Välineillä on todellakin väliä.

Otsikko taitaa osua kohdallani niin lastenvaatteisiin, -tarvikkeisiin ja askarteluvälineisiin.

Leimailutaivaasta ostin Klemmarikellarin myyntipöydästä kolme säiliösivellintä 5,20 euron hintaan. Sen sijaan, että olisin ostanut yhden hintaan 4,00e. Kuuntelin koko junamatkan kotiin Masalasta (n. 5minuuttia) mitenkä minun ostopäätöstäni ei ymmärretty ja kyllä nyt tein tyhmästi. Teki mieli sanoa lapselle, ettei saa näsäviisastella.

Hommasin Villakeijusta myös akvarellitussit, vaihtelua väritykseen ajattelin. Muistan myös kysyneeni onko paperilla (akvarelli) suurta merkitystä. Vastaukseksi sain epämääräisen ei. Paperia oli kotona oikein kiitettävästi, joten ne pitäisi ensin käyttää pois.

Kotona menetin hermoni totaalisesti. Raskaus ja leimailu, jossa kärsivällisyyttä pitäisi löytyä ei ehkä ole se paras mahdollinen yhdistelmä. Ainakaan tällä hetkellä, kun tuntuu jo niin pienestä kiihtyvän nollasta sataan hetkessä.

Kynät eivät todellakaan toimineet  niin miten demopisteellä kokeiltiin. Säiliösiveltimet fuskasivat, no eivät olleetkaan lähelläkään sellaisia, mitä olen ennen käyttänyt. Tässä tilanteessa se lapsen näsäviisaus osui oikeaan.

Sunnuntaina testasin muutaman kerran ja manasin paperia ja manasin kaikkea. Pasi totesi moneen kertaan, että paperia saa uutta. Miten se jaksaakin tyynnytellä silloin, kun käyn ylikierroksilla. Mutta ehkä se onkin hänessä parasta, minun ollessa heikkona hän jaksaa pitää pinnalla. Mutta ei hän yritä työntää veden allekaan pinnalla ollessa.

Maanantaina laitoin vähän kyselyä molempaan firmaan. Olin jo sen verta tyyntynyt, että uskalsin ryhtyä kirjoittamaan. En niinkään ollut myyjille kiukkuinen vaan itselleni. Olisihan esim. noiden siveltimien kohdalla pitänyt tajuta, kun juuri testannut tuota 4e:n sivellintä, että se oli käytössä hyvä, eikä ostaa haamuna tuota 5,20e:n settiä.

Enkä todellisuudessa tuhlannut montaakaan paperipalaa tusseja testatessa. Älysin hyvin pian kokeilla ensin kynää pienelle alueelle leviääkö. Toki se harmitti, sillä siinä ajassa ennen kun on tilannut kaiken toimivan olisi  jo saanut aikaan vaikka mitä.

Klemmarikellarista olen saanut aina todella loistavaa palvelua, postitukset pelaavat todella nopeasti ja nytkin Jonna vastasi nopeasti viestiini. Näistä kolmesta puuttui nimittäin sellainen musta tuppi, mikä on ainakin monen käyttämässä keltaisessa siveltimessä. Mutta eipä niissä kuulukaan sitä olla. Eli vika oli käyttäjässä. Pienin koko alkoikin pelaamaamaan hyvin, kun testasin Jonnan ohjeilla, joten ainakin itse sitä pystyn hyvin käyttämään. Tänään Pirpana kokeili sitten niin, että kasteli sivellintä vesikippoon ja hän pystyi näin käyttämään. Isompien kanssa vielä harjoitellaan, koska en ole tottunut, että vesi valuu käytännössä automaattisesti läpi. Mutta ennakoidessa siihenkin pystyy vaikuttamaan. Näin ollen ei nyt ihan hukkaan mennyt tuo ostos, mutta ei silti sellainen kun ajattelin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Villakeijun Johanna sitten vastasi myös viestiini ja sain tänään postissa pari leimakuvaa samalla paperilla, jolla testattiin ja tussit toimivat taas niin miten messuilla testatessa. Vika oli siis paperissani. Jälkiviisaana olisi pitänyt siis ostaa samantien paperia, jota messuillakin oli käytössä.  Posti sentään kulkee. Täytyy samaan pakettiin sitten tilata myös toisen sävyiset tussit. Mutta mitä tästä opimme? Messuilla on melkeinpä ostettava juuri ne mitä testaa, jotta kotonakin hommat toimivat.

