Hyvää matkaa, rakas isi!

Kauan odotettiin suruviestiä isän poislähdöstä. On vaikea ajatella että näin on parempi isälle. Olisi voinut vielä hetken kasata onnellisia muistoja.  Elokuussa isällä todettiin haimasyöpä. Urheasti isää hoidettiin kotona viimeviikon maanantai aamuun asti, mutta sitten oli pakko siirtyä terveyskeskussairaalaan. Isä oli vielä maanantaina järjissään, vaikka sanoikin itse muistin tekevän tepposia. Tiistaikin meni vielä aika hyvin, mutta sitten alkoi alamäki. Torstai-perjantai välinen yö oli itselleni vaikein. En tiedä miten selvisin perjantain työpäivästä tai tämänpäiväisestäkään. Sairaslomaa hain ja sain.

5.9.1950-24.10.2009

Itselleni jäi hyvä muisto, isän kanssa on sovittu kaikki. Viimeiset sanat mitä isältä sain "kyllä sinä pärjäät aina".  Vihdoinkin isä on saanut ansaitsemansa levon. Ei tarvitse enää kärsiä kivuista.

Blogi on jäänyt todella heitteille monistakin syistä.

Sairastin kuukauden aikana aikamoisen otsaontelontulehduksen, joka ei oikein vieläkään ota parantuakseen. Tällaiset pätkäpäivitykset pitkästä aikaa.

Tädiksi yhdeksättä kertaa

Vihdoinkin! Odotimme pientä prinssiä syntyväksi maailmaan melkein kaksi viikkoa yli lasketun ajan.


Hurjaa ajatella, että omasta veljestä on tullut ukki. Isänikin sai nyt sitten kokea - ainakin hetken isoukin elämää. Kuudelta vasta päästään vauvaa katsomaan, tavoitteena on ehtiä kuvaamaan papalle kuva vauvasta, koska ei itse pääse sairaalaan.


Papalla verensokerit nousee hurjan ylös. Jälleen on päivä, jolloin sanotaan "tunti kerrallan".

Adoption tulosta

Ensimmäinen yö hamstereiden kanssa takana. Yö meni niiden osalta rauhallisemmin mitä osasin odottaa. Pirpanakin sai nukuttua jokseenkin paremmin 22.30-6, ettei ollut jatkuvasti hillitöntä vinguntaa. tänään tietää taas lääkärireissua, kun ei tunnu taas helpottavan. Lämpö pysyi hetken alhaalla mutta taas pomppasi päälle 38. On koko ajan levossa. Mutta seuraillaan pienen tilannetta. Tämäkin pääsiäinen taas muistetaan sairastelun merkeissä. Itselläni vatsakivut jatkuvat, mummilla niska/pää, Pirpanalla korvat sekä kuume ja Prinssillä vatsatuti.

Oma äiti-kuvani sai eilen kyllä rajun kolauksen noiden hamstereiden myötä. Pirpanalle olin teroittanut että pitää olla kiltisti ja osallistua pieniin kotitöihin, kuten leluje keräykseen, kaikkea ei levitetä kerralla, omat pyykit osaa viedä pyykkikoriin illalla, roskat roskikseen jne. Täytyy tosin myöntää etten ole ollut paras mahdollinen näyttämään esimerkkiä. Mutta edistystä tapahtui molemminpuolin kun hamstereita odoteltiin. Kaupoissa alkoi toisinaan "minä haluan tuon tuon ja tuon ja vielä äiti tuon". Yritin ettei ihan kaikkea voi saada. Hamsteritkin tarvitsee ruokaa ja puruja yms. Meni kerran ja kaksikin perille, kunnes viikko sitten ostettiin hamstereille kaikki olennainen mitä tarvitsevat. Neiti yritti sitten "nyt on hamstereille ruokaa ostettu, nyt minä tarvitsen nukkekotiin pihalle hiekkalaatikon, keinun, liukumäen ja uima-altaan" ja loppulasku noista olisi ollut huima. Kaikkea ei voi saada kerralla. No tämä tiesi nyt sitten kiukuttelua ja yritin sitten hienotunteisesti sanoa, kun on kiltisti niin hamsterit tulevat meille. Kiukkua esiintyi enemmän ja vähemmän. Aina muistutin asiasta, kiltisti kun on niin saa hamsterit... Eilen illalla sitten kuumetokkurassa kertoi "äiti sinä sanoit etten minä saa hamstereita jos kiukuttelen ja vaikka kiukuttelin niin minä sain ne!" Niin. Eihän äiti voinut pieneltä niitä kieltää. Nyt kun pieni on noin huonossa kunnossa, on hyvä kun sillä jotain seurattavaa. Eilen mentiin 15min unta 10 min valveilla -rytmillä. Onhan ne ihan suloisia kieltämättä. Vaikka eräs ystäväni oli sitä mieltä että voi tuoda isoja rotanloukkuja millä voin ne pyydystää. Tuokoon loukkunsa niin saa sen pottuvarpaaseensa.

