. Käski pysyä kaukana suklaasta vaikka ensimmäisen kerran dietin alkamisen jälkeen teki mieli lähteä kauppaan. Niin lähellä kun kauppa onkin niin kaukana se sillä hetkellä tuntui olevan.
Sen jälkeen on tuota exän päästärepimis-kohtaa jomottanut. Pari burana 600mg:ta olen ottanut. 800kin olisi mutta ne vie jotenkin tokkuraiseksi, ei tajua mistään mitään. Yötä vasten vois ottaa.
Joo mutta kyllä tästä taas noustaan.
Edit klo 22.22 Ai niin.. jotain naurettavaakin tapahtui tänään. Aloitimpa muuten muokkauksen hyvin romanttiseen aikaan. Kuka tietää, että raamatussa sana rakkaus esiintyy kaksisataakaksikymmentäkaksi kertaa? En minäkään tiennyt sitä aiemmin, ennen kuin siskon vihkipappi siitä mainitsi. Mutta siihen asiaan...
Soitin alkuillasta kasin jälkeen eräälle läheiselle ihmiselle. Hän vastasi jotenkin "huomenta". Olin hetken että täh! No raukka pieni ollu unten mailla kun töissä projekti puolen yön jälkeen alkamassa. Ja me ihmiset emme tykkäisi, mikäli tekisivät sitä päivällä. Minä siis onnistuin herättämään toisen sikeistä unistaan. No totesi itsekin "mitäpä pidin puhelinta päällä." Kerrankin osuvasti sanottu. Heti sai kyllä hymyn huulille kun pääsi ajatukset ihan muualle tylsistä asioita. Mutta parempaa oli luvassa. Tämä ihminen nukahti kesken puhelun. Hei, enhän mä voi niin tylsä olla? Enhän? Ei. Toinen oli vain väsynyt. Mutta siinä vaiheessa jo alkoi hymyilyttämään että minäkin voin saada toisen nukahtamaan. Kiitos sinulle JJS.
torstai 4. syyskuuta 2008
Työhaastattelussa
Tänään selvisi yhdessä työhaastattelussa josta en voi enempää kertoa, että minula oli paras työhakemus. Enpähän viitsinyt sanoa miten paljon töitä on sen eteen tehty. Selkeä, yksinkertainen, kaikki olennainen. Paljon poimi meidän arjesta sellasia hyviä asioita. Maanantai-iltana tietää, selvisinkö tiistain haastatteluun, josta valitaan seuraavat kolme sitten itse työhön. Huoh. Meni paremmin kun odotinkaan.
edit 5.9.2008 klo 11:56
Hammaslääkärillä tuli käytyä ja nyt sitten seuraavan kerran joskus. Ei vähään aikaan kuitenkaan. Tietysti jos tarvetta tulee, niin sitten. Vihdoinkin on se rumba ohi.
Sillä aikaa, kun istuin hoidettavana ja kuuntelin mitä erilaisempia hölötyksiä oli puhelin soinut. Samalla selvisi, että tiistaina on toisen kierroksen työhaastattelu. Aika iso helpotus. Vihdoinkin siis alkaa tuo hakemusrumba tuottaa tulosta. Pestihän olis ihan unelma minulle. Mutta nyt eletään ensin tiistaihin asti. Katsotaan sen jälkeen mitä uskaltaa unelmoida.
edit 5.9.2008 klo 11:56
Hammaslääkärillä tuli käytyä ja nyt sitten seuraavan kerran joskus. Ei vähään aikaan kuitenkaan. Tietysti jos tarvetta tulee, niin sitten. Vihdoinkin on se rumba ohi.
Sillä aikaa, kun istuin hoidettavana ja kuuntelin mitä erilaisempia hölötyksiä oli puhelin soinut. Samalla selvisi, että tiistaina on toisen kierroksen työhaastattelu. Aika iso helpotus. Vihdoinkin siis alkaa tuo hakemusrumba tuottaa tulosta. Pestihän olis ihan unelma minulle. Mutta nyt eletään ensin tiistaihin asti. Katsotaan sen jälkeen mitä uskaltaa unelmoida.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Sano, että yhä ainoa olen sun...
Sano, että sä kaipaat luokse mun takaisin
Sano, että sä tahdot olla kuin ennenkin
Sano, että sä tiedät: kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen
Sano, että sä kaipaat tuota iltaa myös näin
kun sä rintasi painoit vasten mun sydäntäin
Sano, että sä uskot: meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti, vielä yhteen vie
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen.
