Linnutkin surkeasti visertävät

Aamuisen puistoreissun jälkeen kotikadulla huomasimme liudan pieniä lintuja. Lintuja on ollut siinä ennenkin, ei sinänsä mitään uutta. Mutta tapa jolla visertivät oli surkeaa. Päästiin yllättävän lähelle lintuja. Miten sattuikin kamera olemaan mukana?

Tuli kylmät väreet, kun mustin mitekä enon kuolinhetkellä serkku oli ollut ajamassa hevosia ja linnut olivat aurassa lentäneet hänen ylitseen...

Papan taistelu on todella pahaa katsottavaa. Voimaton olo, mitään muuta ei voida tehdä, kuin olotilaa yrittää helpottaa kipulääkkeillä. Tietysti paremman asennon etsimisellä, syöttämisellä jne. Moni on sanonut, ettei usko missä tilassa olemme, sillä moni on nähnyt hänet muutama viikko sitten hyväkuntoisena, kaukana nykytilasta. Niin. Se oli silloin.
Mutta silti vain askeleet aina mummolaan tuovat. Sanotaan, etteivät lapset ymmärrä kuolemaa, mutta oman lapsen kohdalla huomaan, että Pirpana ymmärtää tilanteen paremmin, kun näkee papan olotilan heikkenevän. Ei ole laisinkaan nähnyt painajaisia tai kokenut tilannetta traumaattisena. Päinvastoin.