Lumivallin valloitusta torstaina kerhon jälkeen
Runkopatjan piti hakea paikallinen kirpputori, joka hakee käytännössä ihan kaiken, kun vain soittaa. Viime vuoden järkevät löydöt ko. paikasta olivat Pirpanalle kasa vanhoja Prinsessa-lehtiä 20 snt/kpl (suurimmassa osassa oli vielä julisteet) ja yksi musta olkalaukku, joka oli todella hyvässä kunnossa 3e. Tietysti on siellä poikettu ohikulkiessa, varsinkin kun löydettiin Prinsessa-lehdet käytiin katsomassa usein, olisiko niitä enemmän. Tuloksetta. Lisäksi saivat viedä vanhan putki-television, tai alle 10 vuottahan sillä oli ikää, tosin meille käytettynä tullut.
Torstaina soittivat, että hakevat maanantaina. Ajattelin voi rähmäle, koska maanantain olin ajatellut toisin. 10 minuutin päästä tuli puhelu, että tulevat heti huomenna (perjantaina) klo 11. No jes! Satuin sitten löytämään runkopatjasta pari kohtaa, mitkä ajattelin putsata. Tulos oli erinomainen. Harmi etten ottanut kuvaa ennen/jälkeen. Perjantai-aamuna sitten raahasin sängyn ja television yksin alas. Riski juu, mutta meidän eteinen on todella ahdas, enkä halua enää poropeukaloiden rikkovan paikkoja. Olisin tietysti voinut itsekin rikkoa, mutta syy olisi puhtaasti minun.
En jäänyt sen kummoisemmin alas odottelemaan, koska huomaisin varmasti, kun ko. paikan auto tulee pihaan. Vaan enpä huomannut, muuta kuin peruuttamisen pois. No jopas sattui. Katsoin sitten alas ja vain televisio oli hävinnyt. Ehdin jo miettiä, että joku ohikulkija sen nappasi ja auto käy kääntymässä ja peruuttaa. Mutta autoa ei kuulunut takaisin. Lisäksi pihassa oli tuoreet auton renkaiden jäljet (kaikki minäkin nuuskin!) No ei kuin soittamaan kirppikselle, että missäs mätti. Sain sitten numeron auton kuljettajalle, joka oli katsonut, että sängyssä on ollut lika-tahra. No joo, ehkä himmeä jälki siihen jäi, mutta kunnon petauspatjalla välttämättä ei olis haitannut ketään. Mies oli puhelimessa muutenkin epäasiallinen. Ei asiakaspalvelutaitoinen ollenkaan. Minua kismitti asiassa eniten se, että ei voinut tulla ovelle sanomaan, ettei se kelpaa (olisi ottanut vain 7-8 rappuaskelmaa). Minä soitin uudelleen kirpputorille ja sain johtajan langanpäähän. Annoin tulla suuni puhtaaksi. En viitsi tähän sitä kirjoittaa. Tämän jälkeen johtaja alkoi puolustelemaan kuljettajaa, joka ei tiedä kuulemma mitenkä toimia ja seliseliseli. Heitin ilmoille kysymyksen, miksi sitten ottaa työntekijää, jota ei ole kunnolla perehdyttänyt, joka ei osaa avata suutaan. Lisäsin vielä, mikäli olisi ollut vaikea avata suutaan, niin olisi voinut soittaa, kun paperissa oli nimi. Tämän sentään myönti johtajakin. Teki sitten kompromissin, että he hakevat pois, kun minä maksan jätekulut 5e. No jep, minä maksan sen 5e, mutta toivottavasti ei todellakaan päädy myyntiin. Puhelun sulkeuduttua ei mennyt kuin 5 minuuttia ja poika oli ovella. Ei kyllä kunnon sanaa saanut häneltä suusta. Täytyy käydä katsastamassa, ettei sänky vain ole päätynyt myyntiin. Sänky numero 1. päästy eroon.
Moottorisängyn, jossa ei ollut kiintonaista patjaa haki sitten paikallinen kierrätyskeskus. Tarjosin patjaa, joka oli ollut siinä mukana, mutta se ei kelvannut. No joo oli siinä jo itsekin huono nukkua. Runko oli kuitenkin mielestäni hyvässä kunnossa, vähän ehkä piti jalkojen ruuveja kiristää. Sen sanoivat tekevänsä.
Periaatteessa minulle oli olennaisinta päästä tavarasta eroon, mutta ajattelin niistä olevan vielä jollekin hyötyä. En tiedä olisinko päässyt helpommalla, jos olisin laittanut kauppojen seinille "annetaan"-laput.
Pääsin tavaroista kuitenkin eroon ja on vähemmän kannettavana uuteen kotiin. Lauantaina Prinssi tuli hakemaan muuttokuormaa taas ja päästiin askeleen lähemmäksi tulevaa arkea.
Pariin otteeseen todettiin, että yhteistyö on voimaa. Kyllä tästä vielä koti saadaan :) Siitä ei ole ollut epäilystäkään.
Meidän Emmi teki juuri pissat pöydälle. Auts. Prinssikin on saanut opetella vaipanvaihtoa. Entä kuka on tämä Emmi? Hän on Pirpanan synttärilahjaksi saama nukke. Emmille on myös uudet, mummilta saadut Hello Kitty-nukenvaunut.
