Aurinko se välillä vaan paistaa!

Käytiin eilen Pirpanan kanssa pulkkamäessä - jouduin minäkin laskemaan. Huh onneksi ei ollu kameramiehiä.

Aamu oli tosi ihana pienen kanssa - kunnes mentiin päiväkotiin, heittäytyi ihan venkulaksi. hoitaja jatkaa ihania syytöksiään, Pirpanan kuhmukin viime viikolla oli kotona tullu. Vaikka siellä selvästi tapahtunut kun aamulla ei ollu otsassa monttua mutta kun menen hakemaan niin monttupa on ja suhteellisen iso. Pienen mukaan saanut siihen metalliautosta. Ei heillä siellä mitään tapahdu. Olivat varmaan käyneet meillä päivällä jossa pieni sitten teloi itsensä? On myös kumma miten eivät saa 3.4 vuotiaiden kielenkäyttöä kuriin, vaikka onhan osasyy vanhempien. Mutta ei pk:ssa tarvitse ketään nimitellä "rumaksi ja paskaksi" johonka hoitohenkilökunta ei puutu, vaan sama jatkuu.

No mutta en jaksa surra enää päiväkotia. Sillä... Kiitos mummin nerokkuuden - jälleen kerran... Pirpana sai toiseen päiväkotiin paikan. Pääsee maanantaina aloittamaan uudessa päiväkodissa. Toki keskiviikkona on se KELTO katsomassa mitä vikaa lapsessani on ja torstaina tämä uusi lastentarhanopettaja+minä+mummi istutaan saman pöydän ääressä. Perjantaina ei sitten enää tarvitsekaan mennä päiväkotiin. Tuntui hyvältä saada vähän puolustusta ammatti-ihmiseltä ettei neljä vuotias valehtele ihan tuollaisia asioita.

Aurinko ehkä sittenkin paistaa välillä. Töitä en ole enää stressannut, päin vastoin, onhan siinä puolensakin. Unohdin edellisestä postauksesta, että tuntipalkkahan on vielä pienempi, koska lounashan on omakustanteinen... Mutta mitäpä siitä. Ei jaksa enää surra sitä asiaa. Työkokemus ja elämänkoulu on kuitenkin ollut rikkaampi. Tietysti pienet mahdollisuudet on sopimuksen jatkoon, mutta luulen että tyssäävät taantuman vuoksi, ja henkiöstössä säästetään koko ajan.

Mutta siis tärkein asia, eli Pirpanan hyvinvointi päivällä on järjestymässä. Todella äkkiä kaikki on käynyt. Jospa sitä töissäkin löytyy vielä paremmin suoritustehoa kun pääsee ikäistensä tasoiseen paikkaan ja ehkä luottamus hoitohenkilöstöön on toisenlainen. Nykyisessä paikassa sitä ei enää pelasta mikään.

Kuten aiemminkin olen todennut, sillä mitä meillä on tapahtunut, sillä että minä käyn töissä ja kieltämättä olen väsynyt kun yöllä saan n. 5-6h nukkua Pirpanan itkiessä iltaisin miten paha on pk:ssa olla stressaan sitä asiaa töissä jne, ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lapsilla oikeutta nimitellä ja lyödä.

Viime torstaina jäi hoitoon tosi hyvin, tänään ei. Olen pannut merkille yhden hoitajan, jolla ilmeisesti on Pirpanaa vastaan jotain. Ja se näkyi myös tänä aamuna. Tänään jätän vielä tuon irtisanomisilmoituksen. Tulkoot vaikka viimeisestä viikosta lasku kun irtisanomisaika on 2vkoa.

Kiitos työpanoksesta ja näkemiin

Olen tehnyt lokakuun 13. päivästä asti töitä ylläpitokorvauksella (= Työttömyysmarkkinatuki+ylläpiokorvaus 8e/arkipäivä), yp on verotonta tuloa.

