Paluumuuttoa kotiin

Kone toimii tällä hetkellä isän tietokoneen laturilla. Isän tietokone on päättänyt sanoa itsensä melkein irti palveluksestaan.

Aloitimme loppuviikosta paluumuuttoa kotiin. Pirpana on ollut kotona jo kaksi yötä. Vaihtelevalla menestyksellä, silti suurella urheudella. Suhteellisen kivuttomasti meni ensimmäinen yö. Toinen olikin jo vaikeampi. Kunnes alkoi pyytämään mummolaan viikonlopuksi. Oli siis kova pala. Yhä puhuu tapahtuneista. Minä puolestani yritän olla urheampi, mitä tarviisi. Miksi ajattelen, että tästä vain mennään eteenpäin. Miksi en voi vain hyväksyä sitä tosi asiaa, että vielä 20 vuoden kuluttua exäni teot kulkevat mukanani, vaikka onneksi himmenneinä. Pirpana on monena iltana puhaltanut takaraivoon ja miettinyt miksi isi teki niin. "Mieti, mieti, mieti". Niin sanoo Nalle Puh. Mutta pienillä asioilla saa arjen taas parempaan päin. Itse sain tämän asian kokea yllättäväällä tavalla.

Perjantai-iltana sain kotiin vieraan, jota olin odottanut jo viime viikosta, jos aikataulut sattuvat osumaan jokseenkin yhteen. Sen hetken halusin pitää ajatukset aivan muualla. Yritys hyvä kymmenen. Onneksi vain muutamassa lauseessa sivuttiin asioita, joista en halunnut keskustella. Kuitenkin minut "ohjattiin" olotilaa oletettavasti helpottavaan tekoon. Astuin suunnilleen siihen kohden, silmät sohvalle katsoen, missä seison exän hyökätessä kohden. Piti sulkea silmänsä. Halata, rutistaa niin, että kylkiluut tuntuvat. Ja antaa sen pahan olon virrata pois. Siinä meni varmaankin vartti.

Siinä vaiheessa tuli mieleen jo kappaleen sanat, joita on tullu kuultua jo ehkä liiaksikin.

Etkö unta saa?
Aaveetko taas
sun vuoteellesi
omin luvin istahtaa,
sua valvottaa.
Jo kohta aamu sarastaa.

Etkö unta saa?
Yksinäisyys.
Kun soittaa sydämessä
pirun viuluaan.
Ja kun luurangot kaapissa
äityy kolistelemaan.
Mä tahdoin karkottaa ne pois
olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan
nousis kummittelemaan.

Mut siihen yksin pysty en.
Vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa,
niin huomenna tää kaikki ehkä jo on helpompaa.
Ja yö kun aamuun liukenee.
Ja vierelläs sun.
Ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Etkö unta saa?
Kun eilinen
taas päälle käy ja kaikki epäonni sen
eessä kohoaa.
Ja lailla vuoren tuijottaa.
Mä tahdoin karkottaa ne pois.
Olemattomiin.
Ettei ne enää milloinkaan
nousis kummittelemaan.

Mut siihen yksin pysty en.
Vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa,
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.

Ja yö kun aamuun liukenee.
Vierelläs sun
ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Ja yö kun aamuun liukenee
vierelläs sun
ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.
Vierelläsi sun
mä siihen rauhoitun.
Vierelläsi sun
on turvapaikka mun.
~By: Yö ~

Olotilaa helpotti todella suunnattomasti. Nyt kun katson tuota paikkaa, muistan tuon halauksen. Enää ei tule filminauhana mieleen mikään muu. Kerrankin positiiviset asiat polkevat allensa kaiken muun.


Tuossa pystyy seisomaan, katsomaan ulos ikkunasta. Ainakin nyt vielä tuntuu siltä. Minun on pakko uskoa tuon "voimaan". Onhan olemassa onnettomuuksia, joidenka jälkeen suositellaan mahdollisimman pian uudestaan palaamaan paikkaan/tapaan, jossa onnettomuus sattui. On se autolla ajoon, hevosen selkään.


