Sano, että sä kaipaat luokse mun takaisin
Sano, että sä tahdot olla kuin ennenkin
Sano, että sä tiedät: kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen
Sano, että sä kaipaat tuota iltaa myös näin
kun sä rintasi painoit vasten mun sydäntäin
Sano, että sä uskot: meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti, vielä yhteen vie
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen.
Sano, että sä tahdot olla kuin ennenkin
Sano, että sä tiedät: kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen
Sano, että sä kaipaat tuota iltaa myös näin
kun sä rintasi painoit vasten mun sydäntäin
Sano, että sä uskot: meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti, vielä yhteen vie
Sano, että yhä ainoa olen sun
sano, että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan, meille kuuluis kokonaan
Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen, jos sä otat sen.
Valmistaudun tässä huomiseen työhaastatteluun. Kunnalla yhtä työtä muutama paikka. Kaivoin sitten esille oman mp3-soittimen, rentoutusta kiitos. Näköjään jäänyt tuohon kohtaan kun alkoi Satulinnaa soittamaan. Noh sopii osittain mun elämään. Tuosta mp3-soittimesta tulikin mieleen vielä perjantaina oleva viimeinen hammaslääkäri... hieman alle vuoden tuska ja kipu se on ohi sitten! Kaipa niitä pitäisi kortilla muistaa? Katselin joskus että Ulla oli tehnyt hammaslääkärille kakun. Sori vaan hammaslääkäri, mun aika ei nyt sellaiseen riitä. Hetki sitten tuntui että eihän tällä viikolla nyt ole yhtään mitään! Mutta kas. Äkkiä tuli keskiviikko. Nyt onkin sitten tekemistä loppuviikolle reippaasti. Perjantaina on isäni ja Pirpanan papan syntymäpäiväkin. Täytyy varmaan antaa Pirpanan tehdä papalle sellainen ihan minikakku.
Valitustakin tietysti pitää olla. huoh. Eihän tämä blogi muuten pysyisi pystyssä.
Tietokoneen oma hiiri ei ole toiminut oikeastaan ollenkaan sitten oston jälkeen. Takuuhuoltoon se ei kuulemma kuulu. No lähipiirissä on yksi joka tietää koneista kaiken. Mutta arvatkaa suostuuko hän tähän koskemaan? Ja miksi? a) koneen merkki b) koneen prosessori ja kaiken kruunaa c) koneen käyttöjärjestelmä eivät voi tietenkään pelata ammattilaisen mielestä yhteen sitten millään. Piilotinkin koneen kun tuli käymään, ettei saisi sydänkohtausta siihen paikkaan. Mutta jonkun terävät silmät huomasivatkin paperin takaa neliskulmaisen muodon ja siellähän se minun koneeni sitten makasi. Kohtaus oli valmiina. Henkeä ahdisti, huimasi, pyörrytti, piti ihan seinästä ottaa tukea. Kyllä. Jotkut ihmiset ovat allergisia tietokoneille. Varsinkin sellaiset, jotka yrittävät urheasti pitää meidän bittiavaruutta pystyssä työkseen.
Niin siis sain kieltävän vastauksen kun kysyin nätisti katsoisiko mikä tuota rottaa tuossa vaivaa. Irtohiirihän minulla on ollu jo pitkään. Mutta nyt sekin jo tekee lopputiliään. Vika ei kuulemma ole hiiressä vaan tämän koneen käyttiksessä (vistassa) ja prosessorissa (jota ei pidä julkisesti ääneen sanoa), ne sotkevat keskenään tätä ongelmaa. Mutta minkä takia sitten USB-modeemini ei pätki tuosta syystä eikä tunnu web-kamerakaan pätkivän. mp3-soitin toimii ihan hyvin ladattaessa. Tietysti oli jo valmis vastaus viisaamalla. Hiiren merkki on väärä. No näimpä! Olin jo luovuttamassa koko konetta pois. Vieköön joku joka huolii! Minä pärjään ilman hiirtä. Ja ilman konetta! Tietysti siinä vaiheessa pyydettiin miettimään kahdesti sanojani. No okei joo. En pärjää ilman. Kaikki on netissä!
