"Saa silloin siivet soutaa,
suvi ilmahan siintävään. Kun enkelsaatto noutaa, Pyhät yhtyvät kuorohon."
Pikkuveljen kuolemasta tuli tänään kuluneeksi tasan 20 vuotta.
Olin neljän vanha, kun odotimme pikkusisarusta kotiin.
Äiti palasikin tyhjin käsin.
Myöhemmin saattelimme veljen lähimpien läsnäollessa haudan lepoon.
Muistan yhä kuinka tuo hauta tuntui pohjattoman syvältä.
Olen miettinyt mitäköhän sitä pienen päässä liikkuu.
Laskea toinen sinne kylmään pimeään.
Äiti on myöhemmin kertonut mitenkä kipeää hänelle on tehnyt,
kun otin sitten kaikki vauvan pienet vaatteet omiin leikkeihini.
Voin vain kuvitella tunteen.
Tähän kuvaan liittyy yllättävän paljon tunnetta...
suvi ilmahan siintävään. Kun enkelsaatto noutaa, Pyhät yhtyvät kuorohon."
Pikkuveljen kuolemasta tuli tänään kuluneeksi tasan 20 vuotta.
Olin neljän vanha, kun odotimme pikkusisarusta kotiin.
Äiti palasikin tyhjin käsin.
Myöhemmin saattelimme veljen lähimpien läsnäollessa haudan lepoon.
Muistan yhä kuinka tuo hauta tuntui pohjattoman syvältä.
Olen miettinyt mitäköhän sitä pienen päässä liikkuu.
Laskea toinen sinne kylmään pimeään.
Äiti on myöhemmin kertonut mitenkä kipeää hänelle on tehnyt,
kun otin sitten kaikki vauvan pienet vaatteet omiin leikkeihini.
Voin vain kuvitella tunteen.
Tähän kuvaan liittyy yllättävän paljon tunnetta...
2 kommenttia:
niin jumala antaa ja ottaa... ei meistä kukaan voi tietää päiviensä määrää... Aina jokainen pois meno tietää tuskaa...
Korkeampaa Suunnitelmaa ja etenkään pienen vauvan kuolemaa ei voi ihminen ymmärtää.. Minullakin on sama enkeliveljen kaipuu, minulla tosin veli kuoli synnytykseen 12 vuotta ennen kuin minä synnyin. Silti mietin toisinaan, että kuka hän olisi, mitä hän tekisi, olisimmeko kuinka läheisiä, miten monin tavoin hän olisi voinut vaikuttanut siihen, millainen minä/perheemme nyt ollaan...
Voimia vaan taas :)
-Hanna
Lähetä kommentti