Pirpana kotiutui

Kyllä meni viikko äkkiä. Lauantaina sitten neiti kotiutui pääosin hyvillä mielin. Olihan tietysti sellaista pientä äidin kokeilua, mikä johtui varmasti ikävästä. Jotain Pirpana toi mukanaankin. Kasan suklaamunia/kolikoita. Raavin taas päätäni. Papereikääreistä päätellen mitä toi mukanaan oli isänsä syöttänyt niitä jo monta (Leafin isompia munia kuten bambi, cars...) lisäksi osa kääreistä oli heitetty pois. Nyt sitten oli antanut Famu kotiin ison läjän suklaata. Olisivat laittaneet reppuun tms. Tietysti en anna kaikkia todellakaan edes nyt pääsiäisenä, mutta lapselle kova pala, kun ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Häviäisivät muuten aika nopeaan. Toki pitää sitä joskus herkutella, mutta ei tällaisella määrällä edes pääsiäisenä 5-vuotiaan. Mielipiteitä tietysti on monta. 

Kävelin maaliskuun viimeisenä päivänä lenkin keskustaan, kävin kaupasta hakee pari asiaa ja tulin junalla takasin, lenkkiä tuli reilu 4km, valtatietä pitkin olisi vain n. 2km. Valtatietä pitkin en vaan uskalla lähteä kävellen, vaikka siinä ihan hyvä pientare onkin. Kiusaus oli kova lähteä takaisin myös kävellen, mutta olen saanut noottia etten saa olla liian ahne, vaan aloittaa rauhallisesti.

Sen jälkeen on tullu käveltyä tuossa Vanhan ja Uuden Porkkalan tien väliä, lenkkiä tulee n. 3km. Prinssi lähtee aaumisin sen juoksemaan pariin-kolmeen kertaan ja itse lähden jossain vaiheessa kävellen, en oo kyllä vielä vetänyt kuin päivittäin reipasta vauhtia kerran ympäri kävelysauvojen kanssa.

Aina jäi lenkille lähltemättä, kun ajattelin, ettei Pirpana jaksa kävellä lenkkiä ja sitten taas haluan tehoa enemmän. Nyt on tiet sulat ja pystyy pyöräilemään samalla, kun minä kävelen. Eilen kuitenkin meni lenkkini niin myöhään, että kokeiltiin jääkö Prinssin kanssa kahden. Hyvin jäi ja hyvin oli mennyt. Ei minulla mennyt kuin vajaa 40 minuuttia. Lupasi jäädä tänäänkin kahden. Iso helpotus kyllä. Toki kun haluaa lähteä pyöräilemään mukaan niin pääsee. Vaikkakin on mäkiä välillä, joissa täytyy äidin vähän auttaa.

Tuo lenkki keskustaankin on ihan hyvä, siinä on hyvät pätkät missä pystyy lapsi pyöräilemään, pari haastavampaa kohtaa kylläkin. Mutta muuten oikein hyvät tiet, vaikkeivät ole varsinaisesti kävelyteitä osassa matkaa.

Kävelyteitä täällä on aika huonosti, mutten nyt valita. 


Yöllä ihmettelin mikä pitää ääntä. Kaikki sähkövempaimet olivat kiinni, joten oli ihan outoa. En jaksanut enempää tonkia asiaa, huomasin siinä Pirpanankin kömpineen vieren, muttei hän pitänyt meteliä eikä Prinssikään. Yritin jatkaa unia. Kello oli kutakuinkin neljä aamuyöllä.

Aamulla sitten Prinssi sanoi minulle lintujen laulaneen. Ja minä kun mietin mitä ne oli. Ei oo ennen lintujen laulu kuulunut niin voimakkaasti sisälle saati unenläpi.


Jaahasta, pitäisi varmaan saada taas pari korttia tehtyä.  Niitä odotellessa, meillä maalattiin eilen munia. 

Itellaa kannatettu, kaupassa käyty, juustokakku hyytymässä...

Aamulla lämmitettiin sauna. Isäntä kävi lenkillä ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä lämpimään saunaan suoraan. Kävin siinä itsekin sitten samalla. Illalla on kuitenkin ihan väsy edes ajattelemaan saunaa.