Sano, että sä tahdot olla kuin ennenkin
Sano, että sä tiedät: kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen
Sano, että sä kaipaat tuota iltaa myös näin
kun sä rintasi painoit vasten mun sydäntäin
Sano, että sä uskot: meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti, vielä yhteen vie
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen.
Valmistaudun tässä huomiseen työhaastatteluun. Kunnalla yhtä työtä muutama paikka. Kaivoin sitten esille oman mp3-soittimen, rentoutusta kiitos. Näköjään jäänyt tuohon kohtaan kun alkoi Satulinnaa soittamaan. Noh sopii osittain mun elämään. Tuosta mp3-soittimesta tulikin mieleen vielä perjantaina oleva viimeinen hammaslääkäri... hieman alle vuoden tuska ja kipu se on ohi sitten! Kaipa niitä pitäisi kortilla muistaa? Katselin joskus että Ulla oli tehnyt hammaslääkärille kakun. Sori vaan hammaslääkäri, mun aika ei nyt sellaiseen riitä. Hetki sitten tuntui että eihän tällä viikolla nyt ole yhtään mitään! Mutta kas. Äkkiä tuli keskiviikko. Nyt onkin sitten tekemistä loppuviikolle reippaasti. Perjantaina on isäni ja Pirpanan papan syntymäpäiväkin. Täytyy varmaan antaa Pirpanan tehdä papalle sellainen ihan minikakku.
Valitustakin tietysti pitää olla. huoh. Eihän tämä blogi muuten pysyisi pystyssä.
Tietokoneen oma hiiri ei ole toiminut oikeastaan ollenkaan sitten oston jälkeen. Takuuhuoltoon se ei kuulemma kuulu. No lähipiirissä on yksi joka tietää koneista kaiken. Mutta arvatkaa suostuuko hän tähän koskemaan? Ja miksi? a) koneen merkki b) koneen prosessori ja kaiken kruunaa c) koneen käyttöjärjestelmä eivät voi tietenkään pelata ammattilaisen mielestä yhteen sitten millään. Piilotinkin koneen kun tuli käymään, ettei saisi sydänkohtausta siihen paikkaan. Mutta jonkun terävät silmät huomasivatkin paperin takaa neliskulmaisen muodon ja siellähän se minun koneeni sitten makasi. Kohtaus oli valmiina. Henkeä ahdisti, huimasi, pyörrytti, piti ihan seinästä ottaa tukea. Kyllä. Jotkut ihmiset ovat allergisia tietokoneille. Varsinkin sellaiset, jotka yrittävät urheasti pitää meidän bittiavaruutta pystyssä työkseen.
Niin siis sain kieltävän vastauksen kun kysyin nätisti katsoisiko mikä tuota rottaa tuossa vaivaa. Irtohiirihän minulla on ollu jo pitkään. Mutta nyt sekin jo tekee lopputiliään. Vika ei kuulemma ole hiiressä vaan tämän koneen käyttiksessä (vistassa) ja prosessorissa (jota ei pidä julkisesti ääneen sanoa), ne sotkevat keskenään tätä ongelmaa. Mutta minkä takia sitten USB-modeemini ei pätki tuosta syystä eikä tunnu web-kamerakaan pätkivän. mp3-soitin toimii ihan hyvin ladattaessa. Tietysti oli jo valmis vastaus viisaamalla. Hiiren merkki on väärä. No näimpä! Olin jo luovuttamassa koko konetta pois. Vieköön joku joka huolii! Minä pärjään ilman hiirtä. Ja ilman konetta! Tietysti siinä vaiheessa pyydettiin miettimään kahdesti sanojani. No okei joo. En pärjää ilman. Kaikki on netissä!
Ainoa neuvo oli - osta uusi PAREMPI hiiri. No toki ostan paremman, kuka nyt huonompaa ostaisi. Sama asia kun vaihtaisit uudehkon Volvon Lada Samaraan. Kumpaakaan autoa väheksymättä tai sen kummoisemmin kehumismielessä. Mikä on sitten se parempi hiiri! Mitä eroa on langattomalla ja langallisella? Minähän en maksa hiirestä vähintään 50 euroa. huh huh. Jotain rajaa sentään. Tietysti jos tuo hiiri palaa loppuun niin eihän sille sitten mitään voi. Uusi on ostettava. Mitä siis opin? Älä enää ikinä osta tietokonetta kysymättä alan ammattilaiselta oikeasti voiko kokoonpano toimia. Siinä vaiheessa toinen sanoo toista ja toinen taas toista. Ketä uskoa? Ihmisiä on monta miljoonaa ja jokainen on eri mieltä asioista.