Kotona kun on kartonkia/paperia 120g:sta ja 300g:sen välillä, joten luulis aina jonkun kelpaavan, mutta taitolaji tämäkin. Mutta täytyy kyllä myöntää, että kummastakin firmasta sai mahtavaa palvelua. Ja vaikka firmojen nimet tuohon laitoinkin, niin ei kyseessä ollut heidän toimintansa vaan oma tyhmyys.

Alla Pirpanan taidenäytös uusilla tusseilla. Kuva leikattiin jo ääriviivoja myöden, jotta saadaan korttiin asti. Kotoa tällä hetkellä löytyy nuo pastellisävyt, mutta perus- ja vintage-sävyt ovat haaveissa vielä. Tuohon kuvaan vielä neiti laittoi kimalleliimaa.

Viimeaikoina on ollut aikamoista menoa ja meininkiä kohdussa. Istukka on takaseinämässä, jotenka liikkeet tuntuvat paljon paremmin kun Pirpanan odotusaikana, jolloin istukka oli etuseinämssä.  Vielä pitäisi tilata pinnasänky, auton turvakaukalo ja hommata citykoppa vaunuihin. Vaatteita on jo riittämiin, lisää sitten kun vauva on syntynyt, ei kaikki ole tylsän beigeä, valkoista, keltaista tai vihreää. Muutama pienenpieni mekkokin jo löytyy, ja muutama selvästi poikien vaate. 62cm toppahaalari/puku on hankintalistalla myös. Huuto.netissä kun katselin, niin oli hienoja reimantecin haalareita tarjolla. Mitä tuollainen pieni "rääpäle" tekee oikeasti  reimatecin tai jonkun muun hienolla haalarilla, kun ei möyri edes maassa. No mielipiteitä on monia. Toki ensisijainen asia on, että on lämmin päällä. Reimasta ei meillä kyllä ole yhtäkään hyvää sanaa sanottavana. Ei toppapuvussa eikä pipoissa. Kahdet hanskat ovat olleet käytössä, mutta ei nekään lämpöä pidä, vaan alle laitettava tumputkin jos pakkasta on -10 tai enemmän. Maanantaikappaleita olleet nuo?

Äitiyspakkauskin on pikkuhiljaa tuloillaan. Kelassa taas kun hommat osataan niin... pirullisen hyvin nätisti sanottuna.

Vaunukaupat tehty

Käytiin tänään Pasin kanssa vaunukaupoilla. Automatkoilla riitti draamaa hieman. Varsinkin kun kehä kolmelta lännestä päin tultaessa oli liittymä Hämeenlinnanväylälle muuttunut ja ajettiin puhtaasti ohi. Tulomatkalla auton takaluukun ikkuna lävähti auki. Nopea pysähdys seuraavalle bussipysäkille ja luukku pamahti itsestään taas kiinni.

Löysin käytettynä huuto.netistä aivan mahtavat vaunut. Väri hämäsi hieman kuvassa, mutta luonnossa oli aivan passeli. Kuvassa näyttää enemmän harmahtavalta. Suoranaisen ihana. Pasikin oli tyytyväinen. Ensimmäinen ns. isompi hankinta yhdessä ja makumieltymykset meni yksiin. Jes!

Vaunujen hinta ei ollut ollenkaan paha. Tai riippuu mikä on paha itsekullekkin. Olisi tuolla hinnalla saanut Carenat ainakin uutena, mutta niissä on huono takuu ainakin, taitaa olla vain 6kk, ellei ole sitten muuttuunut viimeisen ostoksen myötä.  Noissa on vielä koko ensi vuosi takuuta jäljellä. Kuvasta puuttuu jalkapeite. Kuva ei ole minun ottama, mutten nyt jaksanut enää alkaa kuvaamaankaan.