Vuoden alusta piti alkaa palkalla sitten. Mutta eipä ollu tiedossa vielä mitään olennaisia tietoja, jotka venyttivät sitten yp:llä tehtäviä päiviä maaliskuun alkuun asti.

1.3.2009 piti tehdä sitten työsopimus vuoden loppuun palkalla. Tiistaina juttelin TYPin palvelupäällikön kanssa asiasta, hän sanoi että sopmimus tehdään mikäli se on työpaikalle ok. Eilen torstaina oli esimieheni vastannut "kaikki on mennyt hyvin, jotenka niin kauan kun on mahdollista." Ja 10 kk on maksimi mitä voi saada. Tänään on kuitenkin vuorokaudessa asiat muuttuneet. Voinkin saada työsopimuksen maksimissaan kesäkuun loppuun. Ja bye bye!

no syyhän on yksinkertainen. Taantuma on tehnyt tuloaan ja säästetään joka paikassa. Mutta se ei ole ainut asia mikä potuttaa. Henkilö jonka kanssa alkuun sovin asiasta lupasi n. 1900 euron kuukausipalkan. Wow ajattelin. Unelmatyö unelmapaikalla, ihan hyvällä palkallakin... Verrattuna ainakin lähtökohtiin. Työ on ollut itselleni terapiaa sitten heinäkuun, viime viikkoina olen saanut todella paljon positiivista palautetta. Olen onnistunut työssä. Toki jokainen tekee joskus virheitä, mutta kaikki ovat olleet tähän asti korjattavissa. Eikä niitä ole edes montaa ollut. Todella mitättömiä sanoisin. Mutta miten käykään palkassa? Romahtaa totaallisesti paljon pienemmäksi. Nyt vielä tämä päälle.

5,5kk ylläpitokorvauksella 880euroa 510 tehtyä työtuntia + 40 menetettyä ylityötuntia talolle. Tuntipalkka noin 1,60 euroa. Ei lohduta. Mutta ajattelin työkokemuksen kannalta. Miten ollakaan nyt en ajattele enää näin. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Luvataan sitä ja luvataan tätä. Vaikka kaikkiallahan tämä on näin. Mutta ison työn sain tehdä jotta olen työyhteisössä saman arvoinen kuin muut. En olekaan enää harjoittelija mitäänsanomaton.

Vielä on harjoittelijana tunteja jäljellä. Tulipahan tehtyä hyväntekeväisyyttä reippaasti, vähemmän tulee tehtyjä työtunteja palkalla. No tuntipalkka ainakin viisinkertaistuu loppuajaksi.

Miten sattuikin, että tämä tuli tietoon keskiviikon ja torstain aikana, kun tiistaina kaikki oli niin miten on puhuttu vuoden vaihteessa ja tiistaina.

Ainut lohtu tässä on se, että pääsen tästä kylänpahasesta nopeammin eroon. Täällä on enää pidätellyt oikeastaan oikeudenkäynti ja työ. Oikeudenkäynnissä olosuhdeselvityksen viimeinen antopäivä on 13.3.3009. Jotenka se on valmis kesäkuun loppuun mennessä. Sovintoa en isän kanssa tee kuin en suostu hänen vaatimuksiin yksinomaan hänen aikataulujen ja mielitekojen mukaan.

Kysyykö joku olenko vielä väsynyt? Älä suotta! Ei tässä mitään. Hetken se sattuu mutta tästähän tää lähtee.. Ehkä heinäkuussa on paremmat sivut elämässä. Onneksi on jotain... positiivistakin!

Eilinen kotikäynti meni ihan ok. Prinssi tosin on kuumeessa, meni viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Pirpana on huomenna isällään ensimmäiset 10h. Ehkä hyvä nyt näin, saan hetken miettiä ja purkaa asiaa mielessäni. Maanantaina on onneksi kallonkutistaja. Pirpanalla kasvukontrolli päin puuta. Paino laskusuunnassa. Liikaa laskenut. Ensiviikolla palaveri päiväkodilla. Luottamus päivkodin henkilökuntaan pakkasen puolella. Kirjoitan siitä joskus lisää...