Ainoa neuvo oli - osta uusi PAREMPI hiiri. No toki ostan paremman, kuka nyt huonompaa ostaisi. Sama asia kun vaihtaisit uudehkon Volvon Lada Samaraan. Kumpaakaan autoa väheksymättä tai sen kummoisemmin kehumismielessä. Mikä on sitten se parempi hiiri! Mitä eroa on langattomalla ja langallisella? Minähän en maksa hiirestä vähintään 50 euroa. huh huh. Jotain rajaa sentään. Tietysti jos tuo hiiri palaa loppuun niin eihän sille sitten mitään voi. Uusi on ostettava. Mitä siis opin? Älä enää ikinä osta tietokonetta kysymättä alan ammattilaiselta oikeasti voiko kokoonpano toimia. Siinä vaiheessa toinen sanoo toista ja toinen taas toista. Ketä uskoa? Ihmisiä on monta miljoonaa ja jokainen on eri mieltä asioista.
Toinen valitus sitten heti perään. Kyllä ottaa nämä päättäjät päähän! Sopimuksessa on lasku 440 euroa - niin kun lasku tulee onkin lasku yli 453 euroa. Noh eihän siinä mitään. Selvitettävähän se on. Mutta kun soitat laskuttajalle: palaa lomalta maanantaina, soitat toiselle: vastaaja jätä viesti, soitat kolmannelle: en pysty sanomaan mitään soitat neljännelle: Laskun summa on se, mikä on laskussa, ei sopimusen summa, siihen on tullut virhe. Viides sitten otti asian selvitettäväkseen.
Mikä siis onkaan ongelman ydin?
Jos teen sopimuksen, on se sitten kauppasopimus, vuokrasopimus, tai mikä tahansa missä raha liikkuu niin toki joudun maksamaan sen mikä on sopimuksessa sovittu, enkä yhtään enempää. Näin ollen minä maksan laskua vain 440 euroa, koska näin lukee sopimuksessa. En maksa varmastikaan ylimenevää. Koska tuo 440 euroa ei edes minulle kuulu.
Kolmas valitus.
Meillähän on kriisiasunto. Näin julkisesti sanottuna. Pirpana ei kestänyt olla kotona 17.7 jälkeen. Meillä kävi jo kerran haastemies ovella. Tavoitti edellistä asukasta. Sain kaivaa sitten vuokrasopimuksen jonka olen tähän tehnyt. Että minä TODELLAKIN asun tässä, eikä se mitä ovessa lukee. Haastemies siinä pohti sitten että sehän on tässä kirjoilla. No siihen minä en voi vaikuttaa mutta minä en ole kirjoilla minä olen vain tässä turvassa lapseni kanssa. Soitin asiasta sitten ihmiselle joka tästä asunnosta tietää enemmän. Ja puhuttiin asiasta kun lastensuojeluviranomaiset tulivat katsomaan mitenkä Pirpana jakselee. Naureskelivat vain asialle. Tänään sitten soi taas ovikello ja minä pomppaan ylös! Kaikkien kanssa on sovittu että meille tullaan vain puhelinsoiton kanssa. Minä en ovea avaa, jos en tiedä kuka siellä on. Vaikka on turvaketjut ja ovisilmät. Mutta periaatteesta. Sama tulee varmasti jatkumaan pitkään. Että tiedoksi vain teillekin ovelta ovelle kauppiaat, minä en ovea availe. Eilen näin sitten tätä haastemiestä kun vein paperia että olen saanut haasteen koskien 17.9 olevia käräjiä varten. Siinä sitten kysyin selvisikö tämän osoitteen tilanne, että täällä ei ketään asu. Juu asian piti olla selvä. Kiitti vielä tiedosta. Mutta mitäs tänään kello 12.08? Ovikello soi, no päätin katsoa kun oli isän kanssa puhuttu että hakee kameransa. Eihän siellä isä ollu. Tämä samainen haastemies. Siinä vaiheessa minä repesin! Juurihan vajaa vuorokausi sitten puhuttiin asiasta. Asian piti olla ok. Nyt ei kaivannutkaan kyseistä ihmistä vaan jotakin toista. Montako ihmistä tässä on oikein kirjoilla?!?! Minulle ei sitä sanota, koska en ole itse kirjoilla. Ja taas tuo sama rumba kun tuosta laskusta, tosin kahden ihmisen kanssa vain. Ja sama juttu. Toinen lomalla, ja toisella vastaaja.
