Käräjistä

Ei saatu käräjillä sovintoa aikaan. Olihan se itsestään selvä asia jo sinne mentäessä. Mutta jäimme odottelemaan väliaikaismääräystä joka annetaan 2 viikon kuluttua. Mutta omasta mielestäni istunto meni meidän osalta loistavasti. Kantaja vihjaili minua mielenvikaiseksi yms. Asianajajani kanssa jo pohdittiin aiemmin, että siihen voimme todeta vain, että kantaja voi mennä itseensä ja miettiä miksi, tämän kaiken edessä ei tarvitse pysyä kasassa täydellisesti. Tuli jopa syyttelyitäkin, mitenkä olen itse omilla toimillani aiheuttanut hänen väkivaltaisen käytöksen ja omat jälkeni. Sentään tunnusti, että ymmärtää jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Eli hyvin ristiriitainen lausunto. Ensin kieltää tehneensä mitään, mutta sitten ymmärtää, jos lapsi näin dramaattisten tapahtumien jälkeen aristelee isäänsä.

Olin jo aiemmin pohtinut millainen oma asianajajani oikein olisi. Mutta kas! Yliveto. Päivo oli sinänsä helpotus. Voin sanoa puhtaasti erävoitot 6-0. Vaikka ikävältä tuntuu lapsen kannalta.
Mutta eipä isä ole yhteyttä häneen ottanut heinäkuun jälkeen. Ei millään tavalla. Hyvin halpamaisestikin mulkaisi kun vein Pirpanan tekemän isänpäivälahjan. Pirpana jo tuossa kyseli eilen kiittääkö isi häntä? Spontaanisti tuli suusta. Kaikkea hänkin pohtii! Niimpä, kiittääkö isi? En todellakaan tiedä. Ja se on hänen asiansa. Asianajajalleen lopussa kyseenalaistan isän rakkauden lastaan kohtaan kun ei yhteyttä ole mitenkään ottanut, enkä ole kieltänyt. Posti kyllä kulkee.

Siinä onkin Pirpanalle selittämistä miksi isi teki niin. Tähän asti olen vain sanonut, äiti ei tiedä, isin täytyy itse kertoa sinulle. Sehän on totuus. Mutta yritäpä siinä vakuutella, että isi rakastaa häntä tähtiin ja tähdistä takaisin, niin miten ennenkin. Ei mene enää läpi.

Isänsä Sukulaiset ovat olleet nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt abortoida koko tyttö, koska hänellä on tällainen äiti joka osaa käyttää häikäilemättömästi lakia edukseen ja valehdella virkavallan ja oikeuslaitoksenkin puolelleen. valitettavasti tänä päivänä virkavalta ei tee lastensuojeluilmoitusta, eikä kriisiasuntoa järjestetä kevyin perustein. Eipä ole suku ottanut yhteyttä lapseen pahemmin.

Tulin erään ihmisen kanssa keskusteltuani tulokseen, että vaikeiden syytösten ja paineiden, uhkailujen ja kiristysten alla olen joutunut taipumaan lapsen isän tahtoon, joka nyt on pettytyt minun saadessani voimat kasaan vastustaa hänen vaatimuksiaan siinä määrin. Tuli hyvä tunne tuosta. Keskustelemassa täytyy vielä käydä, mutta se, että joku täysin sivullinen tuntematta taustoja ja ihmisiä pystyy sanomaan noin ensimmäisen tunnin jälkeen. Voinko olla onnellisempi?

Minulla on ystäviä, minulla on koti, vanhemmat, tukijoukot, työtä, talous jokseenkin tasapainossa, ja maailman ihanin tyttö... Vaikka tuhma hänkin osaa olla. Elämää päivä kerrallaan, suunnittelematta sen enempää.