Seuraavat postaukset eivät tule olemaan mitenkään positiivisia. Luulisin. Mutta kyllä tästä...

Ainut mikä voi vielä pelastaa... Jos esimiehellä olis ässä hihassaan..

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tänä vuonna jäi kortit lähettämättä, motivaatio on ollut hieman kateissa ja aika on mennyt arjen pyröitykseen. Onneksi välillä aurinko pilkottelee pilvien takaa.

Töitä on piisannut, ja piisaa jatkossakin. Välillä tuntuu että päivät menevät liian nopeasti. Mutta tätähän elämä on. Töitä ja arkea. Juhlanaiheita välillä...

Pirpanalle tämä päivä on varmasti erityinen. Sai isältään eilen postia. Kävin ostamassa hänelle oman liittymän, mihin isänsä voi soittaa myöhemmin sovittavina ajankohtina, helpompi olo kun ei tarvitse miettiä mitä vmäistä käytöstä taas tulee. Yhden puhelun jo kävivät ja Pirpana kysyikin miksi ei ole lähettänyt postia. Pitkään tuli aina itku kun ei mitään kuulu, itse en ollut asiasta yllättynyt. Mutta miten olisin pienelle kertonut ettei sitä postia tule. Onneksi edes nyt.

Viikon verran olin puhelimella tavoittamattomissa, en oo oikein vieläkään jaksanut lähteä uutta numeroa jakamaan. Tässä on nyt halunnut kasata ajatukset ja arjen. On tarvinnut oman hengähdystauon. Mutta tätä arkea taas etiäpäin.

"

Tietoteknisiä ongelmia

On se kumma. Lähipiirissä on kolme it-alan nörttiä. Mutta pah yksikään ei saa selville mikä konettani vaivaa. Yksi ei suostu edes kokeilemaan kun tietää kokemustensa perusteella ettei amd prosessori, acer ja vista ole parhaimmat mahdolliset yhteistyöhön.

No se mikä siis on vikana? Voi kun tietäisin. Pysyy n. 15 minuuttia pystyssä ja kaatuu. Näyttö ikään kuin leviää käsiin, jumittuu ja sammuu. Vika on todennäköisesti emolevyssä joka voi hyvällä tuurilla mennä takuuseen. Mutta suurimman ongemlan aiheuttaa joko
a) kameran muistikortin liittäminen tietokoneeseen
b) cd:n toistaminen/ ylipäätään musiikin kuuntelu MediaPlayerillä tai vastaavalla.
c) hiiren, mokkulan, tulostimen, tai minkä tahansa laitteen liittäminen tietokoneeseen usb-kaapelin avulla.
d) tietokoneen kiinteän hiiren jumittuminen

Ainut lohtu tässä on se, että kaikki tiedostot ovat tallessa. Mutta en jaksa tämän kanssa nyt tapella. Sähköpostit näyttävät lähtevän joillekin mutta jos kone sammuu "oikealla" hetkellä ei lähdekään. yms. Töissä ei yksinkertaisesti pysty pitämään sosiaalista elämää yllä. Kotona voimat keskittyvät pirpanaan ja hänen hyvinvointiin.

Mitä siihen tulee, niin sain päiväkodista toisen lapsen isästä tukijoukkoja. Järkytyin kuulemastani. Töissä sentään menee suhteellisen hyvin. Ylläpitokorvauksella tehtävät päivät ovat vähissä. Enää 12 pvää.. Joista yksi on "vapaa". Joudun toki sen tekemään sisään ennakkoon mutta saan olla sen kotikäyntipäivän kotona. Kiitos esimiehen ymmärryksen! Mitä järkeä on mennä puolen päivän jälkeen töihin? ei mitään. Koska Pirpana pitäisi viedä päivähoitoon päiväunille. Eikä tällä varoitusajalla sille nyt noin vain hoitoa järjestetä.

