Syksyn leimailutaivas takana

Kevään Leimailutaivas jäi meiltä väliin erinäisistä syistä. Nyt oli kuitenkin kiva päästä hieman ihmisten ilmoille. Tai eikä vaan vähää. Taavan blogivoitto tuli käytettyä Klemmarikellarissa. Olin kyllä tyytyävinen saaliiseeni. Budjettikin riitti. Toki enemmänkin olisi voinut saada kulumaan, jos olisi kuluttanut. Joku kohtuus nyt kuitenkin...

Tytöt olivat todella reippaasti. Annia tais vähän välillä ujostuttaa kun paljon ihmisiä ja paljon tavaraa, joihin ei saanut koskea.

Tässä saalistamme:


Erinäisiä papereita "muutama"...




mm. Kutistemuovia, 3d-kuvia...






 Uusi kukkastanssi, joka on jo päässyt pois kotelostaan, Perhosleikkuri, tagipohjia, tarrahelmiä, lumihiutaletarroja, kukkia, nauhoja... organza-kangasta...



Lisää kukkia, kimalteista lumiefektiä, 12" kartonkeja ja nauhoja... Sekä stanssien pehmustetta varastoon, jos joskus tulen hankinneeksi stanssin, mitkä tuota tarvitsevat. Halvalla kun sain.



Ennakkotilausta Klemmarikellarista; lehti- ja sydänneuloja + kukkia...


Leimailutaivaan jälkeen ehdittiin pikasesti poiketa Masalassa olevassa leikkipuistossa. Onneks tuota välimatkaa on vaivaiset 7km Aktia Sport Centeriin. Anni oli todella innoissaan päästessään keinumaan. Yhtä innoissaan, kun "tekee tuhojaan". Kävelytuoli on kyllä distraktoreiden kanssa korvaamaton apu liikkumisessa. Hetkeksi voi laskea sylistä pelkäämättä koska teloo distat johonkin. Enemmän minä olen niitä kädellä huitaissut kylläkin aivan vahingossa, mitä Anni niitä telonut. Huuto on sitten ollut sen mukaista...




Kotimatkalla näkyi myös sieniä...


Ensi viikosta on tulossa aikamoinen hurlumhei taas... Sen johdosta piti muutama kortti tehdä päivän ostoksista hyvinkin yksinkertaisilla menetelmillä. 









Meten tekemät kortit Leimailutaivaassa:





Viimeisenä - muttei suinkaan vähäisempänä; Löysin kuva-aarteista Ossi-kissan yllätyksen... Näin meillä maaseudulla :D

Taavan blogi täytti 5-vuotta

Taavan blogi oli ensimmäisiä askartelublogeja mitä aikoinaan luin. Parilla kurssillakin olen hänen luonaan käynyt ja aina on ollut kivaa. Tuolta olen kyllä saanut niin monet neuvot ja vinkit omiin töihini... Nyt on vaan kurja kun Annin syntymän jälkeen ei oikein ole ollut aikaa askartelulle niin paljoa. Varsinkaan nyt leikkauksen jälkeen. Ehkä tästä vielä aikaakin löytyy, kunhan neiti alkaa syöttötuolissa viihtymään. Voi seurailla vierestä.

Näin Anni saadessaan käsiinsä tyhjän suklaalevyn-käärön