Keittelin maitoa kortinteon rinnalla. Ihmettelin, mitenkä purkki pysyy kiinni, ettei posahda auki. Tunnin kiehuttuaan tajusin ettei ole kermaa. Olin jo jättämässä Prinssiä hellavahdiksi, mutta kieltäytyi kunniasta, ei jälkiruoan takia lähdetä kauppaan. No ei sitten. Sovelsin ohjetta; vatkasin Flora Vanillan vaahdoksi, sekä lisäsin purkin maitorahkavalmistetta.
Maito oli kiehunut kolme tuntia, pohja ollut jääkaapissa, banaanit pilkottuna, kaikki oli valmiina. Niinpä aloin kasaamaan tätä "hökötystä". Purkkia en kattilasta suoraan avannut, vaan sai muutaman minuutin olla. Kun sitten veitsen avulla avasin kannen kuului poks ja äkkiä poltti. Pienestä reiästä oli yllättävän paljon pursunnut toffeeta. Sitä oli ranteessani, silmäkulmassani ja otsassani. Hiuksiinkin meni. Sitten alkoi polttamaan. Voihkaisin (mielestäni hiljaa), mutta kuului se alas Prinssin korviin. Yritin sitten ettei mitään tapahtunut. Mutta jälkiä en voinut peittää, joten oli tunnustettava mitä kävi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuvat on vielä siinä vaiheessa, ennen kuin iho kuoriutui. Silmä ei ollut kaukana, olis varmasti sattunut vielä enemmän, jos olis silmille räsähtänyt. Himputin kondensoitu maito! Mutta olen kokemusta rikkaampi. Kun tätä torttua sitten maisteltiin oli ihan hyvää. Parempi oli ollakin näiden vammojen jälkeen. Liminenttivoidetta on palanut, Pingviini-kylmäkalle ollut käytössä.
1 kommentti:
Heipparallaa Maarit, käyppä kurkkimassa blogiani, kun kiireiltäs kerkiät :):):)
Lähetä kommentti