Kauan odotettiin suruviestiä isän poislähdöstä. On vaikea ajatella että näin on parempi isälle. Olisi voinut vielä hetken kasata onnellisia muistoja. Elokuussa isällä todettiin haimasyöpä. Urheasti isää hoidettiin kotona viimeviikon maanantai aamuun asti, mutta sitten oli pakko siirtyä terveyskeskussairaalaan. Isä oli vielä maanantaina järjissään, vaikka sanoikin itse muistin tekevän tepposia. Tiistaikin meni vielä aika hyvin, mutta sitten alkoi alamäki. Torstai-perjantai välinen yö oli itselleni vaikein. En tiedä miten selvisin perjantain työpäivästä tai tämänpäiväisestäkään. Sairaslomaa hain ja sain.
5.9.1950-24.10.2009
Itselleni jäi hyvä muisto, isän kanssa on sovittu kaikki. Viimeiset sanat mitä isältä sain "kyllä sinä pärjäät aina". Vihdoinkin isä on saanut ansaitsemansa levon. Ei tarvitse enää kärsiä kivuista.
Blogi on jäänyt todella heitteille monistakin syistä.
Sairastin kuukauden aikana aikamoisen otsaontelontulehduksen, joka ei oikein vieläkään ota parantuakseen. Tällaiset pätkäpäivitykset pitkästä aikaa.
Sairastin kuukauden aikana aikamoisen otsaontelontulehduksen, joka ei oikein vieläkään ota parantuakseen. Tällaiset pätkäpäivitykset pitkästä aikaa.
