Hiljainen joulu takana.

On ollu kirjoittaminen aika vastenmielistä viimeaikoina. Ehkä osittain siksi, kun ei netti toim kunnolla. Pätkii älyttömästi. Työt ovat vaatineet ja vaativat veronsa. Taistelua siellä sun täällä. Eikä Pirpanankaan kanssa tunnu helpottuvan niissä tseluissa. Päiväkodilla saan olla tosi tiukana. Oli mummille kertonut mitenkä eräs poika oli sanonut "Pirpana (poika puhunut oikealla nimellä) on ihan paska" Hoitajat ovat olleet vähän höpöhöpö meningillä tässä ja olenkin pari kertaa kilahtanut. Olivat sanoneet Pirpanalle ettei itku auta. Tämä pikkuterroristi oli jopa kaatanut maitoa Pirpanan hiuksiin. Ja vika on vain minun lapsessani! Aivan, minähän olen yksinhuoltaja, ollu rutiköyhä opiskelija kun vienyt lapsen hoitoon. Ilme olisi ollut kuvauksellinen, kun selvisi, että pääsin kunnan leipiin. Tänään kuulin aamulla kun tämä terroristi - anteeksi nyt vain, mutta olen kuullut tältä pojalta jo kaikkea mahdollista - oli joululoman jälkeen jälleen hoidossa, ei päästy edes kynnyksen yli kun tuli kirkuen sinne "Pirpana oot täys paska!" Jäi hoitajakin vähän ihmetellen. Näpäytin, että nyt jos vaikka puuttuisitte tilanteeseen ja äkkiä. Jos ei ryhmän vaihto auta niin sitten koko päiväkodin. Siinä on ollu kyllä kaikkea mahdollista sen pojan kanssa. Ja hoitajat kuittaavat Pirpanalle "höpöhöpö", koska heidän mielestään tilanne ei vaadi puuttumista. Tämä poika on vain kenties tympääntynyt Pirpanaan. Ja Pirpana ei sitä kuulemma kuitenkaan ärsytä, muuten kuin kertomalla hoitajille, jos häntä kohdellan huonosti. Pirpanan isä syytti minua kotirauhan rikkomisesta, on tekemässä asiasta poliisijuttua, olen kysynyt ja kertonut jotain olennaista tietoa tytöstään. En saa kuulemma ottaa koko sukuun yhteyttä. NO en ota todellakaan. Jouluaattona sain sitten siskoltaan viestin mikä oli minulle jouluntoivotukset. Vastasin napakasti, että jos kerta minun viestit ovat kotirauhanrikkomista, niin jättäkää myös te minut rauhaan. Ei vastannut siihen. Eipä oo Famukaan vastannut viestiini. Koko suku odottaa, että Pirpana täyttää 12vuotta ja voi päättää muuttaa isälleen vapaaehtoisesti. NOh jos haluaa niin enhän voi estääkään. Mutta antaisivat nyt ensin tässä kulua rauhassa 8 vuotta. Ei tuo isän välittäminen nyt niin hurmmaa ole ollu, jos jatkaa samaa rataa niin tuskimpa tyttö on kovin innoissaan muuttamasssa.

No se siitä arjesta.

Joulu tuli ja aika kauan sain joulutunnelmaa hakea. Aatonaattona vasta tajn oikeastaan että nythän se joulu on jo. Meillä oli erilainen joulu. Kaikki ei ollut niin miten ennen. Jotain oli rikki. Eikä tilannetta helpottanut se, että lahjat mitä Pirpana sai toiselta suvultaan oli joko a) epäkäytännöllisiä, b) vaatteet isoja c) lelut valmiiksi rikkinäisiä. Miten vaikea on se koko kysyä. Sukkahousut menee n. 2vuoden päästä. Toinen riemuissaan availee paketteja ja sitten todetaan, että laitetaampa ylähyllylle kun ei nämä nyt sovikaan päälle. Tietysti nyt oppi sitten, ettei aina voi saada mieleistä. Mutta tosiaan, olisivat kysyneet mitä tarvii kuin ostamalla sellaista mikä ei edes istu päälle (kuten prinsessahepenehanskat), ei sovi tuon kädenmalliin ollenkaan. Nukkekotiin sentään sai jotain. Jotain positiivista siis. Mutta eipähän jäänyt Pirpana pitkäksi aikaa asiaa murehtimaan. Käytiin hautausmaalla mummin kanssa ensin aamupäivällä ja sitten illalla. Illalla kertoi ensimmäisenä mitä sai Prinssiltä lahjaksi. Olisi nyt kertonut ennemmin vaikka nukkekodin sähköistä tai alakerrasta. Tai kiittänyt prinsessateltasta, minkä sai mummolasta. Prinsessalakanoista... Mutta ei. Kun se on ollu kielenpäällä mitä juuri mitä Prinssiltä sai. Päiväkkodilla teki siitäkin tiliä, siellä sitten hoitaja kysyi kuka tämä Prinssi on? Pirpana vastasi "äiti tykkää siitä mutta minä niin lakastan sitä kamalasti!" Vai että minä tykkään Prinssistä ja hän ihan rakastaa! Ei siis jäänyt epäselväksi hoitajillekaan, että yksi lahja oli ylitse muiden. Prinssiä on ylistänyt sitten kotona ja hänen muutamaa kuvaa katsellut innoissaan, hän niin tykkää kuulemma Prinssistä. Prinssiltä kysyi viimeksi lauantai-iltana oliko hänellä ikävä meitä? Katselin kyllä että nii-in kerrohan minullekin.
Ei tässä elämäntilanteessa pitänyt elämään ketään tulla. Ei todellakaan. Olin ihan varmasti noitunut kaikki miehet multakasan pohjalle. Mutta sitä on vain oppinut viimeaikoina, etteivät kaikki ole samanlaisia. Se, miten Pirpana on Prinssiin suhtautunut on yllättänyt meidät molemmat. Odotin hänen kiukuttelevan, riuhtovan ja potivan, ilmaisten erimielisyytensä. Mutta sinne hän kapusi kainaloon, rakentelivat yhdessä legoilla ja junarataa. Pirpana hihkui onnesta kun näki minunkin saaneen Prinssiltä monta pakettia. Täytyy sanoa, että ensimmäinen mies (kun jätän isäni pois), joka on minulle joululahjoja ostanut! Eikä tuo Prinssi ole vielä valittanut mistään. Kuulemma lämmittää kovasti mitenkä Pirpana siihen suhtautuu. Tietysti onhan Pirpana vähän mustankipeä, jos yritetään puhua jotain arkisia niin kyllä varmasti tulee just sillä hetkellä tärkeää asiaa. Mutta täytyy ottaa huomioon, että hän on pieni.

Mutta kaitpa sitä joutais tästä jorisemasta unille. Aamujlla taas herätys sitten töihin.
Sen verran vielä.. Posti on nyt minulle neljä lähetystä. Mitä ei oo voinut kuulemma vastaanottajille toimittaa. Lisäksi kolme kirjettä on ihan teillä tietämättömillä. Näin palvelee siis Itella. Huomenna pääsen taas sitten niiden kanssa tappelemaan. Parmepi olis pakettien löytyä. Yksi mikä on minulle tulossa lähetysseurannalla seisoo kulemma vielä lälhettäjän postitoimipaikassa. Sieltä sitä ei ole löytynyt, eli on logistiikkakeskuksen välillä jossain.

Vaihtusipa vuosi pian. Siitä kuitenkin tulee jokseenkin helpompi. Sen verran uskallan siihen luottaa.