Kyseessä on siis kääpiöhamsterit, tyttöjä molemmat. Kaupasta ei tarvinnut hakea kun saimme siskon lapsilta "adoptoitua" monistakin syistä. Toki kaikki olennainen siivous jää minulle, mutta Pirpana osallistuu ruokintaan ja pikkuhiljaa opettelee hoitamaan. Tässä tätä ihmettelyä nyt sitten riittää.

Unta sopuisaa...
kuva ei kerro läheskään koko totuutta tunnelmasta,
kun vieretysten nukkuvat

Pirpanakin jo ehti toteamaan "pidän äiti hamstereista mutta prinssiä minä lakastan!" Eli eivät edes hamsterit kiirineet prinssin tärkeyden ohi!

Pirpana sairastaa ja hamsterit vastaanotettu

Pirpanalla on korvatulehdus. Päästiin alta tunnissa päivystyksessä. Pohdin kyllä käyttääkö yksityisellä kun on vakuutus, mutta päätin ensin yrittää päivystystä ja kas antibioottia saatiin. Samaten yskänlääkettä. Lääkäri oli ihan tyytyväinen kun mentiin tänään, ennen kuin olisi ollut pahempi. Hengitys rohisee ja yskii syvältä. No Mutta pieni on nyt lääkitty.

Hamsterit nyt sitten saatiin siskoltani. Tuossa ne ovat jo hetken aikaa mellastaneet juoksupyörässä ja pieni on ihan innoissaan. Sen tietysti minkä kuumeeltaan jaksaa.

Häkki laitettiin sohvan viereen kahden Pirpanan tuolin lähelle, jotta näkee hamsterit levätessään. Kyllä oli muuten pienelle varmaan elämänsä pisimmästä päästä oleva viikko.

Sen verran vikkeliä olivat nuo neiti-sisarukset etteivät oikein samaan kuvaan tahtoneet millään niin, että molempien kasvot näkyisivät.

Saanko esitellä pienen vauvani?

Siivoiltiin kaappeja tuossa viikolla ja nyt muistin sitten Pirpanalle kertoa mitä sieltä löysin. Pussillisen hänen tuttejaan. En sitten viitsinyt heittää pois sanomattakaan, liittyihän niihin tiettyä haikeutta, miten pieni hän onkaan joskus ollut.

Pyysi sitten saada paria leikkiinsä, jotta voi vauvanukeille niitä syöttää. ideaa oli siinä mielestäni. No hetken päästä pyytää sitten katsomaan häneen ja mitä näenkään?


äidin pikkuinen tyttö on laittanut sen 5kk ikäiselle tarkoitetun tutin omaan suuhunsa! Ei voinut olla nauramatta, mutta eihän sitä saa toiselle nauraa.

Illalla istui kylvyssä noin tunnin ja sitten kun tuli sieltä pois ajattelin että tehdäänpähän vähän lettejä. Aamulla oli sitten ihan hienot "kiharat" hiuksissa.

Tänään lähti sitten mummolaan, saa nähdä tuleeko illaksi jo kotiin vai jääkö sinne. Minä hyökkäsin vaatekaappien kimppuun, suunniteltiin että Priinssin kanssa olis nähty, mutta voi vatsatauti! Mutta mielenkiintoisa löytöjä tuli vaatekaapeista eteen, ja vasta puolivälissä projektia. UFFille taitaa syntyä taas muutama kassi vaatteista, joilla ei ole enää Pirpanalle käyttöä, enkä viitsi säilyttääkään.