Eihän tällaista asiaa voi haastemieskään minulle sanoa. Ja jos hänellä ei ole tarvetta tavoittaa ketään tästä asiasta, ei lähde sitä tutkimaan. Onhan meillä käynyt kotona ulosottomies muutaman kerran vainoamassa (jos noin voi sanoa) edellistä asukasta vaikka ei ole kirjoilla ollut kolmeen vuoteen. Muutaman kerran on laittanut postiakin neiti x x:n nimellä. Jotenka nyt sitten jännityksellä jään odottamaan koska ja mistä haastemies yrittää taas etsiä jotakuta minun kauttani.
Eli... huomenna työhaastattelu klo 10
perjantaina hammaslääkäri klo 10
mitäköhän muuta vielä?
Näillä eväillä, näillä valituksilla... Jotain kivaakin!
tänään oli päiväkodin uuden pihan kunniaksi järjestetty koko perheen yhteinen rieha. Paistettiin tikkupullaa ja tutustuttiin (lapset tutustuivat) uusiin laitteisiin vanhemmille näyttäen ja seistiin hetki sateessa. Eipä onneksi satanut koko aikaa. Mutta eihä me sokerista oltu?
Mutta nyt kutsuu nukumati.
Valitustakin tietysti pitää olla. huoh. Eihän tämä blogi muuten pysyisi pystyssä.
Tietokoneen oma hiiri ei ole toiminut oikeastaan ollenkaan sitten oston jälkeen. Takuuhuoltoon se ei kuulemma kuulu. No lähipiirissä on yksi joka tietää koneista kaiken. Mutta arvatkaa suostuuko hän tähän koskemaan? Ja miksi? a) koneen merkki b) koneen prosessori ja kaiken kruunaa c) koneen käyttöjärjestelmä eivät voi tietenkään pelata ammattilaisen mielestä yhteen sitten millään. Piilotinkin koneen kun tuli käymään, ettei saisi sydänkohtausta siihen paikkaan. Mutta jonkun terävät silmät huomasivatkin paperin takaa neliskulmaisen muodon ja siellähän se minun koneeni sitten makasi. Kohtaus oli valmiina. Henkeä ahdisti, huimasi, pyörrytti, piti ihan seinästä ottaa tukea. Kyllä. Jotkut ihmiset ovat allergisia tietokoneille. Varsinkin sellaiset, jotka yrittävät urheasti pitää meidän bittiavaruutta pystyssä työkseen.
Niin siis sain kieltävän vastauksen kun kysyin nätisti katsoisiko mikä tuota rottaa tuossa vaivaa. Irtohiirihän minulla on ollu jo pitkään. Mutta nyt sekin jo tekee lopputiliään. Vika ei kuulemma ole hiiressä vaan tämän koneen käyttiksessä (vistassa) ja prosessorissa (jota ei pidä julkisesti ääneen sanoa), ne sotkevat keskenään tätä ongelmaa. Mutta minkä takia sitten USB-modeemini ei pätki tuosta syystä eikä tunnu web-kamerakaan pätkivän. mp3-soitin toimii ihan hyvin ladattaessa. Tietysti oli jo valmis vastaus viisaamalla. Hiiren merkki on väärä. No näimpä! Olin jo luovuttamassa koko konetta pois. Vieköön joku joka huolii! Minä pärjään ilman hiirtä. Ja ilman konetta! Tietysti siinä vaiheessa pyydettiin miettimään kahdesti sanojani. No okei joo. En pärjää ilman. Kaikki on netissä!
Ainoa neuvo oli - osta uusi PAREMPI hiiri. No toki ostan paremman, kuka nyt huonompaa ostaisi. Sama asia kun vaihtaisit uudehkon Volvon Lada Samaraan. Kumpaakaan autoa väheksymättä tai sen kummoisemmin kehumismielessä. Mikä on sitten se parempi hiiri! Mitä eroa on langattomalla ja langallisella? Minähän en maksa hiirestä vähintään 50 euroa. huh huh. Jotain rajaa sentään. Tietysti jos tuo hiiri palaa loppuun niin eihän sille sitten mitään voi. Uusi on ostettava. Mitä siis opin? Älä enää ikinä osta tietokonetta kysymättä alan ammattilaiselta oikeasti voiko kokoonpano toimia. Siinä vaiheessa toinen sanoo toista ja toinen taas toista. Ketä uskoa? Ihmisiä on monta miljoonaa ja jokainen on eri mieltä asioista.
