Olen jo aiemmin maininnut tilanneeni Taavalta 12" skärppikirjan.
Takoitus oli siihen tehdä tiivis paketti isästä. Kun sain albumin käteeni tunti etten saakaan aikaiseksi. Ei pystykään... Annoin asian hautua, eihän tuo mätäne mihinkään.
Olen nyt innostunut parina iltana kokoamaan albumia. Oikeastaan tulee parempi mitä odotin. Ensin ajattelin tilata 20 sivua, mutta päädyin sitten mutkien kautta vain 10 sivuun. Tekstiä ja kuvia saa kuitenkin molemmin puolin.
On kuitenkin työstäminen ottanut koville, moneen kuvaan liittyy paljon muistoja. Albumissa on onneksi myös kuvia, mihin liittyi iloiset ja hyvät muistot.
Kaiken läpi kuitenkin nousee ajatus; Isällä on nyt hyvä olla.
Enää puuttuu hautajaiskuvat tuosta albumista. Mutta jotenkin mietityttää ne, kun tietää, että sukulaiseen ei voi enää luottaa. Tiedä saako mitään kuvia vai ei. Vai onko tässä sisarusten sabotaasi; Maaritille ei yhtään kuvaa... No en oo ainut meidän sisarussarjassa, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi. Sitten muutama teksti ja valmista. Toiseen albumiin laitoin - tai tavote on laittaa kaikki hautajaiskuvat. Ajattelin ensin jättää sisarusteni kukkienlaskuista otetut kuvat kokonaan pois. En tiedä olenko niin pitkävihainen ihminen, mutta en helposti enää heille sano sanaakaan.
Sairaalassa isän edessä näytettiin olevan "yhtä perhettä", mutta isä kun nukkui pois niin sain vanhimmalta veljeltäni 2,5 tunnin puhelun, mikä ei sisältänyt mitään muuta kuin kirosanoja, haukkumisia, pälä pälä pää! Tarjosi jopa rahaa, jotta vien isälle kukat. Kiitos ei, kustannan ne ihan itse, isä ei halunnut mitään isoja kimppuja keneltäkään. Vieläkin pistää vihaksi kun ajattelen koko puhelua. Ehkä yritti saada mut puolelleen, jotta osallistuisin sisarusten järjestämän muistotilaisuuden kustannuksiin. Ehei, jos ei yksi riitä, niin on riittämättä. Kappelissa pisti niin vihaksi, että sinne mentiin kutsumaan ihmisiä, jotka isä viimeisenä hautajaisiinsa halusi. Olkoot miten verisukulaisia tahansa, mutta joku kohtuus siinä mitä isä sai kärsiä. Kyllä sitten esitetään hyvää sukulaista, kun toinen on kuollut, kun sitä ei muuten esitetty, muutoin kuin sai hyödyttyä. Eipä ollu näillä henkilöillä pokkaa katsoa silmiin esim. minua. Johtui vissiin siitä, että tiesin enemmän kuin osa sisaruksista.
No tänään - aprillipäivänä on päivä, jonka toivoin vielä isän näkevän. Tunnekuohuja piisaa. Joskus haluaisin niin vaihtaa Prinssin kanssa paikkaa, minulla kun näitä sisaruksia riittäisi jaettavaksi.
1 kommentti:
harmi kun tuosta tekstistä tuota taustaa vasten ei saa selvää :(
Lähetä kommentti