Näin Auvisten televisiohaastattelun, heitä vanhempia ymmärtää nyt paljon paremmin. Kun äiti totesi syyllistävänsä henkilökohtaisesti itseään ihan kaikesta tuli tunne, niin teen minäkin. Syyllistän mm. isyyden tunnustamisesta, tapaamisten antamisessa ilman sopimusta, elatusmaksuista, muista kustannuksista, siis ihan kaikesta mikä lapseen ja isäänsä liittyy. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Mutta yritäpä sitä takoa omaan päähäsi. Tapahtumat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Itselle anteeksiantaminen on vaikeinta. Miten saatoinkaan uskoa kiiltokuvapojan näköistä miestä, jonka alla onkin väkivaltainen, osaamatta olla oikeudessakaan fiksusti, henkisesti loppuun kuluttava ihminen. Tänään kun eräs ihminen sanoo minusta jotain postiivista, en usko siihen. Hän tietää sen itsekin. Viimeaikoina on tuntunut, etten pysty edes ihmisiä kutsumaan kotiin kylään. Pikkuhiljaa vahvistuu tunne, että kyllä kotia on vaihdettava, mutta päätös käsitellä asia kotona oli kuitenkin paras mahdollinen...

Onneksi elämässä on paljon hyvääkin! Ja sellaista, mitä ei kaikille kerrota :)

Hijlaiseloa ja taistelua

Tässä on blogi viettänyt hiljaiseloa hetken aikaa. Töissä on mennyt ihan kivasti ja vuoden loppuun nyt ainakin niitä on. Parin viikon päästä selviää jatko. En ole vielä omaakaan päätöstä tehnyt tai edes ajatellut haluanko jatkaa vai en.


Tänään puidaan käräjillä Pirpanan elämää. Tunnin päästä alkaa istunto, kummallakin on asianajaja, tulee pitkä taistelu. Että pitikin tämän mennä näin! Kummallakin on yksi todistaja. Toisen osapuolen todistaja taas ei pysty kamalasti kertomaan, toisin kun minun. Ellei isä ole syöttänyt sanoja hänen suuhunsa.

Nyt vain toivon hiljaa... voimia lisää, oikeudelta sitä viisasta päätöstä lapsen edun mukaisesti. En ole isää potkimassa lapsen elämästä pois, vaan ennemminkin haluaisin, että isä olisi ottanut jotakin yhteyttä lapseensa heinäkuun jälkeen, mutta kun ei mitään! Ei kerrassaan mitään. Tyttö on odottanut isältä anteeksipyyntöä jo pitkään. Toinen ei muista edes postikortilla. Sen sijaan isä saa tänään isänpäiväyllätyksen, jonka toinen on päiväkodissa tehnyt muiden kanssa.

Se mikä harmittaa, on ihmisiä, jotka olisin voinut todistajaksi haastaa/pyytää, yksikään ei suostunut, vastaajan "koston" pelossa. Harmittaa. Eihän minua tarvinnut tulla puolustamaan, vaan kertomaan mitenkä "ulkopuolinen" on kokenut lapsen kertoman ja mitä lapsi on kertonut.

Yöllä nukuin varmaan 45 minuuttia. jos sitäkään. Töissä mietin uskallanko tarttua edes päivän laskupinoon, yhden mokan meinasin tehdä, onneksi selvisi saman tien. Eikä sekään taas minun mokani olis loppupeleissä ollu, mitäs tuodaan minulle kahteen kertaan laskut.

Myönnän käyneeni heinäkuisen tapahtuman johdosta keskustelemassa erään henkilön luona. Täytyy sanoa, että pitkä tie on itsesyytöksistä irti pääseminen. Maanantain yhteenveto olikin:
Elämääsi yritti jäädä hallitsemaan yksi mies ja suku hänen mukanaan lapsen varjolla. Osittain siinä onnistui, sinun taipuessa vaatimusten ja uhkauksien alle, jotta pahimmalta vältyttiin. Kun nousit vastarintaan alkoi ongelmat. Ei sinun tarvinnut hänen vaatimuksiinsa suostua. Se, että olet päättänyt pitää lapsen, on ollut oikea ratkaisu. Siihen, mitä suku sanoo sinun käyttävän lakia häikäilemättömällä tavalla eduksesi, ei tarvitse vastata. Laki on noudattamista varten.

.. jatkan jossain vaiheessa.. kun olen selvinnyt tuolta...