Toinen valitus sitten heti perään. Kyllä ottaa nämä päättäjät päähän! Sopimuksessa on lasku 440 euroa - niin kun lasku tulee onkin lasku yli 453 euroa. Noh eihän siinä mitään. Selvitettävähän se on. Mutta kun soitat laskuttajalle: palaa lomalta maanantaina, soitat toiselle: vastaaja jätä viesti, soitat kolmannelle: en pysty sanomaan mitään soitat neljännelle: Laskun summa on se, mikä on laskussa, ei sopimusen summa, siihen on tullut virhe. Viides sitten otti asian selvitettäväkseen.
Mikä siis onkaan ongelman ydin?
Jos teen sopimuksen, on se sitten kauppasopimus, vuokrasopimus, tai mikä tahansa missä raha liikkuu niin toki joudun maksamaan sen mikä on sopimuksessa sovittu, enkä yhtään enempää. Näin ollen minä maksan laskua vain 440 euroa, koska näin lukee sopimuksessa. En maksa varmastikaan ylimenevää. Koska tuo 440 euroa ei edes minulle kuulu.
Kolmas valitus.
Meillähän on kriisiasunto. Näin julkisesti sanottuna. Pirpana ei kestänyt olla kotona 17.7 jälkeen. Meillä kävi jo kerran haastemies ovella. Tavoitti edellistä asukasta. Sain kaivaa sitten vuokrasopimuksen jonka olen tähän tehnyt. Että minä TODELLAKIN asun tässä, eikä se mitä ovessa lukee. Haastemies siinä pohti sitten että sehän on tässä kirjoilla. No siihen minä en voi vaikuttaa mutta minä en ole kirjoilla minä olen vain tässä turvassa lapseni kanssa. Soitin asiasta sitten ihmiselle joka tästä asunnosta tietää enemmän. Ja puhuttiin asiasta kun lastensuojeluviranomaiset tulivat katsomaan mitenkä Pirpana jakselee. Naureskelivat vain asialle. Tänään sitten soi taas ovikello ja minä pomppaan ylös! Kaikkien kanssa on sovittu että meille tullaan vain puhelinsoiton kanssa. Minä en ovea avaa, jos en tiedä kuka siellä on. Vaikka on turvaketjut ja ovisilmät. Mutta periaatteesta. Sama tulee varmasti jatkumaan pitkään. Että tiedoksi vain teillekin ovelta ovelle kauppiaat, minä en ovea availe. Eilen näin sitten tätä haastemiestä kun vein paperia että olen saanut haasteen koskien 17.9 olevia käräjiä varten. Siinä sitten kysyin selvisikö tämän osoitteen tilanne, että täällä ei ketään asu. Juu asian piti olla selvä. Kiitti vielä tiedosta. Mutta mitäs tänään kello 12.08? Ovikello soi, no päätin katsoa kun oli isän kanssa puhuttu että hakee kameransa. Eihän siellä isä ollu. Tämä samainen haastemies. Siinä vaiheessa minä repesin! Juurihan vajaa vuorokausi sitten puhuttiin asiasta. Asian piti olla ok. Nyt ei kaivannutkaan kyseistä ihmistä vaan jotakin toista. Montako ihmistä tässä on oikein kirjoilla?!?! Minulle ei sitä sanota, koska en ole itse kirjoilla. Ja taas tuo sama rumba kun tuosta laskusta, tosin kahden ihmisen kanssa vain. Ja sama juttu. Toinen lomalla, ja toisella vastaaja.
Eihän tällaista asiaa voi haastemieskään minulle sanoa. Ja jos hänellä ei ole tarvetta tavoittaa ketään tästä asiasta, ei lähde sitä tutkimaan. Onhan meillä käynyt kotona ulosottomies muutaman kerran vainoamassa (jos noin voi sanoa) edellistä asukasta vaikka ei ole kirjoilla ollut kolmeen vuoteen. Muutaman kerran on laittanut postiakin neiti x x:n nimellä. Jotenka nyt sitten jännityksellä jään odottamaan koska ja mistä haastemies yrittää taas etsiä jotakuta minun kauttani.
Eli... huomenna työhaastattelu klo 10
perjantaina hammaslääkäri klo 10
mitäköhän muuta vielä?
Näillä eväillä, näillä valituksilla... Jotain kivaakin!
tänään oli päiväkodin uuden pihan kunniaksi järjestetty koko perheen yhteinen rieha. Paistettiin tikkupullaa ja tutustuttiin (lapset tutustuivat) uusiin laitteisiin vanhemmille näyttäen ja seistiin hetki sateessa. Eipä onneksi satanut koko aikaa. Mutta eihä me sokerista oltu?
Mutta nyt kutsuu nukumati.