Huomenna on päiväkodilla synttärit. Päiväkoti täyttää 20wee. Saa nähdä jaksaako sinne lähteä keikkumaan - tarjoaa kyllä ruoan, pariksi tunniksi ulos. Mutta Pirpana on innoissaan jonkun esityksensä kanssa jotenka kaitpa sinne on raahauduttava.

Luin paikallista lehteä tänään töissä ja ihmettelin todella kun lehti oli painanut missä asuvat seudun "hyvätuloiset". Harvaan merkityiltä alueilta on sitten vorojen kiva etsiä kohteensa. Järkevää ilmeisesti. Jotkuthan oli etsineet osotteita netistä ja sitten käyneet varkaissa. Tuomiot saivat käräjäoikeudesta.

No niin.. nyt alkaa taas tietokoneen hiiri jumittamaan. Tietää että minuutin päästä sammuu kone.. jotenka.. parempi tallentaa ja lopettaa..

Talviriennoissa

Käytiin tänään Pirpanan kanssa luistelemassa. Eilen sai omat uudet luistimet. Tykkäsi tosi kovasti. Rupeaman jälkeen laski vielä mäkeä papan kanssa. Todella kivaa näytti pienellä olevan. Ja ohhoh, äitiäkin kuvassa.

Pyllymäkeä laskemassa

Minut on haastettu jo ajat sitten...

Tanjuska haastoi aikoinaan tällaiseen. Olin mielestäni sen jo julkaissut mutta enpä näköjään ollutkaan. Jotenka uusiksi menee.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up

Jaaha, katsotaas mitä tästä syntyy...=)

1. Läheisimmät Pirpana, Prinssi, vanhemmat, sisaarukset, ystävät... Jokainen erityisellä tavalla. Prinssi on kiilannut ei nyt mitenkään nopeasti elämäämme mutta hitaaasti ja varmasti. Hiljaa hyvää tekee. Silti joudutte pettymään. Täällä ei 90 %:n varmuudella tule olemaan meidän yhteiskuvia. Vaikka meidät on kuulemma jo yhdessä nähty.

2.Askartelu rentoutusta, ajatusten nollausta, tunteiden esille tuomista, Pirpanan kanssa yhdessä oloa. Muutamia koukutuksia on askartelun kautta syntynyt. Uusiin ihmisiin tutustunut, oppinut enemmän luovuutta, kärsivällisyyttä. Ostoslistaa tällä saralla on vaikka kuinka paljon.

3. Musiikki Totaalinen rentoutuskeino. Tietyt kappaleet vuodattaa vaan vedet silmistä, mutta antaapa vuotaa. Joskus jos on isompi koti olen Prinssille sanonut että uuden Pianon haluan. Ja kallonkutistajakin sitä suositteli.

4. Käräjöinti alkaa taas kohta, mutta helpottaa jossain vaiheessa. Olosuhdeselvitystä tehdään.

5. Työ Meillä on työn kanssa varmaankin viha-rakkaussuhde. Toisinaan menee paremmin ja toisinaan tuntuu, kuin hakkaisin päätäni seinään.

6.*Äitiys - tässä sitä ollaan oltu jo käytännössä pian 5-vuotta. Välillä tuntuu, että helpompaakin voisi olla mutta silti olen päässy suhteellisen helpolla...

...jahka tästä illasta selvitään kirjoitan lisää kohtaan 6...

Kortti pitkästä aikaa...

...Tänne kuvattuna. Ollaan niitä kyllä tehty useampiakin mutta ei vain ole saanut aikaiseksi tänne kuvattua. Kortti on tarkoitettu eräälle meille tärkeälle ihmiselle. Pirpanan kanssa sitä tehtiin. Pirpanan valitsema taustaväri sekä kukat.