Toinen valitus sitten heti perään. Kyllä ottaa nämä päättäjät päähän! Sopimuksessa on lasku 440 euroa - niin kun lasku tulee onkin lasku yli 453 euroa. Noh eihän siinä mitään. Selvitettävähän se on. Mutta kun soitat laskuttajalle: palaa lomalta maanantaina, soitat toiselle: vastaaja jätä viesti, soitat kolmannelle: en pysty sanomaan mitään soitat neljännelle: Laskun summa on se, mikä on laskussa, ei sopimusen summa, siihen on tullut virhe. Viides sitten otti asian selvitettäväkseen.
Mikä siis onkaan ongelman ydin?
Jos teen sopimuksen, on se sitten kauppasopimus, vuokrasopimus, tai mikä tahansa missä raha liikkuu niin toki joudun maksamaan sen mikä on sopimuksessa sovittu, enkä yhtään enempää. Näin ollen minä maksan laskua vain 440 euroa, koska näin lukee sopimuksessa. En maksa varmastikaan ylimenevää. Koska tuo 440 euroa ei edes minulle kuulu.
Kolmas valitus.
Meillähän on kriisiasunto. Näin julkisesti sanottuna. Pirpana ei kestänyt olla kotona 17.7 jälkeen. Meillä kävi jo kerran haastemies ovella. Tavoitti edellistä asukasta. Sain kaivaa sitten vuokrasopimuksen jonka olen tähän tehnyt. Että minä TODELLAKIN asun tässä, eikä se mitä ovessa lukee. Haastemies siinä pohti sitten että sehän on tässä kirjoilla. No siihen minä en voi vaikuttaa mutta minä en ole kirjoilla minä olen vain tässä turvassa lapseni kanssa. Soitin asiasta sitten ihmiselle joka tästä asunnosta tietää enemmän. Ja puhuttiin asiasta kun lastensuojeluviranomaiset tulivat katsomaan mitenkä Pirpana jakselee. Naureskelivat vain asialle. Tänään sitten soi taas ovikello ja minä pomppaan ylös! Kaikkien kanssa on sovittu että meille tullaan vain puhelinsoiton kanssa. Minä en ovea avaa, jos en tiedä kuka siellä on. Vaikka on turvaketjut ja ovisilmät. Mutta periaatteesta. Sama tulee varmasti jatkumaan pitkään. Että tiedoksi vain teillekin ovelta ovelle kauppiaat, minä en ovea availe. Eilen näin sitten tätä haastemiestä kun vein paperia että olen saanut haasteen koskien 17.9 olevia käräjiä varten. Siinä sitten kysyin selvisikö tämän osoitteen tilanne, että täällä ei ketään asu. Juu asian piti olla selvä. Kiitti vielä tiedosta. Mutta mitäs tänään kello 12.08? Ovikello soi, no päätin katsoa kun oli isän kanssa puhuttu että hakee kameransa. Eihän siellä isä ollu. Tämä samainen haastemies. Siinä vaiheessa minä repesin! Juurihan vajaa vuorokausi sitten puhuttiin asiasta. Asian piti olla ok. Nyt ei kaivannutkaan kyseistä ihmistä vaan jotakin toista. Montako ihmistä tässä on oikein kirjoilla?!?! Minulle ei sitä sanota, koska en ole itse kirjoilla. Ja taas tuo sama rumba kun tuosta laskusta, tosin kahden ihmisen kanssa vain. Ja sama juttu. Toinen lomalla, ja toisella vastaaja.
Eihän tällaista asiaa voi haastemieskään minulle sanoa. Ja jos hänellä ei ole tarvetta tavoittaa ketään tästä asiasta, ei lähde sitä tutkimaan. Onhan meillä käynyt kotona ulosottomies muutaman kerran vainoamassa (jos noin voi sanoa) edellistä asukasta vaikka ei ole kirjoilla ollut kolmeen vuoteen. Muutaman kerran on laittanut postiakin neiti x x:n nimellä. Jotenka nyt sitten jännityksellä jään odottamaan koska ja mistä haastemies yrittää taas etsiä jotakuta minun kauttani.
