Metellä eskari sujuu mukavasti, kohta sekin päättyy. Uusia asioita on oppinut ja lukeminen alkaa hiljalleen sujumaan. Mette täytti tammikuussa 7-vuotta ja aika on kyllä mennyt todella nopeaa. Vastahan hän oli pieni tyttö ja koulutie alkaa syksyllä. Kyllä siinä haikeus tuli, kun ilmoitin hänet kouluun. Eilen neiti kävi elämänsä ensimmäistä kertaa virpomassa. Oikealla olevassa kuvassa Mette mitali kaulassa hiihto-suorituksen jälkeen. Talvi on mennyt todella nopeaan. Eilen oli ihanan keväistä, yöllä oli tullu lunta n. 15cm. Eli tuli sittenkin se takatalvi. Toivottavasti sulavat todella nopeasti pois.
Anni on kehittynyt huimasti distojen poiston jälkeen. Sanoja, sanatavuja tulee mukavasti ja käy reippaasti potalla. Kävelee tukia pitkin, mutta oli ihan odotettavissa, että kävely ilman tukea venähtää pidemmälle. Ilman tukea opettelee seisomaan. Joten kyllä kävely vielä tulee varmasti josssain kohti ajankohtaiseksi. Nyt kävelyharjoitteluihin tulee kuitenkin pieni tauko, kun 11.4. olemme taas leikkauksessa. Puolivuottahan meni jo edellisestä. Tämä oli kyllä odotettavissa. Mutta tuli silti yllättäen miten nopeasti leikkaus on, sillä vielä kolmisen viikkoa sitten ei kukaan osannut sanoa koska mennään leikkaukseen.
Nyt yrittävät takaraivoa muovata pyöreemmäksi.
Kovasti on Annikin kasvanut. Enää ei ole talossa pientä vauvaa, vaan tytöt, joilla molemmilla on oma tahto, jotka osaavat myös kinastella keskenään milloin mistäkin, ei niinkään äidin huomiosta. Ihan ei taidot ole normaalin 1v3kk ikäisen t asolla, mutta kovasti kiritään kiinni. Ryömimään Anni oppi ennen vuoden vaihdetta ja se on paras keino päästä siskon perään...
Kaikesta huolimatta meillä asuu oikein iloisia, aurinkoisia tyttöjä. Anni on onneksi vielä niin pieni, ettei ymmärrä leikkauksista juurikaan.
Jospa sitä yrittäisi ryhdistäytyä blogin päivityksessä.
 | ||
| Mette lähdössä virpomaan | . |