Sain autokyydin, kauppalistan ja toiveen, että kävisin kaupassa sillä välin kun käy parturissa. Mikäs siinä. Otin postit mukaan ja niiden kanssa tuntui menevän ikuisuus. En oikein tykännyt postin summasta, mutta minkäs tekee. Kiskontaa melkeimpä. Sain kuitenkin tavaraa liikenteeseen ja hyvä niin. Kauppalasku oli meidän taloudessa nyt ennätyksellinen. Huomaa, että on pyhiä monia ja haluaa syödä kenties vähän paremmin. Ei ostettu edes montaa suklaamunaa. Pirpanalle vain. Tiistaina saa kuitenkin halvemmalla niitä. Fazerin pääsiäispatukoita en oo täällä nyt nähnyt ollenkaan. Viime vuonna ne oli... tosi hyviä.

Otin tarpeet yhteen mango-passion juustokakkuun. Ja mahdollisesti jos tulee vieraita vkl:n aikana tarpeet sitruuna-lime-kakkuun. Tuosta mango-passionista ei kuitenkaan riitä maanantaihin asti. Ja jos riittäisi olisin enemmän kuin yllättynyt. Pettymys oli äsken pieni kun katsoin kakkua; mango ei ollut pahemmin hyytynyt, mutta en jaksa pienestä välittää. Kertoo paljon, jos Prinssi pyytää lisää. Kauppareissusta selvittiin, vaikka lasku olikin pöyristyttävä jos niin voisi sanoa, kotimatkalla sitten iski vesisade, joka on jatkunut näille minuuteille saakka. Kiva oli syödessä katsoa ikkunasta ulos, kun ikkuna ihan märkänä.

Kotona sitten pohdin mihin kaiken saan mahtumaan, kun pitäisi saada tilaa kakullekin? Jääkaappi ei oo sellainen täyskorkea, hyvä niin! pakastimeen saa kuitenkin tarvittaessa laitettua.  Kyllä ne sinne jotenkin sitten sopi. Ja ovikin pysyy kiinni. Huomenna helpottaa kun pääsee syömään grillatut kananrinnat pois. Me käydään ainoastaan kerran viikossa kaupassa. Ellei nyt joku ihan akuutti tarve tule.

Postit haettuani odotti positiivinen yllätys. Maksoin perjantaina hÄnglarin tilauksen ja tänään tulivat postissa. Tosi nopeaa toimintaa, vaikkakin aikaisintaan maanantaina on rahat näkyneet heidän tilillään.

Klemmarikellarista tilasin chalksit ja uudet stanssit cuttikseeni. Niitä odotellessa :) Jonnalta sain äsken viestiä, etteivät välttämättä tämän päivän postiin ehdi, mutta onpahan ensiviikollakin jotain odotettavaa.

Lisäksi odottelen suomenkielisiä aforismileimasimia Saksasta.

Eräs ystäväni kysyi miksi luovun leimasimista (en kaikista, mutta osasta). Olin hetken hiljaa ja mietin. Ehkä syy on pitkälti henkisellä puolella. Olen saanut ne henkilöltä (tosin olen itse ne saanut valita), joka sitten olikin kaikkea muuta mitä ensin näytti. Varasti 14 kpl (ainakin) Pirpanan muumilusikoita, sekä muutenkin käyttäytyi tosi oudosti. Luki taannoin kaikki sähköpostini yms. Joista sitten veteli omia johtopäätöksiään. Ei sille leimasimet takas kelvannut, vaikka tarjosin. Ostamisella yritti peittää ilmeisesti omaa luonnettaan. Onneksi siitä pääsin eroon, vieläpä aika kevyesti. Prinssi on ihan erilainen. Vaikka on nyt meitä elättänytkin, mutta osaa arvostaa sitä mitä teen kotona. Kaikkea ei voi rahassa mitata.

Pari tuntia oon tätä postausta välillä kirjoittanut ja äskenkin tuli yksi keskeytys; Prinssi tuli kysymään ottaisinko vastaan yhden lahjoista; niitä on siis monta. Hmm. Toki, kun niin kauniisti asian esitteli. Olin kyllä jo vihjaissut asiasta kun ostettiin kunnon lenkkarit... Eteisessä odotti kävelysauvat. Eli sinne lenkille on tänäänkin vaan lähdettävä.

Hiljaisuus laskeutui eilen taloon

Piti eilen osallistua P*skarteluhaasteeseen, mutta en saanut kortista mieleistä, sitten jäi julkaisematta.