Sairasloman kuulumisia

Kävinpähän tänään työterveyshuollossa. Lekuri laittoi lähetteen fysioterapiaan kun oireet ovat ihan muualla. Meinasi määrätä vielä kipulääkettä mitä ei saa syödä sappileikkauksen jälkeen, vaikka sanoin hänelle siitä. Töissä kävin näyttätmssä ja käskivät kotiin.

Jotenkin on vaan olo ettei koko ajan pysty makaamaan jotenka jotain tehtyäkin. Yleensä tulee tehtyä helpommin tytölle kuin pojalle sopivia kortteja (joku muukin on huomannut tämän saman ongelman) ja siksipä sitten kotimatkalla poikkesin vartavasten hakemaan sinistä taustapaperia, olen liian sairas (flunssassa) siivoamaan, mutta liian terve vain makaamaan, jotenka sohvalla sitten leikkasin noita Tilda-arkkeja, vaikken niistä niin kovin pidäkään mutta pakotin itseni tekemään jotain pojallekin varastoon. Ehkä sopisi jollekin, joka on saanut ajokortin, mutta on tässä pari muutakin saajaehdokasta mielessä. Tuolla samalla arkilla on myös lentokone-versio. Täytyy se tehdä tänään.



ja toinen todella yksinkertaisen tylsä(?) teksti puuttuu, tarkoitus lisätä käyttötarkoituksen mukaan myöhemmin. Tuo retrokukka-yhdistelmä on seisonut pari päivää pöydällä ja nyt tarkoitus olisi saada pöytää tyhjemmäksi.

Kortti pitkästä aikaa...

...Tänne kuvattuna. Ollaan niitä kyllä tehty useampiakin mutta ei vain ole saanut aikaiseksi tänne kuvattua. Kortti on tarkoitettu eräälle meille tärkeälle ihmiselle. Pirpanan kanssa sitä tehtiin. Pirpanan valitsema taustaväri sekä kukat.

Väritys ei ihan mennyt nappiin, ja toisaalta kukat voisivat olla toisen värisiä. Minulta-Sinulle voisi olla tummemmalla. Aina ei pidä kuitenkaan nipottaa - ainakaan liikaa. Tuli kuitenkin tehtyä ja kuulemma se ajatus on tärkein.

Saa nähdä mitä tykkää saaja aikanaan. Voi tietysti olla, että käy täällä vakoilemassa mutta sisälle kirjoitettu tekstiä myös... Mitä ei taas julkisuuteen paljasteta. Leimakuva vaihdosta.

Kellokin on näköjään noin paljon. Mutta meillä neiti vasta yrittää unille. Hääti minut häiritsemästä. Käytiin tänään lekurissa. Korvatulehdushan siellä oli sekä angiinan poikasta. Ottivat vielä nieluviljelyn. Tulokset saadaan huomenna. Lekurissa odotettiin ruuhkassa vain 30 minuuttia, lääkärissä meni vajaa 1o minuuttia sekä nieluviljelyä odotellessa 20 minuuttia. Tunnissa oltiin ulkona. Kerrankin nopeaa. Pirpana oli reipas koko reissun. Käytiin samalla katsomassa papan tietokonetta. Mutta sieltä on verkko hävinnyt kokonaan tai sitten operaattorilla jotain ongelmia. Lekuri oli vaihteeksi ei-suomalainen, en lähde kansalaisuutta arvioimaan, mies kuitenkin ja osasi hommansa. Ei paljoa puhunut mutta Pirpanalta kyseli kaikkea ja toinen vastasi reippaasti. Saatiin nyt sitten pari antibioottia.