Laskin aiemmin ja kyselin Lastentarvikkeesta tietylle setille hintaa. Reilusti yli 900e olisi palanut siihen mitä oli ajatuksissani. Pasilta taas en kysynyt kuin väriä, koska hänellä ei ole mitään hajua rattaista, Papu kun on hänen ensimmäisensä. Lisäksi minä käytän niitä enimmäkseen. Jokusen kerran Pasi Pirpanaa työnsi ABC:n kuomurattaissa vuoden aikana, kun vielä nukkui päikkäreitä. Lisäksi meillä piti olla sellaiset, joista lähtee pelkkä runko-osa irti, ei riittänyt pelkkä kopan irtisaaminen. Lähinnä matkustusturvallisuuden vuoksi autossa.

Lisäksi kaikkien renkaiden piti olla samassa linjassa, jo helpottamaan juna-asemalle/seisakkeelle pääsyä, koska ei ole yhtenäistä siltaa vielä, ainoastaan rappurallit.

Yllättävän kevyt on tuo pelkkä runko kun minäkin sain sen yksin nostettua auton takakonttiin niin, ettei tarvinnut avata kuin takaluukun ikkuna. Näyttää ainakin citykopan kanssa menevän hyvin perälle, mutta ei sinne juurikaan muuta sitten sovi. Täytyy hommata ilmeisesti suksiboxi katolle ensi kesää varten, jos ei auto vaihdu.

Tietysti meillä on meri aika lähellä, josta johtuen tuulee välillä voimakkaasti. Heittoaisa olisi ollut silloin aika etevä, mutta kaikkea ei voi vain saada. Emmaljungan Ceroxeissa taas olisi ollut heittoaisa, mutta istuinosa ei lähde irti. Tästä johtuen on ostettava talveksi City-koppa, ei riitä pelkkä pehmeä/kova kantokassi, koska tutkimusteni mukaan tuo aukko vaunuissa jää liian suureksi. Se olisi hyvä saada mahdollisimman pieneksi. Citykoppa on myös jonkinverran korkeammalla, joten saa jonkinmoisen kassin (lähinnä Pirpanan kerhorepun tms. pientä) alas paremmin.

Kaupanpäälle saatiin Ikean itkuhälyytinkin on ihan jees, kun testattiin mitenkä toimii meillä, jos itkuhälytin ylhäällä/alhaalla ja itse toisessa kerroksessa. Ossi on ollut muutamana aamuna vähän vihainen kun ilmeisesti joutunut olemaan liian pitkään ulkona, mutta ei viitsi kyllä pattereita siihen kuluttaa, että jättää yöksi partsille, kun kuuluu kaikki muukin meteli sitten.

En oo kyllä nähnyt Pasia koskaan noin tyytyväisenä kun on rahaa palanut enemmänkin. Oli ihan haltioissan kun se myyjät selittivät kaikki jousituksen säädöt yms. Ei siinä olen itsekin enemmän kuin tyytyväinen.

Enää muutama juttu noihin vaunuihin, niin ovat valmiit. Kyllähän ne nyt joutuu vähän aikaa seisomaan, mutta onpahan valmiina, eikä tarvinnut kärsiä ihan kokoaan uuden hintaa. Eikä jää mikään viimetinkaan. Lisäksi ei ole kaikkea ostettava kertarytäkässä. Rahanmenoa ei voi siis estää.

92 yötä enää äitiysloman alkuun. Aloitan äitiysloman varhennettuna 1.11.2010 koska en saa enää marraskuulta kuntalisää Pirpanasta, ja ero on loppujenlopuksi hyvin pieni siihen, mitä virallisesti alkaisi.

Saa nähdä mitenkä maanantaina sopeutuu, kun Pirpana ei ole kotona. Tosin lähden hakemaan pieniä vauvanvaatteita iltapäivästä. Nyt kun on pahimmat aamuväsymykset pois, niin tuntuu että saa enemmän aikaan. Vaikkei aina Pirpanan kanssa ole onnistunut, hänellä kun on vähän vaikea kausi ollut vaihteeksi. Onhan se tietysti raskasta taistella jälleen isälle menosta, kun siellä tahtoo olla tylsää ja kun alkaa aavistamaan, että kohta äiti ei olekaan enää häntä varten olemassa. Onneksi on sen verta iso jo sitten, että helppo ottaa mukaan vauvanhoitoon ja on meillä omia suunnitelmia Pirpanan kanssa, saa Pasi jäädä n. 2krt/kk vauvan kanssa kahden muutamaksi tunniksi. Riippuu tietysti mitenkä ensin menee lyhyempi aika.

