Aamu alkoi mahtavasti Pirpanan kanssa. Lähdettiin "tutulla" kymmenen junalla keskustaan. Ensin käytiin päivähoitokeskuksessa, paperit meni sisään mut piti vielä tarkentaa perään pari asiaa. No nyt sitten odotellaan päätöstä.
Viime viikolla otti jo päähän, kun mentiin hautausmaan ohi, ettei käyty hautausmaalla Prinssin äidin haudalla. Tänään sitten puhuttiin jo aamulla siitä. Hautausmaalla odotti totaalinen tyrmäys. Ei näkynyt sen alueen hautakiviäkään edes. Käytävistä puhumattakaan. Toki isommat käytävät oli aurattu. Pirpanalle oli tulossa asiasta iso pettymys, joten sanoin, että lähdetään katsomaan, jos päästäis edes lähelle. Muistelin suuntaa, kerran oon aiemmin siellä käynyt. Kun päästiin lähelle, iski epätoivo. En todellakaan tiennyt ollaanko edes oikealla paikalla. Kivestä näkyi vain sukunimen viimeinen N-kirjain. Koska Pirpana oli niin innoissaan kaivamassa käytäviä, pyysin, että kävisi vähän pyyhkimässä kiveä. Hahaa. Se löytyi, osattiin juuri oikealle kohdalle. Tuli hyvä mieli kyllä. Kirkkonummelta ei enää noin vain lähdetä isän haudalle. Mut voihan häntä muuten ajatella kotona.
Pirpana kaivaa nimeä esiin. Kyllä se sieltä löytyi.
Kirjastosta haettii lisää luettavaa. Mm. Timo Parvelan kirjoittama "Tuleeko Vaari vielä takaisin?". Papan kuolemaa ja poissaoloa on käsitelty muuton yhteydessä paljon.
Tiimarista piti hakea kala-askarteluun kartonkia, otti sitten rasian muovisia helmiä. Saa nyt sitten tehdä itselleen siniset helmet.
Cittarista piti hakea vain Pepsi Maxia ja broileria tarjouksesta. Kas, kun tuli paljon muutakin.No perustarpeita on hyvä olla kaapissa.
Täällä olis ollu aikamoista rämpimistä.
Pyhän Mikaelin kirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti