Ensimmäinen hammas kun irtosi 2.9., oli kielenpäällä vain: Täytyy muistaa kertoa hammaslääkärille ilouutinen. Mutta aamulla nuo kertomiset oli unohdettu. 8.22 junaan ja 9.30 aika, jotenka keskustan puistoon ehdittiin hyvin. Kuinkas sitten kävikään? Hammaslääkärin syliin juostiin! Ei menty pöydän alle niin mitenkä viime viikolla. Wau mikä edistys! Ylpeänä sitten esitteli hammaskoloaan. Ja kertoi pesseensä hyvin kaikki hampaat, jotta ei pääse hammaspeikot pitämään juhlia ainakaan enempää.
Reippaasti tuoliin istumaan, suu auki ja homma taas toimii. Mutta mitä siellä olikaan? Ylähampaassa näkyi olevan hammaspeikkoja, mikä jo tiedettiinkin, mutta minkä värisiä!? Oli sinitukkaisia, pinkkitukkaisia, vihreätukkaisia, keltatukkaisia, ja kirjavatukkaisia. Ja hups! valmiita oltiin! Vähän valoa pienelle paikalle ja tarra muistoksi. Ei itkua, vähän äidin kädestäpitoa ja homma oli hoidettu. Kyllä matkalla kuului niin iloinen viserrys, että nyt kyllä kertoo kaikille, ettei tarvitse hammaslääkäriä pelätä. Niinpä niin. Äiti kun edelleenkin inhoaa sitä paikkaa! Ennemmin synnytyssaliin. Aikaa koko operaatioon meni ehkäpä 10 minuuttia. Puolet nopeammin kuin viimeksi.
Samalla reissulla yritin käydä arvauskeskuksen päivystyksessä ultraa poskiontelot ja tarkistaa nielun, kun tuntuu tulehdusta iskevän. Ehei. En edes näyttänyt tarpeeksi sairaalta. Mutta räkää valuu ja painetta poskionteloissa. Ehkäpä viikonloppuna ajatutan Pasia Jorviin testaamaan yhteispäivystyksen. Lämpö sahaa ylös-alas myös.
Kotona odottikin sitten muutama yllätys, kun käveltiin postilaatikolle. Sieniä oli kasvanut parin päivän aikana pilvin pimein.
Neiti sitten totesi; Näistähän voisi saada hyvää sienikastiketta. Kotiovella odotti sitten Ossin tuoma yllätys.
Seuraavaa kuvaa en suosittele heikkohermoisille!!!
(katsominen siten omalla vastuulla!)
Vähän niin kuin lihaa sienien lisäksi. Mutta sienet saivat jäädä maahan. Meillä ei niitä syödä. Kaikenmaailman rakennustyömaa-autoja kulkee tuossa tiellä ja muutenkin, ei kiitos.
Ossi tietysti on ajatellut hyvän hyvyyttään tuoda näytille pitkästä aikaa saaliinsa, nyt olen vihdoinkin oppinut kehumaan, ja siitäkös hän tykkää. Ennen katseli vaan, mitä pahaa tehnyt, kun hiiren/päästäisen raatoja oli oven vierustalla.