hiljaista, sairastelua ja marmatusta

Blogipostaukset ovat jääneet vähiin viimeaikoina. Pirpanan joulukalenteriakaan ei olla kaikkia luukkuja kuvattu, tai on kuvattu isommissa erissä. Silloin kun kameran paristot antavat periksi, tuntuu näköjään vaikealta saada ne paristot kaupasta. Tietysti voisi ottaa jostain lelusta hetkeksi, mutta... Silloin kun työt eivät paina päälle, niin eiköhän poskiontelontulehdus, kurkunpääntulehus ja keuhkokuumeentapainen hyökkää jostain kulmasta. Voin sanoa, että voimavarojen äärilaitamilla käydään toisinaan. Perjantaina olin valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antaa olla. Mutta jostain kumman syystä ne voimat sai kasattua, maanantaina kävin sitten olosuhdeselvityksessä. Tietyistä syistä en siitä sen enempää kirjoita kun toivottavasti venyy ja venyy ja venyy. Vaika helpompi olisi saada se kerralla kuntoon mutta kun ei tunnu onnistuvan. Sossuntantat kysy miten oon päättänyt pitää Pirpanan, enkä päätyä aborttiin, tenttasivat kaikkea mahdollista. Lastenvalvoja sanoo, ettei mun olis tarvinnut antaa Pirpanaa isälle, huutaa pää punaseaksi oon antanut ja nämä ovat saaneet jostain meille tapaamissopimuksen. Kun ei oo muuta kun elatussopimus ja isyys tunnustettu. Noh annan sen asian olla, todellinen sotku. Eikä tilannetta helpottanut yhtään tämän päivän tiedot toisesta henkilöstä paraskin puhuja!

Kallonkistaja kattoikin heti että taisi olla olosuhdeselvitys muuta kun kevyt. No todellakin! Annoin sitten tulla kaiken. Pidin sitä ensin ihan mänttinä. Kallonkutistajaa siis. Mutta mitä enemmän syvemmälle pääsee niin sen enemmän siltä saa jonkinlaisia vastauksia. Suurin vastaus on ollutkin en voi syyttää itseäni, vaikka olisin tehynt mitä olisi tilaane tämä sama. Jos jotain hyvää on tarkoitettu tämän sotkun keskelle minun on vain se otettava. Siinä piilee salaiset voimavarat. Silti on varottava ottamasta liian suuria askeleita mihinkään suuntaan ja on pysyttävä kovana luovuttamatta ajatuksesta, ettei minun tarvitse tehdä niin, miten toisesta tuntuu hyvältä. Minun on vihdoinkin ajatletava mikä tuntuu myös minusta hyvältä. Haa viimeaikoina olenkin löytänyt salaisia voimavaroja.

Tarjosin maanantaina käytännössä sovintoa, ei tainnut mennä läpi. En uskonutkaan sen menevän, koska sen ehdotuksen perusteella ei enää pysty minun elämää hallitsemaan, Pirpanan isä siis. Tänään jotain tuhahteli mitenkä ei mulle tuu ikinä mitään elämää, eikä minusta ole yhtään mihinkään. Tietäisipä vain! Mitä enemmän se jaksaa minua painaa alaspäin sitä tuplaten jaksaa prinssi nostaa ylöspäin. Mikä prinssi. Nii-in. Mähän sanoin salaisia voimavaroja on ilmaantunut.

Pirpana laittoi Prinssin heti rakennushommiin. Tunnistaako joku kuvasta kuka kyseessä? Yllätyspalkinto tiedossa sitten. Prinssi itse ei saa osallistua kyselyyn. Prinssi ja Pirpana tapasivat Perjantaina (itse oon jo tehnyt parempaa tuttavuutta, tai on tehty) Pirpana odotti tänään jo koska Prinssi oikein tulee, ja ei millään meinannut hyväksyä että vielä muutama yö. Oli ihan käärmeissään. Alkaa äiti jäämään uhkaavasti toiseksi. Miksikä mä Prinssiksi nimitän. Hän nimittää meitä prinsessoiksi. siksipäsiksi.

Töissä menee jo paremmin. Elmässä on vähän enemmän valopilkkuja, viis mistään olosuhdeselvityksestä. En jaksa antaa sen häiritä meidän elämää.

Kiitos kuitenkin kaille Pirpanan joulukalenteriin osallistuneille. Luukuista on ollu tosi paljon iloa pienelle.

kotona

Enpä sitten lähtenyt tänään tiimisparraukseen. Pirpanalla on vähän virtsatietuleduksen oireita. Lämpö ei noussut yöllä vielä, räkä valuu kun mikäkin, mutta ei siis mitään merkittävää. Kuivaa yskää. Päiväkodissa "unohtivat" eilen sanoa, että oli koko päiväunien ajan yskinyt tasaseen.