Väritys ei ihan mennyt nappiin, ja toisaalta kukat voisivat olla toisen värisiä. Minulta-Sinulle voisi olla tummemmalla. Aina ei pidä kuitenkaan nipottaa - ainakaan liikaa. Tuli kuitenkin tehtyä ja kuulemma se ajatus on tärkein.

Saa nähdä mitä tykkää saaja aikanaan. Voi tietysti olla, että käy täällä vakoilemassa mutta sisälle kirjoitettu tekstiä myös... Mitä ei taas julkisuuteen paljasteta. Leimakuva vaihdosta.

Kellokin on näköjään noin paljon. Mutta meillä neiti vasta yrittää unille. Hääti minut häiritsemästä. Käytiin tänään lekurissa. Korvatulehdushan siellä oli sekä angiinan poikasta. Ottivat vielä nieluviljelyn. Tulokset saadaan huomenna. Lekurissa odotettiin ruuhkassa vain 30 minuuttia, lääkärissä meni vajaa 1o minuuttia sekä nieluviljelyä odotellessa 20 minuuttia. Tunnissa oltiin ulkona. Kerrankin nopeaa. Pirpana oli reipas koko reissun. Käytiin samalla katsomassa papan tietokonetta. Mutta sieltä on verkko hävinnyt kokonaan tai sitten operaattorilla jotain ongelmia. Lekuri oli vaihteeksi ei-suomalainen, en lähde kansalaisuutta arvioimaan, mies kuitenkin ja osasi hommansa. Ei paljoa puhunut mutta Pirpanalta kyseli kaikkea ja toinen vastasi reippaasti. Saatiin nyt sitten pari antibioottia.

Leijonan kesyttäjä

Pirpana kyseli eilen mikä hänestä voisi tulla isona. Pohdittiin asiaa leipurista, taiteilijasta, kirjailijasta jne... Aika taiteellisia aloja moemmat. Tänän hän sitten keksi mikä hänestä tulee.
Lukekaa jos uskallatte:

Leijonan kesyttäjä!

Aikookohan aloittaa näistä ihmisleijonista, vai ihan eläimistä? Lähipiirissä on heti monta kesytettävää leijonaa. Ei huono ala siis ollenkaan.

Käytiin torstaina neuvolassa. Ja tulihan sieltä räpättämistä. Pirpana oli kasvanut pituutta 95 cm, eli 3,8cm vuodessa. Paino oli.... viitsinkö edes kirjoitaa? Meidän kukkakeppi oikein. 14,450g.. Eli vuodessa oli tullut painoa 350g lisää. (Korjasin painon tuohon sunnuntaina)

Eihän sitä koko ajan tasaisesti tule. Mutta tuo paino oli jo kuulemma hälyyttävää. Paino on nollakäyrällä mutta pituus-paino menee pahasti miinukselle. Pituus menee omalla käyrällään. Olis tutkimuksia edessä jos lääkäri näkee tarpeelliseksi sen, mutta mietin mitä ne auttavat? Koska hän koko ajan kuitenkin syö tasaisesti. Yhden tutun lapsi olijoutunut isoihin tutkimuksiin kun paino ei noussut tarpeeksi. Olivat epäilleet vaikka mitä suolisto-ongelmia. Mutta meillä on päästy ummetuksestakin eroon!! Niin mitä nyt vielä? Syö kyllä pieniä annoksia ja muistuttakoon, ettei kummankaan suvussa ole hongankolisgtajia. Isänsä suku on yllättävän lyhyttä. Famu alle 160cm, isänsä minua pari senttiä pidempi... Kuukauden päästä uudelleen sitten. No ei saanut rokotettakaan kun oli vähän nuhanen. Tehtäviä teki mielestäni tosi hyvin. Olosuhteisiin nähden... Kun perjantaina sitten....