Itellaa kannatettu, kaupassa käyty, juustokakku hyytymässä...

Aamulla lämmitettiin sauna. Isäntä kävi lenkillä ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä lämpimään saunaan suoraan. Kävin siinä itsekin sitten samalla. Illalla on kuitenkin ihan väsy edes ajattelemaan saunaa.

Sain autokyydin, kauppalistan ja toiveen, että kävisin kaupassa sillä välin kun käy parturissa. Mikäs siinä. Otin postit mukaan ja niiden kanssa tuntui menevän ikuisuus. En oikein tykännyt postin summasta, mutta minkäs tekee. Kiskontaa melkeimpä. Sain kuitenkin tavaraa liikenteeseen ja hyvä niin. Kauppalasku oli meidän taloudessa nyt ennätyksellinen. Huomaa, että on pyhiä monia ja haluaa syödä kenties vähän paremmin. Ei ostettu edes montaa suklaamunaa. Pirpanalle vain. Tiistaina saa kuitenkin halvemmalla niitä. Fazerin pääsiäispatukoita en oo täällä nyt nähnyt ollenkaan. Viime vuonna ne oli... tosi hyviä.

Otin tarpeet yhteen mango-passion juustokakkuun. Ja mahdollisesti jos tulee vieraita vkl:n aikana tarpeet sitruuna-lime-kakkuun. Tuosta mango-passionista ei kuitenkaan riitä maanantaihin asti. Ja jos riittäisi olisin enemmän kuin yllättynyt. Pettymys oli äsken pieni kun katsoin kakkua; mango ei ollut pahemmin hyytynyt, mutta en jaksa pienestä välittää. Kertoo paljon, jos Prinssi pyytää lisää. Kauppareissusta selvittiin, vaikka lasku olikin pöyristyttävä jos niin voisi sanoa, kotimatkalla sitten iski vesisade, joka on jatkunut näille minuuteille saakka. Kiva oli syödessä katsoa ikkunasta ulos, kun ikkuna ihan märkänä.

Kotona sitten pohdin mihin kaiken saan mahtumaan, kun pitäisi saada tilaa kakullekin? Jääkaappi ei oo sellainen täyskorkea, hyvä niin! pakastimeen saa kuitenkin tarvittaessa laitettua.  Kyllä ne sinne jotenkin sitten sopi. Ja ovikin pysyy kiinni. Huomenna helpottaa kun pääsee syömään grillatut kananrinnat pois. Me käydään ainoastaan kerran viikossa kaupassa. Ellei nyt joku ihan akuutti tarve tule.

Postit haettuani odotti positiivinen yllätys. Maksoin perjantaina hÄnglarin tilauksen ja tänään tulivat postissa. Tosi nopeaa toimintaa, vaikkakin aikaisintaan maanantaina on rahat näkyneet heidän tilillään.

Klemmarikellarista tilasin chalksit ja uudet stanssit cuttikseeni. Niitä odotellessa :) Jonnalta sain äsken viestiä, etteivät välttämättä tämän päivän postiin ehdi, mutta onpahan ensiviikollakin jotain odotettavaa.

Lisäksi odottelen suomenkielisiä aforismileimasimia Saksasta.

Eräs ystäväni kysyi miksi luovun leimasimista (en kaikista, mutta osasta). Olin hetken hiljaa ja mietin. Ehkä syy on pitkälti henkisellä puolella. Olen saanut ne henkilöltä (tosin olen itse ne saanut valita), joka sitten olikin kaikkea muuta mitä ensin näytti. Varasti 14 kpl (ainakin) Pirpanan muumilusikoita, sekä muutenkin käyttäytyi tosi oudosti. Luki taannoin kaikki sähköpostini yms. Joista sitten veteli omia johtopäätöksiään. Ei sille leimasimet takas kelvannut, vaikka tarjosin. Ostamisella yritti peittää ilmeisesti omaa luonnettaan. Onneksi siitä pääsin eroon, vieläpä aika kevyesti. Prinssi on ihan erilainen. Vaikka on nyt meitä elättänytkin, mutta osaa arvostaa sitä mitä teen kotona. Kaikkea ei voi rahassa mitata.