Sossussa kävin lastensuojeutyöntekijöiden luona perjantaina. Ja voi elämän henkselit! En sano enää yhtään paremmin! Yht äkkiä Pirpanan olisikin pitänyt olla paikalla kun menen sinne keskustelemaan. Ja kun puhuttiin asiasta aiemmin jo, ettei sen tarvitse olla paikalla, koska tällöin voimme puhua asioista asioiden oikeilla nimillä. Samaten on tullut esille myös, että lapsen kannettavaksi ei tarvitse antaa liikaa tätä murhetta. Niimpä. Siitä voi osoittaa alunperin toista. Eiköhän tuossa tapahtumassa ole tarpeeksi kannettavaa. Samaten sitten puhui tantta, mitenkä minun tulee Pirpanan kanssa toimia, ettei ole kuuntelemassa kun minä valmistaudun kärjäille elatuksesta ja huollosta ja tapaamisista puhumalla asianajajan kanssa, ammatti-ihmisten kanssa, ystävieni kanssa, sukulaisten kanssa. Tai kenenkään muunkaan kanssa. Mutta sitten se, että Pirpana on 3krt/vko 5h/pv päivähoidossa ei ollu taas se paras mahdollinen asia. Mutta siis salli minun kysyä miten ihmeessä sitten puhun kenenkään kanssa niitä pakollisia, jos lapsi on paikalla?

Se mitä taas puhuttiin päiväkodin johtajan kanssa, niin päiväkoti ajaa meidän tapauksessa saman asian kun leikkitoiminta. Vaikka onkin 2h pidempi päivä, joka menee nukkuessa päiväunia. Mutta johtajankin mielestä nyt on hyvä olla pienellä jokin pysyvä ja sama asia. Eli heinäkuun lopussa kun vaihdoimme kriisiasuntoon, päiväkoti jatkui, nyt sitten takasin kotiin ja jossain vaiheessa täältäkin tulee muutto varmasti, isoja tunnetiloja käy toinen läpi. Näin ollen on hyvä, että on yksi arjen asia pysymässä samana. Jos vielä vaihtaisi leikkitoimintaan (jonneka on jonoa), tuolisi taas uudet hoitajat, uudet kaverit, kaikki menisi uusiksi. Ja päiväkodin henkilökunnan mukaan Pirpana taas tarvitsee ikäisiään kavereita.

Onneksi tuo sosiaalityöntekijä totesi, ettei näe lastensuojelullista tarvetta jatkaa meidän elämän seuraamista. Ainoa mitä loppulausuntoon tulee; Minun on hakeuduttava itse hoitoon, näin teen palveluksen lapselleni. Siis me menemme kyllä molemmat. Valitettavasti näitä asioita ei hoideta lääkkeiden avulla.

Näin siis arki on saatu kivuttomasti kotona jatkumaan. Kämpälle on huomenna vielä mentävä siivoamaan. Askartelukirppiskin on Vantaalla.

"Jälleennäkemisen toivossa, Maarit!" Ja sinne hävisi hän. Valot vaan jäi jälkeensä.

Oot mun pieni taivas.
Onni, jota hain.
Oot mun pieni taivas.
Pala sielustain.
Sun luokses vaikka maailman halki kulkisin.
Mut silmät vain sen houkutuksilta sulkisin.

I walk alone...

kuuntelin tuota illalla, kun löysin sen koneelta. Tai tiesin sen olemassaolosta, mutta en jaksanut kuunnella. Yllätys.

Eilen olin naapurin vauvan ristiäisiä kuvaamassa. olisikohan reilu 400 kuvaa tullut otettua siis suurin osa on sitten ruokailusta ja kahvittelusta. Itse toimituksesta ei niinkään paljoa ole. Kaikki olennainen kuitenkin. Mahtavat juhlat olivat kyllä. Ilmakin suosi ulkoilmajuhlia. Kotiin tulin puolenyön aikaan, kun jäin jälkisiivoukseen.

Toissa yö meni valvoessa. En uskalla sanoa montako tuntia nukuin mutta syy valvomiseen oli hyvä. Siis suoranaisesti erinomainen. Kyllä yöllä nukutti sitten hyvin. Ei kyllä eilen pahemmin väsyttänyt koko päivänä.. Toissayön kuvia pari


Kuppi teetä.


Kynttiläntunnelmaa.
Loput kuvat jääkin laittamatta. Ettei tule vastaiskua ja sitähän mä en kestä :D