...Pääsin töissä aamukahville, kun päiväkodista soittivat... Neiti on kuumeessa. Minä lähdin hakemaan. Ja tein mokan töissä. Olis pitänyt ensin saada esimies kiinni ja siltä varmistaa mitenkä toimitaan. Niinhän se joo menee, mutta pk ilmoitti että vauhdilla sinne. Laitoin sitten sähköpostia hänelle. Koska on itse sanonut, että voin olla pois, jos lapsi sairastuu. Onneksi maanantaina on kallonkutistaja. Raivostuttaa niin paljon...

Ja osa syy on siihen, että sain eilen postia sosiaalityöntekijältä, joka tekee meidän olosuhdeselvitystä. Tulevat kotikäynnille 26.1.2008, mielenkiintoista.
VANHEMPIEN YHTEINEN TAPAAMINEN 26.2.2009 JA TARVITTAESSA TOINEN 2.3.2009 Eli he hakevat nyt tuolla meille ratkaisua. Miks ihmeessä? Toivottavasti tekevät kotikäynnin myös isän kotiin jossa selviää millaisen kohtauksen isä saa jos pieneltä tippuu leluja lattialle ettei vain hänen kallis laminaattinsa kärsi.

Mikä meteli syntyy siellä huoneessa, kun en tee niin miten isänsä sanoo? Minä olen silloin meistä se vaikeampi osapuoli! Kun niin se ei vain mene.

Näköjään isälle, joka on hylännyt kirjaimellisesti jo kolmesti lapsen pitää antaa niitä oikeuksia nyt sitten enemmän. yhteishuoltajuudenkin se varmaan saa. Nyt unohdetaan se, mitä on tapahtunut minun ja isän välillä, mutta se selvisi, ettei se saa vaikuttaa. Sillä ei ole merkitystä vaikka lapsi on nähnyt isän väkivaltaisen käyttäytymisen yms. Riehunut ja rikkonut lapsen leluja. Silläkään ei ole mitään väliä, vaikka isä ei pidä lapseen mitään yhteyttä omatoimisesti näiden tapaamisten välissä. Ja mun pitäisi ottaa vielä minun kodissa riehunut, minua pahoinpidellyt mies meille kotiin! Ei onnistu! Minun kotiini se ei jalallanikaan astu. Asianajajan mukaan siihen ei ole lakipykälää mikä velvoittaa, vaikka olisikin lapsen koti. Mutta isänsä ei ole päivääkään meillä asunut, eikä minun kanssa päivääkään asunut samassa huushollissa. Heinäkuisen jälkeen sillä ei ole mitään asiaa minun kotiin. ja se on Pirpanallekin luvattu, ettei iskä tule tänne riehumaan. Vaan vaihto tapahtuu valvottujen tapaamisten päätyttyä ulkona. Eniten raivostuttaa nyt, että hän osaa olla muiden läsnäollessa todella yhteistyökykyinen ja tehdä minusta yksin syyllisen. Syyllisiä ollaan viimekädessä molemmat yhtä paljon. Minun pitäisi löytää isästä jotain positiivista... Mutta tällä hetkellä ei ole mitään. Muuta kuin joskus maksanut elarit ajallaan.

Mietin tuon kotikäynnin ideaa. Jätin eilen kymmenen jälkeen soittopyynnön kun posti tuli tuolle sosiaalityöntekijälle. Aina on viestiä laittanut mihin aikaan palaa asiaan tai soittanut muutoin. Eikä meillä ole yhteishuoltajuutta niin miten toisen työntekijän mukaan olisi ollut. Meillä on vain elatussopimus ja nyt oikeuden väliaikaismääräys. Mutta nyt ei. Olihan siellä mainittu jossain papereissa minun ja isänsä avoliitto. Että mitä? Isä on väliaikaismääräyksen mukaan mennyt naimisiin, mutta minä en ole kertaakaan ollu isän kanssa saman katon alla. Enkä enää mene! Isoista rahasummistakaan.