Yllätyin postia hakiessani. Postiläjä oli valtava.

Kela muisti minua peräti kolmella kirjeellä, vihdoinkin ovat lakkauttaneet yksityisen lastenhoidontuen. Kauanpa sitä piti odottaa. Huoh.

Huuto.netistä huusin Pirpanalle muutamia paitoja. Eilen tuli neljä, tänään yksi. Yksi on vielä tulematta. H&M:ltä ostin myös pari tunikaa.  110-116 cm paitoja ei ollutkaan kuin pari, ja 104cm alkaa olemaan napapaitoja.

Osasin jo odottaa Heinikasta postia. Tilasin tällaiset. Lisään kuvan myöhemmin, kun oon testannut.

Iso kiitos myös Tanjuskalle. Olen ihan sanaton. Huoh.

Pirpana lähti isälleen eilen puoli neljän aikaan. Sitten olikin hiljaista. Mutta kyllä sitä tulikin jo ikävä. Illalla kuunneltiin sitten hiljaisuutta. Ihmettelin kun ei Pirpana soittanut illalla edes hyvää yötä, mutten viitsi taas minä soitella, koska tiedän miten isänsä siihen reagoi.

Ensi viikolla voi olla jo sitten vähän vaikeampaa. Pirpana on viikon pois. Siinä sitä sitten onkin miettimistä äidillä, mitenkä äiti pärjää. Kieltämättä vähän stressaa kun Pirpana puhui, ettei isillä ole hänelle leluja (isän mukaan niitä on 3 laatikkoa). Ehkä ne ei sitten ole sellaisia millä tykkää leikkiä. Ja minäkin olen sitten niin jääräpää, etten antaisi kotoa taas viedä pikkuosia sisältäviä leluja, koska jos jokin osa sitten jää isille, on viikon-kahden huuto mahdoton. Ja hyvin on lapselle taottu, että kotiin ei saa viedä isiltä edes kirjaa, niin ei halua sitten omiakaan leluja kotoa sinne viedä. Jahka neiti kotiutuu katsotaan mikä on ollut tilanne.

Iskä-viikkona lähtevät jonnekin Tampereen lähistölle mökille. Mukaan lähtee täti ja isomummi, varmasti on tiedossa mukava reissu. Tykkää niin kovin olla isomummin kanssa, ja varmasti isomummi tykkää myös. Ja jottei minun tarvisisi yksikseni kotona olla, osuu Prinssin lomaviikko siihen samaan. Olisi tietysti ollu mukava olla koko porukalla lomalla. Ajattelin sen kuitenkin itseni kannalta positiivisena; jos sais kuntoilun aloitettua ja lenkille kerran päivässä.

Lumivallien rinsessa valmiina loikkaan

ja sitten mentiin mukkelismakkelis

Pirpanan uusi herkku

Tänään päästiin ylös jo kasilta. Seiskalta oli tavoite, mutta ei. Neiti käänsi vain kylkeään ja sanoi ettei huvita nyt nousta. Minkäs tekee. Äidin hyvä tavoite saada rytmi kohdalleen. No nyt kun tänään ei nukuta päiväunia niin eiköhän neiti nouse huomenna ajoissa. Eli ei silloin vasta kun pitäisi olla jo menossa. Ssn näkee huomenna.

Ostin eräs päivä itselleni maustamatonta jogurttia. Kotona kuitenkin tajusin ettei se mene minun diettiini kun siinä on rasvaa yli sallitun. Pirpana sitten innostui sitä syömään ns. banaanimössönä. Banaani vain sekaan ja nam.

Oma dietti sentään etenee.. nyt huomaa esim. pohkeissa että on läskit lähteneet... mahanympärys vähän kaventunut... Ihan hyvää tulee, vaikka ensin olin aika epäluuloinen. Hiilareitakin tullu syötyä tosi vähän, suklaaseenkaan en ole sortunut. Täytyykin sanoa lähikauppaan etteivät tilaakaan sinne lisää. Tietysti on tullut mutta... täytyy pystyä poissa kaupasta ennen ensi viikon keskiviikkoa kun maitoakin on siihen asti. Huoh.


edit: 12.32 Pirpana katsoi juuri tuota kynttiläkuvaa, joka on tuossa ylhäällä ja sanoi "oli äiti niin romanttinen tunnelma"! Mistä se moiset sanat on oppinut? huoh.