Mitä miehiin tulee...

Prinssinihän on maailman ihanin mies. Ei pidä tietysti unohtaa omaa isää.

Prinssistäni voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän jutun, mutten nyt ajatellut sitä tehdä.

Oikeudessa kun on väännettty kättä Pirpanan ja isänsä tapaamisista, niin miten olen jo muutaman kerran tainnut kirjoittaa. Tapaamissopimuksessa/määräyksessä on kohta, jossa isän on ilmoitettava 16.8.-31.12.2009 tapaamiset 1.8.2009 mennessä tai tapaamiset raukeavat.

Odottelin eilisen päivän ilmoitusta, mutta sitä ei tullut. Pitäisiköhän olla helpottunut? Ei tarvitse antaa pientä hänelle ja olla pelossa mitä tapahtuu seuraavaksi. Lastenvalvoja oli pari viikkoa sitten sitä mieltä, että jos ei ilmoita, niin palataan asiaan 20.12. kun ilmoittaa 1.1. alkavan neljän kuukauden jakson.

Ehdin jo miettimään oliko tämä jonkinlainen tunnustus lapseen kohdistuneesta väkivallasta? Vai tuliko pupu pöksyyn? Koska mikään ei velvoita antamaa lasta silloin kun on lastensuojelutyön selvitys kesken isästä tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella. Ja tätä asiaa ei yksikään sosiaaliviranomainen minulle sanonut. Ja eikö vaikuta oma työpaikka siihen vai? Kukaan ei uskalla sanoa miten minun pitää toimia, tai miten voin toimia. Apua tulee sitten ihan muualta. Onneksi maailmassa - ja tässä kaupungissa on sentään joku joka osaa ajatella lapsen etua lain kirjaimen mukaan.

Periaatteessa tämän kunnan lastensuojelun työntekijät olisivat olleet jäävejä tekemään selvitystä, mutta kun ei omasta mielestään olleet; Perusteena määräaikainen työsopimukseni. Mutta samassa talossa sitä silti ollaan. Ja silti kohdataan päivittäin. Minun pitäisi pystyä heidät kohtaamaan niin, ettei olisi mitään hampaankolossa, mutta tällä hetkellä se on hyvin vaikeaa. Puhutaan lainoppineen mielestä jo melkein virkarikoksesta.

Järkyttävintä meidän tilanteessa on se, että minut pakotetaan keskustelemaan kallonkutistajalle (johon ihme ja kumma pystyn luottamaan, harmi kun oli lomalla kun episodi alkoi) jotta jaksan arjessa, mutta itse meidän ongelmapesäke saa jatkaa riehuntaansa.

Toki onhan tässä asiassa kaksi osapuolta, minä olen niistä toinen, mutta minä kuuntelen lasta ja tuon lapsen tarpeet edelle. Jos lapsi kertoo isän kuristaneen häntä patjaa vasten ketä uskon? Vielä kun isä reagoi minulle hyvin aggressiivisesti. Yleensä tämä on ollut merkki siitä, että jäi kiinni.

Mutta onko tämä sitten se tilanteen hyvä asia? Aina on jostain jäänyt käteen jotain hyvää.