Isän sukulaiset niin ikävöivät lasta ja haluaisivat olla lapsen kanssa tekemisissä. Mutta miksi eivät ole?????? Kertaakaan ei ole famu esim. soittanut ja kysellyt kuulumisia, sen sijaan, että jouluna lähetteli paketteja mitkä olivat iso pettymys kun olivat niin isoja vaatteita tai sitten rikkinäisiä, tai eivät käyneet päälle ollenkaan. Olisi tosi iso vaiva kysyä oikeaa kokoa? Nyt pilaa todella paljon hyviä sukulaissiteitä. Ja se on käännetty minun syyksi, kun en anna lasta vapaasti isälle. Valmis oli jopa maksamaan että vedän prosessin oikeudesta kesällä pois. Kunhan elämä jatkuu normaalina. Tarjosin kesällä että mennään Helsinkiin ja tulee jonnekin lasta tapaamaan mutta se ei käynyt kun minä olen paikalla. Olisi kyllä lapsen hakenut ilman minua hänelle. Ja näin olisi isä tavannut lasta minun selkäni takana. Ei onnistu ennen kuin hänen äkkipikaisuutensa ja väkivaltaisuutensa on kumottu. Siskonsa yritti pienen syntymäpäivänä kysellä kuulumisia. Enpä vastannut kuin lyhyesti, että onhan tässä ollu aikaa niitä kysellä jo puoli vuotta. Mutta ei ole kysellyt edes kummina. En näe tarpeelliseksi kertoa kuulumisia nyt. Asianajajankaan mukaan ei mikään velvoita siihen. Isä voi kuulumisia kysellä. Mutta muille ei tarvitse tehdä mitään. Pirpana tietysti välillä sukulaisiaan kaipaa. mutta minkä minä teen kun HE eivät halua pitää toiseen yhteyttä. En lähde soittelemaan ja kyselemään puhuisivatko pienen kanssa. Koska eivät he tosiaankaan kysele kuulumisia eivätkä yritäkään hänelle soittaa. Viesti ensin "voisinko puhuha pienen kanssa" riittäisi.

Kirjoitinkohan jo, kun olen isälleen sanonut että jos minulta tulee puhelu niin Pirpana soittaa. Jos minulla on asiaa minä tekstaan. Viikko sitten maanantaina Pirpana oli menossa tapaamaan isää kakun kera. Juhlivat siis syntymäpäivää etuajassa. Pirpana soitti sitten isälle jos ehtisi hakemaan kakkukynttilät. Laitoin kaiuttimen päälle jotta kuulen sen vastauksen oikein. Ehkä rumasti tehty, mutta neljä vuotias ei ole vanhempien viestivälittäjä. Mutta pieni halusi isälleen kertoa että kynttilät haluaakin, ensin ei halunnut. Soitti ja isänsä vastasi (anteeksi kiroilu...) "Mitä hemmettiä sä saatanan huora soittelet?" Pirpana sanoi vain kakkukynttilöistä ja antoi puhelimen pois. minä olen tasan kaksi kertaa soittanut isälleen. jonka jälkeen on asia noin sovittu. Ei voi sitä unohtaa kun tietää itsekin, ettei halua minun hänelle soittelevan. Me loppupeleissä haettiin ne kynttilät sitten.

Tällaiselle isälle sitten lisää oikeuksia. Mahdollisimman vähillä velvollisuuksilla. Eihän hän olisi halunnut maksaa lakisääteistä elatusmaksujen korotuksiakaan, ennen kuin sanoin antavani asian sitten asianajajan ulosottomiehen perittäväksi eihän kyseessä ollut kuin 5,49 euroa tms. Mutta lakisääteinen asia. Ja toinen väittää sitä minun päähänpistokseni. Ei sitten kertonut maksaako vai ei. Selvisi vasta tiliotteelta, että jaahasta on maksanut korotettuna.



Tällaista vuodatusta. Pirpana alkaa heräilemään.. taidan mennä katsomaan pientä potilasta.