Eli... huomenna työhaastattelu klo 10
perjantaina hammaslääkäri klo 10
mitäköhän muuta vielä?
Näillä eväillä, näillä valituksilla... Jotain kivaakin!
tänään oli päiväkodin uuden pihan kunniaksi järjestetty koko perheen yhteinen rieha. Paistettiin tikkupullaa ja tutustuttiin (lapset tutustuivat) uusiin laitteisiin vanhemmille näyttäen ja seistiin hetki sateessa. Eipä onneksi satanut koko aikaa. Mutta eihä me sokerista oltu?
Mutta nyt kutsuu nukumati.
Valitustakin tietysti pitää olla. huoh. Eihän tämä blogi muuten pysyisi pystyssä.
Tietokoneen oma hiiri ei ole toiminut oikeastaan ollenkaan sitten oston jälkeen. Takuuhuoltoon se ei kuulemma kuulu. No lähipiirissä on yksi joka tietää koneista kaiken. Mutta arvatkaa suostuuko hän tähän koskemaan? Ja miksi? a) koneen merkki b) koneen prosessori ja kaiken kruunaa c) koneen käyttöjärjestelmä eivät voi tietenkään pelata ammattilaisen mielestä yhteen sitten millään. Piilotinkin koneen kun tuli käymään, ettei saisi sydänkohtausta siihen paikkaan. Mutta jonkun terävät silmät huomasivatkin paperin takaa neliskulmaisen muodon ja siellähän se minun koneeni sitten makasi. Kohtaus oli valmiina. Henkeä ahdisti, huimasi, pyörrytti, piti ihan seinästä ottaa tukea. Kyllä. Jotkut ihmiset ovat allergisia tietokoneille. Varsinkin sellaiset, jotka yrittävät urheasti pitää meidän bittiavaruutta pystyssä työkseen.
Niin siis sain kieltävän vastauksen kun kysyin nätisti katsoisiko mikä tuota rottaa tuossa vaivaa. Irtohiirihän minulla on ollu jo pitkään. Mutta nyt sekin jo tekee lopputiliään. Vika ei kuulemma ole hiiressä vaan tämän koneen käyttiksessä (vistassa) ja prosessorissa (jota ei pidä julkisesti ääneen sanoa), ne sotkevat keskenään tätä ongelmaa. Mutta minkä takia sitten USB-modeemini ei pätki tuosta syystä eikä tunnu web-kamerakaan pätkivän. mp3-soitin toimii ihan hyvin ladattaessa. Tietysti oli jo valmis vastaus viisaamalla. Hiiren merkki on väärä. No näimpä! Olin jo luovuttamassa koko konetta pois. Vieköön joku joka huolii! Minä pärjään ilman hiirtä. Ja ilman konetta! Tietysti siinä vaiheessa pyydettiin miettimään kahdesti sanojani. No okei joo. En pärjää ilman. Kaikki on netissä!
Ainoa neuvo oli - osta uusi PAREMPI hiiri. No toki ostan paremman, kuka nyt huonompaa ostaisi. Sama asia kun vaihtaisit uudehkon Volvon Lada Samaraan. Kumpaakaan autoa väheksymättä tai sen kummoisemmin kehumismielessä. Mikä on sitten se parempi hiiri! Mitä eroa on langattomalla ja langallisella? Minähän en maksa hiirestä vähintään 50 euroa. huh huh. Jotain rajaa sentään. Tietysti jos tuo hiiri palaa loppuun niin eihän sille sitten mitään voi. Uusi on ostettava. Mitä siis opin? Älä enää ikinä osta tietokonetta kysymättä alan ammattilaiselta oikeasti voiko kokoonpano toimia. Siinä vaiheessa toinen sanoo toista ja toinen taas toista. Ketä uskoa? Ihmisiä on monta miljoonaa ja jokainen on eri mieltä asioista.
Toinen valitus sitten heti perään. Kyllä ottaa nämä päättäjät päähän! Sopimuksessa on lasku 440 euroa - niin kun lasku tulee onkin lasku yli 453 euroa. Noh eihän siinä mitään. Selvitettävähän se on. Mutta kun soitat laskuttajalle: palaa lomalta maanantaina, soitat toiselle: vastaaja jätä viesti, soitat kolmannelle: en pysty sanomaan mitään soitat neljännelle: Laskun summa on se, mikä on laskussa, ei sopimusen summa, siihen on tullut virhe. Viides sitten otti asian selvitettäväkseen.