Pari tuntia oon tätä postausta välillä kirjoittanut ja äskenkin tuli yksi keskeytys; Prinssi tuli kysymään ottaisinko vastaan yhden lahjoista; niitä on siis monta. Hmm. Toki, kun niin kauniisti asian esitteli. Olin kyllä jo vihjaissut asiasta kun ostettiin kunnon lenkkarit... Eteisessä odotti kävelysauvat. Eli sinne lenkille on tänäänkin vaan lähdettävä.

Ostoksilla aamupäivä

Käytiin kahdestaan ostoksilla tänään. Toivottavasti loppuloman voi sitten levätä. Monestakin syystää. Itselläni on takaraivoa kiristänyt nyt viimeisen neljän päivän aikana. Tykkäsin pitkään laittaa hauenleualla hiukset kiinni, muttei sekään nyt onnistu oikein, kuin sattuu/painaa. Päätin silti tänään kestää sen kärsimyksen, kun ihmistenilmoille lähdettiin.

Käytiin Jumbossa. Kierreltiin ja kaarreltiin. Totta kai Pirpanalle tuli ostettua jotain, mm. uusin Barbie dvd Anttilasta. Legginsit, sukkia 7 paria  ja Hello Kitty t-paita H&M:ltä. Omat ostokset painottui yllätys yllätys Tiimariin ja Sinelliin. Tiimarista otin vain kartonkeja ja silkkipaperia. Sinellistä sitten hieman enemmän.

Olin jo pitkään haaveillut tuosta leimasimesta, jossa lukee: Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan... Inkadinkadon leimasimet on myös ihania. Kiiltokuva-arkin sai kaupanpäälle, meillä on talossa kaksi kissa-kuumeista, joten mitäpä muuta sitä lievittämään. Mementon musteita tarvitsee aina :) Taustapapereita tuli matkaan 20, korttipohjia 26.

Taustapapereista löytyi paljon ihania. Parhaat kuitenkin oli nämä, mitkä päätyy Projektiin "Simo 1950-2009". Isälle niin rakkaita luonnonkuvia, vaikka parhaat sivut sais isän luontokuvista. Tiedä sitten jos innostuisin niitä tulostamaan niin, että ensin himmentää kuvaa, jonka jälkeen sen tulostaa, johon kirjoittaa/kirjoittaa koneella kuvan päälle. Tietysti ei saa koko sivun peittäviä, mutta mulla on omat suunnitelmani sen varalle.

Suomalaisesta kirjakaupasta tarttui matkaan Cansonin Montval-akvarellipaperia. Kaupanpäälle sai yhden pakkauksen, jos oli kanta-asiakas. Ainahan tällaisessa tarjouksessa sopii yksi kortti lisää lompakkoon. Niinpä täytin paperin ja sain haluamani. Aqua Promarkereitakin oli tarjouksessa, mutten oikein aikoinaan osannut niillä tehdä mitään. Ehkä nyt... Katsotaan. Tuo paperi on 300g:sta. Ei siis mitään edullista.
 
No tunnustetaan nyt, etten suinkaan maksanut itse kuin Suomalaisen Kirjakaupan, H&M:n ja Tiimarin ostokset. Mutta pahasti ne jäi jälkeen tuosta Sinellin loppusummasta. Heitin huumorilla Prinssille eilen, että ilmankos haluaa tänään Sinelliin, jotta oon omissa oloissani ja teen kortteja yms. Ja hän voi nukkua tms. No eihän se nyt näin oo, sen tiedän itsekin. Tää on osa ensiviikkoa :) Meillä onneksi riittää huumoria ja nauretaan. Ei oo montaa kertaa tarvinnut murehtia toisen vuoksi.

Tällaisilla meillä herkutellaan viikonloppu-aamuisin.

Lunta sataa, vaikka on maaliskuu

Voihan lunta sataa vaikka juhannuksenakin. mutta juuri kun ajattelin tuon  kevään tulevan.

Kela on vihdoinkin saanut päätettyä tammikuun asumistukeni. Oi että olin riemuissani tänään. Hakemus oli ensin Järvenpään toimistossa, vein lisäselvitykset Kirkkonummen toimistoon (lähimpänä) ja päätös tuli sitten Hyvinkään toimistosta. Hienoa pompotusta puolelta toiselle.