Mutta jos joku haluaa kuulla jotain muutakin kun valitusta... Pirpana kertoi tykkäävänsä Prinssistä Tähtiin ja tähdistä takaisin ja vielä kerran tähtiin ja tähdistä takaisin. Niin että on meillä jotain ilonpisaroita... Sellaisia mistä ei kaikkea kerrotakaan. Niin joku sanoisi ettei tästä mitään tule tällaisessa tilanteessa. Asiaa olen käynyt myös kallonkutistajan kanssa läpi. Mutta... ei se aina aikaa katso kuka tulee missäkin vaiheessa elämään mukaan. Varsinkaan jäädäkseen. Mutta enpähän nyt enempää siitä kerro.

Tuijalle... Oli Pirpana mummin kanssa viime tiistaina kuorossa. Minä paiskin ylitöitä... Katsotaan selvitäänkö tiistaina sinne. Toivottavasti. täytyy päätellä yksi pirpanan sukka niin voi ottaa toisen mukaan neulottavaksi.

Äidin rakkaan Pikku Prinsessan syntymästä tuli aamuyöllä viiden jälkeen kuluneeksi neljä vuotta. Vastahan hän oli hyvin pieni käärö. Nyt en koneelta löytänyt enää vauva-kuvia, olen ne levylle polttanut näköjään. Täytyy jossain vaiheessa etsiä ja laittaa kuva, missä on vauvana ja nyt neljä vuotiaana.

Aika on rientänyt, paljon on tapahtunut, mutta vihdoinkin aurinko tuntuu paistavan meidän elämään. Pirpana sanoi eilen kun hänen kanssaan illalla sängyssä makasin "Prinssi on äiti parasta mitä meille on tapahtunut!" Puhuu Prinssistä ihan oikealla nimellä mutta tähän sen muutin. Prinssikin tuntuu olevan samaa mieltä asiasta. Tietyn yksityisyyden säilyttämisen vuoksi ei Prinssistä ole tulossa ainakaan vielä enempää tietoa. Ei ikää, pituutta, koulutusta tms. Hän vain on Prinssi. Pirpanakin sanoi sen hänelle ja toisen ilme oli kyllä suloinen. Totuus tulee lapsen suusta! Siihen saa tottua itse kukin, myös minä!

Joutui Prinssikin taipumaan Pirpanan muistille
Rölli-muistipelissä. On hieman erilainen kuin tavanomainen.
Takana näkyy Prinssin lahja Pirpanalle. Hevonen ja prinsessa-vaunut.
Niihin liittyy oma tarinansa.

edit 18:40 Nyt on juhlat juhlittu ja aika kiitoksen. Heijaa, heipä hei ja aika kiitoksen. Näin lauleskeli Pirpana kun juhlat ovat ohi tältä erää. Lahjoja tuli monenmoisia, paljon oli Prinsessa-teemaa. Nukkekodin piha oli mieluinen. Ja sitä onkin jaksanut tänään puhua mitenkä mummi ja pappa osasivat sellaisen ostaa?!? Kaverisynttärit meni tosi pienesti. Alas laitan kuvan kakusta, kuvassa ei kakku ole kokonainen tietysitä syistä. Joku unohti sen kuvata ennen ensimmäistä leikkuukertaa. mutta Ullanunelmasta tilasin tuollaisia kakkukuvia 3kpl, ja pursotin reunoille mansikkakermaa sekä tavallista flora vispiä. Välissä kermaa+mansikkahilloa sekä banaania+vaniljarahkaa.

Tuollaisen kortin Pirpana sai minulta ja Prinssiltä.
. Kaikki tarvikkeet paitsi numero neljä ja nauha ovat Paperinauhasta.

Pienet edellä, isot perässä. Pappa otti pienen lepohetken Pirpanan kanssa.

On ollu aika hiljaista blogin päivityksessä. wordiin olen koonnut tekstiä ja jossain vaiheessa sen tännekin länttään... Työt ja arki ovat vieneet kaiken irtoavan energian.