Sairaalaan jo soitin, niin eivät vielä ota kun ei oo kuumetta. Mutta se pissanäyte olis kiva antaa. Yksityinen ottaa taas sitten sen reippaasti yli 100euroa labran kanssa (onneksi on vakuutus). Sielläkin sanottiin, että jos ei oo lämpöä niin ei välttämättä ole tulehdus. Ilmakylpyjä ja paljon rasvaa. Tilannetta täytyy seurata. Nyt tossa hetken nukkuu. Taidanpa siivota. Yrittää ainakin.

Mutta sitä ennen... Sain esimieheltä tänään kehuja! Siis täh!?! keskiviikkona oltiin kuukausikokouksessa minun maidoillani, koska rouva ei halunnut kirjoittaa mitään ostolappua, ei saatu pullakaan, ennen on saatu. Torstaina tuli sitten jospa hakisin sitä kokousmaitoa! Siis mitä? Eihän meillä oo enää kokouksia tänä vuonna. Keskiviikkona olis sitä tarvittu. Hyvä jos oli tänään tyytyväinen.

Olen tässä saanut parin laskun kanssa tapella perintäfirmojen kanssa. Aina kun kirjaavat, että asia on ok, ja kuitin lähetän maksetusta laskusta, niin menee muutama kk ja taas tulee sitten postia. Ja minä hypin tasakäpälää. Eräs L-kirjaimella alkava firma on... miten sen nyt sanois erittäin asiakasystävällinen. Töissä sitten olen joutunut työasioiden kanssa tämän firman kanssa tekemään yhteistyötä hyvinkin paljon. Hoitaa meidän perintää yms. En voi kun todeta, antakaa kaikki kestää. Rautalangasta saa vääntää mallia. Ja kun lasku on maksettu menee hetki ja taas.. sama rumba jatkuu. Ja jos niille on maksettu liikaa, niin arvatkaa palauttavatko? Eivät kovinkaan helpolla. Kamalaa vääntöä ja kääntöä. Tuskasta kääntöä.

Onneks en oo vielä joutunut töissä ulosottomiehen kanssa tekemisiin, eivät ne laskut kulje minun kauttani. Onneksi. Täällä kun on vähän niin ja näin toi ulosottokin. Kävin karhuamassa eräitä saataviani sitä kautta. Niin mitä ulosottomies totesi? "katso olet saanut tuolloin osasuorituksen (1/4 saatavasta) niin ei tässä nyt vielä tehdä mitään. No ei sitten. Kiitos ja näkemiin.

Eilisestä päiväkodin joulujuhlasta: Pirpana sai olla esityksessä Sammakko Löttöturppa, oli oikein komea vihreässä kaavussaan. Mutta minulta meni hermot, kun tuli jokaiseen kuvaan punaiset silmät. Onneksi voin ne suoraan kamerassa muuttaa. Lauloi tosi nätisti (ja kovaa) yhteislauluja.

enteroa?

Meillä on tässä Pirpanan kanssa entero rokon oireita. Ei mitenkään mukava tauti. Jää näin päivittämiset hetkeksi taas vähiin.

Tänään sain nostaa "huimat korvaukset" neljän viikon työstä. vielä seitsemän viikkoa jäljellä. Vähiin näköjään käy päivät kuitenkin. Olen pohtinut tuota jatkoa mitä sen kanssa teen. Jos jatkan, työ jatkuu määräaikaisena, max vuoden, jonka jälkeen sitä ei voi jatkaa, mutta sisäistä siirtoa voi hakea. Tietysti määräaikaisessa sopimuksessa on puolensa. Tänään olenkin sitten googlettanut muutamia olennaisia asioita siitä.

Samaan aikaan haluaisi lähteä kauas tästä kunnasta. Mutta valitettavasti tässä on kaksi asiaa, mitkä sitovat omalla tavallaan täällä pysymään vielä hetken. Kurjaa. Ja toisaalta asiat ovat ihan vapaaehtoisia!

paljon voi yksi kädenpuristus saada energiaa arkeen