Minun piti moneen kertaan toimittaa heille selvitystä siitä, miksi olen muuttanut tammikuussa pois asunnosta, sekä 1,21 euron osingoista, jotka olen saanut Nordeasta, kummisetäni ostamista osakkeista, ollessani pikkuinen tytöntyllerö. Nyt sitten päätöksessä lukee "Ilmoittamanne omaisuus ei vaikuta asumistukenne määrään." Olivat nähneet  nuo vuoden 2008 verotuksesta. Ja sanon rehellisesti, että niitä on ollut joka vuosi, muttei kela ole niihin ennen puuttunut. Nyt sitten puututtiin. Viimeisempään kirjeeseen laitoin, että tuo 1,21 euro on tullut maksamaan niille ja minulle. Lisäksi kun hakemus oli vasta helmikuussa heillä käsittelyssä, jouduin vääntämään ruokakuntaa heille. Eivät ymmärtäneet, että avomieheni ei ole muuttanut Hyvinkäälle, vaan minä olen muuttanut Hyvinkäältä Kirkkonummelle. Tammikuussa ruokakuntamme  jäseniä oli tasan kaksi, helmikuussa (johon en edes hakenut asumistukea) on kolme. Tietysti tuloni on voinut tuon 1,21 euron vuoksi ylittää Kelan marginaalisen rajan, jonka vuoksi olisin saanut sitten vähemmän asumistukea. Jotenkin se vaan tuntuu niin hassulta höykytykseltä.

Eilen istuin koneen ääressä tekemässä jotain hyvin tärkeää. Ihmettelin kummaa pärinää mikä kuului. Ei ollu minun puhelimeni. Tuolla papereideni alla sitten oli tavallinen lankapuhelin. Muistin kyllä sen olemassaolon, mutta en sitten ollu siihen enempää reagoinut, lisäksi se oli mielestäni pois seinästä. Erehdyin. Siinä se nyt sitten soi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mietin että mitenkä vastata. Vastasin kuitenkin etu- ja sukunimellä. Hetken oli hiljaista. "Onko tämä x-tiellä?" Juu on. "No x-vaari täällä soittelee". Hahaa Appiukkohan se siellä. No ei siinä mitään, kiva oli rupatella. Kovasti toivoi meitä Kristiinankaupunkiin käymään. Kesällä on tarkoitus mennäkin. Tosin täytyy hänenkin tulla tänne päin tekemään vähän räystäsremonttia. Toissayönä tuli lumet toiselta puolelta taloa, ja totta kai piti vähän räystästä repiä sieltäkin puolelta.

Ennen appiukon soittoa olin käynyt Pirpanan kanssa Variston Sinellissä hakemassa Taavalta vihreän 12 " skräppikirjan. Tuli jotain ostettuakin, myönnän. Skräppikirjaan tulee kuvia isästä, tarinoita jne. Olin ajatellu, miten kiva olis omistaa isot kirjainstanssit cuttlebugiin. Mutten nyt halunnut sellaisia ostaa. Sinellissä sitten ratkaisin ongelman vanerisilla kirjaimilla ja numeroilla. Lisäksi Pirpana löysi ihan sattumalta hirvi-aiheisia nappeja. Pussissa oli kolme hirveä, sekä pari kuusta. Kuin luodut isälle. Mutta kyllä se riipasikin syvältä. Lisäksi löysin pari 12" paperia myös, jotka sopii projektiini. Näkyy hyvin vesi, mikä oli isälle tärkeä elementti.  Ensin ajattelin laittaa tuohon kaikki hautajaiskuvat, mutta sitten olisi vaatinut sivuja sen 20. Joten tuohon ei tule kuin muutama loppuun. Hautajaiskuviin sitten teen oman albumin, mihin mulla jo albumi onkin. Suomalaisesta sattui joskus matkaan n. 6" mustasivuinen albumi.

Pirpana näki matkalla Mäkkärin. Olin luvannut sinne viedä (mutten samalla viikolla, kun mummi oli käyttänyt). Mäkkärissä oli sitten leikkipaikka, missä halusi olla ennen lähtöä. Innostuin pohtimaan albumia enemmänkin. Tässä koevedos.

Hirvet ovat kuvassa vinossa, koska vasta kotona sahasin kanta-osat irti. Kirjaimet malaan vielä. Täytyy hakea vielä toinen nappi-pussi, tai sitten pelkkiä kuusia. Kannet on vihreästä bambu-paperista.