Mikä siis onkaan ongelman ydin?
Jos teen sopimuksen, on se sitten kauppasopimus, vuokrasopimus, tai mikä tahansa missä raha liikkuu niin toki joudun maksamaan sen mikä on sopimuksessa sovittu, enkä yhtään enempää. Näin ollen minä maksan laskua vain 440 euroa, koska näin lukee sopimuksessa. En maksa varmastikaan ylimenevää. Koska tuo 440 euroa ei edes minulle kuulu.
Kolmas valitus.
Meillähän on kriisiasunto. Näin julkisesti sanottuna. Pirpana ei kestänyt olla kotona 17.7 jälkeen. Meillä kävi jo kerran haastemies ovella. Tavoitti edellistä asukasta. Sain kaivaa sitten vuokrasopimuksen jonka olen tähän tehnyt. Että minä TODELLAKIN asun tässä, eikä se mitä ovessa lukee. Haastemies siinä pohti sitten että sehän on tässä kirjoilla. No siihen minä en voi vaikuttaa mutta minä en ole kirjoilla minä olen vain tässä turvassa lapseni kanssa. Soitin asiasta sitten ihmiselle joka tästä asunnosta tietää enemmän. Ja puhuttiin asiasta kun lastensuojeluviranomaiset tulivat katsomaan mitenkä Pirpana jakselee. Naureskelivat vain asialle. Tänään sitten soi taas ovikello ja minä pomppaan ylös! Kaikkien kanssa on sovittu että meille tullaan vain puhelinsoiton kanssa. Minä en ovea avaa, jos en tiedä kuka siellä on. Vaikka on turvaketjut ja ovisilmät. Mutta periaatteesta. Sama tulee varmasti jatkumaan pitkään. Että tiedoksi vain teillekin ovelta ovelle kauppiaat, minä en ovea availe. Eilen näin sitten tätä haastemiestä kun vein paperia että olen saanut haasteen koskien 17.9 olevia käräjiä varten. Siinä sitten kysyin selvisikö tämän osoitteen tilanne, että täällä ei ketään asu. Juu asian piti olla selvä. Kiitti vielä tiedosta. Mutta mitäs tänään kello 12.08? Ovikello soi, no päätin katsoa kun oli isän kanssa puhuttu että hakee kameransa. Eihän siellä isä ollu. Tämä samainen haastemies. Siinä vaiheessa minä repesin! Juurihan vajaa vuorokausi sitten puhuttiin asiasta. Asian piti olla ok. Nyt ei kaivannutkaan kyseistä ihmistä vaan jotakin toista. Montako ihmistä tässä on oikein kirjoilla?!?! Minulle ei sitä sanota, koska en ole itse kirjoilla. Ja taas tuo sama rumba kun tuosta laskusta, tosin kahden ihmisen kanssa vain. Ja sama juttu. Toinen lomalla, ja toisella vastaaja.
Eihän tällaista asiaa voi haastemieskään minulle sanoa. Ja jos hänellä ei ole tarvetta tavoittaa ketään tästä asiasta, ei lähde sitä tutkimaan. Onhan meillä käynyt kotona ulosottomies muutaman kerran vainoamassa (jos noin voi sanoa) edellistä asukasta vaikka ei ole kirjoilla ollut kolmeen vuoteen. Muutaman kerran on laittanut postiakin neiti x x:n nimellä. Jotenka nyt sitten jännityksellä jään odottamaan koska ja mistä haastemies yrittää taas etsiä jotakuta minun kauttani.
Eli... huomenna työhaastattelu klo 10
perjantaina hammaslääkäri klo 10
mitäköhän muuta vielä?
Näillä eväillä, näillä valituksilla... Jotain kivaakin!
tänään oli päiväkodin uuden pihan kunniaksi järjestetty koko perheen yhteinen rieha. Paistettiin tikkupullaa ja tutustuttiin (lapset tutustuivat) uusiin laitteisiin vanhemmille näyttäen ja seistiin hetki sateessa. Eipä onneksi satanut koko aikaa. Mutta eihä me sokerista oltu?
Mutta nyt kutsuu nukumati.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)