Variston Sinelli on Pirpanalle vaarallinen paikka kaikkien helmien vuoksi. Taava mainisti blogissaan ostaneensa 1,5 kg helmiä, kilohintaan 120e. Huh. Pirpanan mielestä ne helmet ja korukivet tms. olivat niiiiiiiin ihania. Ja ihaniksi saavat jäädäkin. 5-vuotias saa tyytyä 1,50 euroa maksavaan helmipussiin. Tiedän, olen luovuustappaja.

Onneksi olin ottanut rattaat mukaan, vaikka ei enää niitä käytetäkään kuin hyvin hyvin harvoin. Nuokin ovat sellaiset Brion ikivanhat avorattaat. Nyt oli kuitenkin loukannut jalkansa edellisenä päivänä käydessään mummin kanssa hampurilaisella ja ajattelin jos tulee kävelyä tai alkaa särkemään, niin päästään helpommin. Kotimatka alkoi sitten väsymyksellä ja bussissa nukahti päiväunille, mitä ei ollut tehnyt moneen päivään.

Harmittaa vaan ihan älyttömästi kun serkkupoika oli isän hautajaisia kuvaamassa. Kuvat olivat mustavalkoisia, mitkä saatiin ensin. Sanoi, että niitä saa myös värillisenä, mutta ei oo sitten vastannut minunkaan pyyntööni ollenkaan. Itse niitä ei saa värillisiksi muutettua. Lisäks oon pyytänyt vastausta onko äidistä kuvaa, kun on isän arkulla. Kukkienlaskukuvat alkavat vanhimmasta veljestäni. Lisäksi minusta ja Pirpnasta näkyy vaan selät kun ollaan kukkia laskemassa. No joo, on sentään ottanut kuvan kun lasken isän serkun kukkia. Mutta ei oo mulle sama asia. Kuvia hänellä on kuulemma yli 300, mutta ei niistä yli 200 kuvasta sitten oo tietoakaan. Että se siitä ammattikuvaajasta sanon minä. Sanoi vielä äidille tekevänsä albumin kuvista, mutta ei oo vielä kuulunut. Ja aikaa on kuitenkin jo kulunut pian 5kk. Vuosiko tässä pitää odottaa. Mustavalkoiset kuvat ovat toki juhlallisiakin, mutta pitääkö kaikkien olla? Itse otin onneksi muutaman värikuvan hautajaispäivän aamuna, kun tein isälle arkkulaitetta. Mutta se tilanne on erilainen. Tiesin tekeväni skräppikirjan, mikä sitten aikanaan jäisi Pirpanalle. Mutta jäin vähän odottamaan värikuvia. Mutta turhaan. Enää en edes viitsi odotella. Kohteliasta olisi vastata viestiini... Jossain vaiheessa mietin, että olisi sittenkin pitänyt kuvata ne itse, mutta en tiedä olisinko siihen pystynyt, ja olis mennyt niin paljon ohi. Ja jos kuvien luovutuksessa on rahasta kiinni, niin kertokoot hinnan.

Anutiinalle ja Tarjalle kiitos!

Tänään osasin odottaa postia Willa-Lunasta. Kiitos, ostamani leimasimet tulivat perille. Kuvaan ne myöhemmin, kunhan saan kameraan uudet paristot. Anutiinakin oli muistanut meitä! Kiitos Anutiinallekin. Pirpana hihkui eteisessä ihan riemuissaan kortista.Pienestä se ilo alkaa. On mummin lähettämistä tonttu-korteistakin jo ymmärtänyt, että tontut tarkkailevat.

Tuossa näkyy kortti ja Täti uimassa ja ballerina-leimasimet ala anutiina.
Laitan tarkemman kuvan kun laitan toiset leimasin kuvat.

Hain myös kuvaajalta joulupukin ja Pirpanan yhteiskuvat. Oli yks tosi hyvä mun mielestä verrattuna, kun toista vähän pukki vielä jännitti. Otin kolme muutakin mukaan. 50snt oli ylimääräiset. Yhden sai ilmaiseksi.

Tänään saatiin sovittua Perhetuvan kanssa lauantain ensimmäinen valvottu tapaaminen Pirpanan ja isänsä kanssa. Hiljaa totesin ääneen hoitavani siinä kahden lapsen asioita. Toinen on hyvin niskottelevaa sorttia vaikka pian kolmekymppinen.

Ostoksilla ja synttäreillä

Käytiin Pirpanan kanssa toissapäivänä ostoksilla. Ja kaikkea sitä tulikin ostettua. Kuitin loppusumma oli kyllä kolmenumeroinen. Pirpanan isällekin lankeaa osa maksettavaksi, halusi tai ei. Mutta tarvitseehan kasvava lapsi sopivaa vaatetta. Ostettiin loppuvuoden rientoihin lähinnä nyt vaatetta. Perusvaatetta päiväkotiin on ihan kohtuudella vielä.

Prinsessabuumi on voimakkaammillaan. Ja se näkyy. Kummisedälleen, eli pikkuveljelleni kehui eilen mummolassa, kuinka sai prinsessapikkuhousuja. Olisi nyt edes maininnut jostain muusta ennemmin kun siitä ostoslistan halvimmasta. Heh heh.

Eilen vietiin mummolan Ossi-kollille synttärilahja. Ossi täytti 12.päivä kuluvaa kuuta kunnioitettavat 10 vuotta. Kuvat kakusta ovat papan kameralla. Kermapurkinkin kissa sai, mutta vain lipasi ja jatkoi uniaan. Alla kuva kuitenin kun Pirpana levittää hilloa kakkuun.




Pirpanalle oli tosi iso asia nähdä taas enoa ja kummisetää. On ensimmäisenä synttäri-kutsujen saajissa. Kovasti tykkäsi kun eno kehui hänen tekemää kakkua. Välissä oli vain kermaa, mansikkahilloa ja banaania. Päällä kermaa, kelta-oranssista strösselistä tehty kissan pää (mukaillen Ossin väriä), lakunauhasta sitten silmät, suu ja viikset. Kovasti tuntui maistuvan. Mansikkakerma ei ihan kuvastanut nyt poika-kissan väriä mutta ehkä pienen tykäämistä.

Mutta niistä ostoksista...

Prinsessapyjama,
isojen tyttöjen malli, ei housuja
vaan pitkä paita


Hienostelukengät,
paikallinen K-kenkä lopettaa, siellä oli alennusmyynnit.
Itselle löysin yhdet kengät, ovh oli yli 100 euroa,
mutta alennus vaivaset 10 %. Joten jätin ostamatta.
Lasten kengistäkin oli -20 %, paitsi näistä sai -50%.
Suurimmat alennsprosentit oli kesäkengissä.
Kuva ei kerro kokototuutta kengistä.

Lisää kuvia ostoksista kunhan tässä ehditään kuvaamaan.




Alimmaisissa kuvissa Mummiin ostama Prinsessa Ruususen puku.
Kotona ei muuta sitten pahemmin haluakaan pitää. En saa edes mekkoa silittää suosiolla, kuten kuvasta näkyy.

Mutta kuten edesllisessä postauksesa totesin, lämpötalous heittää rajusti häränpyllyä.
välillä jaksaa vähän paremmin buranan voimalla. Joten punkka kutsuu.

Ostoksia Sinellistä

Vein tänään pari työhakemusta Helsinkiin. Samalla poikkesin Sinellissä. Yllätys yllätys. Ja mukaan tarttui kaikkea seuraavaa:

Paperikukkia
12 " papereita
kutistemuovia (Pirpanalle tietty!)
Pari leimasinta - Perhonen ja Purjevene
Neliökortteja - helmiäisiä. Stuccot ovat mielestäni vähän ohkasia, toisinaan nekin ihan kivat
Distress Ink-muste
Color It- muste
Kohojauhe
Kuvasta puuttuva sormituputin. Kätevä kuulemma chalksien levitykseen.
jouluisia 3d-kuvia

Tuosta venekuvasta on jo kortti tehtynä. Pohjana on tumman sininen käsin tehty korttipohja, jonka päälle laitoimme sinistä kuitukangasta (ei ehkä tarpeen) Kuva on leimatttu Color It- musteella ja päälle sinistä kohojauhetta. Kuumennus silitysraudalla ja voilá.

Vasemmalla puolella siis ostokset. Taustapapereita oli 18. Kuvassa näkyy myös All-Bran patukka, sekä kiiltokuvia. Ne sain kaupanpäälisiksi yhden kynän kanssa. Poweria askarteluun siis.